Wabi sabi -koti: Luova nurkkaus

Untitled

Miten ois vaihteeksi ja jälleen vähän Wabi sabia elämään? Otetaas vaikkapa Luova nurkkaus ja luovuus lähempään käsittelyyn.

”On tärkeää, että löydämme kodista tilan, jossa voimme ilmaista itseämme. Silloin koti tukee ihanteellisesti luovuuttamme, ja samalla luovuuden ilmaisemisen prosessi ja ilmaisun hedelmät vahvistavat luovuuden ilmapiiriä kodissa. Erota osa kodistasi luovaksi nurkkaukseksi. Kyseessä voi olla huone, jonkin huoneen nurkkaus tai vaikka jokin seinätila. Jätä tämä alue tyhjäksi lukuun ottamatta töitä, jotka haluat pitää esillä.”

”Yritä saada aikaan ilmapiiri ja tila, jossa voit tavoittaa luovat tunteesi. Kyseessä olisi paikka, jossa esimerkiksi maalaaminen, veistäminen, esineiden tekeminen, valokuvaaminen, kukkien asettelu, äänen tai kuvan nauhoittaminen, kaivertaminen, kirjoittaminen, neulominen tai ompeleminen tuntuu helpolta. Jotkut pystyvät vaivatta ilmaisemaan luovuuttaan, toiselle se on vaikeaa millä tahansa ilmaisuvälineellä. Jos kuulut jälkimmäisiin, ole sinnikäs. Luovuus on prosessi, jonka aikana tunnet vapautuvasi, kun tempaudut irti itse asettamistasi rajoituksista ja estoista.”

.. ”Luovuudessa ei ole mitään oikeaa tai väärää, hyvää tai pahaa – luovuus vain on. Yritä hyväksyä se, että virheinä pidetyt asiat ovat välttämätön osa luovaa prosessia. Wabi sabi -ajattelun mukaan mikään ei ole täydellistä eikä valmista.”

.. ”Ole avoin ja tee vain sellaista, mikä tuntuu hyvältä juuri sillä hetkellä. Anna itsellesi mahdollisuus kokea spontaani luovien mielijohteiden purkaus.”

..”Luovuuden ilmaiseminen voi olla sotkuinen prosessi, joten rentoudu ja heittäydy luovuutesi vietäväksi murehtimatta jälkien siivoamisesta.”

Untitled

Esimerkki:

Maalaaminen: Käytä karkeasyistä paperia. Yritä visualisoida tunteesi ja luoda ne sitten uudelleen paperille. Vesivärit sopivat wabi sabi -tyyliin, sillä niillä maalatessasi saat vain yhden mahdollisuuden. Et voi korjata ”virheitäsi”.

Voit käyttää vahvoja värejä ja kuivaa sivellintä korostaaksesi paperin rakeisuutta tai kostuttaa paperia hieman leveällä siveltimellä, lisätä sitten väriä ja seurata, kuinka väri leviää kostealle pinnalle. Kokeile haluamasi tunnelman luomista mahdollisimman vähin siveltimenvedoin.”

Lainaukset kirjasta Simon G. Brown: Wabi sabi, Elä tässä hetkessä kotona (WSOY 2009)

, , , , , ,

Untitled

Kuvan sohvannurkka tarkoituksineen ei välttämättä ole ihan kirjassa takaa-ajetun mukainen, krhm, mutta nykyisestä asumuksesta valitsisin sen. Nurkkaan käperrytään yhdessä koossa lähes joka ilta. Useinmiten taustalla soi tai näkyy korkeintaan radio. Lisukkeena vaihteleva määrä kissoja jommankumman päällä, taikka selkänojalla hurisemassa. Sohva onkin jo tovi sitten muuttanut takkahuoneesta takaisin olohuoneeseen. Ajat ja tarpeet muuttuvat.

Torkkupeittojen ja -tyynyjen kanssa sohvapesässä kerätään voimia, toivutaan, pohditaan elämää, joskus jopa nauretaan omalle surkuhupaisalle (niinkin saa tehdä, mutta vain itse), päästellään tuskia, visioidaan itseämme jonnekin ja iloitaan & täpinöidään siitä salaa etukäteen, kerrataan / ratkotaan seuraavan päivän toimintasuunnitelmia, tai ideoidaan muita keinoja. Välillä seestytään esimerkiksi tällaisilla inspiraatiokuvilla. Taino, minä pinnaan puhelimella ja Miäs kattelee sivusilmällä olan yli. Jos ei jostain syystä katsele (en ymmärrä miksei muka), hoen varmuuden vuoksi että Oi, kato mikä tunnelma! Niitä puhuttelevimpia sitten yhdessä jatkojalostellaan ihan intopinkeenä. [monia muita ei taida napata alkukantaisten asioiden tykitys, sen perusteella minkä määrän Pinterest-seuraajia olen havainnut nostaneen kytkintä, heh]

Uskaltaisin luokitella sohvapuuhamme luovaksi toiminnaksi, vaikkei käsin kosketeltavaa tai muuten aistittavaa teosta synnykään. Jotain kuitenkin. Sohvallahan piirretään ikään kuin aarrekarttaa. Välillä karikolle ajautuen, mutta aina toinen toisensa pelastaen. Tietäen, että pelastusrengas on tiukasti vieressä, tapahtui mitä tahansa. Ja ”piirtäminen” jatkuu niin kauan kuin elämä jatkuu. (mistä näitä mielikuvia oikein tulee..?)

Untitled
[pähkinä: etsi kuvasta Kerttu-kissan utelias naama]

Perinteisempi luovuus voi hyvinkin inspiroida joskus tuonnempana, vaikkapa maalaaminen. Nyt en ole edes värittänyt pitkään aikaan. Koska näkö on taas huonontunut, enkä näe riittävän tarkasti kapeita kohtia.. Pitäis juu, tiedän. Joku pvä ;) Ihana ystäväni Katja lähetti taannoisen värityskirjapostaukseni jälkeen yllätyspaketinkin, sarjan ohuen ohuita tusseja! Maailmassa kuulkaa on hyvyyttä, olen vieläkin liikuttunut haltioissani näin kauniista ajatuksesta ja eleestä ღ

Mutta kirjoittamista harrastan parhaillaankin, työhuoneen nurkassa. Jonka seinällä on itse asiassa vain lossiaikataulu. Tod. inspiroiva tila siis.

Onko sinulla luovaa nurkkausta? Jos on, niin mitä touhailet siellä?

– Taru

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

26 Comments »

  1. Oi, miten kaunista! Ja luovuushan vaatii aikaa ja tilaa – kiireettömyyttä. Tuo paikka näyttää kuin luodulta antaa ajatusten lentää samalla kun kroppa rentoutuu.

    Mun ”luova nurkkaukseni” on klaffilipasto työhuoneeni alkovimaisessa syvennyksessä. Mutta
    missään nimessä se ei ole tyhjä eikä seesteinen, vaan täydellinen kaaos. Siellä on painovoimaa uhmaavia kasoja papereita, kyniä, väritystehtäviä… (jotka epäsäännöllisen säännöllisesti romahtelevat pitkin ja poikin).

    Mun sotkunsietokyky on uskomaton ja kun alan tekemään jotain, en edes huomaa ympärillä olevaa sekamelskaa. Siellä mä kirjoitan, askartelen, piirrän, väritän. Ja sotken lisää.

    p.s. Löytyi ;)

    • Oi kiitos :)

      Heh, mun yksilöllinen sotkunsietokykyni on vissiin lähtökohtaisesti aika lähellä nollaa.. Se tosin koskee lähinnä vain irtotavaroita, jos jotain. Ne menee aika automaattisesti paikoilleen; vaikka toki välillä on ”ei pysty jaksa kykene pieninpäänkään” -kausia. Mutta ihan normisettinä esmes sänky on miltei aina petaamatta, eikä lattioita kiinnosta nuohota kuin maksimissaan viikottain.. Voipi kuvistakin löytyä Kertun söpönassun lisäksi kissankarvapalleroita, kun en ny muista mikä päivä on viimeksi siivottu. Who cares – en minä ainakaan :)

      Sun nurkka kuulostaa hyvältä! Just sellanenhan sen pitää olla, että siellä oma luovuus vie mukanaan. Ei wabi sabien tai minkään muunkaan mukainen. Mäkään en muuten juuri kuule enkä näe mitään ”sivullista” silloin kun kirjoitan näppis savuten :)

  2. Oman aarrekartan tekeminen omassa nurkkauksessa on minusta aliarvostettu ja -tunnustettu luovuuden muoto! Sitä minäkin/mekin tykkäämme tehdä ja ai että, miten siitä saa voimaa. Mutta ajatuksena tuo on mielenkiintoinen, että kodissa olisi hyvä olla varta vasten sellainen paikka, jossa voi pyyteettömästi ja sotkuista välittämättä puuhata ihan mitä milloinkin huvittaa. Minä nostan tuunaukseni keittiön saarrekkeelle tai keskelle olohuonetta, mutta en anna sen häiritä. Muutaman päivän päästä kyllä sitten siivoan kiltisti pois ;).

    • No niinpä, ”näkymätön” tekeminen on ihan liian aliarvostettua :)

      Oikein. Mitäs sen paikan niin väliä, luovuushan on paljon tärkeämpää.

  3. Olohuoneen toisessa nojatuolissa on varmaan peffani painauma :) Rahiksi eteen on usein nostettu lapsuuteni kodista peritty ruokapöydän tuoli, jonka selkänojassa on hampaani jäljet, kun söin tuolin selkänojaa siinä vuoden ikäisenä, naskaleja teroittaen :)
    Siinä istun, takkatulta katsellen, kirjoitan, luen ja meditoin. Vastapäisen tuolin on isäntä valloittanut. Siinä istumme nokat vastakkain, usein hiljaa, omiamme tehden, mutta kuitenkin yhdessä. Välillä jutellen, hymyjä vaihtaen ja sitten taas jatkamme omia juttuja.

    • Heh, kuvissani näkyy Miähen painauma tuossa sohvan divaaniosassa ;D

      Oi miten ihanasti kuvailtu <3 Niin hienoa, hiljainen yhteys.

      Hmm. Takkatuli näkyisi meidänkin nurkkaan. Jos sitä joku viitsisi poltella.. Kovin on saamatonta porukkaa :) Nooh, ehkä joskus jossain muualla sitten taas :)

  4. Luova nurkka? Hmm? Onko minulla? Taitaa oikeastaan olla, keittiössä. Ei kuitenkaan mitään kirkkaus tai keittiöniksejä, vaan väliaikainen työpisteeni ja läppärini on keittiössä. Olen oikeastaan tykästynyt tähän järjestelyyn. Näen keittiön ikkunasta mitä kylän raitilla tapahtuu ja kuulen mitä muu perhe puuhailee – olen lähellä. Saattaa oli olla että läppärini jää tuohon vaikka piakkoin olisi parempikin työtila tarjolla.
    Ihanat aarrekarttakuvat! Katselinkin niitä jokusen tovin, hetki oli huomauttavat. Kiitos.

    • Voi kiitos :) Meidän haaveet on hyvin yksinkertaisia. Tunnelmiin liittyviä, ei niinkään tai ollenkaan siihen, että pitäisi saada sitä sun tätä. Kivaa, että niistä oli iloa jollekin muullekin :)

      Sulla on sun luovassa nurkkauksessa selvästi kaikki langat käsissä :) Hienoa!

    • :D Mä aina lähes ensimmäiseksi poistan automaatin joka vehkeestä.. Ärsyynnyn heti, jos jokin härvelin ketale yrittää laittaa ”sanoja suuhun” :D

  5. Voi kunpa oliskin oma luova nurkkaus. Sellainen, jonka oven vois laittaa perässään kiinni ja jättää kaiken sinne odottamaan seuraavaa luovuuden puuskaa tai muuten vaan tarvetta puuhastella jotain terapeuttista ilman, että pitäis siivota tai järjestää yhtään mitään.

    Entä mitä siellä sitten tekisin? Todennäköisesti vuolisin puu-ukkoja vähän niinkuin Vaahteramäen Eemeli, mutta vapaaehtoisesti :). Tai puulusikoita tai -kippoja tai jotain. Tai tekisin pajupillejä.

    Ai vitsit mutta toi alkoi kuulostaa kyllä niin kivalta ajatukselta, että ehkä se on jonain päivänä totta. Jos ei konkreettisesti, niin ajatuksen tasolla siellä luovassa sohvannurkassa ainakin. Ja joskus hyvin haaveiltu on itseasiassa paljon parempi kuin huonosti (tai ollenkaan) toteutettu <3.

    • No tottahan sun pitää noin loistoidea toteuttaa! Ilman muuta. Ai hitsit, pajupillin teko olisi varmana mielenkiintoista. Ellen ihan väärin muista, tai ole nähnyt unta, niin isoisäni teki sellaisia kun olin pieni. Täytyykin laittaa pajupillin väkerrys muistilokeroon :)

      Kiitos ihana <3

  6. Lapsen muutettua pois kotoa mulla on periaatteessa kokonainen huone luovaa nurkkausta. Paitsi ettei se toimi ihan niin. On kyllä ihan loistavaa, ettei enää tarvitse viritellä ompelukonetta keittiön pöydälle, mutta enpä ole vielä kertaakaan ommellut uudessa ompelu-askartelu-vieras-työhuoneessa. Jos luovuus on iskeäkseen, se iskee aikaan ja paikkaan katsomatta ja sitten pitää levitellä luovan työn materiaaleja milloin mihinkin :-)

    • Niin totta – jos jollekin toiminnolle oikein tekee paikan jossa sitä ”tulee tehdä”, ei välttämättä ole niin luontaista siirtyä sinne inspiraation iskiessä. Ja inspistähän pitää toteuttaa sellaisena kuin se sattuu tulemaan, ettei vaan tyrehdy :)

  7. Näyttää olevan saaroilla taipumus keittiönpöytänurkkaukseen – piti ihan tarkistaa, etten itse ollut kirjoittanut tuota kaiman kommenttia aiemmin! Meillähän olisi aika paljonkin tilaa luoville nurkille, ja niitä aina rakentelenkin. Suunnittelen, että alan kirjoittaa niissä – tai askarrella. Järjestän inspiroivia tasoja ja asetelmia. Sitten kuitenkin löydän itseni tästä keittiön nojatuolista, jossa tosiaan alkaa jo takapuolikin puutua, kun on pehmuste kuopalla. Pöydän kulmalla on aina jotain ajankohtaista kynttilöiden lisäksi. Ja jos katsoo vain siihen kulmaan kun nostaa päänsä tietokoneelta – tai ikkunasta ulos – niin kyllä sitä saattaa unohtua pöydän toiselle laidalle kasaantuneet postit ja muu sälä. Joskus tuntuu että niiden luovien nurkkien rakentaminen on melkein antoisampaa kuin lopulta niissä oleminen :)

    • Heh, sellaisia te Saarat vaan olette! Ihania naisia molemmat :)

      Sun asetelmat on aina niin tunnelmallisia, etten yhtään ihmettele niden antamaa inspiraatiota. Pitäisi itsekin yrittää harrastaa enemmän. Eihän ne esineet tuolta umpiovikaappien sisuksista tosiaan inspiksiä tai tunnelmia huutele..

  8. Onpa kiva postaus! Ja miten rauhalliselta ja seesteiseltä teillä näyttää. <3

    Oma luova nurkkani taitaa olla ruokapöydän päässä, johon kannan kaikki tekemiseni. Millään ei huvita istua yksin yläkerrassa työpöydän ääressä. Verannan pöydän päästä voi sen sijaan katsella merelle tai metsään ja se inspiroi. Siinä sitten luen, kirjoittelen postauksia, ja hmm välillä teen töitäkin, mikä ei aina niin luovalta tunnu. Niin se vain on, että siinä omassa paikassa hommat sujuvat helpommin kuin menemällä johonkin varta vasten tehtyyn tilaan, joka ei tunnu niin hyvältä. :)

    • Kiitos Päivi, tosi kaunis ajatus <3

      Sun nurkka kuulostaa kaikin puolin hyvältä. Ja ihan takuuvarmasti myös näyttää :) Niinpä, ei-hyvässä paikassa ei vaan ole hyvä, vaikka miten päin koittaisi. Se voi joskus olla tosi pienestäkin kiinni, että on isosti parempi.

  9. Onpa kaunis nurkkaus. Niin rauhallinen ja lähes unenomainen. Ehkä pieni symboliikka nostattaa ajatuksen unenomaisuudesta; eläinten luita, heijastavia peilejä, sarvipäisiä kauriita… Ja iso arkku, täynnä salaisuuksia.

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s