Enneunen metsä

Enneunen metsä

Toissatalvena, vielä vanhassa osoitteessa, pinnistin, pihisin ja vaadin saada tietää. Halusin selkeän merkin jostain / joltain / mistä tahansa, että päästäänkö me ikinä pois, ja minne. Vai onko kaikki taistelu sittenkin turhaa ja ovesta lähdetään jalat edellä.

Noh. Univalveen rajamailla näin kolmena yönä peräkkäin saman hoidetun havupuumetsän. Sillä lailla hoidetun, että liikkuminen oli helppoa. Ei ryteikköä jalan alla. Aluskasvillisuus vehreää ja pöyheää. Liikuin metsässä tuskattomana ja seesteisenä, kevyesti ja kepeästi. Jos yritin liiaksi painostaa, että tahdon nähdä mitä metsän ympärillä on, vastaan tuli vahva tunne ettei sillä ole mitään väliä.

Uni, tai tila, miksi sitä nyt sanoisi, päättyi aina samalla tavalla. En malttanut mieltäni, vaan halusin tietää koska keveä metsämaisema oikein tapahtuu, ettei yksinkertaisesti kyetä enää. Vastaukseksi sain joka kerta pimeyden, jossa loisti oranssit liekit. Arvelin jo silloin, että jotain `helkkarin lieskoja` vissiin meinataan, mutta en tahtonut uskoa niiden enää jatkuvan. Niin ei vaan voinut olla, oli jo kohtuutonta. Jatkoin toivossa roikkumista, kuinka inhimillisyys saapuu varmasti huomenna. Ja aina uudelleen huomenna.

Kyseinen metsä on kuvassa. Sijaitsee nykyisen kotiosoitteen pihalla. Se seuraava pysäkki, jonka näin toista vuotta sitten unettomassa zombitilassani. Tietää tai valita en voinut, koska asunto hankittiin näkemättä edes kuvia (hädässä ei turhia pohdiskella tai kartoiteta, vaan toimitaan nopeasti ja vaistolla ;). Kun ensimmäisen kerran ajettiin huudeille, henkäisin Miähelle, että kato mitä täällä on. Vaikka hanget olivat kevättalvella vielä korkeat, tiesin niiden alla olevan myös justiinsa tietynlaista aluskasvillisuutta.

Sattumat ovat joskus huimia. Vaikka pikkasen saikin odottaa. Krhm. Terveisiä vaan sinne jonnekin ☆

– Taru

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Facebook | Bloglovin | Google+ | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

Kategoria(t): elämänmuutos, huuhaa, luonto, oma polku

Tagged as:

20 Comments »

    • Naulan kantaan – kuuluu niihin juttuihin, joihin ei voi itsekään todeta juuri muuta kuin että Aha, näin tapahtui. Kuten pitikin :)

    • Kyllä, enneunia on ehdottomasti olemassa! Kokemusta on. Tällainen univalveen rajatila, jossa on kuitenkin tietyllä tavalla tietoinen ja pystyy ”kyselemään” ja toimimaan (esim yrittää kulkea metsän eri sivuille, heh), on mulle vähän uudempi juttu. Hieman konstikas saavuttaa, mutta totta sekin, todistettavasti :)

      Kiitos Anu <3

    • Oli itse asiassa ensimmäinen kerta kun kerron kellekään :) Miähelle tietysti raportoin jo silloin kun metsän niinä öinä näin. Ei yllättynyt hänkään, kun se olikin nenän edessä. Ehkä saimme ”näystäni” myös lisää voimia ja toivoa silloin kun sitä eniten tarvittiin :)

  1. Aika jännää! Mä en oo koskaan nähnyt mitään unieni paikkaa valveilla, mutta jotkut unien tapahtumat on sellaisia, että joskus tulee myöhemmin todettua:”Ahaa, tätä se mun uneni tarkoitti!” Nämä on hauskoja universumin silmäniskuja :-)

    • Totta – välillä joku nähty uni tulee mieleen vasta kun sen yhdistää johonkin tapahtuvaan. Jänniä juttuja kyllä :)

  2. Punatukkainen noita :) Eikös se ennustaminen ollut noitien puuhaa muinoin?
    Vakavasti siis: mahtava juttu, että olette löytäneet toivotunlaisen pysäkin.

  3. Menipä kylmät väreet kertomuksestasi. On tämä elämä vaan joskus niin ihmeellistä… Mukavaa viikonloppua!

  4. Mä taidan ymmärtää mitä tuossa kerroit. Joskus käy noin, justiinsa noin tai jotain samanlaista erilaista. Se tunne on sitten kovin jännä. Voin kuvitella mikä fiilis sulla oli kohdatessasi unen metsän. Wau.

    Itselläni lähimmäksi tuota tunnetilaa uskoisin menevän tämä Jovelan ”löytäminen” ja tietoisuus millainen tämä on, koskaan paikkaa näkemättä, lukuisia muita paikkoja katseltuamme ja joka sitten yhden lyhyen näyttökäynnin jälkeen päättyi syvällistä harkintaa ja monipuolista pohdintaa sisältävään ostopäätöskeskusteluun tyyliin: ”No? Joo! No oisko se nyt tässä sitten? Joo! Tääkö me ostetaan? JOO!” :D Me vaan tiedettiin, koska jossain syvällä sisismmässämme me olimme jo oltu täällä.

    Muhun muuten kolahti ihan omalla tavallaan tuo:” Sillä lailla hoidetun, että liikkuminen oli helppoa. Ei ryteikköä jalan alla.” Arvaa vaan, miltä nyt tuntuu, kun pari vuotta ollaan kompuroitu tuolla pihalla kaikenlaisissa kannoissa, kivissä ja juurakoissa ja nyt ne on poissa! Kyllä selkä kiittää!

    Miten muuten teillä on kissat kotiutuneet? Kirjoittelit aikaisemmin, että olivat heti kuin kotonaan, mutta onko karvanaamat nyt käyneet ulkonakin, vai tuliko heistä sisäkissoja muuton myötä?

    Ihania, aurinkoisia kevätpäiviä sinne teille kaikille :) Tähän voisi kyllä siteerata oikeen Suomi-humppaa, vaikkei humppaa olekaan, että suhun kyllä sopii nyt aivan erityisellä tavalla lyriikat ”oon voimissain” ;)

    • Jännä juttu sekin, että eilen yhtäkkiä mietittiin, että pitäisköhän lähteä menemään :D Ei ollenkaan sillä, että paikassa olisi jotain vikaa, vaan juuri siksi ettei ole mitään vikaa. Ettei vaan aleta juurtumaan johonkin tai väkästämään ´kotia` mihinkään paikkaan. Niin tapahtui kerran, lopputuloksena elinikäiset arvet. En sure tai murehdi tapahtuneita tai kohtaloa, en vaan tahdo enää sitä laatua. Soon niin nähty, huuh. Mutta – ei me kuitenkaan ehkä(?) vielä viitsitä lähteä seuraavaan paikkaan. Ei yksinkertaisesti jaksa ihan vielä :)

      Ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon kompuroinnista pääsemisen ilon! Niin oli meilläkin vanhassa paikassa karseita monttuja ja kantoja varsinkin rannan puolen tontti täynnä. Ei siellä voinut niin sanotusti ihminen kävellä, eikä mitään toivoa ruohonleikkurista tai muusta sellaisesta. Seuraava vissiin aikoi ottaa maiden tasoitushommat ensitöiden joukkoon. Hyvä niin, me ei vaan koskaan ehditty siihen saakka. Tonttihommien osalta maanrakentaja-isäntä ehti ennen sairastumistaan tehdä vain yläpihan pohjatyöt.

      Kissat voivat oikein maireasti :) Vitsit, että Pyrystäkin on tullut ihanan paksu poika, kun ei enää laukkaa pihalla pää kolmantena jalkana :D Sisäkissoja tehtiin kaikista, tienoon petojen takia. Ihmeellisen(!) kivuttomasti on onnistunut, kukaan ei ole kertaakaan edes pyytänyt ulos. Sisällä kyllä rallittavat melkoista menoa. Onneksi on sen mallinen keittiö, että pääsevät ravaamaan sitäkin olohuoneen kautta ympäri :))

      Kiitos samoin sinne ja terkkuja myös karvakavereille! Heh, voimahumppaa kohti! :D

  5. Huh, unet on kyllä jänniä! :O Itse en muista nähneeni koskaan enneunta, mutta sellaisia selkeyttäviä viestejä alitajunnalta kylläkin. Viime kesänä näin pari unta, jotka selkeyttivät ajatuksia hankalassa tilanteessa. Nyt olen kaivannut unia ja odottanut niitä, tarvitsisin kipeästi niiden ohjausta mutta en ole jostain syystä nähnyt yhtään unia pitkään aikaan. Mitenhän ne saisi putkahtamaan….?

    • Hmm. Jos olet avoin ja ennakkoluuloton (kuten varmasti olet), kokeile pyrkiä univalveen rajapintaan etsimään vastauksia? Eli ei uneen eikä valveeseen, vaan niiden väliin. Viestit voivat olla vaikeaselkoisia (esim. tässä postauksessa mainitsemani, joka toteutui vasta hitokseen pitkän ajan päästä), mutta jokin vinkki / suunta / mikä vain, voi joskus olla tosi tarpeellinen, vaikka pieni ja kummallinenkin. Jos olet vielä ennakkoluulottomampi, suosittelen Kaija Juurikkalan kirjoja. Hän on melkoinen yömatkailija ja intuition tulkitsija. Erityisellä ja omaperäisellä tyylillä, josta kaikki eivät tykkää. Minusta hän on ihana kaikessa hörhöydessään, on lukijan tehtävä suodattaa tarinoista se mitä juuri silloin tarvitsee :)

      • Olen nyt harjoitellut tuota unen ja valveen rajoilla viipyilemistä ja nähnytkin yhtä sun toista, kas kummaa unetkin (ne syvän unen unet) tulivat takaisin. En kyllä ole vielä (tietääkseni) saanut mitää suurempaa ahaa-elämystä :D Pitää kyllä tsekata kirjastosta mitä löytyy Juurikkalalta, kuulostaa mielenkiintoiselta hörhöilyltä :)

        • Hei mahtavaa! Että asia on kuitenkin mennyt eteenpäin, unet palanneet ja niin päin pois! Hitsi, että ahaa-elämykset vielä panttaavat itteään. Höh! Arvoituksellista.

          Jos tahdot oikein kunnon hörhöily pläjäyksen, lue Juurikkalalta ”Askeleita – Intuition mestarikurssi” ja ”Sielu ei nuku”. Olen sitten varoittanut ;))

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s