Vaurioitumista tyynen rauhallisesti

Tukkaa lähtee ainavaan tuppoina. En millään käsitä, miten sitä voi olla enää yhtään päässä. Latvasta on jo leikattu puolet pois, niin hiirenhännäksi oli käynyt. Jalat ei kanna, portaat käyvät tukalaksi minullekin. Pumppu on jatkuvasti sen verran kovilla, että pelkään tuupertuvani lopullisesti hetkenä minä hyvänsä, vaikka pilleripurkki onkin saatavilla. Pelkään myös, että tulee aamu, jolloin en enää herääkään. Vaikka välillä vähän jo toivonkin sitä. Ei tarvitsisi enää jaksaa, kestää ja taistella. Siihenkin tiedättekös tuppaa toisinaan kyllästymään, vaikken luovuttaja-tyyppi sitten kuitenkaan olekaan. Huoli pois.

Sellaisia ovat päällimmäiset tosiasiat fysiikassa. Isännän voinneista en nettiin kirjoittele, mutta eipä ole hänenkään asiat sen paremmin ainakaan.

Olen tosi kyllästynyt etsimään tarkoituksia ja oivalluksia. En vaan voi hyväksyä, että olisi jokin tarkoitus, minkä vuoksi pitää päivästä ja vuodesta toiseen kärsiä tällä tavalla. En, vaikka miten olen yrittänyt. Sanotaan, että saat sen mitä annat. Minun täytyy kyllä myöntää, että olen jo aika väsynyt olemaan vain toisten puolesta iloinen tai onnellinen. Eikä se ihan joka hetki edes onnistu, myönnän senkin. Miksi en saisi toivoa itsellekin jo vihdoinkin jotain hyvää? Miksemme olisi ansainneet hyvää, emme ole pahoja ihmisiä? Miksen saisi olla yhtään katkera kohtalolle? En tiedä, ehkä tämäkin kostautuu vielä jotenkin.

Lähdemme nyt Alkoon hakemaan psyykelääkettä, sanokoon kohtalo siihen mitä lystää. Siinä on meidän tsempit tänään. Nih.

Parempia lauantai- ja muitakin päiviä meille kaikille, eiks niin! ♥

– Taru

Sorge, nyt ei raksuttanut minkä kuvan olisin tempaissut tähän lonkalta vetoon (vaikka niinhän minä aina vedän..). Uusi kokemus, kuvaton postaus :)

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku

32 Comments

    1. Taru

      Voi kiitos Annika :) Halaus takaisin myös.

      Tietkö, olen pari kertaa yrittänyt kommentoida sinne sun uuden blogin puolelle (vaikkei se enää niin uusi olekaan ;) mutta selaimeni on jotenkin hylkinyt sitä kommenttilomaketta, tai jotain. Mutta seurannut olen kyllä teidän matkantekoa, ja paluutakin tottakai :)

    1. Taru

      Kiitos Anna <3 Voi että, on sitä valoa etsitykin, joten soisi jo joskus löytyvän. Olen kyllä välillä katkeruuspäissäni meinannut vaihtaa blogin nimeksi Valoton. Se kuvailisi tunnelmia (ja postauksiani) huomattavasti paremmin ;)

  1. Saara

    Alko se on meidänkin apteekki ollut, ja on. Mitäs sitä kaunistelemaan, viini auttaa moneen vaivaan ja siinä on flavonoidejakin. Voi Taru – kyllä te olisitte jo hyvää ansainneet! Eikä vaikeina aikoina tartte olla koko ajan iloinen muiden puolesta. Minä olen silloin lähinnä kateellinen! Ihan on sallittu terve tunne sekin. Minä olen aika kiukkuinen luomakunnalle tuosta, miten teidän koetteleminen ei vaikuta päättyvän ollenkaan! Jos se omallakin kohdalla tuntuu jatkuvan, niin tuo on kyllä jo kohtuutonta! Halaus – ja pitää muistaa joskus saada aikaiseksi se 100 litraa punkkua -ilta!

    1. Taru

      Nimenomaan, mitäs sitä peittelemään! Kuka tässä enää edes hengissä olisi, jollei välillä vetäisi vinttiä pimeäksi :) Reseptillä saatavat päälääkkeet toimivat varmasti myös, vaikken ole kokeillut, mutta jokaisella on oma tiensä. Keski-ikäiset aikuiset ihmiset saavat onneksi luvallisesti ryypätä niin paljon kuin sielu sietää :D Ei vaan, ei tässä ihan deekiksellä sentään olla, mutta olen alkanut ymmärtää erittäin hyvin heitäkin, jotka ovat sen tien valinneet.

      En missään tapauksessa ole tsiisus, mutta en ainakaan tiedosta, että osaisin olla kateellinen. En vaan ihan tosissaan koe, että jokin toisella oleva olisi minulta pois. Olen kyllä aidosti iloinen, vaikken aina jaksakaan olla. Silloin en vaan ole mitään, tai ryven vain ja ainoastaan siellä omassa suossa. Tai jotain sellaista :) Se minua kyllä välillä rassaa ihan suunnattomasti, jos joku valittaa jostain aivan mitättömistä. Vaikka turhaa sekin on. Samalla tavalla minunkin valitukset joutaisivat jonkun mielestä suoraan kaatopaikalle, niin turhilta ne varmasti tuntuvat sellaisesta, jolla on asiat vieläkin huonommin. Vaikka eihän valitus koskaan ole sillä lailla turhaa, ainahan se asia rassaa sitä kyseistä ihmistä ihan helkkaristi. Oli se sitten muiden mielestä pieni taikka iso. (Jaaha, taas täällä ollaan oivaltavinaan, vaikka olen niin saakelin kyllästynyt kaikkiin oivalluksiin :D)

      Niin! Se sata litraa! Oj då. Pitää kattoa sitten, että paljonko sitä oikein tippuukaan :D

      Kiitos Saara tästä(kin) <3

      1. Saara

        No kyllä sinä melkein tsiisus olet, jos et kadehdi! :) Mutta valittaminen – se on perusoikeus siinä missä jalankulkukin, esimerkiksi. Toki kroonistuessaan on ikävä piirre. Mutta enpä usko fiilisten patoamiseenkaan ja väkinäiseen iloon. Paremmin terveinä (?) pysytään kun on lupa ruikuttaa ja vinkkua lipittää. Ja onhan se niin, koko maailman mittakaavassa välillä hävettää omat valitukset… Onneksi on sekin perspektiivi joskus järkeä tuomassa.

        1. Taru

          Aijaa :) Aika harvinaista se kyllä vissiin taitaa olla. Näin eilen kaupassa jonkin sen suuntaisen otsikon kuin “Kateus voittaa jo kiimankin”. Ajattelin, että onpa todella surullista, kuinka paljon ihmisiltä varmana palaa energiaa kateuteen. Mutta jos vaan on, niin minkäs sille tekee. Pätee harmittavan moneen asiaan.

          “Jalankulku” :D Mainio vertaus, kiitos! Ja niinpä, ei muuta kun lipitetään vaan. Loppupeleissä siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa, sanon ma :)

  2. Jovelan Johanna

    Niin, miksi et saisi? Kyllä saat! Anna palaa vaan niin että rytisee! Sellainen määrä sitä itteään teidän suuntaan lensi, eikä tuuli ole vielä kääntynyt. En pidä tuskan ja kärsimyksen glorifioivasta ajatuksesta, se on ihan roskaa. Aika harva valitsisi ottaa turpaansa tavalla ja toisella vaan tullakseen kestäväksi. Hyvä, että toivot teille hyvää. Ei se ole muilta pois ja kukapa ei toivoisi asioiden muuttuvan, kun on paha olla. Kukapa ei olisi katkera ja vihainen kohtalolle samassa tilanteessa? Aika harva olisi olematta, luulisin. Ei se tee ihmisestä pahaa jos sattuu, kun jää osattomaksi sellaisesta perustarpeesta kuin onni. Teillä on ollut jo pitkään, liian kauan, liian haastavaa vailla merkittäviä ilonhetkiä, Kuka perhana sitä ei hyytyisi välillä ;) On ihan eri asia haluta toiselta pois itselleen, kuin haluta itselleenkin sitä samaa mitä jollain toisellakin on.

    Jos sitä saa mitä antaa, sinä ansaitset tämän ja meinaan nyt kannustusta, jota saat täällä. Se kannustus ja ystävällisyys, mitä olet jakanut ympärillesi ihan virtuaalisestikin palaa takaisin ja yrittää sanoa, että oli se elämän suurempi tarkoitus mikä tahansa, sulla on väliä. Mä en tiedä mikä se elämän tarkoitus on, mutta niin kauan kun aurinko nousee ja laskee, jotain meille on tarjolla. Vaihtoehtona ei ole mitään ja se vasta kakkajuttu onkin. Believe you me, mä olen oman annokseni kakkaa saanut niellä ja menettänyt uskoni siihen, että mitään hyvää koskaan enää tulisi ja vaikka nyt saankin olla onnellinen, muistan kyllä mitä mun kohdalla se selviäminen silloin vuosia sitten oli. Olisin voinut ja varmasti sanoinkin ihan samat jutut mitä tuossa kirjoitit, eri syistä vaan.

    Mitäköhän mä tässä yritän sanoa :D Jotain muka tärkeää ja ymmärtäväistä, en tiedä itsekään, mutta päällimmäisenä kuitenkin, että nosta vaan keskaria kohtalolle, mikä sekin sitten on, mutta älä läikytä punkkua ;D Menee hyvät lääkkeet matolle ;)

    Jos voisi, antaisin omastani. Koska ei voi, niin toivotan tsemppiä ja pehmeitä tanniineja tai kuplia.

    Parempia päiviä, just niin!

    1. Taru

      Voi Johanna <3 Mulle tulee nyt ihan kyynel silmään. KIITOS <3 <3 Ihan tosi, tosi paljon. (Pitäisi vissiin lähteä jo avaamaan sitä lääkitystä, ettei valu kaikki ripsarit. Mitä Miäskin sanoo ;) (no onneksi tiedän, ettei haittaa häntä mun ripsarit tai ripsarittomuudet, mitä sellasestakin tulis ;)

      Itsestä taas tuntuu (hyvin) usein, että enhän mä täällä blogissani muuta teekään, kuin valitan jatkuvalla syötöllä. Surua, murhetta, ja katkeruuttakin (kohtalolle siis), on tosi vaikea yrittää pitää poissa vähintään rivien välistä. Vaikka hirveen hyvin tiedän, että yli pitäisi päästä, mutta eipä pääse jos tulvii jatkuvasti uutta, samalla kun ei vanhojakaan ole huuhdeltu mihinkään. Sellaista se vaan on, ei pääs yli eikä ympäri.

      Nonni. Nyt mä kyllä poistun sen viinilasin ääreen :) Sä olet Johanna hieno ystävä. Paljon lämpimiä ajatuksia Jovelaan <3

  3. Heli

    Voi että, kuulostaa kyllä niin kurjalta ja epäreilulta. =( Onko teillä odotettavissa parempia aikoja näiden juttujen kanssa tulevaisuudessa?? Jotain valoa, mitä kohti mennä?? Toivottavasti… ♥

    En osaa muuta sanoa kuin että voimia ja jaksamista… ♥

  4. Mari

    Voi, Taru. Ei joka tarvitse olla vahva, ei joka hetki tarvitse jaksaa tsempata. Saa huutaa ja saa raivota, vaikka ihan “vaan” täällä blogissa. Ei ole mikään pakko jaksaa jatkuvasti iloita muiden puolesta. Oikeasti vahva on se, joka uskaltaa sanoa olevansa heikko. Pääasia on, ettei noihin kielteisiin tunteisiin jää makaamaan. Anna niiden tulla, katso niitä kuin harmaapukuista joukkiota kodissasi. Tulivat kutsumatta, perkeleet (sori, kielenkäyttö, mutta omiin kokemuksiini peilaten en löytänyt osuvampaakaan ilmaisua). Luota siihen, että lähtevät myös omia aikojaan, sillä käskemällä ne eivät ennenkään ole häipyneet.

    Ei ole pakko etsiä tarkoituksia ja oivalluksia. Sanotaan myös, että saat sen, mistä luovut. Kukaties se koskee myös tuota etsimistä: ehkä vastaus tulee itse luoksesi, kun sitä lakkaat etsimästä ja olet sen valmis kuulemaan ja vastanottamaan, sillä sinullahan on jo kaikki vastaukset sisälläsi olemassa. Usko pois!

    Ei todellakaan ole kiellettyä toivoa itselleen hyvää. Päinvastoin. Se on sinun velvollisuutesi itseäsi kohtaan, koska olet sen arvoinen ja sen ansainnut. Olet itse itsellesi se elämäsi tärkein henkilö. Pidä parasta huolta hänestä ja toivo hänelle sitä kaikkein parasta!

    Älä sulje silmiäsi kaikelta siltä tämän hetken hyvältä, mikä sinulla kaikesta huolimatta kuitenkin on. Ainakin se miäs ja viinipullo. Se on jo paljon sekin.

    Voimia teille kummallekin. Halaus. *–i–*

    1. Mari

      Somessa tärähti tämmöinen vastaan ja tuntui siltä, että tuli kuin tilauksesta, joten oli pakko jakaa: “Accept what is, let go of what was, have faith in what will be.” Ei ole helppo rasti ja t-i-e-d-ä-n ettei ole sinullekaan mikään uusi ajatus, mut noin se vaan menee. Toinen halaus . <3

    2. Taru

      Cheers Mari <3

      No juu, mulle on niin vähällä enää mitään väliä, että samapa tuo mitä turisen ja missä. Vaikka sen on varmaan sanomattakin havainnut tässä blogissa melko selvästi ;)

      Noinhan se on, menneitä on turha kantaa mukana. Mielestäni en kannakaan, tai ainakin hyvin harvoin. Ongelmahan on tämä hetki. Että kuinka siitä voisi saada edes jotenkin siedettävän, tai tietää onko siedettävyys enää mahdollistakaan (sitä taitaa olla jo vaikeinta uskoa). En tosiaan tarvitsisi kuin vain hyvin yksinkertaisen ja jollain lailla siedettävän elon, se olisi meille jo hurja juttu. Mitään vanhaa en edes haluaisi takaisin, sillä silloinhan kaikki kärsimykset olisivat olleet turhia, kuten myös kaikki olennaisuudet jotka olen matkan varrella käsittänyt. Vaikken kaikella tarkoitusta ja oikeutusta näekään, niin onhan tuota oppiakin kasaantunut. Näin ajattelisin :)

  5. Airisrannan Päivi

    Voi Taru, kunpa osaisi sanoa jotain järkevää. En osaa muuta kuin ajatuksissani rutistaa sinua oikein kovasti ja lämpimästi. <3 Kohtalolle saa ihan varmasti olla katkera. Murhankin saa tehdä mielessään, jos se oloa helpottaa. Toivon sinulle sydämestäni parempaa huomista ja voimia jokaiseen päivään! <3 <3 <3

  6. Anu

    Sanonta, “mikä ei tapa, se vahvistaa” on mielestäni ihan paskapuhetta, suoraan sanoen. Tai se, “ettei enempää ihmiselle anneta, mitä jaksaa kantaa”, ihan scheissea.
    Minä niin sydämestäni toivon, että asiat kääntyisivät pikimmiten siellä parempaan suuntaan. Lisäksi toivon, että jaksat vielä uskoa parempien aikojen tulevan. Positiivisuutta on niin pirun vaikea kaivaa, kun kakkaa sataa kaatamalla, tiedän. Jossain kohtaa kuitenkin tulee (onhan sen pakko tulla) lakipiste, jossa tilanteiden on ihan pakko kääntyä parempaan, tätä toivon aidosti sinne.
    Lähetän täältä sinne ihan valtavasti voimia ja ajatuksia ❤︎

    1. Taru

      Ihan sama on joskus käynyt mielessä. Aika heikkoon kuntoon on vetänyt vahvistusten sijasta. Kuuluu siihen kategoriaan “viisauksia”, jotka voi tuupata suoraan maata kiertävälle radalle.

      Kiitos Anu ❤︎ ❤︎

  7. Saara

    Mitään viisauksia en osaa tähän kohtaan sanoa, mutta halusin kommentoida kuitenkin. Ihan vain, että tiedät meitä myötäeläjiä olevan täällä paljon. Voimia ja jaksamista teile – ja kippis!

    1. Taru

      Kiitos kovasti Saara <3

      Olen niin pahoillani siitäkin, että minun / meidän kuulumiset on aina näin ikäviä. Mutta minkäs teet, paitsi voitavan. Sen lupaan :)

  8. Mervi

    Kesti vähän luvattoman pitkään tämän kommentin aikaan saaminen. On tullut oltua huonosti koneen ääressä, ja muita hyviä selityksiä. Anteeksi. Ja pahoittelen myös kielenkäyttöä seuraavassa. No, en oikeasti pahoittele, mutta olinpahan olevinani kohtelias.

    Ei tarvitse olla muiden takia iloinen, jos oma vointi ja tilanne paska. Jos menee hyvin, niin sitten voi iloita muidenkin hyvin menemisestä. Ehdottomasti. Saa valittaa, jos siltä tuntuu, saa toivoa itselle hyvää, saa kirota kurjaa kohtaloa. On niin suomalaista, että ei saisi toivoa itselle hyviä juttuja. Että se olisi jotenkin väärin.

    Myönnän, että tämä on tätä “älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon”. On tuskallisen vaikeaa olla olematta niin saatanallisen hienovarainen ja eihännytvaanjokuotanokkiinsa. Sitä kiiltokuvaa kun pitäisi pitää yllä. Mutta oikeasti, anna palaa. Sulla on siihen oikeus. Valita niin maan perusteellisen paljon ja kiroa kohtaloasi, jos se vaan tuntuu sinulle parhaalta vaihtoehdolta. Kukin tyylillään.

    1. Taru

      Mervi, kiitos <3 Sä olet niin huipputyyppi!

      Mainiosti valitut "adjektiivit" – se on nimenomaan tuskallisen vaikeaa olla niin saatanallisen hienovarainen. Tai en tiedä, voiko mun rustauksista edes yrittää käyttää sanaa hienovarainen.. Vaikka toisinaan on itselle(kin) hyväksi keskittyä esimerkiksi nokkosvihtoihin (heh), vaikka taustalla sataa loputonta sontaa ämpärillä päähän. Ja sitten taas hetken päästä lähtee näppis lapasesta, hohhoijaa.

      Pattis tilanne, kirjoittamisenkin osalta. Tiedän, että osa mulle tärkeistä ihmisistä ajattelee niin, ettei saisi sanoa mitään jollei kykene repimään hyvää sanottavaa. Tai toisin sanoen, pitäisi kääntää huono jotenkin hyväksi vaikka viimeisillä voimillaan. Mun katsomuksiin se ei vaan sovi ollenkaan, mulle se olisi valehtelemista.

      Aina välillä, kun jaksaa, on silti kiva iloita jonkun muunkin puolesta, ihan oikeasti. Liikutun toisinaan lähes kyyneliin jos jollekin tapahtuu jotain hyvää :) Niin harvinaiselta se itsestä vain jo tuntuu :)

  9. Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä

    No jo vain on persiistä. Mä toivoisin teille vähän valon pilkahduksia. Vietävästi harmittaa teidän puolesta. Mikä siinä on, että toisilla on suurin osa pelkkää rypemistä ja toiset menee porskuttaa tai keksii olemattomia ongelmia. Mua pistää sellainen vihaksi. Jotenkin aina tahtoisin uskoa siihen, ettei elämässä ole sattumia ja annetaan ansaitun mukaan, mutta näissä kohdissa olen eri mieltä. Tai sitten en ees halua tietää miten pahoja asioita te ootte elämässänne tehneet :D

    Oot sinä sissi jos et katkeroidu.

    Halauksia ihana sinä <3

    1. Taru

      No sieltäpä juuri, perimmäisestä pohjukasta. Prkl.

      Välillä sitä tuntee ittensä suorastaan tyhmäksi, kun ei käsitä miksi. Olisi niin kiva oivaltaa kaikkien osumien tarkoitus, niin huonojen kuin hyvienkin. Mutta ei irtoa tässä määrin. Voin vakuuttaa, ettei kumpikaan olla oltu näin pahoja ihmisiä :D Isäntä on joskus tuumaillut, että meillä on liian hyvä parisuhde. Että siitä hyvästä näitä on lyötävä ja kunnolla. Sitäpä ei tosiaan voi mikään viedä niin kauan kuin henki pihisee :)

      Kiitos, lämmin halaus takaisin ♥︎

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s