Yleisiä harhaluuloja introverteista

Untitled

”Just de!” – Ajattelin alla olevaa informaatiota lukiessani (via Rautalinnun räpiköönnit).

Tämä on sarjassamme aiheita, jotka saattavat ylittää ärsytyskynnyksen. Otan silti riskin. Fakta lienee, että aniharva on ihan sataprosenttisesti introvertti tai ekstrovertti, mutta pääsääntöisesti jompaan kumpaan suuntaan kallellaan. Synnynnäisesti, ei omasta valinnasta. Sanotaan, että 70% ihmisistä on ekstrovertteja ja 30% introvertteja. Minusta on aina parempi mitä enemmän näistä asioista puhutaan, jotta voisimme paremmin ymmärtää toisiamme. Avoimin mielin, ihan mielenkiinnosta. Eiks niin.

Asiaan:

[CopyPaste introvertit.net]

Yleisiä harhaluuloja introverteista

Introvertit ovat hiljainen vähemmistö yhteiskunnassa. Noin kolmannes ihmisistä voidaan luokitella introverteiksi. Tämän seurauksena introverttejä usein ymmärretään väärin. Me joudumme elämään yhteiskunnassa, joka on ekstroverttien suunnittelema heitä itseään varten.

Monet sosiaaliset käytännöt ja ajanvietteet ovat introverteille vaikeita ymmärtää, koska me emme nauti samoista asioista kuin ekstrovertit, usein päinvastoin. Alla olevan listan tarkoituksena on yrittää selventää näitä eroja, jotta me kaikki tulisimme paremmin toimeen keskenämme.

Harhaluulo #1. Introvertit eivät pidä puhumisesta

Tämä ei ole totta. Introvertit puhuvat vain kun heillä on asiaa. Ns. small talk eli jutustelu merkityksettömistä aiheista on useimmille introverteille sietämätöntä. Jos löydät jonkin puheenaiheen, josta introvertti on oikeasti kiinnostunut, on häntä vaikea saada lopettamaan puhumista siitä.

Harhaluulo #2. Introvertit ovat ujoja

Ujous juontuu sosiaalisen tuomitsemisen pelosta ja on useammin ekstroverttien piirre. Introvertit puolestaan eivät puhu ihmisten kanssa pelkästään sosiaalisen kanssakäymisen takia, vaan he tarvitsevat jonkin syyn lähestyä ihmisiä.

Harhaluulo #3. Introvertit ovat töykeitä

Intoverteille sosiaaliset konventiot tuntuvat turhilta. Heistä on aina parempi puhua suoraan ja rehellisesti, mitä paradoksaalisesti ei pidetä sosiaalisesti hyväksyttynä useimmissa tilanteissa. Kun kysyt introvertiltä hänen mielipidettään, niin yleensä se on se mitä myös tulet kuulemaan, eikä se mitä hän uskoisi sinun haluavan kuulla.

Harhaluulo #4. Introvertit eivät pidä ihmisistä

Introverteille läheiset ihmissuhteet ovat jopa tärkeämpiä kuin ekstroverteille. Introverteillä on yleensä vain muutama todella läheinen ystävä, mutta nämä ystävyyssuhteet ovatkin sitten hyvin syviä. Jos introvertti pitää sinua ystävänään, tarkoittaa se yleensä sitä, että sinulla on todella uskollinen ystävä loppuiäksi.

Harhaluulo #5. Introvertit eivät halua käydä ulkona

Introvertit eivät halua viettää yhtä paljon aikaa julkisissa paikoissa. He käsittelevät informaatiota hyvin nopeasti joten heidän ei tarvitse tehdä mitään niin kauaa, vaan he haluavat takaisin kotiin käsittelemään saatuja kokemuksia ja lataamaan akkujaan.

Harhaluulo #6. Introvertit haluavat aina olla yksin

Introvertit viihtyvät omien ajatustensa kanssa. He ajattelevat paljon. He unelmoivat, luovat uutta tai ratkovat pulmia. Introvertit voivat kuitenkin tuntea olonsa todella yksinäiseksi jos heillä ei ole ketään kenen kanssa jakaa näitä ajatuksia. He haluavat todellista yhteyttä yhden henkilön kanssa kerrallaan.

Harhaluulo #7. Introvertit ovat omituisia

Introvertit ovat useimmiten individualisteja. He eivät seuraa sitä mitä muut tekevät, vaan haluavat ajatella omasta puolestaan. Siksi he usein haastavat vakiintuneita sosiaalisia käytäntöjä. Introvertit harvoin seuraavat mitään trendejä.

Harhaluulo #8. Introvertit ovat syrjäänvetäytyviä nörttejä

Introvertit kohdistavat huomionsa ensisijassa sisäänpäin. He tutkivat ajatuksiaan ja tunteitaan hyvin tarkasti. He voivat halutessaan kohdistaa huomionsa myös ulospäin mutta useimmiten introvertin sisäinen maailma on paljon palkitsevampi ja kiinnostavampi.

Harhaluulo #9. Introvertit eivät osaa rentoutua ja pitää hauskaa

Introvertit rentoutuvat rauhallisissa ympäristöissä, kuten kotona tai luonnossa. Introverttien aivot käsittelevät aistimuksia eri tavalla kuin ekstroverttien aivot. Introvertille liiallinen stimulaatio kuten ihmispaljoudet tai kovat äänet ovat todella epämukavia. Siksi monet ekstroverttien rentoutumismuodot kuten baari-ilta kaverien kesken tai konsertti ovat introvertille enemmän kidutusta kuin hauskaa.

Harhaluulo #10. Introvertit voivat ”korjata” itsensä ja muuttua ekstroverteiksi

Introversio ja ekstroversio ovat jo syntymässä määräytyneitä tekijöitä eikä sitä voi muuttaa. Monet suurimmista tiedemiehistä, säveltäjistä, taiteilijoista, matemaatikoista, filosofeista ja kirjailijoista olivat introvertteja. Tutkimusten mukaan älykkyysosamäärän kasvaessa myös introverttien osuus kasvaa ja kaikkein älykkäimmistä ihmisistä jo kaksi kolmasosaa on introvertteja. Koska ekstrovertit hallitsevat maailmaa, monet introvertit tuntevat olevansa jotenkin outoja, koska he ovat erilaisia. Tämä erilaisuus on kuitenkin todellinen vahvuus, kunhan introvertti pystyy sen hyväksymään.

. . . . . .

Mielelläni näkisin saman tyyppisen ”avauksen” toisestakin ääripäästä. Oletteko törmänneet sellaiseen?

– Taru // vähemmistön tyypillinen edustaja, vaikka ei varsinaisesti kovin hiljainen..

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Blogilista | Google+ | Blogkeen

33 Comments

  1. Mervi Emilia

    Right on! Muuten kuulun itse puheliaisiin introvertteihin. Saatan lätistä kanssaeläjäni tainnoksiin, myös ne ekstrovertimmät. Mua aina vähän korpeaa, kun introverttejä väitetään hiljaisiksi ja tulee sellainen olo, että entäs mä. ;)

    1. Taru

      Kiitos vinkistä, kuuntelin. Aluksi meinasin hermostua, että koska mennään itse asiaan, mutta siinä nelosen – vitosen kohdilla kun mentiin, niin olipa tosi hyvä loppuun asti! Selvästi huippumuija tämä Maija-Riitta Ollila :)

      Muutama kohta jäi erityisesti mieleen: Introvertti filosofi, vuoden puhujaksikin valittu, kertoi kuinka ihmiset arvostavat aitoutta. Vaan jos hän olisi aito, ”hän ei olisi tässä”, eli kävisi puhumassa kellekään yhtään mitään. Mä niin tiedän ton! Se on sitä, kun vaihdetaan duuniminä päälle ja muututaan sellaiseksi jota ei oikeasti ole. Muistan joskus kauan sitten, kun minua vähän vähemmän tunteva henkilö tuli yhden tilaisuuden jälkeen houkuttelemaan minua Toastmastersiin. Kun sulla on taipumuksia. Aattelin mielessäni että voi tsiisus, never ever huvikseen moiseen ryhtyisi. Tarkemmin pohdittuani olin kuitenkin todella ylpeä itsestäni, että näin sitä vaan vedetään 100% uskottavia rooleja, vaikka olisi kuinka kaukana omasta minästä. Kun taas ekstrovertti olisi ollut luontaisessa elementissään ja ihan jeejeenä lähtenyt juosten mihin vaan missä saa puhua ihmisille, sen kummemmin ponnistelematta. Mutta ekstrovertti varmasti vastaavasti kamppailee jonkin sellaisen asian kanssa, joka taas on minulle introvertille hyvinkin helppoa.

      Toinen mikä kosketti syvästi: ”Tunteita ei ajatella vaan ne tunnetaan. Kehossa.” Niin totta.

      1. rautalintu

        Mä taas tunnistin itseni hyvin siitä kohdasta kun ollaan palaverissa (tai ihan yhtä hyvin kahvipöytäkeskustelussa) ja mulla pyörii jokin sanottava mielessäni, mutta ennen kuin löydän sen sopivan kohdan avata suuni, keskustelu on jo jossain toisessa galaksissa..

        1. Taru

          Mun mielestä ns. kahvipöytäkeskustelut on lähes aina jostain toisesta galaksista.. Suuni saan (ehkä liiankin..?) helposti auki, mutta enimmäkseen pidän koko touhua teennäisenä ja jonninjoutavana. Ellei sitten satu olemaan todella kiinnostava ja pintaliitoa syvempi puheenaihe. Pääsääntöisesti vältän joutumasta kahvipöytiin ollenkaan. En millään pahalla ketään kohtaan, ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Saa kivittää ;D

          1. rautalintu

            Sen verran musta löytyy ekstroverttia, että tutussa pienessä porukassa oon viihtynyt (ja puhua pälpättänyt) sen kahvitauon ajan, kun muun osan päivästä oon saanut olla enimmäkseen omassa huoneessa yksikseni. Isommassa porukassa olen kuitenkin mieluiten se tarkkailija ja sivustaseuraaja.

            1. Taru

              Mä taas olen mielummin puuhastellut huoneessani (tai palaverissa, jossa puhutaan asiaa) ne kahvitauotkin :D Tosin työyhteisössä ollessani olen tehnyt sellaista duunia, jossa ei ole tarkoin rajattua työaikaa, joten tauoilla ei ole ollut silleenkään suurta merkitystä. En tykkäisi yhtään, jos pitäisi aina kello x istua seurassa kahvimuki käpälässä :)

  2. Maelka

    Täällä yks introvertti, joka yleensä puhuu vaan sillon, ku on asiaa tai jos innostuu jostain. Tyhjänpäiväinen seurustelu vaatii jo ponnisteluja :)). Inhoaa melua ja paikkoja, joissa on paljon ihmisiä.

  3. merihelmiina

    Wau, kun sulla on hyviä juttuja aina täällä Valossa! :)
    Mä olen fifty-sixty tässä, mut en tiiä kumpaan suuntaan enempi…. ehkä vaihtelee tilanteen mukaan.
    Siis toisaalta niin nautin mm. meren äärelle tai muuten luonnossa ollessani(metsäladuilla hiihdellessäni -vieläkin täällä onnistuu), kun ei ole mitään sosiaalisia pakotteita… ja toisaalta taas tykkään mennä kahvilaan istuskelemaan…omissa oloissani vastapainona sosiaaliselle työlleni (josta pidän) ja arjen kotihärdellille :) Ehkä se introilun suuntaan kääntyy…

    1. Taru

      Vau, voi kiitos Merihelmiina :)

      Hei sellainenkin on kuin ambivertti, puoliksi ekstrovertti ja puoliksi introvertti. Vähän niinku kermat päältä molemmista ääripäistä ;) Tee joku suuntaa antava testi, vaikka huvin ja urheilun vuoksi? Niitä on paljon, mutta esim. tuo on lyhyt ja ytimekäs: http://www.introvertit.net/index.php/testaa-oletko-introvertti

      Mä tajusin jo joskus 1990-luvulla olevani introvertti. Selkeästi, mutten ihan pilkulleen sataprosenttisesti. Versus vaikkapa kyseisen testin kysymykset: En ole hiljainen ja rauhallinen – mutta en tosin varsinaisesti hakeudu pulputtamaan ihmisten kanssa. En pidä konflikteista – mutta jos sellaiseen ajaudun niin en pakene vaan taistelen voitosta viimeiseen asti :) Riskinoton välttäminen – niin ja näin. Jos innostun jostain oikein tosissani, olen hyvinkin nopea ja impulsiivinen liikkeissäni, vaikka analysoinkin riskit vikkelästi mielessäni ja tiedän ne. En myöskään koe tarvetta olla täysin yksin, mutta mieheni seura riittää mainiosti (onneksi hänkin on samanlainen).

      Että ainakin jotain on ekstrovertinkin puolelta :) Tilanteesta riippuen joutuu (tietysti!) säännöllisesti käyttäytymään kuin olisi täysin ekstrovertti, koska sehän on se ”yleisiin hyviin tapoihin” kuuluva. Sinänsä aika nurinkurista jos asiaa käy tarkalleen miettimään.

  4. Annakreeta Salmela

    Aamen! :D – Sulla on kyllä mielenkiintoiset jutut täällä!

    En ollut tiedostanut, että introverttiys on noin monisäikeinen juttu… esim tuo individualismi, ihan ite ajatteleminen… ja ”töykeys”… olen joutunut ihan viimeaikoina opettelemaan, että jos joku kysyy, miten menee, niin ei saakaan kertoa miten menee, vaan pitääkin vastata ”Kiitos kysymästä, kuinkas itselläsi?” ja entä jos ei edes kiinnosta… …hyvän viikonlopun/pääsiäisen/itsenäisyyspäivän/reissun toivottamista en myöskään oikein ymmärrä… Ihan turhaa lätinää, ei kenenkään viikonloppu sillä parane – Tai ehkä paranee ja mää en vaan tajua :O

    Hiukan oli kyllä kaikenkaikkiaan puolueellista tekstiä (ekstrovertitko sitten on tyhmempiä, pinnallisempia, eikä niillä ole oikeita ystäviä?) Olisi tosiaan hauska kuulla myös tämä ”toinen puoli” :)

    1. Taru

      Kuule amen vaan itsellesi! :D

      Toi kuulumisiin vastaaminen, voi hyvän tähden että se on vaikeeta! Varsinkin kun on todellakin kaikin puolin vaikeeta, niin ei kukaan halua sellaista kuulla. Tosin multa ei enää kysellä juuri muuta kuin miten mieheni voi. Sekin on jo aika rassaavaa näin kolmen vuoden kohdilla. Pääasiassa mä olen jo siirtynyt ”ei mitään, mitäs sulle” -linjalle.. Jostain syystä kuulumisiin pitäisi myös vastata jotain pinnallisesti ihailtavaa, kuten olen lähdössä lomalle silloin ja silloin, tai aion vaihtaa autoa tai aloittaa jonkin viileän harrastuksen. Mikähän olisi vastaanotto, jos töräyttäisi että funtsailin tässä justiinsa elämän perimmäistä tarkoitusta..?! Ei vissiin kovin mairitteleva. Ja ihan samaa mieltä noista toivotuksista, vaikka toisinaan tuleekin kuin automaattisesti jotain toivoteltua.. Siihen vaan ajautuu ekstroverttien maailmassa, vaikkei itselle olekaan silleen merkitystä onko pääsiäinen vai mikä päivä.

      Samaa mieltä, lista on osin melkoisen kärkäs. Siksi minäkin lukisin mielelläni myös toisesta puolesta. Ainakin oma tarkoitus olisi lisätä ymmärrystä puolin ja toisin :)

  5. Annukka

    Aivan mahtavaa Taru! Mulla oli tarkoitus kirjoittaa tästä aiheesta myös, mutta säästit mut siltä ”vaivalta”. Kiitos :).

    (Satuitko muuten kuuntelemaan radio-ohjelmaa, jossa kaikkien ekstroverttien äiti Marco Bjurström haastatteli 100-prosenttista introverttia Marja-Riitta Ollillaa? Ensimmäistä en juurikaan pysty kuuntelemaan, mutta haastateltava oli niin mielenkiintoinen, että oli pakko. Ja siinä kohtaa kun M-R O sanoi, että pystyy jotenkuten sietämään ekstorvertteja, jos ovat edes iltavirkkuja, mutta jos ekstrovertti on kaiken lisäksi aamuvirkku, joka pursuaa energiaa ja halua syleillä koko maailmaa heti aamusta, se on ihan painajainen. Auttoi ymmärtämään mun ja miehen aamuja taas vähän paremmin :D. Meikäläinen kun haluaisi olla pari ensimmäistä tuntia ihan mykkänä itsekseen, mutta mies, joka luonnollisesti on ollut jo pitkään ennen mua hereillä, aloittaa puheenpälätyksen samalla sekunnilla, kun astun makkkarin ovesta ulos.. Ja siinä kohtaa voi myös luonnollisesti kääntää telkkarista äänet kovemmalle, kun ei enää tarvi varoa, että herään. Luojan kiitos, meillä on arkisin niin erilaiset työrytmit, että edellämainittu rajoittuu vaan viikonloppuihin.. )

    Mitä suurimmassa määrin introvertti Annukka toivottaa iloista viikonloppua <3

      1. Taru

        Hih, eipä kestä :) Mutta kirjoita hei ihmeessä itsekin!

        Juu, Rautalintu tosiaan kerkesi informoimaan ja kuuntelinkin tuon mainion ohjelman. Krhm, mulla sama juttu, Bjurström onnistuu usein ärsyttämään. Mutta tällä kertaa upposi hänkin paremmin, kun oikein tiristin ja yritin ymmärtää hänen luontaista toimintatapaansa. Ihan oikeasti :) Se vaan vaistomaisesti menee niin, että toinen ääripää rassaa hyvin helposti. Kuten aivan varmasti minäkin monia ihmisiä.

        Voi että. Viimeksi eilen Miähen kanssa kiiteltiin toisiamme siitä että me ollaan niin samanlaisia. Introvertteja ihme tyyppejä molemmat, ei minkäänlaisia vaikeuksia ymmärtää toista 100%. Ainakin oman kokemuksen mukaan se on todella harvinaista, joten siedetään ollakin kiitollisia :) Varsinkin nyt kriisitilanteessa olisi ehkä(?) lähes mahdoton sauma jos toinen olisi ihan toista ääripäätä, ja käsittelisi / reagoisi tyystin eri tavalla, toisen tapaa tajuamatta.

        Mutta tottahan sekin on rikkaus, että läheinen / läheiset ovat aivan toisenlaisia kuin itse. Siinä on mahdollisuus oppia erilaisuudesta, puolin ja toisin :)

        Kiitos samoin ystäväiseni <3

  6. Vanha Jäärä

    Meillä töissä joskus jollain kurssilla tehtiin niitä Myers-Briggs-vai-mikä-se-nyt-olikaan persoonallisuustestejä, joissa intro/ekstroverttiys on yhtenä dimensiona. Ja työkaverit aina ihmetteli:”Miten sä muka voit olla introvertti, kun sä puhut niin paljon?” Joopa. Yksi harhaluulo kävi jälleen toteen. Puhunhan minä jos on asiaa. Ja puhun myös asian vierestä TUTTUJEN ihmisten kanssa. Ventovieraiden tai puolituttujen kanssa small talkin vääntämisestä saan korkeintaan vatsanväänteitä, joten sen jätän väliin.

    Aamuvirkku ekstrovertti kuulostaa todella painajaismaiselta tyypiltä kuten Annukka tuossa kertoi M-R O:n sanoneen. Mutta mun mielestä Marco B on ihan kiva hemmo, kävin jossain vaiheessa sen vetämillä tanssitunneillakin ja sen ekstro-energia vaan on jotenkin luontevaa eikä yhtään päälleliimattua, joten se uppoaa tällaiseen introverttiinkin.

    Noi kaikki listatut harhaluulot olivat hyviä pointteja ja jotkut allekirjoitan ihan täysin, joitakin en. Mutta en mäkään tosiaan ole mikään 100% introvertti, sen M-B testin mukaan muistaakseni jotain 75% ”vain”, joten eihän kenenkään luonteenkuvausta voi sellaisenaan mistään oppikirjasta tai muusta lukea.

    1. Taru

      ”Vatsanväänteitä” :D Niinpä. Asia on asiaa ja small talk puolituttujen kanssa jotain muuta.

      Painan peukutusnappulaa. Persoonallisuus koostuu niin monesta palasesta (paljon muustakin kuin -verttiydestä), ettei sitä aivan yksiselitteisesti voi lukea mistään testistä tai kirjasta. Periaatteessa ”vain” joitakin yhteneväisyyksiä joidenkin muiden kanssa. Omia prosentteja en nyt muista kyseisestä testistä, mutta ei ihan sataa ollut mullakaan. INFJ olen kautta aikain ollut eniveis. Vaikka eihän sekään se koko totuus ole kuitenkaan :)

  7. Jovelan Johanna

    Päivän kohokohtia töiden lomassa kun ottaa kupin kuraa ja lukee päivän Tarut, jos jotain on postattu :)

    Olen rastittanut kohdat introvertti (x) ja lisään siihen sosiaalinen erakko (x) ja kokolailla klassinen esimerkkirapu (x). Innostuessaan pölisee kuin väärälle vauhdille lipsahtanut nauhoite ja yhtä helposti on sanomatta yhtään mitään tunteja. Kokee ahdistavana liian hölöttämisen, jaarittelun ja sen ettei asiaan päästä, vaikka aika jo olisi. Ei jaksa montaa ihmistä samaan aikaan ja sietää draamaa heikommin kuin hyttystä korvassa. Yuuup, kuten siinä konttihuutokauppaohjelmassa tapasi sarjan ärsyttävin tyyppi huudella. Toi ois niinqu mä, toi osa-aikahölisevä introvertti.

    On verrattoman hauskaa joskus törmätä teksteihin ja arvioihin, jotka osuvat kohdilleen. Sitä tulee vähän naurettuakin itselleen – nykyään. Kun elää ensin 20 vuotta ajatellen, ettei kukaan tajua mua ja sen jälkeen toisen 2o vuotta ajatellen, ettei aina taida tajuta itsekään itseään, lopulta ei ole niin väliäkään. Voi hyvin heittäytyä tyytymään siihen mikä on ja antaa homman kulkea omalla painollaan. ;)

    Tämä menee nyt (taas) OT:n puolelle, mutta mun mielestä ihmiset voi noin ylimalkaisesti kokonaisuusjanalla jakaa oikeastaan kahteen eri tyyppiin: On heitä, jotka loppupeleissä pääasiassa ovat riittävän tyytyväisiä olosuhteista riippumatta ja ihmisiä, jotka alkupeleissä pääasiassa eivät ole tyytyväisiä olosuhteista huolimatta. Se sitten määrittelee sitä millainen ihminen on suhteessa muuhun maailmaan.

    1. Taru

      Tarusta ei tosiaan koskaan tiiä mitä se seuraavaksi laukoo. Sehän saattaa postata vaikka alasti leivinuunista käsin ;D

      Mä taas en usko horoskooppeihin käytännössä ollenkaan. Esimerkiksi me ei olla juurikaan merkkimme mukaisia, ainakaan omasta mielestä. Lisäksi meidän pitäisi olla suunnilleen kaikista mahdollisista yhdistelmistä kaikkein epäsopivimpia toisillemme. Jotta se siitä uskottavuudesta :)

      Heh. Mulla toi sama vuosisuhde on suunnilleen 20 / 15. Sen jälkeen on ollut viisainta vain hyväksyä. Jos kukaan ei ymmärrä, niin so what. Jos / kun välillä sattuu joku joka ymmärtää, niin mikäs sen mukavampi yllätys :))

      Mainiosti kuvailtu noi OT:n tyypit! Varmasti ovat olemassa molemmat, ja ehkä jokunen välimuotokin. Sitten oon vielä mä, joka kellun ulapalla tietämättä mihin lokeroon tulen uppoamaan. Vi ska se :)

  8. Airisrannan Päivi

    Onpas taas mielenkiintoinen postaus. Ajattelin ensin ilmoittautua introvertiksi, mutta kun rupesin tarkemmin mietiskelemään asiaa, en enää osaakaan sanoa varmasti. :) AsuMME erakkona kaukana kaikesta, mutta toisaalta sosiaalinen elämäMME ei ole koskaan ollut niin vilkasta kuin täällä. Mutta voihan olla, että kaikki sosiaalisuus johtuukin miehestäni. En tiedä, ymmärtääkö kukaan sepustustani, mutta luulen, että yksin olisin introvertimpi kuin kaksin.

    Toisaalta luulen, että tällaisissa ’sekatapauksissa’, joihin itse kuvittelen kuuluvani, myös elämäntilanteet ja -vaiheet vaikuttavat tosi paljon. Välillä sitä vaan on enemmän sisäänpäin käpertyneempi. No, en minä ainakaan ekstrovertti ole! :D

    1. Taru

      Samoin, minä on yhtäkuin me :) Kaksi introverttia, jotka eivät kumpikaan halua tai tarvitse aikaa ilman toista. Niin on hyvä, juuri meille.

      Todellakin, elämäntilanteet vaikuttaa vahvasti. Omalla kohdalla vaikeat tilanteet ajaa entistäkin syvemmälle kuoreen, jos face-to-face sosiaalisuudesta puhutaan. Miehen kanssa me kyllä pulistaan ummet ja lammet oli tilanne mikä hyvänsä, mutta vastoinkäymisten keskipisteeseen ei yksinkertaisesti pysty ottamaan muita. Ekstrovertti varmasti tekee juuri päinvastoin, koska hän saa energiaa muista ihmisistä. Toisessa ääripäässä sosiaalisuus taas vie viimeisetkin mehut. Niin se vaan on, minkäs teet.

      Jos innostut Päivi testaamaan, niin tuolla aikaisemmissa kommenteissa on linkki yhteen lyhyeen ja suuntaa antavaan testiin ;)

  9. Saara

    Tein testin. Enpä ollut tajunnutkaan olevani noin introvertti – mutta joo, kun nyt tarkemmin ajattelee… Mielenkiintoinen kirjoitus ja mielenkiintoisia kommentteja. Kiitos!

  10. eila

    Tsek,tsek,tsek… testissä 2-3 eitä… Omituisten otusten kerholle löyty nimi. Mie se olen vissiin jossain vaiheessa käsittäny sanan introvertti eritavalla. Siulla on kyllä ollu täällä niin monta mielenkiintosta aihetta, ettei varmaan olis pitäny yllättyä oppivansa tällä(kin) kertaa (ittestään) jotain uutta. :)

    Kiitos jälleen!

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s