Antaisitko parviälyn ratkaista ongelmasi?

parvi_nyt_tai_ei_koskaan

Oletteko katsoneet Yleltä Nyt tai ei koskaan -ohjelmaa? Siinä ihan tavallisella suomalaisella naisella on jokin elämää hallitseva ongelma, jota viisitoista tuikituntematonta henkilöä saapuu ratkaisemaan. Pyyteettömästi ja vapaaehtoistyönä, auttamisen ilosta. Päähenkilön ongelma on pääpiirteittäin kysymys, tehdäkö niin vai näin, mutta – yllätys yllätys – taustalla on usein paljon muutakin. [jaksoista lisätietoja täällä]

Ihana aito ohjelma, jossa tunteita ei ole peitelty tai kiillotettu. Kauniisti tulee esiin sekin, ettei ongelmien tarvitse välttämättä olla niin “extremejäkään”, kun ne vetävät elämän umpisolmuun, jota voi olla hyvinkin haasteellista saada auki.

Tuo parvi tuntemattomia ihmisiä seuraa ja haastattelee päähenkilöä kolmen päivän ajan, jonka jälkeen he antavat yhdessä päättämänsä ratkaisuehdotuksen. He perehtyvät lähtökohtaisesti objektiivisesti päähenkilön elämään, voimavaroihin ja tunnetiloihin (tämä omana luonnehdintana näkemäni perusteella). Parvi koostuu eri ikäisistä erilaisista ihmisistä, joilla on luonnollisesti erilaisia näkökulmia ja käsityksiä ongelmasta, kuten myös päähenkilöstä itsestään. Välillä kinataan ja äänestetään täpärästikin, mutta ratkaisuihin on ainakin toistaiseksi päädytty. (ainakin niissä jaksoissa jotka olen nähnyt, eka ja toka osa jäi valitettavasti kokematta, höh)

Minusta ohjelmassa on näkyvissä sekin raikkaus ja vapautuneisuus, että jonkun ongelmaa lähdetään ratkaisemaan käytännössä täysin puhtaalta pöydältä. Tuntematta entuudestaan, ilman menneisyyden painolasteja, ennakkokäsityksiä, oletuksia ja sellaisia. Hyväksytään henkilö juuri sellaisena kuin hän on juuri nyt, kuunnellaan hänen elämäänsä. Ihan mahtavaa.

Tulen aina tosi iloiseksi päähenkilöiden puolesta. He ovat pyytäneet apua ja saavat sitä, se on todella koskettavaa ja onnellista ♥ Omia ongelmia en antaisi telkkariin ratkaistavaksi, mutta ratkojapuolelle olisin hyvinkin voinut mennä. Mikä olisi paljon sen iloisempi kokemus, kuin saada auttaa toista, ihminen ihmiselle? Se olisi niin hienoa ja antoisaa.

Areenassa on tällä hetkellä jaksot kolmesta kuuteen, jos vaikka inspaisee näin lepopäivän ratoksi. Tiistaina tulee seuraava uusi jakso, joka pitääkin yrittää muistaa katsoa.

– Taru

[kuva pöllitty lainattu Yleltä]

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

24 Comments

  1. Annukka

    No hitsit, kun ehdin nähdä vaan yhden jakson aika lopusta ja senkin vähän vahingossa. Satuin alkamaan ohjelman katselun sellaisesta kohdasta, jossa näytti, että parviälyn apu ajoi päähenkilön entistä suurempaan ristiriitaan päätöksensä kanssa. Mutta voi olla, että tulkitsin väärin sen kohdan, koska tosiaan hyppäsin siihen kesken kaiken. Kyseessä oli nuori nainen, joka pohti sitä, elääkö kituuttamalla Suomessa vai muuttaako anoppilaan ulkomaille helpomman elämän perässä. (Voi olla, että ei edes ollut anoppila, mutta muistelen niin. Eli varsin huteralla pohjalla tää mun asiantuntijuus nyt tän ohjelman suhteen :)).

    Olen huono katsomaan netistä mitään ohjelmia, joten täytyy tiistaina olla terävänä, kun seuraava jakso tulee. Ajatuksena kuitenkin niin mielenkiintoinen.

    1. Taru

      Juu, kyllä päähenkilöt kaiketi joka jaksossa aika finaaliin vedetään, ennen onnellista loppua tai ratkaisua. Vaikka se on tosi kamalaakin, mä olen kokenut sen jotenkin niin, ettei vaikeita ja kipeitä asioita voikaan läpikäydä maaliin asti ilman tuskaa..? Ettei asia jää ikään kuin kesken tai kytemään, vaan tulee käsiteltyä pois päiväjärjestyksestä. En kyllä tiiä, mitä joku “pääalan” ihminen mahtaisi olla mieltä näistä mun analyyseista (parasta ettei kysytä ;), mutta jotakuinkin näin sen päättelisin.

      Mutta siis joo, rankkoja juttuja kyllä ovat osiltaan. Siksikin niin koskettavia <3

      Tuossa mainitsemassasi casessa päättivät Iraniin muuton sijaan jäädä Suomeen, ja mitä-heille-kuuluu-nyt oli hyvää ja onnellista. Ihanaa ja pääasia, että niin :))

      1. Annukka

        No hieno homma, että oli onnellinen loppu sillä keissillä ja toivottavasti kaikilla muillakin.

        Äsken metsälenkillä vielä mietin sitä asiaa, että jos itse olisin päähenkilön roolissa ja tavallaan olisin jo kallistunut ajatuksissani jomman kumman päätöksen puolelle, niin mitä sitten jos koko parviäly olisi täysin vastakkaista mieltä? Että pystyiskö sitä työntämään ne omat valintansa taka-alalle ja luottamaan parveen? (Vai onkohan tää nyt ihan turha pohdinta, koska eihän sitä parvea varmaan olis apuun tarvinnut, jos olis jo tiennyt itse mitä aikoo tehdä.. Hmmm. Mutta edelleen tosi mielenkiintoista).

        Ja parviäly sananakin kuulostaa ihan mukavalta. Tosielämässä kun niitä jonkun ongelmia on (yleensä ihan pyytämättä) ratkomassa joku älytön parvi :)

        1. Taru

          Tosi mielenkiintoista tuo kyllä on. Usein parvi myös löytää ne ongelmat jostain muualta kuin siitä itse ongelmasta, ja ratkaisun myös siihen tai niihin. Merkillisiäkin juttuja, vain kolmessa päivässä.

          Heh. Pyytämättömät ratkojat onkin oma lukunsa, mun mielestä. Ainakin itsestä tuntuu, ettei sellaiset ratkaisijat osaa tai haluakaan asettua sen “päähenkilön” asemaan, vaan tähtäävät, että asia ratkaistaisiin kuten jollekin muulle olisi jostain syystä kivointa. Ei varmaan tartte edes mainita, että esimerkiksi minä kuuntelen sellaisia aika vähän, jos ollenkaan.. Siinä käy helposti niin, että pyytämättä viisastellut ratkaisut on sitten viimeinen mihin päätyy, vaikka sattuisi muuten olemaan ihan varteenotettaviakin :D ;D

  2. Pilvi

    Enpä ole katsonut, mutta nyt kiinnostuin ja aion kyllä katsoa. Tuli mieleen, että periaatteessa blogin kirjoittamisessakin toimii parviäly. Tai siis silloin, kun kysyy neuvoa. Olen itse saanut monta kertaa vastauksen risteileville ajatuksilleni sitä kautta, että jonkinlainen enemmistöpäätös syntyy vastauksista kysymykseeni. Jännittävä ajatus, että muut tietävät paremmin silloin kun on itse umpikujassa. No, itse olen kokeillut vain arkisissa käytännön asioissa, en tiedä uskaltautuisinko kysymään parviälyltä neuvoa elämän suurissa kysymyksissä…

    Edelliseen postaukseesi olisin jo kommentoinut, mutta juuri silloin ei netti suostunut toimimaan :(. Mietin, että se teidän iki-ihana, kaunis ja laadukkaasti tehty kiinteistönne pääsee varmasti parhaiten oikeuksiinsa keväällä tai kesällä. Pidän teille peukkuja ylhäällä, että silloin joku onnellinen löytää sen ja tekee myös teidät onnelliseksi. Aika pitkään voi tänä päivänä joutua myymään. Meidän saaressa viereinen tontti ja rakennukset olivat myynnissä kolme vuotta. Teidän ei varmasti odottele niin kauan, koska on huippuhieno.

    1. Taru

      Ehdottomasti, blogeissa on parviälyä varmasti parhaimmillaan! Sama juttu, olen usein ollut todella kiitollinen erilaisista näkökulmista ja ideoista. Päätöksiä elämän suuriin kysymyksiin en minäkään kuitenkaan lähtisi kysymään, vaikka oivalluksia niihinkin on saattanut tulla muissa yhteyksissä. Mutta jos olisi ohjelman tapaan jokin selkeä joko-tai-kysymys ongelmana, niin ehkä mielenkiinnosta voisikin, en tiedä.. Ei vaan taida olla, koska olen melkoisen päättäväinen, jos vaihtoehdot on olemassa :D (ja valitsisin oman pääni mukaan eniveis..)

      Voi kiitos :) Itse ladataan ehkä(?) eniten talveen. Syystä että, huonoista fysiikoista johtuen ei kyetä kesäaikaan pitämään kaislikoita, heinikoita yms sellaisessa kunnossa kuin moni katsoja varmaan toivoisi. Kaikilla kun ei ole sitä kykyä, että osaisi kuvitella miltä jokin näyttäisi jos se olisi nyt esim. niitetty kunnolla. Lumihanget antaa paljon anteeksi ainakin siltä osin :) (ja traktori auraa, ei me)

      Muistan, kuinka ensimmäinen välittäjä tuumi, että pahimmassa tapauksessa voi mennä kolmekin kuukautta (hehee). Se tuntui kaiken tuskan keskellä täysin maailmanlopun ajatukselta, että eihän me mitenkään selvittäisi täällä hengissä niin kauan. Hah :)) Kummasti niitä keinoja on vaan keksitty ja löydetty, kun vaihtoehtoja ei ole. Havuja prkl :)

  3. Airisrannan Päivi

    Yhden jakson katsoin sattumalta, jossa nainen pyysi apua siihen, muuttaako Irakiin(?) vai jäädäkö Suomeen. Hyvä, kun muistutit ohjelmasta, sillä olen unohtanut sen kokonaan. Oli mielenkiintoinen formaatti, ja jännä katsoa, miten oudot ihmiset käsittelivät toisen ongelmia. Rohkeita ihmisiä sellaiset, jotka antavat vaikeat asiansa kaiken kansan katsottaviksi.

    Meillä on tapana aina viikonloppuaamuina katsella jotain Areenasta aamupalan höysteenä. Se on sellaista luksusta, kun kuitenkin nousemme yhtä aikaisin ylös kuin arkisinkin. Pitääpä ensi viikonloppua varten merkata ohjelma muistiin, ettei tarvitse turhaa pähkäillä, mitä katsottaisiin. Ihmismielen kiemurat ja elämän vastoinkäymiset ovat kaikille varmasti tuttuja asioita omasta elämästä, ja siksi niitä myös kiinnostaa katsoa.

    1. Taru

      Oi, kiva tapa teillä <3 Mekin tykätään Areenan valikoimista, sieltä kun löytyy yleensä mielenkiintoista asiaa, eikä niin hömpänpömppää. Ja dokkareita tietty :)

      Niin justiinsa, tällaiset jutut ovat kyllä aina mielenkiintoisia. Oletteko katsoneet Tuhkimotarinoita? (http://areena.yle.fi/1-2833222). Ne on kans ihania ja koskettavia tarinoita. Nessupaketti mukaan – niin onnelliseksi tulee päähenkilöiden puolesta, kun asiat vihdoinkin järjestyy :)

  4. Saara

    Enpä taitaisi ainakaan isoissa kysymyksissä luottaa parviälyyn. Olen myös luonteeltani sellainen, että vaikeita asioita on vaikea jakaa. Vatvon itsekseni. Arkiasioissa kyllä parviäly on hyvästä (Onpa muuten hyvä termi tämä “parviäly”!). Pyysinpä minäkin juuri blogissa neuvoa, mitä tehdä jänöjusseille, jotka syö meidän uuden aidan :( Mutta siis, koska en katso nykyään telkkari juuri lainkaan (uutiset joskus ja nekin yleensä boxilta), niin en ole törmännyt tähänkään formaattin. Olen oikeastaan ollut tyytyväinen, että on enemmän aikaa puuhastella muuta, kun tv ei vie aikaa, joten taidan jättää tämänkin ohjelman väliin. Niin mielenkiintoiselta kuin se kuulostikin.

    1. Taru

      Niinpä, joukolta muita kysyminen kyllä usein toimii – mutta vain silloin, jos asia on sellainen jonka itse tahtoo antaa palasteltavaksi.

      Ymmärrän hyvin. Mekin pidettiin joskus telkkarit säpissä toista vuotta (muistaakseni), eikä koskaan kaivattu mitään. Eikä itse asiassa olla sen koommin palattu siihen, että töllöttimen pitäisi olla aina ja joka päivä auki. Aika vähänhän sieltä mitään oikeasti mielenkiintoista tulee. Ollaan todettu, että enimmäkseen vain Ylen kanavilta, jos jotain haluaa katsoa.. Mitäs me fossiilit, heh ;)

  5. Vanha Jäärä

    En ole katsonut, mutta näin kyllä mainoksen tuosta ohjelmasta. Mä kun oon tämmönen terminologinen nipottaja, niin musta toi “parviäly” termi ei oikein sovi tähän. Sehän siis viittaa esim muurahaisyhteiskuntaan, jossa koko yhdyskunnalla on kunkin yksilön oman älyn lisäksi jokin suurempi yhteinen “äly” tai miksi sitä nyt kutsuisikaan. Ihmisille ei tietääkseni ole sellaista kehittynyt. Oikeampi termi olisi crowdsourcing, jonka wikipedia kääntää kankeasti joukkouttamiseksi. Jollekulle oiskin homma keksiä tuolle kunnollinen suomenkielinen vastine.

    Noniin, nipotuskohtauksen mentyä ohi voin kommentoida, että en kyllä antaisi vieraiden ihmisten ruotia ongelmaani telkkarissa tai muuallakaan. Hyvä jos tutuille saan avauduttua sen verran, että voisivat jotain kommentoida. En myöskään haluaisi yrittää ratkoa kenenkään ventovieraan ongelmia, en todellakaan koe olevani sellaiseen pätevä. Meitä on moneen junaan…ja hyvä niin…kai ;-)

    1. Taru

      Mainiota, kiitos tästä! Niinhän sitä pitää ollakin, kriittinen, ehdottomasti :)

      Mulla jäikin mainitsematta / linkkaamatta mitä tuolla “kokeella” parviälystä ajettiin takaa. Tässä enemmän juttua: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/15/mika-parvialy-mita-sanoo-tiede. Tuossa yhteydessä vilahtaa ainakin minua miellyttävä suomennos, ryhmäajattelu. Välillä siellä ollaan jyrkästikin eri mieltä, mutta enemmistön tai neuvotellun mielipiteen ratkaisusta he sitten antavat. Päähenkilö voi toki itse päättää, toimiiko niin vai ei, mutta usein hän on saanut juuri niitä eväitä, joita halusikin päätöksensä tueksi.

      Niin, jotkut ihmiset ovat sellaisia, että he haluavat ja nimenomaan tarvitsevat ulkopuolisia neuvoja. Mun mielestä se on tosi mielenkiintoista :)

      1. Vanha Jäärä

        Heh, ja mä oon taas sellainen “it’s my way or the highway” -tyyppi, että tuollaisessa “parvessa” mua jurppisi suunnattomasti sitoutua enemmistön mielipiteeseen jos itse haluaisin ehdottomasti antaa vastakkaisen neuvon ;-) Mun on paras pitäytyä vaan ihan itsekseen ihan omien ongelmieni ratkomisessa :-)

        1. Taru

          Niin mäkin, mitä suurimmassa määrin :D Siksikin parvessa olo olisi mahdollisesti ollut mielenkiintoista! (masokistista ehkä..? eh.). Mutta ehkä kaikkein mielenkiintoisinta on se, että joku oikein tahtoo neuvoja melko isoissa asioissa. Ite todennäköisimmin lähettäisin tai lähtisin sinne highwaylle, koska on epätodennäköistä, että olisin pyytänyt neuvoja. Perävalot vaan näkyis :D :D

  6. Jovelan Johanna

    Mielenkiintoinen ohjelmaidea! Täytyykin katsoa nuo areenan kautta. Miten onkin mennyt ohi kokonaan, joten kiitos vinkistä!

    Monet ongelmat, tai ehkäpä oikeammin haasteet, ovat sellaisia, että ihminen kyllä itsekin tietää mitä oikeasti tulisi tehdä, mutta ei sitten saa itseään sitä tekemään “koska”. Tuollaisessa ryhmäjutussa on paljon sellaista voimaa, joka auttaa ihmistä pääsemään sen “koskan” yli, sillä aika moni haasteiden ratkaisusta on kiinni siitä, ettei uskalla, ei koe omaavansa rahkeita ja rohkeutta, kokee olevansa yksin haasteensa ja sen ratkaisun kanssa. Nykyaikana varsinkin ollaan aikalailla sellaisessa muotissa, että meillä on kaikki, mutta meillä ei toisaalta ole paljon mitään ja ihminen on hauras haasteidensa edessä.

    Kun en ole ohjelmaa nähnyt, niin ei pitäisi mitään tietenkään sanoa, mutta tuollaisessa jutussa ei ehkä ole niinkään kyse siitä, että löytyisi jotain aivan täysin uusia avaimia haasteisiin. Ehkä enemmänkin henkistä tukea ja varmuutta. Tai riipuu toki siitä haasteesta. Jollain toisella voi olla kokemus- tai tietopohjainen ratkaisu, joka ei ole käynyt hasteensa kanssa uupuneen mielessäkään.

    Vastauksena kysymykseen sanon, että en. Mä en menisi telkkariin ratkomaan omiani, enkä muiden, en menisi pussaamaan tai paasaamaan ;D Mä olen sosiaalinen erakko, joka kauhistuu pelkästä ajatuksesta olla kameran edessä, oli se sitten rullaava tai stillejä nappaava :D

    1. Taru

      Eipä kestä! Tosi kiva, että vinkistä on ollut monelle iloa :))

      Lähtökohtaisesti tuossa on kyse siitä, että päähenkilöllä on valintakysymys, jota hän ei saa päätettyä kahden vaihtoehdon välillä, kun molemmilla ratkaisuilla olisi todennäköisesti isojakin vaikutuksia eloon. Kuten muuttaako Iraniin vai jääkö Suomeen, tai sanooko itsensä irti töistä vai ei. Monesti sitten parven esittämät lisäkysymykset, joiden vastausten perusteella he neuvottelevat keskenään ja ehdottavat ratkaisua, oivalluttavat päähenkilöä jollain muullakin tavalla, kuin itse The kysymyksen osalta. Hauraiksi en päähenkilöitä varsinaisesti sanoisi, vaan vahvoiksi :) Ehkä “liian vahvoiksi” ennemminkin, jos jotenkin pitäisi lokeroida. Mutta katso jos / kun ennätät, ohjelma on kyllä ainakin mun mielestä tosi mielenkiintoinen <3

      1. Jovelan Johanna

        Oho! Pitää ihan korjata heikkoa ilmaisua! En siis meinannut ollenkaan, että ihminen itse olisi hauras, vaan että sitä voi olla hauras sen päätöksen suhteen. Joskus se on joku iso päätös ja joskus se voi olla jotain laajemmassa mittakaavassa mitättömämpää, kuten, että valitsenko tämän punaisen tällaisen vai tuon sinisen tuollaisen päälleni. Tarkoitin siis, että valintojen suhteen ihminen voi olla epävarma, vaikka tietäisikin oikeestaan sen vastauksen. Muiden tuki näkemyksenä sitten voi joko vahvistaa sitä omaa näkemystä tai tuoda valintaan jotain sellaista, mikä saa ajattelemaan asiaa ihan uudelta kantilta.

        En ole ehtinyt vielä katsomaan ohjelmaa, aion kyllä. Ja sitten sanon vielä senkin, että vahvuus itsessään voi _joskus_ olla hauraus ja omalla tavallaan vaikuttaa myös siihen, mitä sitten tapahtuu. Tunnistan sen itsessäni :) Olen tunnistavinani sussakin. Joskus vaffoilla on haastavampaa. Voin olla väärässä, mutta think not ;)

        1. Taru

          Totta; tuolta kantilta vahvuuskin voi varmasti hyvinkin olla haurautta. Ihmisiähän myö kaikki ollaan, vaikka miten supervahvana puksuttaisi menemään :)

          Myönnetään, että piirrettä saattaa “hieman” esiintyä ;) Joskus se on varmaan hyvä, joskus ehkä huonompi juttu. Niinpä kait se on vähän kaiken kanssa <3

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s