Syyspäiväntasauksen aikaan

Syyspäiväntasaus on juuri nyt, Suomessa 23.9. klo 11:21. Päivä, jolloin yön ja päivän sanotaan olevan yhtä pitkiä, vaikkei ehkä ihan pilkuntarkalleen ottaen olekaan. Syyspäiväntasaus on myös kesän ”virallinen” loppu. Luonto hiljenee ja valmistautuu talveen. Kuten myös ihmiset kynttilöineen, villasukkineen ja kaakaoineen. Yksi jakso on loppu ja toinen alkaa. Uusi, vaikka niin vanha tuttu jo.

Untitled

Kansanperinteessä näille main osuu Syys-Matti (21.9.), jolloin ”talven puhdetyöt aloitettiin 21. syyskuuta ja päätettiin vuorostaan 24. helmikuuta. Vanhan kansan vuodenkierrossa valaistuva kevät ja hämärtyvä syksy olivat kuin toistensa peilikuvia. Keväisin siirryttiin luontoon, pelloille ja laitumille, joista syksyn tullen vetäydyttiin takaisin pihapiiriin.”

.. ”Mattina puitiin riihiä ja pyöritettiin puromyllyjä syyssateiden nostattamissa uomissa. Tiet olivat sateiden jäljiltä usein huonossa kunnossa, minkä vuoksi puhuttiin myös Rapa-Matista. Jos Mattina vesi menee vähänkään riitteeseen tai lanta jäätyy, tulee pitkä ja lauha syksy ja maa pysyy pitkälti sulana. Jos näin ei käy, syksystä tulee lyhyt ja kylmä.” [lähde]

Untitled

Saamelaisessa mytologiassa Áhcešeatni (Háhtežan, Syöjätär) on ”kylmän vuodenpuoliskon valtiatar, jonka valtakausi on syyspäiväntasauksesta kevätpäiväntasaukseen. Hän hallitsee pimeää yötä, kylmän ja pahuuden voimia sekä suojelee villipeuroja. Syöjättären valtakuntaa ovat tuntureiden, vaarojen ja laaksojen yönpuolet.” [lähde]

Syöjättärellä taas on kansansaduissa yhteyksiä Pohjolan emäntä Louheen, jonka ”valtakunta Pohjola kuvataan pahaksi ja kylmäksi maaksi kaukana pohjoisessa. Pohjola oli sekä kansanrunouden sankarien vihollinen, että erilaisten arkielämässä kohdattujen pahojen asioiden, kuten pakkasen ja sairauksien, kuviteltu alkulähde. Monissa tapauksissa Pohjolan emäntä itse on luonut Pohjolasta tulevat uhat ja ongelmat. Pohjolan hyviä oloja kuitenkin kadehditaan, eivätkä nämä kielteiset käsitykset estä kalevalaisia sankareita matkaamasta uutterasti kohti Louhen valtakuntaa ja kosiskelemasta hänen yliluonnollisen kauniita tyttäriään.” [lähde]

Untitled

Myös syyspäiväntasaus on ymmärtääkseni ollut niitä ajankohtia, jolloin on tavattu kunnioittaa edesmenneitä. Ylipäätään hiljentyä ja rauhoittua töiden jälkeen, nauttien esimerkiksi uunissa hyvin haudutettua (liha/juures)ruokaa. Ollaan mielummin sellaisia syöjättäriä. :)

Niin selvittiin jälleen yhdestä kesästä. Tasaista päivää kaikille!

– Taru

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

Kategoria(t): kansanperinne, vuodenkierto

Tagged as:

17 Comments »

  1. Tykkään syksystä(kin), mutta mulle tää välivaihe on aina jotenkin ihan hirveen vaikeeta. Ihan vaan noinniinkuin pukeutumisen näkövinkkelistä. Ei vaan kertakaikkiaan meinaa huvittaa laittaa sukkia jalkaan tai takkia päälle (etenkin kun ei ole mitään kivaa syystakkia, vaan ainoastaan vanhoja urheilumallin reuhkoja), vaikka järki ja iho sanoo, että pikkasen meinaa jo tulla vilakka näissä kesävetimissä. Ja vaikkei golfin peluu mun maailmassa prioriteettilistan ykkösenä keikukaan, niin se on silti niin mukavaa ja pitkäkestoista ulkoilua, että meinaa sekin olla hankalaa, kun kenttä menee kiinni ja yhtäkkiä pitäiskin osata tehdä jotain muuta. Ei paljon kaupungilla ympyrää kävely kiinnosta. Etenkin kun tää kaupunki pitäis kävellä aika moneen kertaan ees-taas, että tulis samat kilsat täyteen kuin yhdellä golfkierroksella. Ja kynttilöitäkään ei huvita sytytellä niin kauan kuin kaikki turha tavara kotona ja kaapeissa ahdistaa. Huoh. Haluaisin vaan paeta johonkin. Varmaan jollekin autiolle saarelle tai jotain. Semmoseen paikkaan, missä tarkenee paljain jaloin ja ilman takkia. Eikä missään ole yhtään kaappia, eikä kaapeissa yhtään tavaraa.

    Että näinkin läheltä nyt liippas tää mun tilitys sitä syyspäivän tasausta :D.

    • Voi Annukka <3 Kuule, melankoliahan kuuluu syksyyn, joten erittäin hyvin liippasi aihetta! Joka (siis kirjoitukseni) oli hyvinkin ohuilla aasinsilloilla toisiinsa nivottu..

      Mulle taas ei ole enää mitään väliä mikä vuodenaika on, eivät tuota ilon eivätkä harmin aiheita. Tai jos jotain tahtoisi hakea, niin kesä on näyttöjen kannalta kaikkein vaikeinta, kun joudutaan raivaussahan kanssa leikkaamaan heinikoita, ja viikatoimaan sitä sun tätä kykeni tai ei. Niinettä siltä kantilta syksy on varsin tervetullut. :)

      Älä huoli, siistin ja freesin näköinen olet kuitenkin ;) Mä oon muuttunut ehkä noin kuusi-seitsemänkymppisen oloiseksi nuhjuiseksi köpöttelijäksi :D Samapa tuo, elämä ja tilanne jättää väistämättömiä jälkiään, eipä siinä sen kummempaa.

    • p.s. Piti vielä lisäämäni paljastus, että kuvat on ”lavastettuja” – kahden vuoden takaisia näiltä ajankohdilta :D Ei ole enää aihetta tunnelmointiin, ei edes kuvitusta varten :D

  2. Voi miten kivoja nämä sun tietoiskupostaukset ovat. Niistä tulee hirmisen kiva mieli aina <3 Oletko muuten koskaan miettinyt mitä puhde tarkoittaa? Varmaan sen tiedätkin, mutta itse mielsin puhteen tarkoittavan jotain pientä askaretta. Kerran sitten oikeen tarkistin mitä se tarkoittaa ja sepä tarkoittaakin iltahämärää. Iltapuhteet on siis tavallaan ihan väärä sana, alunperin puhuttiin puhdetöistä kuten säkin tuossa sanoit, mutta jossain vaiheessa (ilm. 60-luvulla) puhekielessä otettiin käyttöön sana iltapuhteet – silloin niillä viitattiin lähinnä hampsujen pesuun, yökkärin pukemiseen ja muuhun sellaiseen, mitä vanhemmat pistivät lapsukaisensa kaupungissa tekemään iltasella.

    Hauskoja sanoja on tänään tullut vastaan muutenkin. Luin aamulla Iltalehden verkkoversiosta laivakissasta, jolle oli järjestetty eläköitymiskekkerit 17 vuoden pestin jälkeen. Hänellä oli oikeen tittelikin: Virallinen jyrsijöiden torjuntavirkailija :D Miten hauska! Meillä Pippa onkin nyt Jovelan Virallinen nuorempi jyrsijöiden torjuntavirkailija, kun nuo nokkelat ja kokeneet Kakkoset vasta sellaisia ovatkin, rottakoiria kun ovat ;)

    • Voi kiitos <3

      Totta, jotenkin sen puhteen aina vaan tahtoo mieltää juurikin siksi askareeksi.. Päähänpinttymä, jota on vaikea kääntää :)

      Jyrsijöiden torjuntavirkailija! Huippua! :D Miten suloista, pitääkin koittaa etsiä tuo juttu. Heh, meilläkin on siis kolme, vaikka vain yksi heistä käy ulkona niitä torjumassa :) (tuolla se kuuluu nytkin kovaan ääneen huutavan ovella, että "torjumaan" pitäisi taas päästä, vaikka ehkä 10 min sitten tuli sisälle :D)

  3. Tätä perinnetietoutta on kyllä mukava lukea ja oppia uusia juttuja. Piti oikein tarkistaa, milloin se Matin päivä on, kun kuvittelin sen helmikuulle. No selvisihän se, että ennen toinen Matin päivä on ollut tosiaan syksyllä.

    Ennen vanhaan vuodenkierron mukaan oli vähän pakkokin elää, kun ei ollut sähköä muista vimpaimista puhumattakaan. Ja kyllähän nämä pimenevät illat saavat nykyihmisenkin kaivautumaan pesäkoloihinsa ja mussuttamaan vähän tukevampaa ruokaa, vaikka sitä uunissa haudutettu liharuokaa. :)

    • Kiitos Päivi! Juu, on ollut Syys-Matti ja Talvi-Matti. Matteja siellä ja Matteja täällä :)

      Krhm, uunissa haudutukset kyllä jäi.. Täällä vedettiin uuvuttavan päivän päätteeksi ”juhlavasti” makkaraperunat HK:n sinisestä :D

  4. No niin kiitos, se on siis kesä virallisesti ohi. Minä kun luulin, että elämme yhä termistä kesää, kun on niin lämmin ;). Mutta myönnetään, ei ole meidänkään mailla lanta jäässä, joten kaipa se kylmä syksy sieltä kohta tulee!

  5. Voi pyhä jysäys, jokos se on tasaus! Syksy on musta ihan kiva vuodenaika – kaunis ja raikas. Mutta sitten tulee talvi…aaarrgghh! No, onneksi sähkövalo on keksitty. Kyllä mulla ois varmaan talvisin kilahtanut pahasti kun oisin päreen valossa nävertänyt niitä puhdetöitä…Joskus aattelee, että tietyllä tavalla elämä ois ollut helpompaa joskus muinoin kun elämä oli yksinkertaisempaa – ei ollut esim tätä internettiä :-) Mutta toisaalta taas en olisi enää hengissäkään vaan kuollut synnytykseen, jos asiat ois joskus 1800-luvulla menneet niin kuin ne on mulla 1900- ja 2000-lukujen taitteessa menneet. No, menipä pahasti asian vierestä. Mutta en vaan totu pimeyteen koskaan. Ei ole huonoa säätä, on vain väärää pukeutumista, sen mä oon oppinut, mutta pimeys ei oo kiva juttu. Onneksi siis se sähkövalo on olemassa!

    • ”Nävertänyt” :D Heh joo, varmasti olisi palanut päreet mullakin :)

      Niinpä, kyllä olisi kuolleisuus varpisti suurempi ilman nyky-terveydenhoitoa, ei siitä pääse mihinkään.

      Mä olen ennen ollut pahimman laatuinen talvi-angstaaja, ja lumen vihaaja. Talvi on ollut sisimmässä suorastaan sietämätöntä aikaa, sille mitään voimatta. On kirkasvalolamputkin ja kaikki (jossain tuolla kaapin perukoilla). Vaan nyt ei ole pariin vuoteen kiinnostanut mitkään säätilat tai valon määrät millään tasolla. Se on ollut tosi hämmentävää.

      • Mä olin monta vuotta talvet pääsääntöisesti sisällä. Sitten muutama vuosi takaperin aloin käydä kerran viikossa lenkillä yhden ystävän kanssa. Pakollinen ulkoilu tuntui jotenkin sopeuttavan mua talveen paremmin. Mutta sitten koitti kolmas talvi putkeen, jolloin lunta vaan tuli ja tuli ja tuli…ja mä puin nyrkkiä taivaalle ja karjuin teatraalisesti:”Mitä sinä vielä minulta vaadit??” Jos alkaa vaikuttaa uhkaavasti siltä, että meikäläinen kestää talven, niin talvi panee parastaan saadakseen mut polvilleen.

        Onhan se niin, että jos menee oikein huonosti (tai oikein hyvin), niin on ihan sama onko ulkona lumimyrsky vai helle. Tän lisäksi musta henk. koht. kyllä tuntuu, että vanhemmiten on alkanut piitata ainakin säästä vähemmän. Mikä lie keski-ikäisyyden oire sekin.

        • Hehee, niin mäkin olen talvet sisällä. Nykyään kaikki muutkin vuodenajat :D Riippuu paljolti nyt myös tästä paikasta, ehkä joskus jossain muualla voi olla toisin, vois jopa oleilla ulkonakin. Nyt ei muiden syiden lisäksi kiinnosta senkään takia, että on jatkuvasti (niinku lähes päivittäin, vähintään viikottain, vuodesta toiseen) joku palloilemassa tontilla omine lupineen. Yks kerta tässä yllätettiin yks ukko suoraan olohuoneen ikkunan altakin. Oli tiedätkö pokkana kusella siinä. Tuumasi sitten vaan, että aijaa, tulin vaan ”vähän kattelemaan”, kun eiks tää oo myynnissä? Huuuh. Eikä tietystikään voi sanoa mitään ns. pahasti, vaikka kuinka käytöstavattomia olisivat, koska kuka tahansa voi olla ostaja, käytökseen kattomatta. Argh. Näistä vois kertoilla vaikka kuinka, mutta en pahemmin viitti. Veetuttais vaan vielä enemmän :) (oikeesti ollaan kylläkin jo sinänsä totuttu tohonkin, kuuluu pakettiin). En muuten muista, jospa olen tästä jo jossain kommentissa avautunut ennenkin, nooh, tuli tuplasti sitten vain ;)

          Totta. Kyllä ikäkin ihan varmasti vaikuttaa. Säät on säät ja se siitä, eihän niistä niin kovasti tarvitse välittää. :)

          • Siis täh?! On sitä ihmisillä pokkaa. Tottahan jos asunto on myynnissä, sitä saa koska vaan tulla hampparoimaan pihalle ja hädän yllättäessä kusaistakin kun eivät perhanan myyjät pidä ovea auki, että pääsisi vessaan asioimaan. Vai millä ruumiinosalla se paikkoja katseli….??? Kiesus…

            • Jaa-a. Tuo ilmoitti olevansa liikemies, joten jospa hänellä oli vähän erikoisempi vainu ;D

              Ihmisillä on ylipäätään yllättävän paljon pokkaa, sen on saanut havainnoida. Tai sanoisko ihan röyhkeyttä. Ei mulla vaan tulis mieleenkään mennä sopimatta kenenkään pihoille vähän tutkailemaan, ellei nyt olis ihan asumaton autiokiinteistö. Sellanen ei ole mun mielestä varsinaisesti asiallista.

              Niin eipä paljon huvita olla pihalla myymässä, tai keskustella näiden kanssa, meillähän on välittäjä sitä varten :)

  6. Tässä kohtaa alkaa haikeus. Valon aika vähenee ja edessä on pitkä pimenevä jakso. Yritän imeä vielä valoa, lämpöä ja aurinkoa, kunnes siirryn talvihorrokseen ja herään kevään koittaessa :)

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s