Pohjois-Karjala.vaakuna

Morjens vanha elo

Hei Ystävät!

On ja on ollut pikkasen hässäkkää…

Jätimme niin sanotusti koko paskan. Myimme suurimman irtaimiston Tori.fi:n kautta (aivan uskomattoman kovaa kyytiä – se oli työläydestä ynnä muusta huolimatta välillä hauskaakin ja tavattiin paljon kivoja ihmisiä), lahjoitimme osan tarvitseville hankintahintoja muistelematta, road-trippasimme vähän välttämättömiä tavaroita uuteen paikkaan, otimme rakkaat kissiäiset, pistimme oven kiinni ja läksimme. Emmekä palaa enää.

Kun kiinteistö ei ole kahteen vuoteen kellekään kelvannut edes reilulla puolella arvolla, niin onhan se selvä ettei järkeä ole enää missään. Sinnitellä paikan päällä nurkkia kiillottamassa. Päivittäiset olosuhteet kun ovat olleet erittäin vaikeat. Pelkästään näyttöjärjestelyjen kanssa on mennyt milloin taju, milloin jalat alta muuten vain. Niinpä. Milloin kivusta, milloin huonosta kunnosta. Huoh. Siitäkin huolimatta on vaan tsemitetty omalta osalta myyntitoimia eteenpäin. Kymmenittäin se yksi kiinnostunut vielä, jaksaa jaksaa, sitten _varmana jo päästään pois. Joopa joo. Markkinat ja elämä on. Merkillisen sitkeästi kuitenkin vedettiin alusta loppuun saakka, tunti ja päivä kerrallaan. Ei ainakaan jäänyt fiilistä etteikö oltaisi tehty kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mihin kaksi fyysisesti melko heikkohappista ihmistä kykenee.

Lopulta päätimme poistua tilanteesta esteistä välittämättä. Jos omaisuutta ei pysty myymään inhimillisellä aikataululla, eikä sen kanssa milläänlailla elämään ja olemaan ilman apua (jota ei ole saatavilla), on yksinkertaisesti otettava riski ja lempattava kaikki loppupeleissä epäolennainen. Pää voi psyykkaamalla kestää sisäisen rauhan tai sisun voimalla melkeinpä mitä vain, mutta kroppa ei loputtomiin. Sairauksienkin kanssa pitäisi jaksaa taistella henkensä edestä, ja jonkinlainen elämäkin siinä sivussa olis ihan kiva.. Niinpä oli väkisin kaivettava mahdollisuus rajaan, mitä kaikkea pitää toivonkiilto silmässä vaan sietää hammasta purren, ja kuinka kauan. Ultimaattinen kestävyyskruunu ei haudassa paljon lämmitä. Ainakin luulen niin :)

Näin kai niitä tavallaan kodinjättöjä muutenkin syntyy, ei sunkaan laiskuutta tai välinpitämättömyyttään. Epäonni iskee, tavalla tai toisella, mahdollisesti joka ilmansuunnasta, niin pitkään ja sen verran huolella, ettei välttämättä enää voi muuta kuin jättää talonsakin orvoksi. Vaikka se olisikin joskus ollut ns. elämän tärkein asia ja millintarkka silmäterä, elämäntyökin. Ollut myös jotain aineetonta, mitä ei saa rahalla ja jonka tietää vain itse. Sekin vielä, että käytännössä jo raskaasti menetettyä on pitänyt pakolla katsella päivästä kahdeksaansadanteen. Kipua, sairautta ja sitä itteensä tuuletin täynnä. Huh huh.

Ideasta meni sekunti ja asia oli päätetty. Se on Morjens. Ja välittömästi toimeen. Hankittiin päivässä, näkemättä ja tienoita yhtään tuntematta, pienestä maalaiskylästä metsän keskeltä riittävän pieni, yksitasoinen ja helppo vuokra-asunto. Seinät ja katto suojana, sauna nappia kääntämällä, piha hapenottoon, kaikki mitä tarvitaan. Samoin tein kamat myyntiin, joidenkin muiden ulos kannettavaksi. Koskapa muuttopalvelut ja muuttokuorma olisi maksanut enemmän kuin tarvittavat kalusteet ja tavarat. Ja lopuksi menoksi. Saamme viimeinkin levätä, hoitaa talon sijasta itseämme, olla olemassa. Omia valintoja, tavallisia asioita, jotain normaalia. Se on ihmeellistä, jo kuin jotakin ennen kokematonta. Tässä kohtaa ihanaakin ihanampaa.

Luulimme viimeisen Saaristohuvilan portista ulosajon viimeinkin avaavan hanat vuosien vastoinkäymisistä ja menetyksistä. Nessut oli valmiina, että varmasti tulee niin iso itku ettei eteensä nähdä ties milloin. Varsinaisesti hyvästelemään ei pystytty saarelaisia huipputyyppejäkään, se olisi ollut henkisesti liian vaikeaa. Uskon, että kumminkin tiedätte siellä, miten paljon arvostamme, ja lämmöllä muistamme <3 Niisk. Noh. Nenäliinoja ei lähdön hetkellä kuitenkaan tarvittu, käsittämätöntä kyllä. Soppatykki on kaiketi niin pohjia myöten koettu, käsitelty ja loppuun surtu toisella lailla, ettei jäljellä ollut kuin enimmäkseen helpotus. Taustapeiliin ei tarvinnut tai tarvitse katsoa. Luonnollinen muuttouupumuskin on ohimenevä ilmiö, ei ota sekään koteloon. Päinvastoin – uteliaana täällä makustellaan uutta ja erilaista, pikkuhiljaa ja ihan rauhassa.

Ehkä vähän pitää kuitenkin nipistää itseään. On se – Täyttä totta. Tyypit lähti auringonlaskuun, mukanaan arvokkain. Toisemme <3 ja karvakerät <3

Lämpimät terkut Pohjois-Karjalasta,

– Taru

Taustalla soi https://www.youtube.com/watch?v=enWoByIcXt4. Vaakuna lainattu täältä.

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

41 Comments

  1. merihelmiina

    Tulipa täälläkin teidän puolesta tippa linssiin! :’)
    Kaikenkaikkiaan elämän pointit onkin jossain muualla kuin materiassa! Toisenne ja karvaiset ystävänne <3

    Hyvää elämää Teille Pohjois-Karjalaan! ♡

    P.S. Olisipa hauska tietää, minne tarkemmin sijoitutte…tulee nääs anopin nurkilla niin ikään Pohjois-Karjalassa usein pyörähdettyä!! ☆

  2. Saara

    Onnea uuteen elämään Pohjois-Karjalassa!Olen myötäelänyt teidän luopumisen tuskaa Saaristohuvilan suhteen ja ole niin mielissäni että pääsette eteenpäin.

  3. Mielekäs miellekartta

    Olipa tarina! Teitte rohkean ja kaikin päin oikealta tuntuvan päätöksen. On se jännää, miten jostain ennen niin rakkaasta ja tärkeästä, ISOSTA asiasta tuleekin jossain vaiheessa tuollainen pitkään jatkuva rasite. Nyt saatte vihdoin rauhoittua ja vain olla, paljon onnea uuteen kotiin!

  4. Heli

    En löydä sanoja, mutta suuri halaus teille ja myötätuulta uuteen elämään. Tärkeimmät asiat ovat vierelläsi – rakkaat ja usko parempaan tulevaan. <3 <3 <3

    Heli

  5. Helmi

    Oi, mukava kuulla. Ottakaa happea ja levätkää, miettikää rauhassa seuraavaa siirtoa. Kerrohan sitten mihin asetutte. Toivotaan talon menevän kaupaksi.

    1. Taru

      Kiitos!

      Itse asiassa, oltiin jo pidempään aateltu suunnilleen näitä leveysasteita, vaikka omakin olisi ostettu, joten tänne myö nyt asetutaan :) Toistaiseksi, määrittelemättömäksi ajaksi – ei enää “loppuelämäksi” minnekään kiitos :)

  6. Annukka

    Tän tarinan lukeminen oli parasta mitä mulle on tapahtunut pitkään aikaan! En osaa edes sanoa mitään, kun olen ihan puulla päähän lyöty. Vähänniinkuin sillä mielellä, että en varmaan ikinä olis itse keksinyt mitään yhtä nerokasta kuin lopulta tosiaan jättää “koko paska” ja muuttaa suuntaa ihan kirjaimellisesti. Ei sitä kivirekeä tosiaan voi loputtomasti perässään vetää.
    Jotenkin ihan mielettömän vapauttava tunne kuvitella teidät kaksi verkkarihousua ja karvakerät matkalla kohti mielenrauhaa <3

    PS. Jotenkin mun vaisto sanoo, että myös ostaja ilmestyy tän päätöksen myötä.

    1. Taru

      Hih, tyypit vaan otti ja jätti koko paskan. Yksinkertaista, kun ei anna itsensä takertua yksityiskohtiin ;) Melkoinen kokemus kyllä, tällainen rykäisy. Kivireki jäi matkan varrelle, se on parhainta ja hienointa.

      Kiitos Annukka <3 Karvakerätkin on olleet niin käsittämättömän reippaita ja urheita. Vasta pe-la välisenä yönä tultiin lopullisesti, ja täällä he vaan hilluivat välittömästi kuin kotonaan. Ei voi kuin ihmetellä isosti, sitäkin.

  7. Vanha Jäärä

    Jahas. Kappas vaan. No mutta hyvä. Eihän siinä muu auta kuin ovi kiinni ja eteenpäin. Varmasti parempi näin kuin jatkaa pyörimistä Saaristohuvilan nurkissa huokailemassa.

    Josko tähän pieni kevennys…tämä on toinen kerta, kun joku ilmoittaa mulle lähteneensä Pohjois-Karjalaan. Sain joskus vuosia sitten tuntemattomasta numerosta tekstiviestin, jossa luki vain:”Minä lähdin Pohjois-Karjalaan”. Eipä siinä mitään, vastasin tyynesti:”Hyvä, pysy siellä.” Kuka lie oli. Niin että samat sanat teille :-) Tai älkää pysykö jos se ei iskekään, aika näyttää, mutta uskon, että hyvä näin. Voimaa verkkarihousuun!

    1. Taru

      Niin justiinsa, ovi kiinni ja eteenpäin.

      Hehhee. Sää sen heti kyykytit :D Kiitos paljon! Juuri nyt on hyvä näin, muulla ei väliä :)

  8. Anu

    Minä täällä hetken haukoin henkeäni, kun luin postauksen. En siis kauhuissani vaan ihan sen vuoksi, miten rohkean ratkaisun teitte. Nostan hattua. Te olette mielestäni erityisen rohkeita, kun pystyitte tekemään noin suuren elämänmutoksen.
    Koti rakentuu sinne, missä kaikkein rakkaimmat ovat. Onnea ihan hirmuisen paljon “uuteen elämään”. Muutos on meissä itsessämme – olette siitä kyllä ihan paras esimerkki!
    Iloa eloon ja oloon <3

    1. Taru

      Kiitos Anu <3 <3

      Täytyy sanoa, että on vähän itsekin ihmetelty millä ihmeen(?) voimilla tämä toteutettiin, kokonaan kahdestaan, kaikin puolin iso asia ja näin hurjalla aikataululla..? Nostelemme hattua myös toisillemme, ollaan me aika ihme tyyppejä.. :)

    1. Taru

      Juu – ensin loppui sanottava, sitten tyystin aika. Mutta täällä ollaan taas, sanotaanko pikkuhiljaa, kunhan perusjutskat vähän järjestyy täällä taustalla. Laatikkokaaos ja sen sellainen, muutto on aina muutto. ;) Kiitos kovasti!

  9. Susanna

    Pohjois-Karjalasta!! Ette sitten yhtään kauempaa sitä uutta alkua löytäneet? :D

    Olen aivan äimän käkenä täällä. Pää täynnä kysymyksiä, joita ei tohdi kysyä.

    En käsitä, miksei Saaristohuvila mennyt kaupaksi. Onko teillä nyt kaksi taloa, vai onko pohjoiskarjalainen vuokralla?

    Toivottavasti noin totaalinen muutos piristää henkisesti niin paljon, että helpottaa myös fyysistä oloa.

    1. Taru

      Ihana karjalainen suoruus! :D Tai en tiedä, onko “luonteenomaista” vaiko vain sattuma, mutta hyvin lyhyellä kokemuksella Karjalan suunnilla on ilahduttavan suorapuheista porukkaa. Niin Etelä- kuin Pohjois-Karjalassakin, mitä ollaan viime päivinä oltu tekemisissä. Tulee järjestään heti ensimmäiseksi, varsinkin kun kuullaan mistä on tultu, että miten työ tänne / sinne muutitte, mitä ihmettä, häh?! Hih.

      Vastaus on – Miksi ei? :) Ylemmäskin olisi voitu lähteä, kunhan vain mahdollisimman kauaksi kaikesta wanhasta ja entuudestaan tutusta. Miksi jäädä nurkille suremaan ja menetyksiä muistelemaan, ei niin miksikään. Näin on ollut koko ajan tarkoituskin. Paikkariippumattomana paikkakunnalla tai maakunnalla ei niin suurta merkitystä, muutamia rajoitteita lukuun ottamatta (esim jokin yliopistollisista ei mielellään ihan useiden satojen kilometrien päässä).

      SH on edelleen myynnissä. Miksi, sen kun tietäisi. Ne ketkä haluaisi ostaa, niillä ei ole rahaa, ja loput ei kykene tekemään päätöksiä. Tai halua tehdä, näytöissä ramppaaminen taitaa monelle olla ihan harrastusluontoista. Markkinatilanne kaiketi on se suurin syy, luonnollisesti.

      En usko, että meistä on enää minkäänlaisen omakotitalon pitäjäksi (siis fyysisesti). Niin huonoksi on molempien terveystilanne nyt mennyt. Vuokralla ollaan, käytännössä hieman erikoisessa välimuodossa. Ilman rehkimisvaateita mutta täysin omassa rauhassa, edellistäkin syrjemmässä, aivan luonnon helmassa. Oikein hyvä näin. Kerrostaloon tai kaupunkiin ei sentään suostuta eikä lähdetä :)

      1. Susanna

        Olette olleet mielessä ihan koko päivän. Jotenkin ajatus ihan uudesta alusta, ihan nollasta, on niin hieno. Ja samalla vähän kauhistuttava. Näin keväällä, kun firmani tekee miinustulosta minkä kerkiää, minulla on ihan kauhea halu tehdä jotain samansuuntaista. Kaikki pois ja uusi alku. Tietenkään en tee sitä, vaan odotan, että tasapaino palautuu kesän myötä ja tyydyn vain ihailemaan teidän rohkeuttanne!

        Pohjois-Karjalassa taitaa sentään vielä olla talviakin jäljellä toistaiseksi. Meiltä ne ovat jo kadonneet.

        Onneksi ette kerrostaloon, onneksi ette kaupunkiin. Sitten minä olisin jo järkyttynyt. :)

          1. Taru

            Hih, vai häiriköimme uniakin. Pahoitteluni :D

            Eihän kait kannattaisikaan lähteä “nollalinjalle”, kun on asiat kuitenkin hyvin. Mieluinen ja rakas koti, jossa on mahdollista asua, jne. Meidän tapauksessa en enää keksinyt mitään muuta järjellistä vaihtoehtoa. Minun idea juu, yllätys. Miäs oli heti mukana, kuten meillä aina, toinen keksii ja toinen peesaa, vaikka miten hulluja juttuja olisi :))

            Samoin. Kerrostalo ja/tai kaupunki olisi ollut järkytys. Aivan liian suuri.

  10. Erja

    Taru, kohta kymmenen vuotta ollaan tunnettu ja aina vaan pystyt hämmästyttämään. Kaikkine käänteineen kasassa on elokuvan ainekset, eimuutaku käsikirjoitusta naputtelemaan. Oikeasti, voin kuvitella raastavan tilanteen. Onneksi teillä on toisenne! Teitte uskomattoman rohkean päätöksen. Tai ehkä se ratkaisu ja päätös ei vaan voinut olla tulematta. Hienoa, että pääsitte pois, kun pois oli päästävä.

    Muutto ja muutokset vaativat voimia ja toisaalta antavat uusia voimia. Iloa ja hyviä päiviä sinne Pohjois-Karjalaan. Kuulumisia odotellen.

    1. Taru

      Kiitos Erja! Ai hitsi muuten, viimeisen kymmenen vuoden aikana onkin tapahtunut yhtä sun toista. Huuh :)

      Totta. Voimia vaaditaan paljon, mutta samalla niitä myös saa. Kummallista.

  11. Mel

    Jesshh! Valoa ja iloa uuteen. Ihan huippua, mä täällä vaan naureskelen ääneen (hyvästi tietty) tälle suunnanvaihdokselle. Ihan mahtavaa <3

  12. Jovelan Johanna

    Ihanaa, Taru, ihanaa! Joskus se irtiotto on parasta mitä voi tehdä, vaikka tilanne jäisikin kesken osittain. Hyvä, että lähditte. Niin hiton kauan elitte siinä tilanteessa, että lähdettävä on kuitenkin. Sellainen varmasti syö ihmistä, kun tietää ettei voi jäädä, mutta ei pääse eteenpäinkään. Ehkäpä siksi, kun teillä oli paikkaan niin pitkät jäähyväiset, ei se konkreettinen lähtö enää ollutkaan niin haikeaa.

    Onnea matkaan, onnea uuteen kotiin! Kohti uutta, kohti jotain <3 Uudet maisemat ainakin ovat komeita! Isännän vanhemmilla on siellä suunnilla kesäpaikka (Tuupovaarassa), jossa olen käynyt muutamia kertoja aikana ennen Jovelaa.

    1. Taru

      Näinpä – oli monin tavoin jo korkeista korkein aika kehittää keino, jolla päästiin viimeinkin pois.

      Kiitos kovasti Johanna <3

  13. Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä

    Oho oho oho. Mä täällä jälkijunassa taas kahlaan kuukauden kirjoituksia. Ja mitä täällä tulikaan ekana vastaan. Tuli jotenkin puhdistunut ja kevyt olo teidän puolesta. Toivottavasti siellä on lähtenyt kaikki hyvin liikkeelle ja ootte kotiutumassa. Onnea uuteen alkuun ♥ ♥ ♥

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s