Yksi olkanivel jäillä kiitos

ice

Mistä tätä tekstiä nyt pukkaa solkenaan? Vasta kun kerkesin olla niin samaa mieltä Lady of The Messin Slow Blogger Manifestosta. Vaan niinhän se juurikin menee, että miten millonkin, joskus voi olla monta viikkoa hiljaakin. Harrastuksesta ja henkireiästä menee maku jos sitä pakottaa jompaan kumpaan suuntaan.

Eniveis. Ajattelin poikkeuksellisesti kirjoitella yhdestä vaivasta, jonka olen viimeisimpänä saanut kaverikseni. Sekä mahdollisesti vertaistuellisessa-, että siinä mielessä, että kuulisin tosi mielelläni kokemuksia samasta? Saatan myös jossain vaiheessa kokeilla jotakin vaihtoehtoista hoitoa, ja raportoida siitä, tottakai.

(Erityisen epäkiinnostava vaivaispostaus siis. Pahoittelen..)

Tämän kaverin nimi on jäätynyt olkanivel, yleisesti jäätynyt olkapää. Adhesiivinen kapsuliitti. Frozen shoulder.

Sairauden kesto on lääkärini mukaan yleisimmin noin kaksi vuotta, joskus lyhyempi tai pidempi, tai jopa krooninen. (sen hyväksyn tarvittaessa aikanaan, vielä ei huvita). Minulla jäätynyt olkanivel on ollut viime heinäkuusta saakka, tosin aluksi sekaannus bursiittiin. Onneksi oikeakätisenä vasemmalla puolella.

Hieman koostettua tietoa, mistä on kyse:

Jäätynyt olkanivel eli olkanivelen adhesiivinen kapsuliitti on olkanivelen aktiivista ja passiivista liikettä oleellisesti vähentävä ja kivulias nivelen sairaus. Sen perussyytä ei edelleenkään tiedetä, mutta taudin kulku tunnetaan kuitenkin kohtuullisen hyvin. Parantavaa, yleispätevää hoitoa ei myöskään tunneta, mutta vaivan oireita pystytään lievittämään ja usein myös paranemista nopeuttamaan. [lähde]

Syynä on olkanivelen kapselissa tapahtunut muutos: sinne on kertynyt kiristävää sidekudosta ja kiinnikkeitä. Kudosmuutosten takia nivelen vapaa liikkumatila vähenee. Olkavarren liikkeet kapenevat ja tuntuvat kivuliailta ja hankaavilta. [lähde]

Sairaus on pitkäaikainen ja siinä erotetaan kolme vaihetta. Kipuvaiheessa hallitsee olkanivelen kipu ja vähittäinen liikkeen rajoittuminen. Tämä vaihe voi kestää 2–9 kuukautta. Jäykkyysvaiheessa, joka kestää 4–11 kuukautta, kipu heikkenee tai häviää ja tilaa hallitsee liikerajoitus. Paranemisvaiheessa oireet häviävät vähitellen ja paraneminen voi olla täydellinen. Koko prosessi kestää yleensä 1–2 vuotta. [lähde]

Sairauden oireet ovat usein intensiivisiä ja invalidisoivia, mikä ei helpota kuntoutusohjelman laatimisessa. Jäätyneen olkapään liikkuvuuden parantaminen vaatii pitkähermoisuutta, asennoitumista pitkäjänteiseen kuntoutukseen ja kykyä sietää kuntoutuksen alkuvaiheessa paranemisvasteen ailahtelevuutta. [lähde]

icicle

Miten vaikuttaa / näkyy omassa toimintakyvyssäni:

Käden liikkuvuus on pääpiirteittäin sitä luokkaa, että kyynärpää kylkeen kiinni ja vain ”hanskaosaa” voi liikuttaa (esimerkiksi nyt näppiksellä, kyynärpää on kyljessä ja käsivarsi pöytään tuettuna). Niinkin pieni asia kuin deodorantin laitto on työn takana, koska käsi ei aukea kainalosta, siis nouse ollenkaan. Ei kuitenkaan estä naputtelua tms, se ei vaikuta säryn määrään tai paranemiseen.

Kova kipu on läsnä 24/7, asennosta riippumatta. Myös säteilevänä. Suurinta öisin, koska usein pienikin liikahdus voi aiheuttaa järjettömät tuskat (yksi unettomuuden syistä tämäkin). Vatsallaan nukkumisesta voin vain haaveilla, ainut välttävästi siedettävä vaihtoehto on eräänlainen sikiöasento. Tulee pakosti kyynel silmään montakin kertaa yön aikana. Toki päivisinkin, jos vaikka yrittää vahingossa tarttua ovenkahvaan väärällä kädellä. Joku oli jollakin keskustelupalstalla (ihanan epämääräistä, heh) kuvaillut jäätyneen olkapään liikauttamisen kipua kirveellä lyönniksi, jonka jälkeen jää toivottomana kitumaan. Osuva kuvaus mielestäni.

En kykene tavanomaisiin toimiin. En saa itse vaatteita päälleni. Housujen nostaminen on kammottavaa, puseroita en saa mitenkään yksin ylleni tai pois, tai takkia. En voi kantaa juurikaan mitään kahdella kädellä, tai napata jotakin vasemmalla. En voi puristaa tai pidellä mitään, vaikkapa kirjankin kannattelu on lähes mahdotonta (onneksi on e-kirjat). En voi laittaa hiuksiani kiinni, koska yksikätisyys. Ja niin edelleen.

Käytännössä olen opetellut vain uuden tavan toimia, ei sinänsä sen kummempaa. Ihmeen vähän on veetuttanut meikäläiseksi, paitsi tietysti jatkuva kipulisä. On mennyt jotenkin samaan syssyyn monen muun asian kanssa, että just nyt vaan on näin, ei voi mittään, jos ei voi. Lääkäri katsoi vähän hitaasti, kun en reagoinut mitenkään ”tuomiooni” pitkäaikaisuudesta. Tuumasin vain kysymysmerkin jälkeen, että yksi olkanivel on elämäntilanteessa yksi paskan hailea, usko pois (juu, hjuumorintajuinen lekuri). Eihän tähän kuitenkaan oletettavasti kuole. Useinmiten on näin, aika hailee. Mitä nyt joskus esimerkiksi viskelen lääkepurkkeja, kun en ole saanut edes tabletteja ulos siitä perhanan tötsästä :D

lemons

Hoitoni tällä hetkellä:

Kortisonipiikki noin kolmen viikon välein. Kaikille sekään ei kuulemma auta, mutta minusta on ainakin tuntunut siltä, että auttaa jonkin verran. Vaikka korpeaakin pikkasen se kortisoni. Mielummin vetelisin vaikka luonnonyrttejä, mutta kiputila on sen verran törkeä, että antaisin varmaan ruiskuttaa itseeni melkeinpä mitä tahansa.

Vimovo 500mg tulehduskipulääke kahdesti päivässä. Sisältää naprokseenia ja esomepratsolia. Menee samalle osastolle, että en tahtoisi syödä, mutta tarve on pakottava. Mahdollisten haittavaikutusten lista on varsin kiitettävä ja vakavahkokin (niinhän ne luettelot tuppaavat olemaan), mutta onnekseni en ole havainnut mitään erityistä sivuvaikutusta. Kop kop.

Fysioterapeutin laatima pieni liikuttelu kivun sallimissa rajoissa.

. . . . . .

Mitä haluaisin kokeilla, olisi ainakin Kalevalainen jäsenkorjaus. Siitä voisi olla helpotusta myös muihin nivelongelmiini, selkäongelmaan sekä niskahartiavaivaisuuteen (josko pääkin kääntyisi tällä vuosituhannella..?). Ymmärtääkseni jäsenkorjaus ei vaan oikein onnistu kovan kivun vaiheessa. Hyvä kun päästän lekurin metriä lähemmäksi olkapäätäni, saatikka että joku sitä vääntelisi ja kääntelisi – juu ei todellakaan. Mutta ehkä myöhemmin voisi ajatella, jos olkanivelen tila lähtee kivuttomampaan suuntaan.

Onko kellään kokemusta, tai muita suosituksia jäätyneen olkapään hoidoista? Muistelen, että ainakin Annukka kävi joskus jäsenkorjaajalla ilahduttavin tuloksin..?

– Taru

[isommat kuvat Pixabay, vapaasti käytettäviä]

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

Kategoria(t): terveys

Tagged as:

22 Comments »

  1. No voi hitsi sentään, en muuta sano. Tuo vaiva on todella harmillinen ja kivulias. Nyt peukutetaan, että kuulut siihen ryhmään, jotka toipuvat tuosta hyvin. Omaa kokemusta ei tuosta jässenkorjauksesta ole, mutta hyviä kokemuksia olen kuullut juuri yläraajojen ja alaselkäongelmien osalta. Ei siitä haittaakaan voi olla, jos manipulaation tekee koulutettu jäsenkorjaaja.

    • Kiitos Anu :) Näin mä olen kans ollut kuulevinani, että jäsenkorjauksesta on ollut monille huimaa apua. Alaselässäkin olis paljon tekemistä, siellä myös toimintakykyä haittaavaa. Toivotaan, että kipu hälvenisi jossain vaiheessa sen verran, että voisin lähtä manipuloitavaksi :) En yhtään yllättyisi, jos tuollaisesta wanhasta wiisaudesta on suurin apu. Harmi ettei vielä tässä kohtaa ole mittään asiaa sinne.

  2. Hei,
    Turhan tuttu juttu, valitettavasti. Oli vasemmassa olkapäässä viitisen vuotta sitten, oikea olkapää alkoi oireilla kuukausi sitten.
    Kivuliain vaihe, se kokoaikainen särky, kesti n. puoli vuotta. Nukuin selälläni ja vasemmalla puolella tyynypatteristo, jotta en päässyt unissani kääntymään sille kyljelle. Kortisonipiikitystä en saanut, koska edellisistä kerroista (tenniskyynärpää) oli liian vähän aikaa, Naprometinilla ja kiroilemalla piti pärjätä pahimmat säryt. Auttoi myös, tai ainakin turrutti kipua, kun laitoin jonkun pakastemarjapussin pyyhkeen sisään ja pidin kipeimmän kohdan päällä. Lämmin, jopa lämmin suihku, sen sijaan pahensi särkyä.
    Kun jatkuva särky loppui ja jäi ”vain” liikekipu, lopetin Naprometinin syönnin ja aloin hyvin varovaisesti liikutella kättä, ihan pienin liikkein ja kivun sallimissa rajoissa. Mutta ensin piti yrittää rentoutua perusteellisesti, se jotenkin auttoi, siirsi kivun kauemmaksi.
    Kaikkiaan selvisin, en helpolla, mutta nopeasti, sanoi lääkäri, sillä se pahin liike eli rintsikoitten hakasten kiinni laitto selän takana, onnistui aika tarkkaan 1,5 vuoden kuluttua ensioireista.
    Hulluinta oli sämpylän jahtaaminen ympäri keittiötä! Se nimittäin lensi seinille heti, kun yritin halkaista sitä yhdellä kädellä. Siis sämpylää, en keittiötä… Siirryin valmiiksi viipaloituun leipään.
    Nyt odotan mielenkiinnolla miten tämä etenee oikeassa olkapäässä. Onneksi olen ns. molempikätinen, joten jotain pystyy tekemäänkin, kait. Paitsi sen sämpylän kanssa.

    Käytätkö kädessä mitellaa? Itselläni auttoi jonkin verran, kun sai vähän rentoutettua hartioita sen avulla. Aina kun joutui omin voimin kannattelemaan kättä, olkapäät nousi korviin ja särky moninkertaistui.

    Eipä tästä tainnut paljon apua olla, mutta jaksamista ja voimia kuitenkin, niin tähän kuin kaikkeen muuhunkin.
    Kuulostipa kliseiseltä, mutta tarkoitan sitä todella :-)

    Maritta

    • Hei Maritta, kiitos tosi paljon kommentista! Kyllä tästä ihan varmasti oli apua :) Ihmeesti sitä on niin mukava keskustella sellaisten kanssa, jotka todellakin tietävät mistä on kyse, pelkästään sekin auttaa. Ei tietenkään missään nimessä sillä, että tod. toivoisi kellään olevan tai ollut samaa. Noh, tiedät varmasti mitä tarkoitan :)

      Kiroilu – ah, kyllä. Miten sekin voi osaltaan helpottaa..? En tiedä, mutta niin se vaan tekee :D

      Heh, ei joo toivoakaan leikellä yhtään mitään. Mies on tyystin saanut hoitaa sämpylöiden halkaisut ynnä muut. Hänellä on muita ongelmia, mutta kädet sentään toimii. Kop kop. Ollaan me niin raihnainen pariskunta että, välillä ihme että ollenkaan millonkaan jaloillaan :) Oikein itteämmekin huvittaa välillä. Silloin kun ei kiroiluta ;)

      Jaa Mitella voisi auttaa, kiitos vinkistä! Katsoinkin, että ainakin kahdenlaista olisi olkanivelelle tarjolla, jollei joku muukin noista voisi ajaa asiaa. Täytyypä kysäistä hoitaviltani, mitä suosittelisivat. Jee, pienikin apu olisi _varsin tervetullut :)

      Voi Paska. Että toiseen käteen nyt sitten sulle lykkäsi. On se jumaliste, ettei ihmiselle edes yksi kerta riitä yhtä laatua. Annukka tuossa alemmassa kommentissa sanookin, että tuppaa tulemaan toiseen käteen 4-5 vuoden päästä :( Mulla on oikeassa olkanivelessä ollut hieman ennen tätä kaksi niveltulehdusta melko peräkkäin, ne sentäs onneksi jäivät siihen, toistaiseksi. Kunhan nyt ei ainakaan yhtäaikaa tulisi näin invalidisoivaa molempiin raajoihin.

      Samoin kuule sinulle, voimia ja jaksamista paljon! Peukut on pystyssä, että tällä kertaa pääsisit vieläkin nopeammin eroon tuosta penteleestä!

  3. Voi perseen suti etten sanois. Mullahan siis oli tämä mystinen jäätynyt olkapää, joka pilas 2,5 vuotta mun elämästä. Olen pahoillani, että joudun sanomaan tän. Mutta lohduksi, että kaikilla siitä ei tule yhtä hankala eikä yhtä pitkäkestoinen. Mulla sen kipuhelvetin ja käden muuttumisen totaalisen liikkumattomaksi aiheutti varmasti pitkälti se, että en saanut siihen oikeaa diagnoosia ajoissa. Vaan sillon kun olis pitänyt nimenomaan antaa sen tulehtuneen nivelkapselin olla rauhassa, mulle määrättiin fysioterapiaa ja kuminauhajumppaa. Mitään lääkkeitä en näiltä meidän Terveystalon lääkäreiltä saanut sen paremmin kuin sairaslomaakaan, vaikka jotenkin itsestä tuntui, että olisin ollu sen tarpeessa. No, en oo tottunut lääkäreiltä mitään anelemaan, kun oon luottanut, että tietävät paremmin kuin minä, mutta luojan kiitos. lopulta mut pelasti ystävät, jotka pakotti mut menemään oikean asiantuntijan luo. Siellä kuulin ekaa kertaa, mikä mulla on. Ja myös sen, että olkapää on ihan helvetillisen tulehtuneessa tilassa ja mun on jäätävä samantien kotiin. Sain myös evääksi ”vahvimpia huumeita, mitä voi kotihoitoon antaa” (tää ortopedin käytti tätä ilmaisua). Niitä määrättiin 100, mutta otin yhden. Sen jälkeen kyllä katos kivut pariksi vuorokaudeksi. Mutta myös kaikki jäsenet ja tolkk, joten päätin, että toista en ota. Opettelin kuitenkin sen sairasloman aikana pikuhiljaa uudelleen nukkumaan. Siihen asti olin torkkunut istuallani sohvan nurkassa tai kävellyt ympäri taloa, kun ei pystynyt olemaan paikallaan.

    Tää ei nyt taatusti varsinaisesti lohduta, mutta halusin kirjoittaa tän kuitenkin. Ei ole ihan mikään pikkujuttu, jos sitä ei ota tosissaan. (Itse siinä alkuvaiheessa mm. maalasin vintin 100-neiliöisen katon käsi ojossa neljään kertaan. Särki ihan jäätävästi, mutta kun en tiennyt, mikä mua vaivaa, aattelin, että en anna haitata. Sama juttu pensasaitaa leikatessa. Sekin olis pitänyt jättää väliin).

    Mutta koska kaikkeen mahtuu aina huumoria mukaan, niin revittiin sitä ukkelin kans tästäkin. Kun en pystynyt itse laittamaan vaatteita päälle sen paremmin kuin ottamaan poiskaan, niin mies siihen lohkoi, että ”Viiskyt vuotiaaks piti elää, että vaimo alkoi pyytämään, että riisuisin sen :)”

    Sehän tässä on niin kakkamaista, että tolle vaivalle ei ole mitään järkevää syytä kellään. Itse sain kuulla, että 40-50-vuotiaat pienikokoiset naiset on riskiryhmässä. Etenkin jos on yliliikkuvat nivelet. Kaiki täsmää muhun. Ja jos vielä on kaupanpäälle diabetes, niin jäätynyt olkapää on pomminvarma seuralainen. Sitä mulla ei ole. Vielä….

    Lohduksi voin sanoa, että kädestä tulee kyllä ihan hyvä, kunhan ne tarvittavat kuukaudet ja vuodet on takana. Toimii ihan niinkuin ennenkin. AInut vaan, että kaikki lihaskuntoreeni jäi sen takia vuosiksi ja se on huonompi homma. koska olkapäätä ei suojaa muut kuin lihakset. Ei oo nivelsiteitä tai mitään. Sen takia oon nyt (kun vihdoin pystyn) aloittanut salireenin pt:n ohjauksessa. Tulee tehtyä oikein ja vahvistettua oikeita lihaksia. Ennuste kun on. että noin 4-5 vuoden jälkeen sama vaiva iskee toiseen käteen. Mulla jäätyi oikea, joten vuorossa on sit vasen. Mutta nyt osaan lukea merkit paremmin ja välttää sitä mitä pitää. KOkonaan ei saa olla liikkumatta, mutta mitään halonhakkuuta ei kannata alkaa suorittaan.

    Mää niin toivon, että sulla olis kumminkin joku muu. Ja jos se on tää sama, mää niin toivon, että pääset vähemmällä, koska tätä ei nyt enää kaiken muun päälle tarttis <3

    • Ja siis unohtui tuo jäsenkorjaus. Kävin siellä vasta pitkän aikaa sen jälkeen, kun vaiva oli ohi, mutta käsi ei vielä liikkunut ihan täysin. Liikerajoite oli kuitenkin minimaalinen verrattuna siihen, mitä se oli siinä akuutissa vaiheessa.
      Sen (jäsenkorjauskäynnin) jälkeen tuntui tosiaan siltä kuin olis tapahtunut ihme. Pystyin pyörittämään kättä ympäri 360 astetta niin, että se todellakin oli suorassa, eikä liki vaakatasossa niinkuin siihen asti. Mutta korostan siis vielä sitä, että tulehdusvaihe oli silloin ohi.

    • Nonni. Olinkin muistavinani, että jäsenkorjauksen yhteyksissä olisit maininnut taikasanat jäätynyt olkapää. Jotain määkin vielä muistan, jes :) On sulla ollut melkoinen työmaa sen kanssa, voi hyvä tavaton sentään!

      Juuh. Kyllä diagnoosi on ihan varma. Mutta noin viisi kuukautta takana jo :) Se on siitä x ajasta pois, hyvä niin. (kaikella sitä ihminen itteensä lohduttaakin ;)

      Olen kyllä itekin ihmetellyt, että olen ottanut tän niin kevyesti kuitenkin. En sillä lailla välinpitämättömästi etten hoitaisi, mutta en ole ollut ns. paniikkiraivossa. Tää on vaan maustepaska muiden paskojen sopassa, tai jotain sellaista. Jossain muussa elämäntilanteessa olisin ehkä, tai satavarmasti jos totta puhutaan, jatkuvasti itkupotkuraivareiden partaalla vähintään. Nyt oon vaan välillä ;D (millon mistäkin, jos taas totta puhutaan..)

      Musta huumori kuuluu asiaan, ehdottomasti! Tässä viikolla kun kävin piikillä, lekuri alkoi jostain automaatistaan sanomaan, että tänään ei sitten saa kättä rasittaa. Sitten oikein nauraa rätkätettiin yhdessä, että ai juu, ethän sä pysty tekemään sillä mitään muutenkaan :D Tai kun isäntä vinoilee, että sähän olet kun joku pikkukakara, että ”mä en kyllä tänään laita vaatteita päälle” :D Hohhoijaa. Riemunsa kaikessa, vaikkei olekaan.

      En kyllä käsitä, että miten helkkarissa sä olet pystynyt maalaamaan..?! Hullu nainen ;) Mulla ei ole tuota puuhastelun pelkoa, en ole aikoihin pystynyt tekemään mitään, muutenkaan. Nyt toi käsi ei tosiaan edes liiku yhtään mihinkään, ettei vois kyllä edes väkisten yrittääkään.

      Yliliikkuvat nivelet – check – vahvasti. Diabetes – ei toistaiseksi.. Kop kop.

      Kiitos ihana Annukka, sä oot kyllä niin <3

    • Ja oih, kuulostaa niin suurelle ihmeelle toi 360 astetta, että miten se voi olla mahdollistakaan :) Ah, miten onnellinen olet varmasti ollut! Mun pitää kyllä ehdottomasti päästä sinne jäsenkorjaajalle kans. Heti kun tilanne antaa myöten. Nyt se olis varmasti yhtä tyhjän kanssa, kun olkapäähän ei pysty edes koskemaan, varmaan pitkiin aikoihin. Pöh.

  4. Hei vielä. Yksi tuttu lääkäri suositteli hevosrasvaa avuksi lihasten rentoutumiseen, kun nivelet ja paikat jumittaa pahasti. Tässä linkki http://www.puuilo.fi/Urheilu/hevosvoideherbamedicus. Tämä on meillä aktiivisessa käytössä, kun nuorimmaisella on lastenreuma ja mulla selkärangassa sama vika. Ollaan saatu tästä apua nivelten tulehdusvaiheessa. Kannattaa kokeilla, kun tämä linimentti ei ole hinnalla pilattu.

    • Kiitos paljon vinkistä :) Aionkin hankkia tuota, ainakin muihin vaivoihin :) Olkapäähän en taida uskaltaa laittaa mittään, koska tulee ehkä maailmanloppu, jos ei jostain mystisestä syystä olekaan sille hyväksi. Kipu on niin erilaista kuin lihas- tai reumasärky (tunnen valitettavasti senkin luonteen, että osanottoni sinne teille..).

      Ihana kuulla, että olette saaneet tästä helpotusta. Joskus pienikin löydetty apu tuntuu tosi suurelta <3

    • Lisään vielä tänne, että hevosrasva on hankittu ja muihin kolotuksiin ja särkyihin kokeiltu :) On kyllä ollut hyvä tuote, kiitos vielä vinkkauksesta! Hämmentävän halpakin on apteekin kamaan verrattuna :)

  5. En ole koskaan kuullutkaan! Mutta itselläni on ollut kiertäjäkalvosin tulehtunut, eli olkapäähän liittyvä melko yleinen vaiva. Minulla revähti se ja paraneminen kesti vähän reilu puoli vuotta. Aluksi ei pystynyt liikuttamaan pikkurilliään tai pitämään kynää kädessä… tosi kivuliasta. Siihen ei lääkkeeksi ollut muuta kuin lepo, lepo, lepo ja varovainen fyssarin laatima jumppa. Lepo on varmaan tähän sunkin juttuun tärkeä, niinkuin kaikkiin tulehdusvaivoihin. Ja erityisesti se, että kun paraneminen lähtee liikkeelle, ottaa mieluummin vaikka vähän liiankin varovaisesti. Paranemisiin Taru!!

    • Kiitos Pilvi :)

      Oijoi, inhottava nakki on sullakin käynyt kylässä :/ Onneksi sentään parani. Vaikka pitkä aika on puoli vuotta.

      Mä olin joskus kuullut / lukenut jäätyneestä olkapäästä, mutta täytyy sanoa, että en kyllä tajunnut mikä täysi totuus on. Että se ihan todella särkee joka minuutti kuukausitolkulla, tai että minimaalinenkin väärä liikautus meinaa viedä järjen. Moottorisaha on muutaman kerran käynyt mielessä, josko torso sattuisi vähemmän… Ei vaan, saattaa olla pakko siirtyä Annukankin mainitsemaan istualleen torkkumiseen, sillä makuullaan ja puolihorroksessa niitä järjen vieviä millin liikautuksia tulee herkemmin. Levossa käsi kyllä automaattisesti on, koska se ei toimi. Pentele.

  6. Toivoisin, että olisi jotain kokemusta tai edes heittää jotain vinkkiä mistä saada hyväksi todettua apua, mutta tällä saralla ei ole mitään tietoa jaettavaksi :( Mulla veti silmät veteen kun luin. Jatkuva kipu on ihan riittävä pistämään polvilleen ja kaikki tuo haitta, mitä vaiva tuo tullessaan, mutta kun siihen lisätään se, että aikuinen ihminen ei vaivansa vuoksi kykene hoitamaan omia asioitaan tottumallaan tavalla, siinä on mukana jotain muuta ja syvempääkin.

    Vertailla ei kannata, mutta voin niin hyvin samaistua tuohon sun tilanteeseen, vaikka mulla niitä tosi pahoja päiviä onneksi on harvoin. Silloin kun on, ne pahimmat, niin olen pissannut jaloilleni kun en olekaan päässyt riittävän nopeasti istumaan pöntölle, kun ei voi edes kääntyä sängyssä, kun ei voi siinä sängyssä siirtää omaa jalkaansa ilman, että huutaa kivusta. Kun on niin täysin sen toisen ihmisen varassa.. Se on ehkä kamalinta. Sen kivun kanssa voi vielä olla oman nahkansa sisällä ja helpottaa oloa lääkkeillä, mutta se, että ei edes vessassa voi käydä itse (ei pukea, ei istua, ei syödä kuin makuulla sen mitä toinen tuo) se syö akkaa eniten.

    Mulle tuli surku tätä lukiessa. Niin ikävä vaiva, mutta jotenkin samalla lohdullistaa, että kerroit tuosta. Kiitos kun kerroit <3 Toivottavasti sulle löytyy joku apu vaivaan. Troopperi olet kyllä. Hattua nostan!

    Voi paremmin!

    • Hei ihana siellä! <3

      No niinpä. Muiden "siunausten" kanssa pärjään useinmiten ja pääpiirteittäin mainitsemillasi tavoilla, onneksi. Selän kanssa ei tosiaan aina pysty käymään edes pöntölle. Kuulostaa varmaan tosi mielenkiintoiselta sellaisista, jotka eivät joudu moista kokemaan :) Mutta joo, olkanivelen kanssa on kyllä aikas invalidi fiilis. Viime yönäkin huusin taas niin, että isäntä meinasi lähtä hankkimaan jostain morfiinia. Hohhoijaa. On tosiaan vielä sekin, että tuska on toisellakin, kun näkee ja melkein kokeekin toisen kivun, muttei voi auttaa. Ei siihen turru, vaikka molemminpäin on jouduttu vuosia harrastamaan. Ehkä jotenkin tottuu, muttei koskaan turru.

      Näillä myö vaan mennään, mitä on annettu. Onneksi sulla ja mulla on kuitenkin loistoisännät tukena :) Paljon energiaa sinne myös kaikille saroille <3

  7. Isälläni on ollut tämä jäätynyt olkapää ja se operoitiin jotenkin ihan leikkauksessa. Isän kertoman mukaan siis nukutuksessa auottiin liikeradat (tässä voi olla jonkinlaista isä-lisää mukana…) mutta vaiva parani ja olkapää on jälleen aktiivisessa käytössä :)

    • Kiitos kovasti tiedosta! Rauhoittavaa, että leikkauskin on tosiaan mahdollinen, jollei muu tepsi. Hyvä juttu, että isäsi sai siitä avun :)

      Mä olisin jo näin puolen vuoden jäljiltä valmis melkein mihin tahansa leikkaukseen.. ;) Noh, kipuvaihe on kipuvaihe, eiköhän se tästä vielä jossain kohtaa lähde vähän helpommaksi :)

  8. Hei, missä vaiheessa on olkapääjuttusi nyt? minulla on ollut noin puoli vuotta vaiva, edelleen kipuja ja liikerajoitukset pahat. lisäksi kuntoudun sääriluun murtumasta mitä pahentaa se kun pitää kepeillä kulkea kipeää olkapäätä rasittaen. Toinenkinn olkapää on ruvennut vihlomaan apua tuleeko siihenekin vaiva.
    Kiinnostaisi jojs menit jäsenkorjaajalle, onko niin ettei kipuvaiheessa voi sinne vielä mennä?

    Alkaa olla epätoivo jo olkapäävaivan kanssa kun on kova juttu ollut tämä sääriluumurtumakin. Omaa hevosta en ole pääsyt 2 kk ratsastamaan.

    • Hei Maarit! Voi ei, otan osaa :/ Aivan varmasti olisi ollut enemmän kuin riittävästi pelkästään sääriluun murtuman kanssa. Tosi kökkö tsäkä :/

      Mulla on edelleen runsaasti liikerajoituksia, kipuja lähinnä joidenkin liikkeiden kanssa (tai niiden yrityksen), sekä jonkin verran öistä särkyä ja asentorajoitetta. Se pahin ”moottorisahalla leikattava” kipu kesti seitsemän kuukautta.

      Jäsenkorjaajan luona olen käynyt neuvottelemassa, mutta hoitoa ei ole vielä tehty, koska liikekipu.

      Mulla on ollut samaa hiljattain, oiretta toisessakin olkapäässä… Grr. Olen kuullut monilta, että on yleistä, että se tulee toiseenkin, mutta vasta noin neljän-viiden vuoden päästä yleensä. Mulla toinen ei kuitenkaan ole (ainakaan toistaiseksi) päässyt niin pahalle asteelle. En ole varma onko avittanut vai lume-vaikutusta, mutta olen tehnyt siihen suolakäärehoitoja: https://valoblogi.com/2016/05/22/vanhan-kansan-suolakaare/

      Parilta ihmiseltä olen kuullut, että myös leikkaushoito on täysin mahdollinen, jos mikään muu ei auta. Vielä en lähde, mutta aion kyllä pitää mielessä senkin.

      Paljon voimia ja jaksamista sinulle! Mä niin tiiän tän kamaluuden :/

  9. Kiitos Taru kun jaksoit vastata. Toivoin kovasti että sinulla olisi vaiva jo ohitse.
    Karseeta ollut olla näin monivammainen etenkin kun olen yleensä melko terve. Yksi vaiva riittäisi tuo murtuma jalassa tai käsi. Nostan hattua sinulle kun olet jaksanut olla niin valtavan positiivinen.

    Pakko jaksaa sisulla yritää eteenpäin. 5 x päivässä jumppaa kädelle ja 5 x päivässä jumppaa jalalle. töihin yritän mennä runsaan kolmen vk päästä kun ei varaa jäädä enempiä sairaspäivärahalle (3 kk sairasloma sitten takana). mahdoliisesti joudun kepeillä menemään, olen onneksi toimistotyössä vaikka on siinäkin liikkumista melko paljon.

    Pidän peukut pystyssä että sinä pääset jo kohta liikuttamaan kättäsi normaalisti.

    • Toki jaksoin, no problem <3

      Tiedän tunteen :/ Kun yksikin olisi enemmän kuin riittävästi. Hitokseen epäreilua. Mulla on muutakin sairautta, mutta tämmöinen kipu mihin ei mikään auttanut, on ihan uutta.

      Aijaa, voi kiitos :)) Itse en koe itseäni mitenkään poikkeavan positiiviseksi. Joskus olen hyvinkin kiukkuinen kaikesta mitä en voi tehdä. Kuuluu asiaan, ihme olisi jos ei lainkaan ottaisi koteloon.

      Minäkin pidän sulle peukkuja! <3

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s