Haavekuva kirjasta

Untitled

Ihanainen Villa Mezzon Anu haasteli kertomaan haaveista. (<- klikatkaa ja katsokaa myös Anun varsin kaunis ja tunnelmallinen haave!).

Välähdykseen ei mennyt kuin hetki, pidempi vain että sain sen pulpautettua näppikseen. Sori Anu ♥

Minun haaveeni on kirjoittaa kirja. Tai en ole varma, onko se varsinaisesti haave, koska aion myös varpisti tehdä sen. Ehkä se on ennemminkin suunnitelma tai tavoite, vai olisiko peräti päätetty asia (eli melkein tehty jo ;)

Rajoitteita tottakai on, ei ole kokemusta tai sitä tai tätä, mutta en näe niitä minkäänlaisina esteinä. Tahdonvoimalla pötkii yllättävän pitkälle, jos sitä on tarpeeksi. Siitä on kokemusta. Joten pötkinee tässäkin, vaikkei olekaan juuri muuta pohjaa kuin jonkinlainen taipumus. Toteutus vaatii vain todella paljon työtä, eihän siinä sen kummempaa.

Untitled

Kirjan aika ei vaan ole vielä ollut. Ajatus kulkee mietintämyssyssä mukana, vapaana, ei yhtään stressaavana. Mahdollisia aiheita ja näkökulmia on jo useita erilaisia, joista valikoituu tai muodostuu jotain. Tai sitten tulee monta uutta ideaa. Toisinaan inspiroidun jopa luonnostelemaan mind mappeja. Tekstin pyrkiessä palavasti ulos saatan kirjoitella pöytälaatikkoon. Pyörittelen ja palastelen helikopteriperspektiivejä aiheista. Ilman mitään hajua, miten homma pitäisi “oikella tavalla” hoitaa. Minua se todennäköisesti kahlitsisi liikaa ja luovuus tyrehtyisi siihen. Minä itte teen ja kehittelen, kehdosta hautaan ;)

Vaistomaisesti tiedän, että Se Punainen Lanka ilmestyy kuin tyhjästä, sitten kun sille antaa luvan ja tilan. Ainakin minulla on niin, että tekstiä saattaa pulputa kuin tykin suusta ihan yhtäkkiä ja monta päivää putkeen. Arvaamatta ja tilaamatta.

Sisällön suhteen ainoa varma on se, ettei ainakaan “mielikuvitteellista”. Tosi- tai faktapohja pitää olla. En jotenkin voi sietää täysin tuulesta temmattuja kertomuksia. En lue niitä, enkä kirjoita niitä. Niin se vaan on.

Untitled

Se, ettei kirjan aika ole vielä ollut, ei varsinaisesti johdu ajan puutteesta. Sitähän voi aina tarvittaessa järjestäää. Kysymys on tärkeysjärjestyksestä. Kirjan kirjoittamiseen keskittyminen ei vielä ole siellä kärjessä. Voi olla, ettei pitkäänkään aikaan ole tilaa ylimääräisille ponnistuksille.

Kustantamiskysymykset ynnä muut yksityiskohdat ovat vielä sivuseikkoja, eivät lähtökohtia. En tahdo lähteä liikkeelle siitä kohtaa missä on heti hurjan korkea aita vastassa. Ne ylitetään sitten jotenkin, aika näyttää miten. Omalla kustannuksella lienee aina mahdollista, jollei muuten.

Sillä ei (ainakaan vielä) ole suurempaa merkitystä, myykö kirja paljon vai vähän. Annan sille kaikkeni joka tapauksessa. Tai että olisi tarve nimittää itsensä kirjailijaksi. Luultavasti on vain tarve jättää jotain jälkeensä. Antaa itsestään jotakin muille, vaikka edes pienelle porukalle. Ehkä tämä liittyy siihen, että olen valinnut lapsettoman naisen tien? Voi olla kaukaa haettua moinen aasinsilta, mutta jotain sen suuntaista kumminkin. Ehkä. Kai.

Mistä Sinä haaveilet palavasti?

Miten olis esimerkiksi Saara, Päivi, Annakreeta, Maelka ja Susanna? Haluaisitteko paljastaa tahoillanne? (Susanna taisikin luvata jo etukäteen ;)

– Taru

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Blogilista | Google+

22 Comments

  1. Airisrannan Päivi

    Hieno haave sinulla, Taru. Uskon, että se ei kohdallasi jääkään pelkäksi haaveeksi, ainakin sen perusteella, mitä olen blogisi välityksellä oppinut sinua tuntemaan. Jännä juttu muuten, minulla oli muutama vuosi sitten ihan sama haave! Se ei ole kylläkään vielä toteutunut :) Osallistuin jo jopa kirjoittajakurssillekin, mutta muiden kiireiden takia se jäi kesken. Sitten tuli Airisranta ja muut muutokset elämään…

    Kiitos haasteestasi! Nyt tuntuu, että minulla on niin pienen pieniä haaveita tällä hetkellä, ettei niistä enää riitä postauksen aiheeksi. Ne kun ovat niitä jo muutamissa yhteyksissä mainittuja kanoja ja kukkoja ja lampaita ja kasvihuoneita :) Mutta heti jos tarkemmalla ajattelulla lisähaaveita löytyy, lupaan ‘tarttua kynään’. Tsemppiä sinulle kirjailijanurallasi!

    1. Taru

      Kiitos Päivi :) Siinäpä se, tärkeysjärjestys. Monta vuotta meni esimerkiksi remontille, joka vie kaiken ylimääräisen energian, kuten varmasti hyvin tiedät :) Mutta aikansa kutakin, varmana kirjallekin vielä.

      Mä vähän aattelinkin tuota, että moni tulee jakaneeksi haaveita muiden postauksien lomassa. Siksi en aiokaan hätyytellä sen ihmeemmin. :)

  2. Saara

    Mikä loistava haave ja tavoite! Hienoa, minusta ainakin saat lukijan. Kirjoittaminen on ihanaa. Jollekin toiselle se on vaikka musiikin tai kuvien tekeminen, tietenkin. Ja kyllä kannattaa kirjoittaessa unohtaa kaikki mahdolliset vastoinkäymiset, joita kirjailija kohtaa. Muuten tulee tyhjän sivun syndrooma :) Anna palaa vaan, ystävä!

    1. Taru

      Kiitos Ystävä <3

      Niin justiinsa. Näin olen päätellyt parhaaksi, että ei yhtään saumaa vastoinkäymisten miettimiselle. Kun juurikin se kirjoittaminen (tai mikä tahansa luova luominen) on tärkeintä. Ei sitä passaa tukahduttaa sivuseikoilla :)

  3. Annukka

    Uskotko, että mulla on sama haave :)? Ollut oikeastaan niin kauan kuin muistan. Paitsi että just nyt en ole sitä aikoihin muistanut, :D. Välillä olen haudannut hankkeen, välillä aloittanut (ja lopettanut ja haudannut hankkeen..), enkä oikeastaan edes tiedä, mistä kirjoittaisin ja miksi. Ja tosiaankin, kuka kirjaa edes lukisi :)

    Mutta se on varmaa, että heti kun sun kirjaa on saatavilla (koska olen ihan vakuuttunut, että jonain kauniina päivänä ON), olen ensimmäisenä jonossa :). Tai toisena, jos joku on vielä nopeampi, mutta kumminkin.

    Loistohaave ja ihan varmasti myös loistototeutus. Sitten kun on sen aika <3

    1. Taru

      Oi, uskon! Koska sullahan on selkeästi sana ja teksti hallussa! Tosiaankin lukisi, ja mä olen SUN kirjajonossa ekana. Vaikka sanoinki tokana. Ettäs tiedät :)

      Riskejä pitää ottaa, kirjajononkin kanssa. Ihan heti kun on sen aika. Kiitos Annukka <3

  4. Anu

    Ihana välähdys ja haave.
    Ei sillä ole niin väliä, milloinka kirja syntyy, vaan sillä että on päättänyt kirjan jossain vaiheessa synnytää. Aihoit pyörii päässä, kehittyy ja muokkaantuu ja lopulta pullahtaa ulos valmiina, luulen niin.
    Monta kertaa olen itsekin ajatellut, että tästä minun ja perheen (laajempi käsite tässä kuin ydinperhe) elämästä ja kaikenkarvaisista tapahtumista saisi kyllä melkomoisen kirjan. Ei tarvitsisi keksiä fiktiota kun kaikkea kummaa faktaa (ja shaissea) on tullut koettua.

    1. Taru

      Kiitos Anu <3

      Mä taas en kirjoittais laajemmin elämänkerrallisen tyyppistä, juuri tuosta samasta syystä. Uskomattomia juttuja kyllä, mutta harvemmin onnellisia loppuja. Ei olis mieltä ylentävää tai tsemppiä muille tuottavaa, eikä varmasti kukaan tahdo edes muistella :)

      Mutta jotain muuta. Enempää en vielä arvaa rajata, ettei vaan tule "tulppaa" :)

  5. Annakreeta / Kopallinen Inspiraatiota

    Jaa, täällähän on minullekin haaste :) Pitääpäs pistää mietintään. Montakin projektia on haaveissa…mutta jos yksi pitää valita….

    Kirja on kyllä aika hyvä haave (tai tavoite)… konkreettinen, tarpeeksi suuri haaste mutta kuitenkin saavutettavissa. Ne kai on hyvän haaveen kriteerit.

    1. Taru

      Mä heittelen tällaisia “salaisia” haasteita ;) Vastaile jos inspiroidut :)

      Hienosti määritelty! Noin se varmastikin just on. Konkreettinen ja jollain konstilla saavutettavissa, se on ainakin mulle oleellista. Versus vaikkapa kuulento, jollaisen suunnitteluun ei kannattais tuhlata energiaa :) (voi olla etten edes menis..)

      – Ja samaan syssyyn huomaan juuri vuodenvaihteessa uhanneeni lähteä sinne potkukelkalla, vieläpä kirjallisesti :D Voi että mun kanssa.

  6. Vanha Jäärä

    Hieno haave! Itse asiassa mulla on ihan sama…Tosin tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän että haaveeksi se mulla vain jääkin. Mutta sulle Taru tsemppiä ja pitkäjänteisyyttä haaveen toteuttamiseen. Jos saat kirjan aikaiseksi, mä kyllä ostan sen ensimmäisten joukossa! :-)

    Mutta vai että et lue “tuulesta temmattuja” kertomuksia. Mä kyllä luen. Oikeastaan vain ja ainoastaan sellaisia (harvoin elämäkertoja ja tietokirjoja). Käsitin että lasket sellaisiksi myös ihan tavallisisista mutta kuvitteellisista ihmisistä kertovat tarinat nykyisessä tai historiallisissa olosuhteissa Maa-planeetalla. Niiden lisäksi luen paljon myös vielä tuulesta temmatumpaa eli fantasia- ja scifi-kirjallisuutta. No, mutta kuka tykkää mistä tykkää! Katsotko muuten sitten mitään fiktiivisiä tv-sarjoja tai elokuviakaan?

    Itse olen huomannut että vuosien varrella haaveet karisevat. Nuorena haaveili vaikka mistä. Nykyään lähinnä siitä että selviäisi hengissä ja suht koht terveenä eläkkeelle asti. Väliin sopii erilaisia harrastuksiin liittyviä pikkuhaaveita maltillisessa mittakaavassa.

    1. Taru

      Kiitos Vanha Jäärä! Mullahan on nyt siis täällä pari lukijaakin valmiina, loistavaa :)

      Tolla tuulesta temmatulla on toisinaan rajatapauksia, mutta pääsääntöisesti juurikin tietokirjoja tai tositapahtumia. Tai edes jotenkin toteen perustuvia. Korostettakoon, että luen kirjoja ylipäätään tosi-tosi vähän (ei oo ollu kirjastokorttiakaan enää vuosikausiin, ostan omaksi joko uutena tai käytettynä sen harvan minkä luen ja niitä on todella vähän). Joskus kuitenkin tulee “rajatapaus”, joka kiinnostaa jostain syystä. Kuten vaikkapa Saaran blogissa tuli juuri vastaan ravistelevalta ja mielenkiintoiselta kuullostava kirja. En tiedä miksi, mutta jotenkin oudolla tavalla kiehtova.

      Joskus nuorna tyttönä luin kaikenlaista, ihan ns. roskaromaaneista lähtien, mutta enää mielikuvitteelliset eivät vain kiinnosta. Tai siis kirjojen säännöllinen lukeminen ylipäätään. Ei ole palavaa tarvetta, en silleen etsi tai kaipaile mitä kirjoja lukisin :)

      Telkkarista en periaatteessa välitä juuri ollenkaan.. Se jäi yhden suuremman elämänmuutoksen (2008-2009) yhteydessä jalkoihin. On niitä parikin kappaletta, mutta ovat välillä olleet puolitoista vuottakin kokonaan kiinni :D Turha vehje ;)

      Pälä pälä, irtoopa taas tätä pohdintaa :) Mutta lopputulos on justiinsa se, että makuasioita kaikki tyynni! :)

  7. Jovelan Johanna

    Tämäpä se ei yllätä lainkaan! Kuulostaa niin luontevalta, että kirjoittaisit kirjan. Samoin tein tiedän jo nyt, että sen kirjan haluan lukea. Ensipainoksen ensimmäinen asiakas siis ilmoittautuu!

    Kirjan voisin itsekin kirjoittaa, jopa ihan tosissaan pyöritellyt sellaista ajatusta päässäni. Suomesta puuttuu tämän meidän elintapagenren kirjat, siis tavallaan kokemuspohjaiset oppaat, joista löytäisi vinkkejä ja kokemuksia Suomen olosuhteet huomioiden ja nimenomaan aloittelijapohjaisesta näkökulmasta katsottuna – eli kun on se haave, mutta ei kokemusta tai uskallusta toteuttaa ja mitä sitten tehdään kun se pläntti on alla ja nimet papereissa. Ideologisessa mielessä aiheopuksia on, mutta tällä saralla olen kaivannut kirjoja.

    Itse olen dekkarifriikki. Olen ollut niin kauan kuin muistan. Taisin aika luontevasti siirtyä keittiön pöydän alta (lemppari lukupaikka kakarana) suoraan pekkatöpöhännistä murhiin idän pikajunassa ;D Olen kyllä kaikenlaisten oppaiden ja faktaopusten suhteen melkoinen friikki. Isännän blacksmith art -kirjan, joka käsittelee pitkälti niitä työmetodeja ja -välineitä, luin yhtä suurella innolla kuin keittiöpuutarhan vuoden tai II maailmansodan säännöstelykeittokirjan ;D Kaikki käy, kunhan aihe herättää kiinnostusta.

    Todellakin, sen ensipainoksen nimmarikappale on nyt varattu. Alas nakuttaa ;D

    1. Taru

      Voi Kiitos Johanna! Mullahan on kohta tosiaan jono, heh. Olette te kilttejä ja ihania <3 Varo vaan, joku kaunis päivä vielä joudut lunastamaan lupauksesi ;) Ja kiitos samoin, nimmarikappale mulle, ehdottomasti!

      Nonni, siinä olis sulle markkinarakokin, jollei tuon tyyppisiä kirjoja löydy. Anna palaa vaan heti kun aika on kypsä <3

      Mä voisin varmaan myös lukea kaikki kolme mainitsemaasi :D Vaikkei olekaan varsinaisesti takomis-, kokkaus- tai puutarhurointi-innostusta, niin juurikin ihan mielenkiinnosta :) Se on kummallista, että kiinnostus saattaa herätä mitä yllättävimpiin asioihin jos näkee tai kuulee, ei välttämättä etsimällä.

  8. Susanna

    Olisiko se kuitenkin fiktiivinen romaani, vaikka ei “mielikuvituksellinen”? Minä en myöskään lue mitään liian epärealistista, kuten fantasiaa. Kaikki Hobitit ja Keskimaat saavat jäädä avaamatta.

    Vaikea kysysmys. Parempi olisi multa kysyä, mistä EN haaveile, mutta yritän ottaa selvää oamsta päästäni ja loihtia haasteeseen vastauksen! Kiitos. :)

    1. Taru

      No se on siinä ja siinä. Lähtökohtaisesti ei kiinnosta, mutta esimerkiksi tuttu kirjoittaja nostaisi sen kiinnostavaksi :)

      Aijaa :D Jaa että vaihtoehtoja on. Palaa asiaan jos inspaisee :)

  9. Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä

    Hyvä Taru! Tottakai sä kirjoitat kirjan.

    Ihana haave / projekti. Itseäni kirjallinen ilmaisu kiinnostaa kovasti. Saatan saada jostain lauseistakin jo niin hyvän mielen. Tavoista ilmaista. Itse kirjoitan joskus ylöskin sellaisia lauseita, jotka tulevat mieleen, joiden sanojen asettelussa on jotain erityisen kiinnostavaa. Tuskin kuitenkaan tulen niitä koskaan kirjassa käyttämään. Vaikka olen sitäkin joskus ajatellut. Blogissa tai novellissa todennäköisemmin. Koen myös fiktiivisen vähän hankalaksi.

    1. Taru

      No niinpä, noin mäkin aattelen – Tottakai – kun ei ole syytä miksi en kirjoittaisi :)

      Toi kuulostaa kyllä kiinnostavalta, kirjoittaa mielenkiintoisia lauseita ylös. Hieno idea. Niistä varmasti myös viriää kaikenlaista uutta tai sivulauseita :)

      Kiitos <3

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s