Suomen virallinen bönde

hanke_aki
kuvakaappaus täältä

Ihmiskontaktit uudessa korvessa

Sain sähköpostilla kainon toiveen, josko kirjoittaisin jossain kohtaa “mitä kaikkea siellä uudessa korvessa alkaa tapahtua, ihmiskontakteiltakaan tuskin vältytte”. Lämmin kiitos kysymästä! Mielelläänhän minä kerron ja turisen, vaikka asumista onkin takana vasta, hmm, kolme vai neljä viikkoa. Vasta ensitunnelmat siis, mutta varovaiset tuntumat joka tapauksessa.

Hyvin kuvaavaksi alkulämmittelyksi en voi olla heittämättä kirjettä, jonka Farkut verkkarihousuun (FAK) -hankkeen edustajat ovat lähettäneet viidelletoista tuhannelle “Pohjois-Karjalassa joskus vähintään vuoden ajan asuneelle mutta sittemmin jostain käsittämättömästä syystä muualle Suomeen päätyneelle.” Eli kosiokirjeen potentiaalisille paluumuuttajille.

Itse ei toki olla kirjettä saatu, koska tiedettiin suurinpiirtein vain kartalta vähän suuntaa minne ollaan ex-tempore muuttamassa, ikinä olla kumpikaan asuttu lähimaillakaan. Saati että olisi edes ketään tuttua satojen kilometrien säteellä, vissiinkään. Alla oleva kuvaruutukaappaus on täältä, jonka linkin löysin täältä. Vähän rakeinen, kun jouduin muutaman kymmenen pikseliä venyttämään, mutta antanette anteeksi, koska sisältö on niin syvällinen:

suomen_virallinen_bonde
lähde

En oikeastaan tykkää yleistyksistä missään muodossa, mutta sorrun siihen nyt itsekin. Sen vähän perusteella, mitä ollaan oltu tekemisissä (erakoiksi aika paljon itse asiassa), porukka on justiinsa tuollaista :D Välitöntä ja letkeää. Ei ole meininkiä, että kiilloteltaisiin vain kuoria, tai että jonkin kiillottelulla olisi oikeastaan mitään merkitystä. Kaupoilla ja kylillä voi käydä räkäverskoissa taikka juhlapuvussa, miten kukin tykkää, ei väliä. Rakennuksia ei hinkata sillä mentaliteetilla, että mitähän naapuritkin ajattelee, jos on sen tai tuon näköistä. Ei juuri mitään, varsinaisesti. Juoruilu tai suora uteliaisuus on vain tavanomaista ajanvietettä, ei sen kummempaa. Tai jos joku ajattelee jotenkin pahalla, niin mitä sitten. Suomeksi sanottuna en ole havainnut todistelun tai pätemisen tarpeen ilmapiiriä, sillä ei ole arvoa, se on turhaa.

Se kauppa-auton heppu on juuri sellainen avoin energiapakkaus kuin hän oli siinä Ylen dokkarisarjassakin. Postimies tekee työnsä ilmeisestikin omalla siviiliautollaan, ja tuo paketin ovelle siviileissä, verskat jalassa. Niin virkistävää!

Vaikka lähimmän isomman kirkon, tai siis kuitenkin tosi pienen ja maalaisen, grillin ruokalistalla on “junttilihapiirakka”, niin en puhuisi junteista millään lailla ´hölmön´ muodossa. Ei sinne päinkään. Meitä kohtaan on järjestään oltu tosi ystävällisiä, ennakkoluulottomia ja oma-aloitteisesti avuliaita, on otettu avosylin vastaan, vaikka ollaan ihan uppo-outoja tyyppejä jostain Etelä-Suomesta. Syvällisiäkin ollaan kuulkaa vaihdeltu nyt jo monesti ja useamman kanssa. Esimerkiksi hiljan tavattiin ohimennen vieras ihminen, pari yleistä sanaa vain vaihtaen. Ei mennyt kauan, kun ovikello soi yllättäen ja hän istui meidän olohuoneessa heittämässä henkeviä. Sanoi, että meistä vaan aisti heti, että meille voi puhua oikeista asioista, elämästä, tunteista ja tuntemuksista, raastavistakin aiheista sellaisenaan. Olin kyllä salaa aika (paljonkin) otettu moisesta. Ollaan ihmisiä ihmiselle, mikä voisi olla sen palkitsevampaa? Ei tule just mieleen.

Niinettä “junttila” ei ole junttila, vaan jotain muuta. Aitoutta. Keskitytään oleellisiin juttuihin ja kintaalla viitataan lopuille. Tai ainakin me ollaan tavattu hienoja ihmisiä – arvostan. Tottakai mulkku on aina mulkku, asuinpaikasta riippumatta, mutta heitä ei ole toistaiseksi tullut vastaan. Sori kielenkäyttöni, asian syvyys vaati sitä :)

pohjois_karjalan_maakuntaliitto
kuvakaappaus täältä

Mieheni tokaisi äsken, että jaa jos mentäis huomenna kattoon niitä hylkeitä. Tarkoittaen Saimaannorppia :D Jaa-a, miksipä ei. Ei niitä välttämättä vielä ole potentiaalista bongailla, mutta haitanneeko tuo mittään. Ainahan sitä voi katella. Täällä voi rennosti tehdä mitä tykkää. Esimerkiksi :)

Viikonlopputerkuin,

– Taru // nöyrä analysaattorinne

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

10 Comments

  1. Anu

    Toi on just noin! Sielläpäin oleilleena tiedän, että ihmiset ei pääsääntöisesti pönötä yhtään. Jos joku pönöttää, niin (he) tärkeilijät jätetään omaan arvoon ja jos jollain on jotain, niin ei sitä kadehdita, vaan ollaan iloisia, että jollain on.
    Letkeää oloa ja eloa. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, kun ei muuten osata – aitoa ja rehellistä. Ei yleistäen, mutta sielläpäin asuu oma heimo ja rotu :)

    1. Taru

      Näin on meidänkin havainnot, että aidosti iloisia ollaan, jos jollain jotain on :) Ja ettei ulkoisella kuitenkaan ole tekemistä sen ihmisen arvon kanssa. Just oikein :)

      Ei myöskään ole kiireitä tai paineita, ihmisen kohtaaminen on tärkeämpää. Kuten varmasti maa- / korpiseuduilla ylipäätäänkin. Muistan hämmentyneeni jo ennen muuttoa, kun hoitelin vakuutusasioita kuntoon. Kun on vakuutettavaa sekä Uudellamaalla että Pohjois-Karjalassa, niin aattelin menevän kinkkiseksi. Eikä mitä, P-K:n osastolta tuumasivat ettei mitään ongelmaa, kyllä hyö hoitaa kaikki sinne Uudellemaallekin päin, vaikkei kai ihan säännön mukaan menekään, ei sillä niin väliä. Sen päälle pulputettiin puhelimessa “joutavia”, eli mukavia ainakin varmaan puoli tuntia :D

      Ja naapurit, voi hyvänen aika. Yksi antoi meille varastonsa käyttöön, kun sattui näkemään että roudattiin omalle varastolle päin muovilootia. Kun sehän on niin pieni se meidän, ja hällä on tuossa tien toisella puolella niin paljon tilaa. Siis mitenkään tungettelematta. Ei voi kuin sydämessä läikähtää, että ihan vieraalle ihmiselle näin? Voi että :)

      1. Vanha Jäärä

        Muuten oisin uskonu kaiken hehkutuksen, mutta ettäkö jollain ihmisellä ois niin paljon ylimääräistä varastotilaa, että sitä riittää naapureillekin??! Ei voi olla mahdollista, en usko! ;-) ;-) :;-)

        Mun on kyllä pakko tunnustaa, että mä oon semmonen mulkku pönöttäjä, että ahdistuisin, jos joku hiljattain tavattu – vaikka mukavakin – ihminen yks kaks vaan tupsahtais mun sohvalle istumaan. Pelkäisin, että siitä tulee maanvaiva, joka käy rimpauttamassa ovikelloa joka päivä. Onneksi siis asun täällä Espoossa, missä ei TODELLAKAAN ole pelkoa minkäänlaisesta kommunikaatiosta naapureiden kanssa ;-)

        1. Taru

          Kääk – tarkoitus ei ollut millään lailla hehkuttaa. Kertoa vaan kokemus sellaisenaan. No älä muuta viserrä, mäkin sanoin naapurille, että sä olet kyllä hieno ihminen. Oli vähän ihmeissään, että mitäs kummallista tässä nyt on. Noh, kyllä siinä on, paljonkin ;)

          Just noin mäkin olen ajatellut, etten voisi kuvitellakaan ketään yhtäkkiä sohvalle istumaan, juurikin mainitsemistasi syistä. En olisi ikänään uskonut, että kääntäisin kelkkaani piiruakaan. Varmaan kyse on siitä, ettei puhella ns. jonninjoutavia hömpötyksiä, vaan niinku asiaa, elämästä itsestään ja sellaisesta yleensä kaikkia epäkiinnostavasta ;) Sekin kyllä sanottiin, että ei tartte sitten alvariinsa tulla ovikelloa soittelemaan, kun me ollaan aika erakoita ja viihdytään pääsääntöisesti keskenämme. Se oli täysin ok ja luonnollista – se oli hänen mielestään mielenkiintoista, ei millään lailla loukkaavaa. Just oikein, ettei tapaa ketään jos ei juur silloin kiinnosta. Tai useinminkaan. Niinettä täällä ihan _tosissaan puhutaan suoraan, mitä vain ja mistä vain :D Hassua ja freesiä yhtäaikaa.

  2. Airisrannan Päivi

    Tuo on varmasti juuri sitä, mitä useimmat haeskelevat elinympäristöstään: välittömyyttä ja reiluutta. Mahtavaa, että teidät on otettu lämpimästi vastaan uudessa kotipaikassanne. Ihmisten aitouden kyllä huomaa, ja senkin huomaa, milloin ystävällisyyteen kätkeytyy taka-ajatuksia.

    Täälläkin kyllä erottaa lomailevat (satunnaiset) kaupunkilaiset vakioporukasta. :)
    Muistan, kuinka “ihanalta” tuntui, kun joskus myöhäissyksyn arkiaamuna menin kauppaan, ja siellä kassalla oli edessäni nuori nainen savisine kumisaappaineen ja tuulitakkeineen. Oli varmaan kesken maatilan töiden lähtenyt kauppaan. Tuntui, että jess, nyt tunnen oloni kotoisaksi. En varmaan lähtisi milloinkaan kaupunkiin asioille, ellei joskus olisi pakko. Kaupungissa tunnen oloni täysin vieraaksi. Samanlaiset kokemukset muuten postinkuljettajasta täälläkin. Veikko toi taas perjantaina paketin sisälle asti siviileissään. Auto tosin on postin. :)

    1. Taru

      Joo, ei ole ollut ongelmia :) Mitään ei odotettu tai edellytetty etukäteen, kun on totuttu pärjäämään ihan itsekseen, ehkä siksikin on ollut niin sydämellinen kokemus tämä iloinen ja välittömästi välitön kansa. Ja juuri niin, sen kyllä erottaa minkä tyyppisestä ystävällisyydestä on kyse ;) Ei ollenkaan sillä, että edellisessäkään olisi paikkana ollut mitään vikaa, tai ihmisissä – päinvastoin, omat olosuhteet vain olivat kestämättömät. Sielläkin oli tavallista liikkua kyläkaupalla miten vain, mutta täällä se meno jatkuu kaikkialla :D Kaupungillakaan ei tunnu yhtään kaupungilta, vaikka sinne pitkälti matkaa onkin. Puuttuu “fiilis” siitä, että kunta on oikeasti kaupunki, ja keskusta kaupungin keskusta. Merkillistä.

      Hih, postimiehet on kyllä hauskoja tyyppejä :)

  3. Jovelan Johanna

    Lukaisin taas muutaman postauksen putkeen. Meillä on kuule samat varustelekan tyykit saunassa ja hyviä ovat. Tajusin sitten myös, että teidän pitkäkarvainen kilppari on ihan meidän lyhytkarvaisen Pipan toisinto – tai toisin päin, kun Pippa vasta täyttää vuoden, mutta ovat siis todella samanlaisia.

    Se mitä olen itse tuolla Karjalassa käynyt, niin ihmiset olivat mukavia ja jotenkin mutkattomia. Kerran siellä isännän porukan mökillä mulla iski tulehdus silmään ja sitä piti mennä näyttämään, kun ei enää luomi mennyt kiinni. Oli kiirusta ta:lla, mutta lääkäri tuli sinne käytävälle jonon väliin vilkaisemaan silmääni, “kun vastaanottotäti oli soittanut, että on lomalaisella kyllä pahana se silmä ja varmaan kipetä tekee odotella”. Siitä sitten apteekkiin, jossa oli lääke valmiina odottamassa “kun lääkäristä soitettiin, että on silmätulehdus tulossa” :D

    Toi kirje on niin hauska!

    Iloista kotiutumisjatkoa sinne <3

    1. Taru

      Eikös olekin napakat tyykit :) Katsoin, että enää niitä ei siellä olekaan, hankinnasta on sen verran kauan aikaa. No niinpä, väritykset taitaa olla aikas samankaltaiset meidän kilpparitytöillä :) Noita viliskoja kun katselee, niin ei uskois että meidän tytöt on jo kuusivuotiaita. Ja Pyry tänä vuonna kahdeksan. Huh miten nopsaan aika on mennyt tässä tapauksessa :)

      Mutkaton oliskin varmaan hyvin kuvaava, jos vain yhdellä sanalla pitäisi. Voi miten ihana terkkarireissu. Kummasti helpottaa ikävää vaivaa sekin, että saa sujuvasti apua, ilman turhaa byrokratiaa :D

      Kiitos <3 Olenkin tuota kotiutumisasiaa ohimennen pohtinut. Että kun ei enää ole juurtumistarkoituksia tai -tavoitteita, niin mihinkäs mää nyt oikein "kotiudun". Omaan elämään..? Jotenkin omituista, vaikka mutkattomasti sekin on kyllä sujunut :)

  4. Tuula / Oman katon alla

    IHANA postaus! Tulin niiiin hyvälle tuulelle tästä :) Just tuollaista aitoutta ja teeskentelemättömyyttä kaipaan. Oisko niin, että mitä pohjoisemmaksi ja syrjemmäksi mennään, sitä välittömämpää on meininki..? Itse huomasin eron jo siinä, kun muutin Helsingistä Tampereelle. Täällä saatetaan jopa bussipysäkillä puhua tuntemattomalle, ainakin tuolla meidän kylällä ja ainakin vähän vanhemmat ihmiset :)
    Mukavaa oloa sinne böndelle! ♥

    1. Taru

      Voi kiitos Tuula ♥

      Niin se voi kyllä olla, että laajamittaisemmin välittömämpää on ylempänä ja syrjempänä, vaikkei pitäisikään yleistää. Sanoin Miähelle, että jaa, siellä Tampereellakin puhutaan bussipysäkillä vieraille ihmisille (hän on paljasjalkainen tamperelainen, asunut yli 30v). Tuumasi että joo, viikonloppuisin taksijonossa :D :D Hän ei vissiin ole ollut niitä välittömimpiä tapauksia… ;D

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s