Lähiluonnon energioita

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

Lähiluonto

En muista kirjoitinko jo keväällä, vai meinasinko vain. Henkäisevästä tunteesta, kun voi astua ovesta ulos ilman että ympäristö kuristaa kurkkua. Tai rinnasta. Voi olla, etten kirjoittanut, koska en vieläkään osaa sanoin kuvailla :)

Yhteys luontoon, jota oli suuri ikävä. Yhteydenpito, joka oli estetty muutaman vuoden, palautettiin pakahduttavalla riemulla. Niin se menisi, jos osaisin kertoa.

Tienoon luonnossa on taajaan vaihtelevia tunnelmia, joita koitin napsia myös kuviin. Ihan lähimaastossakin tuntuu välillä kuin olisi jossain kansallispuistossa. Ja järveä on joka kulman takana. On se Saimaakin vaan suuri :) Olen avoimin mielin katsonut, tulisiko järviin erityinen yhteys. Noh. Ei ole tullut. Nättejä ja kuvauksellisia ovat, mutta vain vettä. Vaikka arvostankin suuresti. Yhtä arvokkaina kuin muutakin luontoa. Metsiä, niittyjä, soita, ryteikköjä, mitä vain.

Sielunkotini ei ole tietty paikka tai tietty juttu. Maantieteellisesti se on suomalainen luonto kokonaisuudessaan, ei väliä missä päin. Taino, merta en vapaaehtoisesti tahdo näköpiiriini. Se mikä oli joskus rakkainta ja pakahduttavinta, pelkästään ahdistaisi nyt. Hassua mutta totta.

Varsinaista kiinnostusta säätiloihin tai vuodenaikoihin en koskaan saanut takaisin. Mikä ei muuten ole ollenkaan hullumpi juttu! Ei tarvitse välittää onko pimeää, valoisaa, kylmää, kuumaa, sataako vai paistaako. Kaikki on yhtä arvokasta. Vaikka esim. auringonpaisteen kuumuus ottaa kroppaan ja koteloon, se ei ole luonnon tai säätilan vika. Ei minkään tai kenenkään vika, se vain on, ja se siitä.

Saan energiaa joka kerta kun astun ovesta pihalle. Iloa, lohtua, voimia, mitä kulloinkin tarvitaan. Se on suurta rikkautta.

Kiitos ღ

– Taru

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

Kategoria(t): koti, luonto, oivalluksia

10 Comments »

  1. Kuvat luonnosta, joita olet ottanut, ovat todella voimaannuttavia. Luonto itsessään on minusta erityisen voimaannuttava ja samalla rauhoittava. Siksi rakastan ihan valtavasti olla vesillä ja juuri Vuoksen vesisllä sen moninaisen kauniin ja puhtaan luonnon vuoksi. Olen niin onnellinen puolestasi, että sielunmaisema on löytynyt uudelleen ja saat siitä virtaa 🌲
    Ympärillä on paljon kaunista, kunhan kykenee kaiken havainnoimaan ja löytämään. Mukavaa päivää sinne :)

    • Oi kiitos Anu <3

      Niinpä, sekä voimaannuttava että rauhoittava. Just niin. Senkin tosiaan hokasin, ettei sielunmaisema varsinaisesti kadonnut, vaikka tuntui että se palanen kuoli kokonaan – se vain muutti muotoaan laajempaan mittakaavaan :)

      Kiitos samoin sinne :) Myö lähetään painattamaan Tamperetta kohti.

  2. Mä olen vanhemmiten kans tullu siihen tulokseen, että ei ole huonoa säätä, on vain väärää pukeutumista. Jos sataa, niin sittenpä sataa. Ainoa, mikä saattaa mua haitata on helle. En kertakaikkiaan tajua iltapäivälehtien voivotteluotsikoita siitä kun ei oo hellettä. Kuka hiivatti sitä kaipaa?

    Anyway, komeat on todellakin maisemat. Ja hih, luulin, että tuossa yhdessä kuvassa (9. kuva alhaalta päin jos oikein laskin) on hirvilauma metsässä, mutta ne onkin jotain isoja kiviä :-)

    Meillä on kans kerätty energiaa lähiluonnosta, nimittäin mustikkaa omalta pihalta. 10 rasiaa on jo pakkasessa ja vielä sitä riittää. Mutta meidän piha ei oo ihan noin kaunis ja monimuotoinen ;-)

    • Joo, en mäkään näe syytä määritellä säätilaa hyväksi tai huonoksi. Ihan turhaa.

      Hellettä minäkään en mitenkään ihannoi, tuskallista se nykyään on. Kuumuuden aiheuttama turvotus ja nivelongelmat ei ole iki-ihana yhdistelmä.

      Kiitos :) Ja heh, kivet vois tosiaan olla vaikka lepääviä hirviä :) Me ei olla vielä nähty, mutta naapuri oli yks yö melkein ottanut autolla yhteen kahden yksilön kanssa tuossa ihan lähellä. Huh, onneksi oli vain liki.

      Mä olen vasta muutamia mustikoita napsinut suoraan suuhun. Saa nähdä, jaksaako enempiä kyykätä vai ei :)

  3. Näissä sun kirjoituksissa on itsessään niin paljon energiaa ja voimaa! Tulee ihan sellainen olo, että tekee mieli vetää oikeen syvään henkeä ja puhaltaa sen huokaisten ulos. Saa iloitsemaan teidän puolesta.

    Itse nautin täällä eilen kesän ainoasta kunnon sadepäivästä viikkoihin. Sade on vältellyt meitä, vaikka onkin suorastaan riivannut monella paikkakunnalla väkeä. Satojakin on menetetty. Mutta eilen täällä nautittiin. Satoi vihdoin koko päivän, oikeen kunnolla. Omenasiirappisessa tuoksumaailmahuuruissa hääräilin käsi tuessa tuvassa ja nautin niin, että nahka natisi :D Teki mieli pataa, kölliä kissa kainalossa lukemassa hyviä tarinoita, hääräillä, juoda kuumaa kaakaota ja sytytellä kynttilöitä. Oli sellainen pikkusyksy. Tänään sitten aurinko taas paistaakin täydeltä terältä. Sade teki hyvää. Nukuin 10 tuntia ja nukahdin sateen ropinaan katolla. Pelkkä paiste on uuvuttavaa ja vaikka pitkä sadekausi harmaine päivineen käy sekin tylsäksi, niin yksittäinen sadepäivä antaa kummasti energiaa. Sitä täällä lähdetään nyt hölväilemään tuonne ihmisten ilmoille. Pitää käydä kaupassa ;D

    • Oi, kiitos Johanna :) Kovin on voimanlähteet ja arvostukset muuttuneet matkan varrella. Mut niinhän se kait pitääkin, kun koko elämäkin on muuttunut.

      Mää voisin ottaa kaikki ”eloa pilaavat sateet” ja antaa paahteet vaihdossa. Itellä ei oo tarvetta tai käyttöä :)

      Täällä ei ny puuhastella mittään. Viime aikojen piiitkät automatkat ottaa verojaan. Mutta onneksi vain fyysiset voimat ;)

      Pitäkeehän kivaa ❤️

  4. Ihania kuvia ja tunnelmia! Lähiluonnon energioita todellakin, on se upeaa, kun saa asua ja elää tuollaisissa maisemissa. Mukavaa, että saatte nyt olla lähellä järviä, merten ulottumattomissa.

    Itse lähdin taas vähän kauemmas hakemaan mahtimaisemia, tällä kertaa Sloveniaan, jossa vuoret ja smaragdinvihreä järvivesi ovat tehneet vaikutuksen. :)

    • Kiitos! Oikein paljon :)

      Olisi aika siistiä jossain vaiheessa muuttaa esim. Lapin erämaille. Muttei ympäri vuodeni. Nahka ja sietokyky ei totu mäkäräisiin (kokeiltu on, liiankin monta kertaa).

      Hei, ihan mahtavaa! Taatusti on vaikuttavaa, ja paljon nähtävää & koettavaa :))

      Meidän ulkomaanreissut on todennäköisesti tehty tältä elämältä (matkustelu on fyysisesti turhan hankalaa). Onneksi niitä retkiä on kuitenkin tehty riittävissä määrin, niin ei harmita. Enää :)

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s