Aarrekartta kesälle

Tulevana kesänä olisi varovaisissa toiveissa toteuttaa kaikkea kivaa, joista useita ei olla pystytty tekemään sataan vuoteen (siltä se tuntuu, heh). Pelkkä mielikuva ilahduttaa niin isosti, ettei sitäkään meinaa uskoa todeksi!

Telttaretkeily. Luonnon äänien syleilyssä on ihan parasta nukkua. Paikalla ei niin merkitystä, tarvittaessa takapihakin passaa loistavasti.

Koli. Sinne on mentävä. Intuitio sanoo, että tunnelma tuntuu luissa ja ytimissä. Se on koettava.

Wanhat metsät. Niissä on ainutlaatuinen fiilis. Olen jo katsellut lukulasien läpi paria suojeltua paikkaa sillä silmällä.

Kalastelu ja kalojen paistaminen luonnossa. Jos siimat ovat kireitä.

Maadoittuminen. Tahdon seistä pihalla paljain varpain aamukahvimuki kädessä ja tuntea maan ja ruohon jalkojeni alla. Ai että. Saaressa tätä ei koskaan voinut tehdä, siellä kun oli tolkuttomasti punkkeja.

Hyppää järveen. Tai ainakin kahlaa rannassa.

Kaffet metsässä. Ja eväät. Ja vilttipicnic kalliolla. Ja eväät.

Aamukasteen tuoksuttelu. Ihan pieniä aamuisia haahuiluja hiekkateillä.

Kasvien keräys. Syöminen, kuivaaminen ja uuttaminen. Iltateet, villiyrttisalaatit ja nokkosletut. Nam nam.

Tulilla olo. Paistetun makkaran ja liekitetyn vaahtokarkin tuoksua. Tai pelkän tulen.

Metsäneläinten kyttäys. Villi on henkäisevää. Hännät pörheitä ja turkit kesätuulen silittämiä.

Säätiloilla ei väliä, kaikki ovat tervetulleita ja kauniita. Tanssahtelen sateessa, ujellan tuulessa, puhaltelen pilviin ja moikkaan auringolle. Punon kukkia tukkaan vaikka taivaalta tulis pieniä mummoja, who cares!

aarrekartta_1
aarrekartta_2
aarrekartta_3

Wohoo. En kestä. Tällaista kesää on kaivattu ja tarvittu niin kovasti, ettei Miähen kanssa kumpikaan meinata pysyä pöksyissämme! Anteeksi :D

– Taru

Visiot koottu puolilaittomasti Pinterest -kansioideni kuvista.

| kommentoi

| seuraa blogia: RSS | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

28 Comments

  1. Heli

    Kuulostaa ihanilta suunnitelmilta! ♥ Mä toivoisin, että kesä olis rento… sillä lailla, että saisin viimeinkin itselleni jostain voimia. Monet kesät on menneet vähän niin kuin raataessa, kun on noita remontteja väännetty. Ensi kesälle olis kattoremppaa ja sellasta pientä fiksailua sieltä sun täältä. Ajatus on jo nyt ihan plääääääh… Teillä on oikeesti ihana toi tilanne, että olette vapaat velvotteista (=talosta), vaikka siihen onkin suurten tuskallisten kiemuroiden kautta päädytty. Musta kuitenkin vaikuttaa, että teillä on mukava elämäntilanne (kaikesta huolimatta!) just nyt. Toivottavasti ihanat kesäiset suunnitelmanne toteutuu, tai ainakin useimmat niistä!

    1. Taru

      Kiitos Heli! ♥ Pakko myöntää, että nykytilanne on omastakin mielestä aika ihana, kaikesta huolimatta. Ensin meni vuosien kesät noihin plääh-remppoihin (all for nothing) ja muutamat viimeiset sellaiseen mitä ei viitti ees keinustuolissa muistella. Pitkään oltiin jumiuduttu siihen, että jonkunlainen ikioma talo pitäis kuitenkin saada. Pieni ja helppohoitoinen, jonka isommat huoltotyöt olis teetätetty. Ja nyt kun se olisi täysin mahdollistakin, se on vihoviimeinen vaihtoehto. Eikö olekin tavallaan hullua. On uponnut tajuntaan, ettei sellaisia taloja olekaan, joissa ei olisi jotain raatamista ja murhetta. Ei mitään järkeä meidän tilanteessa, ei ole sen arvoista. Kun luonto on kuitenkin henkilökohtaisesti tärkeintä ympäristössä, niin mitä hittoa. Näin se on saatavilla ja mahdollista, kaikkine tarjoiluineen :)

      Hitsi miten paljon toivon sullekin voimia! Ihmeellisen suotuisasti sujuvaa kattoremppaa ja kaikkea muutakin puuhaa, että suit sait vaan menisivät siihen iloa tuottavaan loppuvaiheeseen! Meillä ainakin oli useinmiten niin, että se varsinainen tekeminen oli peppulista (ja mitään voimattomia vastoinkäymisiä täynnänsä), vain kutakin lopputulosta varten venytty ja rehkitty.

      1. Heli

        Mä olen siis todellakin tehnyt havainnon, että vaikka tämä meidän talo on nyt sillä lailla ihana, että se on rempattu ja toimiva ja kaunis jne jne jne, niin ei nää seinät ketään onnelliseksi tee, jos on kuitenkin muita asioita, mitkä mättää. Mä en myöskään ihan totta näe mitään järkeä siinä, että sitten kun lapset on lähteneet täältä – nyt on jo 2/4 lähtenyt – niin me jäätäis miehen kanssa tällasiin tiloihin keikkumaan kaksistaan. Ihan hullua: sillon kun olis kipeästi tarvittu tilaa, eli kun lapset on pieniä ja kotona, meillä ei sitä ollut, ja nyt kun ne on isoja on saatu rempat tehtyä ja sitten tilaa onkin aivan liikaa, kun kaikki muuttaa omilleen…

        Mua ainakin itteäni koko ajan vaan enemmän houkuttais ajatus ihan pienistä tiloista sitten joskus. Ja vaikka meilläkin se oma talo ja oma tila on olleet niitä “must have”-juttuja, niin jostain kumman syystä alkaa tuntua täysin älyttömältä rehkiä töissä, että saa maksettua sikamaisen isot sähkölaskut, auralaskut jne… ennemminkin tahtoisin olla enemmän kotona ja elellä niin pienesti kuin mahdollista, siis myös pienten kulujen asunnossa. Vielä mä kuitenkin haaveilen omasta pikku mökistä, en ehkä ole valmis ainakaan nyt ajatuksissa kerrostaloon tms.

        No, kattoo mitä elämä eteen heittelee – mieshän meillä ei oo yhtään samaa mieltä mun kanssa näistä asumisasioista, sillä ei ole mitään hinkua mihinkään muutokseen. (Kerrostaloon tms ainakaan se ei lähtis mistään hinnasta.) Tavallaan tunnen toki olevani myös vähän kiittämätön, kun haluan täältä pois, kun se kuitenkin on tätä taloa ja muita rakennuksia remontoinut ja täällä rehkinyt vuosikausia… Mun pitäis varmaan enemmän opetella elämään tyytyväisenä juuri nyt, eikä koko ajan miettiä että “sitku”… huomaan nimittäin, että mun ajatus lentelee koko ajan sinne jonnekin tulevaisuuteen enkä osaa nauttia elämästäni tässä ja nyt oikein ollenkaan.

        1. Taru

          No näinpä, kaikella on puolensa ja puolensa. Oli jotenkin hurjan vapauttava tunne, kun hiljattain maksoin viimeisen kiinteistöveron (vaikka eräpäivät on vasta syksyllä, halusin kaikin tavoin pois silmistä). Jumaliste sekin melkein tonni vuodessa. Muista kiinteistön kuluista tietysti puhumattakaan. Mutta, kaikki on tottakai suhteellista. Yhteen pakettiin kuuluu jotain ja toiseen jotain muuta.

          Heh, kerrostalo on aina ollut mullekin “viimeinen naula arkkuun”, jonne ei sitten millään. Vaan mistäpä sitäkin tietää, vaikka joskus kulkisi tie kerrostaloonkin. Vastaan on tullut niin merkillisiä asioita, että vannomatta paras :D

          Meidän kohdalla on ihmeellisen onnekasta, ettei ainakaan näihin vuosiin mennessä olla oltu eri mieltä suunnista tai suunnitelmista, vaan aina rinnakkain matkalla. Muustakin on runs.. siis vähän ;) kokemusta, joten tätä arvostaa kyllä tosi paljon. Ehkä johtuukin parisuhteen mutkattomuudesta, että välillä on tullut vastalahjaksi jotain muuta yli äyräiden. Tiiä häntä.

  2. Sisko

    Hieno aarrekartta! Olen seuraillut blogiasi vasta vähän aikaa mutta olen niin iloinen että elämässänne on nyt paljon Valoa. Ihanaa kesänodotusta! t. sisko

  3. merihelmiina

    Kuulostaa elämältä!! ♡
    Hiihtokauden päättymiskriisistä toipuneena nautin nyt keväästä! Ja kesällä hengailen minäkin niillä suunnilla, myös Koli ollut suunnitelmissa jo pitkään… :)

    Sen verran täytyy varoittaa, että valitettavasti Pohjois-Karjalassa on punkkeja paljonkin! Sieltä tarttui vuosia sitten poikamme matkaan myös borrelioosi…

    1. Taru

      Niin minustakin, elämältä nimenomaan :)

      Hööh. Lohduttaudun sillä, ettei punkkeja mitenkään voi olla niin paljon kuin saaristossa meren äärellä – toivottavasti :) Ja pysytellään sammaleisella ja lyhyellä nurtsilla. Borrelioosi on valitettavasti koettu meilläkin, Miäs sen(kin) sai toissakesänä muistaakseni. Ei ollut kiva juttu ollenkaan.

  4. Vanha Jäärä

    Nih, ei ole huonoa säätä, on vain väärää pukeutumista! Kesästä voi mainiosti nauttia vaikkei kokoajan oiskaan loistava ilma. Ja loistava ei todellakaan ainakaan mun asteikolla tarkoita mitään hellettä. Kiva kun ootte intoa täynnä pitkästä aikaa! Varokaa punkkeja silti!

    1. Taru

      Kyä näin on :)) Loistava on tosiaankin suhteellista.

      Juu, intoa puhkutaan, toivottavasti ei kapsahdeta katajaan… Eivaan, iloita pitää runsain mitoin aina kun on aihetta ja mahdollisuus :)

    1. Taru

      Totta, sekä nyt että syksyllä. Ai että vihaan hirvikärpäsiä, niiden aikaan on parasta pysytellä kaukana apajiltaan. Niin tarttuvat tukkaankin jos pääsevät iskemään, yök.

  5. Susanna

    Uuh, olisi kamalaa jos ei voisi kulkea paljain jaloin. Minä kun en koskaan kesällä kenkiä pidä. Punkkeja on täällä itärajallakin nykyisin toki. Viime kesänä yksi asettui napaani. Mutta minä olinkin temunnut korkeassa heinikossa. Vaatteet päällä. Saappaat jalassa. Onnellista paljasjalkakesää!

    1. Taru

      Joo, on ne kyllä sellaisia pirulaisia, vaikka miten suojautuisi. Meilläkin on molemmilla useampi ollut vuosien varrella, kaikista varotoimista huolimatta. Onneksi kuitenkin vain yhden kerran borrelioosin kera. Korkeita heinikoita tarttee siis vältellä täälläkin päin :)

  6. Annukka

    Ihanan maanläheiset aarteet <3. Ei tartte mitään kuuta taivaalta, eikä mainetta, eikä mammonaa, jos vaihtoehtona on se, että voi kahlata järvessä, istua ongella ja paistella kaloja (tai vaikka varamakkaroita, jos Ahti sattuu olemaan nuivalla päällä) nuotiossa. Aaah. Ja aattele, että kaikkea tätä teille on ihan oikeasti tiedossa <3

    1. Taru

      Juu, kyllä maanläheiset aarteet on arvokkaimpia, ei siitä pääs mihinkään <3 Ainakin mun mielestä.

      Tilaus ainaskin on nyt vetämässä :))

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s