Elämää tarkkailleet kalusteet

Jos on vähän elämän jälkeä ja kolhuja, se on hyvä. Klassinen muoto. Ei liian iso. Ei liian painava. Umpipuuta, ehdottomasti. Se on ollut suuntani uusien kalusteiden kanssa. Ei ´uusien´, vaan meille uusien.

Jokaisella kalusteella on tarina. Osittain tiedossa oleva, osittain hämärän peitossa. Kuten meillä kaikilla. Tullaan jostain, mutta nyt ollaan tässä, juuri sellaisina kuin ollaan. Oikeanlaisia ja valmiita ihan raakanakin. Miten tarina jatkuu, sillä ei ole merkitystä. Kalusteet voivat myös tarvittaessa jatkaa matkaa. Meillä ne ovat käyttöä, eivät kiillotusta varten. Ehkä pitkään, ehkä lyhyemmän aikaa. Takertua ei kannata, jotta tarina voi jatkua. Vapaana ja arvostettuna.

Niinhän se tuppaa olemaan vähän kaiken kanssa. Virta vie ja virta tuo, jos tuuli on sillä päällä. Jos meloo veren maku suussa tai yrittää liiaksi ohjailla, virta patoutuu ja lopulta tukehduttaa. Ja se ei ole kivaa se.

Elämää tarkkailleet kalusteet

Elämää tarkkailleet kalusteet

Elämää tarkkailleet kalusteet

Elämää tarkkailleet kalusteet

Elämää tarkkailleet kalusteet

Elämää tarkkailleet kalusteet

Elämää tarkkailleet kalusteet

Elämää tarkkailleet kalusteet

Elämää tarkkailleet kalusteet

Elämää tarkkailleet kalusteet

Elämää tarkkailleet kalusteet

Työ-/kirjoituspöytä, lipasto, sängynrunko sekä puusepän tekemä uniikki ruokailuryhmä löytyivät kaikki Torista. Tuosta vaan, etsimättä jokainen. Näiden oli selvästi tarkoitus kulkea meille.

Sielukkaita kalusteita, eikös! Tykkään kovasti.

– Taru

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

Kategoria(t): kierrätys, koti, oivalluksia, sisustus

Tagged as:

16 Comments »

  1. Vau, te siis ihan oikeasti ja kirjaimellisesti jätitte IHAN kaiken taakse ja nyt uusi koti sai seurakseen uudet (vanhat) kalusteet. Tuo tyyli hoitaa kodin vaihto ja muutto noin on vaan niin hieno. Ja hienoa, kun löytyi tuollaisia klassisia ja yksinkertaisen tyylikkäitä ja toimivia kalusteita uuteen pesään!

    • Juu-u :) Otettiin vain se mitä pystyttiin kahdestaan kantamaan / kuljettamaan – se ei ollut montaa kalustetta se. Amerikanarkun otin tottakai, sen mummini wanhan turkoosin puutuolin, alaeteisen valkoisen senkin, ja hyvin palasiksi menevänä vierashuoneen vuodetuolit. Siinä kai ne pääpiirteittäin on :) Olihan siinä ”pikkasen puuhastelemista” myydä yhteensä parin sadan neliön sisätilojen kalut. Plus työkalut sun muut omakotitalon vehkeet. Yksitellen mittailla ja kuvaillakin, ja vastata puheluvyöryyn öisinkin :)) Kuulin useammaltakin taholta, että Torin käyttäjätunnustani seurattiin näytöt huurussa kuin huippujännää tosi-tv:tä, että mitähän se seuraavaksi rykäsee sinne, ja kuka ehtii ensin :D Aika huiske ja mieleenjäävä kokemus monin tavoin.

      Kiitos Pilvi!

  2. Aivan ihania kalusteita olet löytänyt! Olen itsekin pyrkinyt noudattamaan samaa filosofiaa. Vanhoissa kalusteissa vain on sitä jotain ja ovat kestäneet ja kestävät monta muuttoa. Onnea uuteen elämänvaiheeseen!

    • Kiitos paljon Marianne!

      Vanhemmissa kalusteissa on tavallaan näkyvissä se, kestävätkö ne käyttöä hyvin vai huonosti :) Uusista ei aina varmuudella tiedä.

  3. Ou jees! Etenkin toi senkki tai lipasto on ihan fantsu! Meillä on muuten samanlainen Ikean lamppu, joka on sen päällä ;-) Satulavyötuoli on kans hieno! Mä tykkään kans umpipuusta ja siitä, että kalusteella on historia. Paitsi onhan meillä tuota Ikeaakin…

    • Elks ookin, mustakin ”Risto-senkki” on just fantsu! Noi Ikean valaisimet on ”ei-ikeamaisina” varsin kivat, yöpöytälamppuina toimivat meillä. Toisella puolella sänkyä yöpöydän virkaa pitää 40-luvun tuoli. Sillisalaatti on ”uus musta” :))

  4. Kyllä! Hyviä löytöjä:)

    Mä sain juuri blogihaasteen, jossa pitäisi kertoa kalusteesta, josta en luovu. En ole voinut vastata, kun sellaista ei ole olemassa. Olen jotenkin tosi huono kiintymään tavaroihin. En siis ihmettelisi, jos tekisin joskus saman. Näkisin mahdollisuutena.

    • Niinpä juuri, ei luopumista, vaan mahdollisuus :)

      En voi väittää, että olisi varsinaisesti kirpaissut. Todennäköisesti oltaisiin joka tapauksessa hankkiuduttu eroon Saaristohuvilan irtaimistosta, koska ne oli sinne hankittu ja pieteetillä mietitty. Aivan turha kantaa taakkana mukana, millään lailla :) Niin – ei ollut eka kerta, kun heivataan niin sanotusti kaikki… Ihme tyyppejä ;)

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s