550 himmeetä tyyppiä puutarhassa

Kävimme kokemassa Parikkalan Patsaspuiston, joka on oikeastaan sanoilla ja kuvilla kuvaamaton. Säväyttävä, yllättävä, voimakas, luihin ja ytimiin menevä. Jo portilla tulee vastaan tunnelma, että mitä ihmettä. Ja iso Wau.

Patsaspuisto ja puutarha on ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen (1944 – 2010) perustama veistospuisto, jota hän teki kaikkiaan yli viisikymmentä vuotta. Puistossa on noin 550 moni-ilmeistä ja -aiheista betonipatsasta. Veijo Rönkkönen sai kulttuuriministeriön myöntämän taiteen Suomi- palkinnon elämäntyölleen vuonna 2007.

Amerikkalainen matkailulehti on listannut puiston yhdeksi maailman kammottavimmista paikoista. Tuttavankin suusta kuulin jälkeenpäin, että paikka on ”aika spooky”. Henkilökohtaisesti olen toista mieltä. Voisin hengailla tuolla vaikka kuinka, ihailemassa patsaiden ilmeikkyyttä ja nerokkaita yksityiskohtia. Huikeita töitä ja luovuutta.

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

”Pihatie on reunustettu luonnollista kokoa olevilla ihmispatsailla ja etupihan vehreän keskiosan ovat istutusten lisäksi vallanneet leikkiviä lapsia esittävät veistokset. Päärakennuksen takana jatkuu eri kansallisuuksia edustavien patsaiden virta.”

”Lähellä rautatietä sijaitsee kätkössä vierailijoiden tulvalta myös Puutarhurin polku, joka johdattaa Salaiseen puutarhaan. Tontin 6-tien puoleisella alueella sijaitsee metsäinen kaistale, missä voi törmätä aiheiltaan vaihteleviin veistosryhmiin, aina Rönkkösen lapsuuden pyykkäreistä Kalevalan Väinämöiseen ja tanssijoihin.”

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Monilla patsailla on ovelat silmät. Ne tuntuvat katsovan juuri sinua mistä suunnasta tahansa.

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

”Sammaloituvat, tyynet joogit ovat kuva ykseyden etsinnästä ja myös sen mahdollisesta löytymisestä. Joogatarha on suomalaisella takapihalla kohdattuna hämmentävä kohdattava. Se on varmaankin eräs merkillisimmistä yksittäisen henkilön luomista taideteoksista.”

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Tyhjä takki ja täysi laukku

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

”Parikkalan patsaspuisto on taiteelliselta tasoltaan pohjoismaiden korkeatasoisin ja maailmanlaajuisestikin vertaillen se on hyvin merkittävä fantasiapuutarha.”

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto

”Pitkä ja välillä vaikea taistelu oman elämän tasapainon ja merkityksen etsimiseksi tuotti Parikkalan Koitsanlahteen taidetta jonka puhutteluvuus on universaalia ja pysyvää.”

Parikkalan Patsaspuisto

Parikkalan Patsaspuisto sijaitsee Kuutostien varrella, aivan itärajalla. Se on avoinna aina, liikkuminen omalla vastuulla. Sisäänpääsymaksu vapaaehtoinen lahjoitus lippaisiin. Alueella on myös putiikki, joka on avoinna päiväsaikaan (ainakin näin kesällä).

Lämpimästi suositellen,

– Taru

Lainaukset: patsaspuisto.net

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

Kategoria(t): art & creativity

14 Comments »

  1. Kylläpä kaikkea ihmeellistä maailmaan mahtuu! Onpa kertakaikkiaan Willin näköinen paikka. Jos kaikken todennäköisyyden vastaisesti joskus Parikkalan suunnalla liikun, niin poikkean varmasti!

    • Taatusti on tunteita jakava paikka, pelottavakin.

      Sen verran mitä noilta sivuilta lueskelin Veijo Rönkkösestä, on ainakin osa töistä varmastikin puhtaasta tuskasta ammennettu. Sen myös aistii paikan päällä, vaikka toki siellä on riemuakin. Niinhän se kyllä tuppaa olla, että tuska on yksi luovuuden lähde :)

  2. Täytyy sanoa, että tuo puisto on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Nostan kyllä hattua Veijo Rönkköselle ja tuolle mittavalle elämäntyölle ja omistautumiselle. Olen käynyt joskus kauan kauan sitten puistossa ensimmäisen kerran vanhempieni kanssa, eli yli 30 v sitten, kun paikkaan pääsi ensimmäisiä kertoja tutustumaan ja silloin taiteilija itse oli työnsä äärellä. Nyt patsaita on paljon enemmän. Olen samaa mieltä, että tuolla saa aikaa kulumaan vaikka kuinka kauan. Puisto kertoo omaa tarinaansa ja kätkee sisälleen monta hiljaista ajatusta.

    • Oi miten hienoa <3

      Niin mekin, nostetaan hattua korkealle. Aivan uskomaton elämäntyö.

      Niitä hiljaisia tarinoita oli mykistävää huomata ja havainnoida. Meillä ei ollut oikeastaan mitään ennakkotietoa, vaan mentiin ja havaittiin vain tunteella. Koskettava kokemus, joka toivottavasti vielä toistuu, vaikka useammankin kerran :)

  3. Huhhuh, melkoisia patsaita… Sinällään noi joogaavat hahmot oli aika hauskoja, mutta muuten… en tiiä. Jotenkin vähän ehkä ahdistavakin toi kokonaisuus.

    • En yhtään tiedä, mutta voisin kuvitella, että taiteilija on ehkä(?) tarkoittanut kertoa siitäkin että hän löysi oman rauhansa joogasta (vaikka samalla ympärillä on vaikka mitä). Mittasuhteiden vaikuttavuutta on vaikea kuvata, mutta (ihmiskokoisia) joogeja on ryhmässä 256. Eli niitä on _paljon.

      Elämä on – myös ahdistavaa. Mulle tuli sellainen hyväksyvä ja kaikkia tunteita kunnioittava tunne, jos jotenkin yrittäisi kuvailla. Ei ollenkaan ahdistava fiilis. Mutta ihan varmasti on yksilöllistä, miltä tuolla tuntuu. Melkoisia patsaita ovat, indeed :)

    • On kyllä huikea paikka. Välttämättä ei olisi koskaan tullut käytyä, ellei nyt asuttaisi naapurimaakunnassa. Sulla on ”hiukan” pitempi matka.., mutta toivottavasti pääset piipahtamaan jollain Suomen reissulla ❤️

  4. Yksi parhaista paikoista ja onneksi ihan lähellä meitä, niin tulee silloin tällöin käytyä. Olen aina ajatellut, että olisi vähän kaameaa olla siellä pimeällä yksin niiden kaikkien hahmojen seassa, mutta olinkin väärässä! Kun hämärä laskeutui, siellä oli ihana rauha. Jos vajasta kantautuva telkkari olisi ollut hiljempaa, olisi pimeys patsaspuistossa ollut täydellisen ihana kokemus.

    • No niinhän siitä olikin puhetta :) Hitsi, toivottavasti onnistuu meidänkin retkeillä uudemman kerran jonain pimeänä syysiltana :)

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s