Blogin uudet tuulet ja kuviot

cattail

Nyt loppui kuulkaa sekava sillisalaatti tässä URL-osoitteessa! Taino, ainakin se puetaan uusiin kuoseihin (toivottavasti passelimpiin).

Valo(ton) on seilannut ulapalla vähän siellä ja täällä, ilman päämäärää. Ihan tarkoituksella, sillä en ole yhtään tiennyt (tai jaksanut edes miettiä) mikä tarkempi aihepiiri voisi olla, tai tarvitaanko niitä edes. Onko VALO pysyvämpi vai jokin välivaihe, vai kenties koko bloggaamisen viimeiset lopputekstit, jotka jäävät surkeina ajelehtimaan. Hyvinkin hetkessä ja elämän epävakaisuudessa on sukellettu, kaikki hätä ja haavat auki. Kiitos, että olette pumpanneet happea jota matkalla on usein tarvittu. Ilman teitä tuskin kirjoittaisin enää minkäänlaista blogia.

Omasta elämänmenosta (kirjaimellisesti) koen sanoneeni jo kaiken mitä osaan muotoilla kuvaileviksi sanoiksi. Kakka ei muutu kullaksi, vaikka kuinka voissa pyörittelisi. Lyönnit eivät taukoa, vaikka anoisi polvilleen luhistuneena armoa. Tuskastakin voi ammentaa ja oivaltaa, mutta päättymättömänä siinäkin tulee raja vastaan. Olen tyhjä siltä osin, voimaton. Niinpä arkusta pulpahti toivo luoda pienesti jotain uutta, kaikesta huolimatta. Tai ehkä juuri siksi. Blogille uusi kurssi.

Saaristohuvilan tyyppiseen koti- ja sisustusblogiin en tahdo / aio enää palata, vaikka pääsisimmekin joskus helpompaan asuntoon. Sen olen tuntenut jo Valon alusta saakka, että ei enää. Sisustusbloggaus, kodinlaitto ja vähällä tunnelmoinnin puolesta puhuminen oli aikanaan antoisaa, mutta merkitykset ja prioriteetit ovat muuttuneet. Sisustuksella ei enää ole samankaltaista väliä kuin ennen. Vaikka tosi mielelläni edelleen luen muiden remppa- ja sisustusjuttuja. Toki. Tuottaa iloa itsellekin, toisen onni ja ilonaiheet. Tekee onnelliseksi. Kyllä vain <3

Niin, siihen pieneen muutokseen. Muutama päivä sitten, vissiinkin kesken pyykkivuoren silmäilyn tai jonkin muun mediaseksikkään toimen, intuitioni töksäytti ykskaks, että nyt on kuule muija aika tyrkätä blogi uuteen uomaan. Ehkä alle minuutti siitä olin listannut seitsemän teemaa, joihin tahdon jatkossa keskittyä. Vaikken ollut aiemmin hetkeäkään edes pohtinut mitään uudistuksia, ainakaan tietoisesti. Niinhän se välillä toimii, tavallaan yllättäen, vaikka näitä kohtihan olen ollut jo menossa, kun tarkemmin ajattelee. Hassua.

Teemat tulevat tässä:

Luontohavainnot ja elämykset ღ

Luontoa en ole missään vaiheessa hylännyt, en vaan ole aikoihin pystynyt juuri enempään kuin parvekkeelta yö- tai tähtitaivaan ihailemiseen. Tai ikkunasta hirvien, peurojen ja ”kotisupikoiran” satunnaiseen seuraamiseen. Vuodenajat ja säätilatkin ovat jo pari vuotta olleet täysin yhdentekeviä. Ehkä tähänkin voisi tulla muutos, edes pieni? Näin toivon.

Untitled

Henkinen hyvinvointi ღ

Kuulostaapa otsikko hieman mahtipontiselta… Tähtäimessä ei suinkaan ole hyvinvointigurun (tai minkään muunkaan gurun) palli(t), mutta henkinen hyvinvointi kiinnostaa, missä elämänvaiheessa vain. Sisimmällä oivallettuna ja juuri minulle sopivana. Ei oppaista opeteltuna, vaikka inspiraation siemeniä saatankin noukkia vaikka mistä, jos/kun sille tuulelle satun.

Postailla tahtoisin aiheista joista voisin kuvitella olevan hyötyä jollekin muullekin. Mitä vastaan tuleekaan, jätetään ovi auki. Esimerkkejä laajahkosta aihepiiristä voisi vanhoista postauksista olla vaikkapa nukkumatta lepääminen, mindfulnessia muistuttava värittäminen, runojen lukeminen tai jopa satunnainen viinin vetäminen päälääkkeeksi. Mikä ikinä antaakaan omalle sietokyvylle hetkeksi lomaa. Jos siis helpotukselle on tarvetta.
Korostan vielä, että en siis neuvo ketään vetämään perseitä ;D Tai mitään muutakaan.

Luonnonmukaisemmat valinnat ღ

Prosessi on ollut käynnissä jo pitkään, taustalle ja jalkoihin jääneenä vain. Tavoitteena on ensinnäkin kemikaalikuorman minimointi. Pyykinpesuaineet ovat jo vaihtuneet pesupähkinöihin, hiusväri kasviväriin, nesteshampoot palashampooseen, kuten myös suihkusaippua, kosmetiikka pikkuhiljaa luonnonkosmetiikkaan ja puhtaisiin luonnontuotteisiin. Joskus muuhunkin sortuen, ylimääräisiä ja turhia paineita ei tästäkään oteta. Enhän muutenkaan ole terveystsiisuksen perikuva, heh, vaikka moni asia kiinnostaakin kovasti. Eli aika lähtökuopissa ollaan tosiharrastajiin nähden, mutta tästä on hyvä jatkaa omaa tietä. Ehkä joskus laajempaankin suuntaan, kuka tietää.

Vaihtoehtoiset (itse)hoidot ja toimintatavat ღ

Olen aika avoin monille asioille, mutta toisaalta tosi valikoiva. Jaksamisen ja tarpeen rajoissa olen kiinnostunut vaikka mistä. Ehkä yllätän itsenikin?

Näistä aiheista esimerkkinä voisi olla äänimaljat, kanervankukkatee tai kiviterapia. Tai toisaalta haaveilemani jäsenkorjaus.

Untitled

Yksinkertaistaminen, vol.2 ღ

Tavaran hankkimattomuudesta, niistä irti päästämisestä ja järjestämisestä lienen jaaritellut jo liikaakin, sekä vanhassa että tässä blogissa. Kuten myös ajankäytön yksinkertaistamisesta. Listannutkin joskus, mitä toteutan jo tavallisena tapana.

Aika siirtyä eteenpäin, minun. Lakata korostamasta valintojani ja toistelemasta vanhoja levyjä. Ne vaan joskus jäävät päälle, tai jopa unohdan mitä olen jo turissut jossain yhteydessä… Uusia yksinkertaisia oivalluksia kehiin siis! (kehotus itselleni)

Pienet ilot ღ

Ne ovat minusta niitä suurimpia, vaikka kuinka klisee onkin. Pienten ilojen koppa on pohjaton, koska ne myös vaihtelevat esimerkiksi elämäntilanteen mukaan. Jos sulla on perusasiat mallillaan, terveyttä, toimintakykyä ja kaikkea hyvää yllinkyllin, ja sen päälle kiirekiire, niin paljonko kiinnostaa vaikkapa haltioitunut männynkävyn muodon ihailu? Ei välttämättä yhtään. Jollekin toiselle se taas saattaa tuottaa isostikin iloa, kuin johtolanka johonkin pysyväisempään. Tai joku voi mennä vaikka parvekkeelle telttailemaan ja saada siitä jotain mitä ei mistään muualta. Joku toinen taas lähtee hotelliin tai muuten reissuun tai retkelle, tai menee baariin tanssimaan aamuun asti, ja niin edelleen. Lopputulos voi kaikilla olla sama. Ilo.

Näitä siis lisää, blogiinkin. Joka päivä etsitään, havaitaan ja löydetään, mutta usein (muka) liian pikkiriikkisiä jaettavaksi. Miksiköhän, koska meille ne ovat kuitenkin suuria. Voisihan olla mahdollista, että ne ilahduttaisivat jotakuta toistakin.

Valokuvailu ღ

Kuvien napsiminen oli joskus rakasta ja paljon iloa tuottavaa puuhaa. Sittemmin en ole jaksanut sitäkään. Kiinnostus saattaa kuitenkin pikkuhiljaa viritä, siltä tuntuisi. Laatuun voisi myös panostaa aikaisempaa harrastusta enemmän. Toteutumisesta ei voi tietää, mutta onhan hatara suunnitelmakin melkein alku. Eikös.

Untitled
^ Reilu vuosi sitten takametsässä vuosipäivää viettämässä

Sen suuntaista blogitulevaisuutta. Pidätän kuitenkin veto-oikeuden kirjoittaa tarpeen vaatiessa mistä tahansa. Kiiltokuvailua tai kalastelua ei ole tarkoitus aloittaa, tokikaan. Päivitystahti pysynee yhtä arvaamattomana kuin tähänkin saakka. Samoin ominainen töks töks tyylini, mihinkäs minä siitä.

Mitäs sanotte?! Valoa näkyvissä vai nou..? Uuden yksinkertaisen bannerin paskartelin myös, risukasassa kasvavalla kukkasella somistettuna. Olkoon ainakin hetken, ellen muuta mieltäni. Kategorioita ja tageja aion vielä rukkailla, ei kannata ihmetellä jos käväisevät sekaisin.

Eteenpäin, vaikka näin ღღ

– Taru

Ylin kuva Pixabay | Creative Commons CC0

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

Kategoria(t): pienet ilot

Tagged as:

22 Comments »

  1. Hyvät teemat! Onnea uudelle läsnäolevammalle ololle ja eläköön arjen pikkuaskareet, joiden äärellä ne parhaimmat oivallukset ja inspiraatio syntyvät, kuten kävi nytkin. <3 PS. kirjavinkki: Sharon Salzberg: Lempeyden tie. Hitaasti luettavaksi. Kaikki harjoituksetkin kannattaa tehdä. :-)

  2. Olipa mukava lukea ajatuksistasi blogisi suhteen. :) Monelle muulle se ei varmaan ole ollut sellaista sillisalaattia, kuin itse tunnet, mutta hahmottelemasi teemat kuulostavat kyllä selkeyttäviltä ja mielenkiintoisilta. Tyylisi kirjoittaa on niin rento ja mutkaton, että teksteilläsi varmasti on lukijoita, vaikka kirjoittaisit mistä vain!

    • Ooo, kiitos! Paljon :)

      Jaa-a. Ehkä pilkuntarkasta järjestelmällisestä minusta on sittenkin jotain jäljellä, kun teemanvetoihin lähdin :) Katsotaan nyt sitten, paljonko lipeää, vai lipeääkö, en taida ottaa paineita :)

  3. Aivan i h a n a n valoisa suunnitelma Taru <3. Ja varmaan sanomattakin selvää, että sun seitsemän kohdan lista on sellainen, jonka olisin voinut itsekin kirjoittaa (jos vaan olisin ollut yhtä fiksu ja sen keksinyt :D). Kaikki ehdottomasti mua kiinnostavia aiheita. Ja aiheiden vierustat kans, koska aina voi päähän pälkähtää ihan mitä tahansa.

    Samansuuntaisia pohdintoja on ollut mulla itselläkin. Että kirjoitellako edelleenkin siitä sun tästä vai pitäiskö sitä ihan vaikka vaan itseään varten vetää jotain linjaa johonkin suuntaan. Mutta kun ensin pitäis keksiä se suunta. Vaikka suunta se kai on suunnatonkin :). Eli jatkanen poukkoilua aiheesta toiseen sen mukaan, mikä projekti milloinkin sattuu olemaan meneillään. Sisustus on muakin tökkinyt jo yksistään sanana pidemmän aikaa, mutta en uskalla sulkea mitään pois, koska heti jos menen jonkun julistuksen naulaamaan seinään, alkaa todennäköisesti just s e aihe kaikkein eniten just sillä hetkellä kiehtoa. Joten vannomatta paras.

    Vielä on monta käpyä kääntämättä, joten olen niin onnellinen, ettet sanonut, että tää oli tässä <3. Mää olisin lyönyt muuten hanskat tiskiin kans.

    • Kiitos tuhannesti, senkin ihanuus!

      Kyllähän te mut jo tiiätte – voip olla että niitä aiheen vierustojakin välillä eksyy joukkoon ;) Sulla en ole kyllä huomannut minkäänlaista suunnattomuutta. Sähän kirjoitat projekteista, kodista ja elämästä. Just hyvistä jutuista. Mulla ei oikein käytännössä enää ole mitään noista, joten jutunjuurikin alkoi pahasti köyhtymään. Mutta eipä siinä, pistetään uutta pökköä pesään sitten :)

      Just niin, käpyjä on vielä kääntämättä. Paitsi jos sää laitat hanskat tiskiin, niin sitten en kyllä ala. Heitän kaikki kävytkin huitsin nevadaan <3

  4. Huh. Ensin säikähdin, että nyt pistät siellä pillit pussiin, mutta et onneksi kuitenkaan!
    Nuo teemat ovat erinomaiset ja minua jo ajatus teemoista ja postauksista kiehtoo kovin.
    Pienet ilot ovat arjen sokeri ja suola, sanon minä. Ihan pikkiriikisetkin. Isot ilot otetaan vastaan, jos niitä tulee, mutta ei ne arkea kannattele kauan. Nuo henkisen hyvinvoinnin jutut ovat minua kiehtoneet jo pitkään ja niiden parissa askaroin viikottain. Oman mielen monimuotoinen jumppa on mukavaa, kun siihen uppoutuu :)
    Siispä iloisin ja valoisin mielin odottelen, mitä kaikkea ihanaa postausta laitaatkaan linjoille itsesi ja meidän iloksi ❤️
    Mukavaa viikonloppua sinne!

  5. Kuulostaa valolta, ainakin virtuaaliselta. Hupaisaa…vuoden pimeimpänä aikana sulla pilkahtaa. Hyvä niin! Täälläkään ei anneta periksi vaikka ruudun takana on kaikenlaista säpinää. Iloa päin?

    • Kiitos Sanna! Mä en kato kattele ajankohtaa, kun on noi vuodenajatkin niin yhdentekeviä :D Jotain hyötyä siitäkin siis.

      Iloa ja valoa toivon rekkakaupalla senkin ruudun taakse <3 Hitto, ei saa Sannaa heittää vastoinkäymisillä. Nih. Sinä se oot aina niin iloa ja pilkahdusta jakava ihminen, et ansaitse pienintäkään kakkaa <3

  6. Voi Taru, olipa ihana lukea toivon pulpahduksesta, joka sai sinut inspiroitumaan uuden kurssin ottamiseen blogissasi. Ja aiheet ovat todella minun mieleeni; samoja asioita pohdiskelen ja niistä tykkään kuulla mielipiteitä ja ajatuksia. Mutta kaikkein iloisin olen siitä, että VALO oikeasti pilkottaa sanoissasi. Hienoa!

    Mielenkiinnolla odottelen postauksiasi, tulivatpa ne sitten mihin tahtiin tahansa ja mistä aiheesta tahansa. Ja vielä kerran sanon, että VALOA ON NÄKYVISSÄ, Taru. :)

  7. Noista teemoistahan sä olet mun nähdäkseni kirjoitellut tähänkin asti ja hyvä niin! Edelleen mielenkiinnolla seuraan juttujasi, hetken kerkesin minäkin pelästyä, että ei kai se nyt laita pillejä pussiin! Outoa valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa!

  8. Moikka Taru! En ole aikoihin seurannut blogeja, joita aikaisemmin seurasin. Ihmettelin, kun aikaisempi blogisi oli suljettu. Löysin uuden blogisi kommentin perusteella, jonka olit jättänyt mun blogiini. Ilmeisesti se yksi kissa ei palannut retkiltään 😕 Hyvää jatkoa sulle ja miehellesi + kissoille.

    • Moi Mindy! Multa meinasi mennä kommenttisi ihan ohi, kaikenlaisen häslingin keskellä :)

      Kiva ”nähdä” pitkästä aikaa! Näinpä, suljin lopulta Saaristohuvilan kokonaan. Ei ollut enää pointtia sisustus- tai taloblogille, jollainen se blogi pääasiassa oli.

      Suuri ikävä kyllä, Manua ei koskaan löytynyt :/

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s