Wabi sabi -koti: Keskeneräisyys

Untitled

Kirjoitin Simon G. Brownin Wabi sabi -kirjasta jotakin jo muutama vuosi sitten vanhan blogin puolelle, mutta palaan aiheeseen uudelleen. Luen kirjaa nyt tuon ajan jälkeen eri silmin ja takerrun paneudun enemmän yksittäisiin asioihin. Vaikkei olekaan paikkaa jota sisustaa, tykkään lueskella tämän tyyppistä sisustusfilosofiaa (kuten myös Fengshuita). Tuskin koskaan tulen laittamaan yhtään kotia tiukasti jonkin “aatteen” mukaan, tai itämaiseksi, mutta aina voi poimia jotakin itseä miellyttävää joukosta. Ja tietysti jatkojalostaa omiin tarpeisiin.

Wabi sabi on zeniläisyydestä juontuva oppi, jonka perusajatukset ovat: Hetkessä eläminen, yksinkertaisuus, tyhjyys, intuitio, katoava kauneus, keskeneräisyys, epätäydellisyyden hyväksyminen, epäsymmetria, arvostaminen, levollisuus, luonnollisuus, takertumattomuus, nöyryys, vaatimattomuus ja askeettisuus, sekä kaikki muuttuu -periaate.

Tavoitteena on tehdä kodista paikka, jossa voi olla onnellinen, elää sopusoinnussa luonnon kanssa ja kohdata elämän haasteet.

Untitled

Tällä kertaa paneudun lähemmin Keskeneräisyyteen.

“Tuntuu houkuttelevalta miettiä, miten saavuttaisimme erilaisia asioita, ja tehdä elämästä kohta kohdalta etenevä tarkistuslista, jonka ruudut pitää rastia kuluvan hetken ja kuoleman välillä. Tällaiselle näkemykselle tyypilliseen tapaan huomio keskittyy herkästi ulkoisiin, aineellisiin asioihin, kuten taloon, autoon, lomiin ja omaisuuteen.”

Loppuunsaattamisen pyrkimys on kuitenkin zeniläisittäin harhaa. Tulee ylä- ja alamäkiä, tapahtuu arvaamattomia, eivätkä kaikki asiat katoa tieltä pois, yrityksistä huolimatta. Sen sijaan olisi terveempää hyväksyä elämä sellaisenaan, jatkuvasti muuttuvana prosessina. (kuinka sattuikin ;) Wabi sabin mukaan tarkoitus on etsiä haasteita, jotka kestävät meitä kauemmin, ennemmin kuin keskittyä kaiken valmiiksi saamiseen.

Keskeneräisyyden hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita periksiantamista, vaan omistautumista meneillä olevalle työlle, takertumatta keinotekoisiin aikarajoihin ja antamatta niiden häiritä.

Untitled

“Kun esimerkiksi siivoat kotiasi tai petaat vuodettasi, yritä keskittyä siihen, että huolehdit paikasta, jossa asut ja nukut. Älä ajattele, että sinun on suoriuduttava tietystä rutiinista. Ehkä voisit suhtautua asiaan kuin ihmissuhteeseen. Ota sydän mukaan, kun teet jotakin, ja hyväksy se, että pystyt joinakin päivinä nauttimaan työstä enemmän ja jatkamaan pitempään kuin toisina. Joskus sinusta tuntuu ehkä, että kotisi kaipaa tavallista enemmän “ravintoa”; Joskus taas olet tyytyväinen siihen sellaisenaan. Muutut itse, ja kotisikin muuttuu ajan myötä. Siksi myös siivoustavoissasi tapahtuu muutoksia. Voit aiheuttaa itsellesi melkoisesti stressiä laatimalla listoja siitä, mitä sinun pitää tehdä elämässäsi. Voisit yhtä hyvin repiä listat, sillä elämä jatkuu joka tapauksessa.”

Joitakin vinkkejä kotiin:

– Yritä välttää tunnetta, että kodissasi on asioita, jotka sinun pitää tehdä tai saada valmiiksi
– Uudista kotisi ilmettä vaihtamalla huonekalujen järjestystä ja kasveja tai ripustamalla taulut uudelleen
– Älä ajattele, että huone on valmis
– Hanki suihkulähde, jossa on virtaavaa vettä, tai edestakaisin heiluva heiluri
– Pidä esillä taidetta, joka näyttää keskeneräiseltä
– Myös karkeatekoinen veistos on sopiva esine
– Pidä esillä runoa tai tarinaa, josta olet repinyt loppuosan pois. Innostut ehkä jatkamaan sitä.

Untitled

Yleisesti elämässä: Tartu asioihin, jotka voit sisäistää. Kysy tänään itseltäsi, kuinka olet kehittynyt päivän mittaan.

– Taru

Kirja / lähde: Simon G. Brown: Wabi sabi, Elä tässä hetkessä kotona (WSOY 2009)

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku

14 Comments

  1. eila

    Ha, mie olen taitava tässä, keskeneräisyyessä. Nyt loppu se vähäkin ressi toisten sanomisesta, kun on aina monta rojektia päällekäin kesken. :)

    1. Taru

      Oikein! Siihen loppuu kuule justiinsa nyt :D

      Mua koskettaa tässä keskeneräisyys-aiheessa ehkä eniten tuo “valmiiksi” rehkimisen ja kuvittelemisen typeryys. Sen verran on purrut nilkkaan, että on loppunut moiset tyhmyydet ihan luonnostaan :)

    1. Taru

      Kiitos Saara :) No niinpä, miksei uudenvuodenlupauksia voisi tehdä milloin vain. Mä lupaan kans, esimerkiksi yrittää muistaa kehua itseäni jos olen juuri tänään kehittynyt ihmisenä :)

    1. Taru

      On kyllä ihan mielenkiintoinen kirja :) Ja aiheesta on varmasti muitakin hyviä, juuri tätä opusta ei taida enää saada omaksi ostettuna. En ainakaan nopealla kuukkeloinnilla löytänyt mistään, kun yritin postaukseen etsiä. Höh.

  2. Anu

    Elin pitkään niin, että kaikki paikat oli putsplankissa ja asiat enemmän kuin järjestyksessä. Jatkuvalla tekemisellä ja tomeruudella jotenkin “paikkasin” mieltäni. Keskinkertaisuuden ja keskeneräisyyden hyväksyminen on tuonut ihan uudenlaista vapautta – ennen kaikkea mielelle. Olen tyytyväinen.
    Olen viehättynyt itse erityisesti feng shuista. Siitä olen poiminut joitain ajatuksia kotiin.

    1. Taru

      Niinpä, keskinkertainen on monesti ihan riittävä, mitä sitä turhia pingottamaan :)

      Sama juttu, mustakin feng shuissa(kin) on monia hyvinkin kelpoisia vinkkejä.

  3. Jovelan Johanna

    Nonnih, luin sitten wa-sabi ja ajattelin, että nyt tulee tutkielma aiheesta wasabi ja sen polte ja ettei nyt ole hyvä hetki lukea kun masu kurnii ;D

    Tuo kirja kuulostaa mielenkiintoiselta! Mulla on vähän elämäntapaähkyä. Taisin lukea jos mitä opusta hieman liikaa Jovelaa odotellessa ja alkoi jo tulla sellainen olo, että nämä ohjeelliset oppaat ovat kuin herätyskokoussaarnoja, jossa lukijaa viedään kohti kliimaksia, joka ratkaisee kaikki huolet. Eihän se niin ole (no ehkä jotkut on just sellaisia) ja monessa kirjassa on tosi hyviä ja silmiä avaavia näkökulmia ihan tavallisiin asioihin, jotka vaikuttaa kuitenkin elämässä niin paljon.

    Itse keskeneräisyyteen tietenkin sanon, että mikä keskeneräisyys ;D Täällä on kaikki niin keskeneräistä, ettei se enää ole keskeneräistä ollenkaan. On vaan asioita, jotka tänään on näin, ehkä huomennakin, hyvinkin saattaa olla kuukaudenkin tai vuoden päästä tai sitten ei. Keskeneräisyydestä on tullut normaalia, eikä sen selättämiseksi ole mitään pakottavaa tarvetta vain sen vuoksi, että se on keskeneräinen.

    Tuo kapsäkki on kaunis. Onko se teidän?

    1. Taru

      Hih. Ei tuu juttua wasabista :D En nimittäin tykkää sushista. Wasabia ei enää tule eksymään mun suuhuni :D

      Totta. Monissa opuksissa on vähän sellaista “herätyksen” makua. Ehkä tässäkin pienesti, muttei sentään ihan pahimmasta päästä :) Mulle nää jotenkin sopii tän romahdus-tilan keskelle, kun kaikki aiemmat elämäntapailut on romuttuneet ja ilo kadonnut. Ehkä vaistomaisesti yritän etsiä jotain mihin tarttua..? Tiedä häntä.

      On muuten jännä, ettei mulle jäänyt paljon mitään mieleen, kun pari-kolme(?) vuotta sitten viimeksi luin tuon kirjan. Muistin vain, että ruma ja rosoinen on kaunista, luonnonmateriaalit parhaita ja että kotiin pitäisi raivata tilan tuntua. Nyt olen ihan että häh, tässähän on paljon muutakin. Vähän naureskellenkin olen sitä tuossa lueskellut, koska huvittavasti olen itse oivaltanut tosi monia samoja asioita tässä välissä :D Hassua.

      Juu, kuvat on siitä meidän amerikanarkusta :) Aito ja elämää nähnyt, kaunis justiinsa sellaisenaan :)

      1. Jovelan Johanna

        Mulla on käynyt monta kertaa niin, ettei ensimmäisellä lukukerralla kirja ole antanut juuri muuta kuin sen lukuhetken. Joskus myöhemmin sitten se varsinainen kirjan anti aukeaa. Ehkä siinä on sellaista, että asiat tuppaavat osumaan sen mukaan, mille on avoin, mille on tarve lukuhetkellä. Monessa muussakin asiassa, vaikka jonkun talon ulkonäössä tulee kiinnitettyä huomiota siihen, mikä silloin kiinnittää huomion tai vaan yleisilmeeseen. Sitten voi kävellä vaikka vuosia saman talon ohi huomaamatta jotain koko ajan näkösällä ollutta yksityskohtaa ennen kun itsellä on juuri siihen liittyvä juttu meneillään. Mulle käy usein niin :D

        Tuo on totta, että tarttuu eri juttuihin kun elämä on muuttunut radikaalisti. Haluaa takaisin jotain tai tilalle jotain, että olisi jotain. Toivottavasti löydät jotain, iloa ei saa kadottaa niin, ettei sitä olisi lainkaan.

        Mulla on ollut sellaisia alhoja matkan varrella, että ne nousee joskus vieläkin painajaisiksi uniin. Harvoin, mutta joskus. En muista yhtään mikä opus, en oikeen edes sitä varsinaista aihettakaan muista, mutta siinä oli sellainen tehtävä, että piti kirjoittaa lapuille jokainen asia elämässä, jolla oli merkitystä ja joka toi edes jotain. Ensin ajattelin, että se homma on ihan tyhmä (olen vähän sellainen ismivastahankainen) ja ettei mulla ole mitään niihin lappuihin laitettavaa. Kokeilin kuitenkin ja kun olin aikani siinä pohtinut, niin niitä asioita sitten pulpahtelikin mieleen. Lappuja piti tehdä 7. Joka päivä siitä eteenpäin piti ottaa yksi lappu satunnaisesti ja tuhota se. Sen myötä piti ajatella sen päivän aikana, ettei sitä lapun asiaa tai henkilöä olisi enää, kunnes laput on loppu. Harjoituksen oppina oli huomata ne ihmiset ja asiat, jotka on jäljellä. Pistää aivo tavallaan suremaan sellaista, mikä ei olekaan menetetty, joka tuottaa vastareaktiona ilon ja helpotuksen siitä, että tavallaan saa ne takaisin. Muhun se teki vaikutuksen, koska tosiaan mietin niitä asioita tai ihmisiä niinä päivinä kun sen lapun tuhosin. Sen harjoituksen jälkeen tuli erikoisella tavalla toisenlainen olo. Vaikka asiat ei olleetkaan muuttuneet oikeasti, jokin itsessä oli ja siitä sitten taas mentiin eteenpäin. Järki sanoi, että tässä on kuule ihan samat paskat alla ja päällä, mutta jokin sieltä sitten piipitti sekaan, että on siellä paskassa sentään muutama kukkakin ;D Pardon my French.

        En ehdottele sulle tuota juttua, mutta halusin kuitenkin jakaa sen. Jostain se ilo taas löytyy. Ihmistä ei ole suunniteltu kulkemaan surussa ja murheessa. Joskus ne asiat lutviutuvat huomaamattaan ihan itsestään ja joskus pitää vähän tönäistä itse asiaa eteenpäin. Ihanaa kuulla, että jaksat kuitenkin hakea ratkaisuja ja uusia polkuja. Ja Taru, jos joskus tarvitset ulkopuolista korvaa, tiedät mistä mut tavoittaa :) Saattaisin osata jotain korvuuden lisäksi sanoakin. Mun entisessä elämässäni olin nääs ammatiltani sellainen korva, jolle puhuttiin kun elämästä katosi liikaa :)

        1. Taru

          Niinpä, asioita tuppaa usein tulemaan eteen silloin kun niille on jokin tarve :) Merkillistä mutta totta.

          Ja siinäpä se. Jokapäiväinen haaste etsiä jotain, jonka voimin viitsii yrittää olla olemassa. Kovin karusti ilmaistu, mutta niinhän se pohjimmiltaan on.

          Kiitos vinkistä! Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joskus innostuisin kokeilemaan. Ja kiitos kovasti tarjouksesta <3 Pistän korvan taakse, jos joskus tuntuu siltä että korvasta olisi apua <3

  4. Airisrannan Päivi

    Tosi hyvä pointti ottaa esille tuo keskeneräisyys ja sen sietäminen omassa elämässä. Eihän tämä elämä muuta olekaan kuin keskeneräisyyttä, sitä vain tahdo millään hyväksyä. Tai aikaisemmin en hyväksynyt. Voi sanoa, että Airisranta on ollut todellinen elämän korkeakoulu monessa suhteessa, myös keskeneräisyyden sietämisessä.

    Oli tavallaan vapauttavaa hankkia vanha talo, jonka ei tarvitse ollakaan niin kuosissa. Pienet kolhut uusissakaan kaapeissa tai ikkunanpokissa ei haittaa – täähän on vanha talo. Piha on vanha osittain luonnonmukainen, sen ei pidäkään olla kynsisaksilla nypitty ruohomattokenttä. Tuo kaikki on ollut ihanan vapauttavaa ja tervetullutta. Välillä joku asia tietysti ärsyttää, kun ajattelee, että tuokin on tommonen ja pitäis laittaa sitä sun tätä. Onneksi ne tunteen menevät vaan nykyisin nopeasti ohi. :)

    1. Taru

      Samoin on meille opettanut Saaristohuvila, varsinainen korkeakoulu joo. Ehkä kuitenkin eniten se, kun kaiken vaivan päätteeksi on menetetty sekin, mikä on kuviteltu tehneemme “valmiiksi” (edes muutamaksi vuodeksi). Kuten arvata saattaa, ei taatusti tule enää koskaan kiinnostamaan isommat rempat :) Ei ole niin paljon väliksi miltä jokin näyttää.

      Naarmut ja kolhut – daa – ei haittaa yhtään, enää :))

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s