kamelikyyti

Sisäisestä rauhasta | osa yksi

En muista, kumpi sen ensiksi ehti sanoa ääneen, minä vai Miäs, mutta se vain tulla tupsahti.
– On sellanen sisäinen rauha.
– Joo, niin on.
– Ei paljon kiinnosta *toi juttu*.
– Ei ni.

Noin reagoimme, kun muutama viikko sitten lävähti jälleen uusi märkä rätti päin näköä, semmonen isompi. Ei heilauttanut.

Häh..?

Yhtäkkiä näin vain oli, ilman sen ihmeempää numeroa. Poks. Sisäinen rauha, vaikken edes tiedä mitä se “virallisesti” on. Saati että olisin ennen kokenut vastaavaa, ei kumpikaan meistä. Siitä huolimatta tunnistin heti, ilman pienintäkään epäilystä.

Untitled
Tätä kirjoittaessani etsin nopsasti mitä Guukkeli sanoo. Yksi luonnehdinta ensimmäiseltä hakutulossivulta, mitä sisäinen rauha tarkoittaa:

1. Halu antaa asioiden tapahtua itsestään yrittämättä ohjata niitä väkisin.
2. Hymynväreet ilmestyvät usein suupielille.
3. Yhteyden kokeminen muihin ihmisiin ja luontoon.
4. Usein toistuvat kiitollisuuden kokemukset.
5. Pyrkimys ajatella ja toimia spontaanisti mieluummin kuin vanhojen kokemusten ja pelkojen ajamana.
6. Päivänselvä kyky nauttia joka hetkestä.
7. Turha huolehtiminen häviää.
8. Ristiriitoihin osallistuminen lakkaa kiinnostamasta.
9. Muiden motiivien arvaileminen lakkaa kiinnostamasta.
10. Muiden tuomitseminen lakkaa kiinnostamasta.
11. Itsensä tuomitseminen lakkaa kiinnostamasta.
12. Syntyy kyky rakastaa odottamatta vastarakkautta.

– Saskia Davis, 1983 via Healing Eagle

Check, check, check,.. kaksitoista kertaa. Mitä hittoa, oikeasti..? Hopsan ja juuri näin. Kirjaimellisesti. Tätäkö kohti monet oivallukset ovat vieneet.

“The Complete Guide to Not Giving a Fuck”, kuten Mervi heitti yhdessä kommentissaan erään leffan nimen. Se on osittain sitäkin.

Untitled

Mitä se sitten käytännössä on? Ainakin omaani on tosi vaikea kuvailla. ‘Siihen’ ei vaikuta mitkään ulkoiset tekijät, siis mitkään. Niinku tosissaan. Ei vain periaatteessa, muistilapulla tai suotuisassa tilanteessa. Se vain on, olemassa, nöyränä mutta vahvana. Rohkenisin liittää sisimmän löytämiseen. Ihan totta, ilman mitään hurmiohommia.

On pitänyt vähän prosessoida, että mitä ihmettä on tapahtunut ja mitä ihmettä siitä on seurannut. Skeptisempi minä on myös varovasti katsonut, että mikäs päivä tuo tuommoinen häipyy taivaan tuuliin. Heittää lattian rakoon ja potkaisee lähteissään. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut :)

Jatkuu seuraavassa postauksessa (huomenna),

– Taru

Kuvat pölyisen arkiston kätköistä, Egyptistä vuodelta 2009.

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

16 Comments

    1. Taru

      No juu, jotain “asetta” tässä kieltämättä tarvittiinkin jo :))

      Tarinasta tuli niin pitkä, että päätin vastoin tapojani ajastaa kolmeen osaan. Pieni jatkis pe-su :)

  1. Anu

    Onneksi olkoon löytöretkestä :)
    Minulle kävi itseasiassa juuri samoin, kun tarpeeksi tuli lunta tupaan ja muutaman kerran tuli pulahdettua kölin alta. Ja mikä kummallista, niin tuo rauha on säilynyt ja syventynyt. Sillä mikä on tässä ihan lähellä, pääkopassa ja sydämessä, on itseasiassa tärkeintä. Kovin lähellä, mutta vaikea löytää.
    Sisäinen rauha on mielestäni olotila, jossa vene on suojassa tyvenessä, mutta jos myrsky tulee, on vene suojassa kovimmilta puhureilta.
    Levollista mieltä ja rakkautta sinne <3

    1. Taru

      Kiitos ihana Anu <3 <3

      Ja just niin – koko asian olisi voinut kiteyttää juurikin noin! Mutta eei, minä se vaan pulisen ja pulputan. On se paha tapa analysoida puhki, kun aloittaa ;)

  2. Mielekäs miellekartta

    Onpa kerrassaan ihana olotila! Turha edes pelätä, että se katoaisi jonnekin, sillä kun on kokenut sisäisen rauhan edes kerran, siihen pystyy palaamaan, vaikka välissä olisikin levottomampaa. Olen huomannut, että kypsyyteen kuuluu juurikin se, että ei ala hötkyillä huonoina hetkinä ja itkemään hyvän olon perään, vaan luottaa täydesti siihen, että parempi olo/sisäinen rauha saapuu taas jossain vaiheessa. :)

  3. Airisrannan Päivi

    Hienoa! Ja kiva, kun löysit tuntemukselle tuoteselosteen. Samalla sain itsellenikin todisteita, että sen minäkin olen näemmä saavuttanut – sisäisen rauhan. Kun on ollut tarpeeksi paljon vastoinkäymisiä ja raskaita kokemuksia, vähän päästä ei enää välitä, elää vain. On äärettömän vapauttava tunne, kun huomaa, ettei enää tarvitse stressata asioista. Samalla uskaltautuu avoimeksi monille uusille kokemuksille. Blogin pito on kai yksi niistä. Koskaan aikaisemmin en olisi sellaiseen ‘paljastavaan toimintaan’ lähtenyt mukaan. Myös monia muita juttuja on tullut elämään ihan vain sen vuoksi, ettei enää jaksa miettiä niin tarkasti joka mutkaa ja mitä sen takana häämöttää.

    Sisäinen rauha on mahtava juttu. Liekö sitten vastoinkäymiset ovat ainoa tie sen saavuttamiseen? Kiva kuitenkin kuulla, että te olette sen löytäneet. :)

    1. Taru

      Sä tiedät selvästi juuri mitä tarkoitin <3 Vallan mainiosti olisin voinut jättää loppuosat kirjoittamatta ;)

      Joo, toi "paljastava toiminta" on kans hyvä pointti. Mitä siinä nyt sitten paljastaa? Oman itsensä..? Niinpä. Aina löytyy niitä tyyppejä, jotka eivät ymmärrä tai hyväksy omana itsenä, mutta entäs sitten, hiphei :) Paljon arvokkaampaa on ollut olla oma epätäydellinen jne itsensä. Muutenhan sitä jäisi pian koko elämä elämättä, jos sen eläisi jonain muuna kuin itsenään, tai jatkuvasti yrittäisi tai joutuisi tekemään niin. Se on ollut yksi vapauttavimmista oivalluksista tämän elon varrella. Joka on kuitenkin lyhyt. Ei ihan helppoa toteuttaa – monesti tulee kuraa niskaan juuri siksi että on sellainen kuin on, mutta sitten kun on pidemmällä, onkin kummallisen helppoa. Eikö :)

  4. Annakreeta / Kopallinen Inspiraatiota

    Hmm! Kiitos avartavasta tekstistä…. Toivotaan että olotila on pysyvä! ..vaikka luulen että ei tuosta ainakaan “entiseen” ole paluuta, siis ihan nollapisteeseen, sehän ois mahdotonta. Olette varmasti kasvaneet ihmisinä sellaiseen, mitä ei voi ottaa pois vaikka “olotila” välillä tuntuisi hävinneen.

    Tämä teksti kyllä kosketti (kuten myös jatko-osa, odotan myös kolmatta innolla!) Olen mietiskellyt näitä itse aika paljon lähiaikoina. Olen siinä vaiheessa, että nuo kaikki kohdat kuulosti tutuilta, ja pääsen niihin “periaatteessa, muistilappujen avulla ja suotuisissa olosuhteissa ” :D Olen kuitenkin viimeaikoina pyrkinyt tiedostomaan ne “esteet” tai asiat jotka mua stressaa ja estää pääsemästä pysyvästi tuohon “tilaan”. Ajatuksen tasolla tunnen olevani pitkällä. Uusi vuosi ja kevät tuo tullessaan paljon näkyviäkin muutoksia, luulen. Mun tee-se-itse-projektiblogi saattaa mennä “pilalle”, kun alan höpisemään siellä henkeviä aiheen ulkopuolelta :D Mutta projektihan tämänkin on, kasvaminen henkisesti uusiin mittoihin.

    1. Taru

      Kiitos Annakreeta! En itsekään usko, että entiseen on mitään paluuta :) Niin vahva on, että tiesin jo “poksahtaessa”, että nyt on kyllä ennenkuulumatonta ilmassa. Tai siis päässä, tai jotain sellaista ;D Toki naamalleen tullaan lentämään varmasti vielä monta monituista kertaa, sehän kuuluu ihmisyyteen. Ehkä ylös kompurointi vain tulee olemaan hieman helpompaa, niin mä luulen. Ja kyllä – ihmisinä on kasvettu taas ihan uusiin mittoihin niin sanotusti :) Siitä voi vain jatkaa, koska täysin valmistahan ei tule koskaan, ei pidäkään tulla. Mun nähdäkseni ja luullakseni.

      Jee, mielenkiintoinen projekti menossa siellä myös! <3 Ehdottomasti kuuluu projektiblogiin, kyllä! Odotan mielenkiinnolla :))

  5. Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä

    Moi Taru! Täällä yksi blogipimennossa ollut lukee vanhoja tekstejä :D

    Aiettä mä tykkäsin tästä. Kuulostaa erittäin hyvälle. Itselle noista kohdista monta on jo auennut, mutta erityisesti kohdat yhdeksän ja yksitoista teettää vielä hommia. Muiden motiivien arvailemisen yritän kääntää positiiviseksi, että ymmärtäisi enemmän tätä maailmaa ja näitä ihmisiä.

    1. Taru

      Moi Laura! Blogipimentoa on kuule liikkeellä. Mutta enköhän minäkin täältä jossain vaiheessa :)

      Olen samaa mieltä, erilaisten näkökulmien ymmärtäminen on tosi mielenkiintoista. Itsellä se vaan tuppaa joskus menemään vähän överiksi, että yrittää liikaa. Sekin on pitänyt ymmärtää, ettei ihan kaikkea tarviikaan ymmärtää. Että toisella / toisilla on omat syynsä toimia kuten toimivat. Välillä pelkästään senkin ymmärrys ja hyväksyntä riittää, syitä tietämättä tai arvailematta. Note to (my)self ;)

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s