taikasumu

Taikasumuja ja hämyjä

Tykkään usvasta, se on mystistä ja tunnelmallista. Sumuverhot ja vaipat eivät kuitenkaan ole pelkästään niitä, vaan käsitteet ovat (ehkä vähän turhankin) moninaisia.

Sumu on pilvi, joka on kosketuksissa maahan. Sumu vaatii normaalisti tiivistyäkseen 100 %:n suhteellista kosteutta. Yli 15 asteen pakkasessa yleistyvät jääsumut, jotka muistuttavat koostumukseltaan untuvapilviä. Sumunkaltainen mutta lievempi ilmiö on utu. Sen sijaan auer heikentää näkyvyyttä pölyn tai muun kuin veden sisältämän aineen takia.

Taikasumuja ja hämyjä

Säteilysumu syntyy, kun maanpinta jäähtyy ulossäteilyn takia (esim. tyynenä selkeänä kesäyönä) ja jäähdyttää pinnanläheistä ilmakerrosta.

Taikasumuja ja hämyjä

Siirtymäsumu eli advektiosumu syntyy, kun kostea ilma virtaa siirtyen kylmälle alustalle. Tämä sumutyyppi, jossa tapahtuu kostean ilman vaakasuuntaista liikettä eli advektiota, on yleisin.

Taikasumuja ja hämyjä

Sekoittumissumu syntyy kylmän ja kostean ilman sekoittuessa esimerkiksi järven tai meren lahdella kesällä ja syksyllä yöllä.

Taikasumuja ja hämyjä

Merisavu on yleisin esimerkki haihtumissumusta. Siinä kylmä (tyypillisesti −10 °C tai kylmempi) ilma virtaa lämpimän kostean alustan, esim. avoimen meren päälle. Vesihöyryä haihtuu voimakkaasti, ja se jäähtyy ja tiivistyy sumuksi. Näyttää kuin meri kiehuisi yli. Suomessa merisavua tavataan marras-tammikuussa, järvillä aikaisemmin.

Taikasumuja ja hämyjä

Sumun näkyvyysluokat:

1–10 km näkyvyys: utu
Alle 1 km näkyvyys: sumu
500–1000 m näkyvyys: heikko sumu
200–500 m näkyvyys: kohtalainen sumu
100–200 m näkyvyys: vahva tai sakea sumu
alle 50 m näkyvyys: hyvin sakea sumu

Taikasumuja ja hämyjä

Utu on kosteaa sameutta ilmassa.

Taikasumuja ja hämyjä

Utu muodostuu pienenpienistä pisaroista tai jääkiteistä, samanlaisista kuin sumu tai pilvet. Pisaroiden halkaisija on 0,01 mm tai vähemmän. Sen voi sekoittaa autereeseen joka on kuivaa sameutta.

Taikasumuja ja hämyjä

Udussa ilman suhteellinen kosteus on suurempi kuin autereessa. Käytännössä raja on epämääräinen, sillä autereen pienet partikkelit toimivat tiivistymisytiminä udulle, joka muodostuu kun kosteus lisääntyy.

Ume on aiemmin säätilastoissa käytössä ollut nimitys, jolla tarkoitettiin utua, jossa näkyvyys on 1–2 km.

Taikasumuja ja hämyjä

Auer, autere, päivänsavu eli aurinkousva on ilmassa leijuvaa kuivaa sameutta, joka huonontaa näkyvyyttä ja saa kaukaiset esineet näyttämään auringon suunnassa ruskeankellertäviltä, muualla sinisenharmailta.

Tuuli tuo sitä Suomeen yleisimmin Balkanilta ja eteläiseltä Venäjältä. Autereen aiheuttavat pienet partikkelit joutuvat ilmaan mm. maanmuokkauksen, tulivuorenpurkausten tai saastepäästöjen myötä. Autereessa ilma on periaatteessa kuivempaa kuin ututilanteessa, mutta kosteuden lisääntyessä se alkaa tiivistyä auerpartikkelien pintaan eikä yksikäsitteisesti voida sanoa milloin auer muuttuu uduksi.

Taikasumuja ja hämyjä

Oli miten oli. Taikasumu on minusta ihan hyvä nimi kaikille usvaisille ilmiöille :)

– Taru

Tietolähteet: Wikipedia: Sumu, Utu, Auer

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

13 Comments

    1. Kaisa

      En nyt kiistä, ettei kauneutta voi ihailla tietämättä kohteesta mitään. Joskus tieto saa vaan katsomaan ja todella näkemään kauneutta syvälisemmin.

      (Nyt lähtee lapasesta nää mun jutut, mutta…. Noh, muurahaiset. Olen lukenut teinihormoniym.päissäni asiasta tietokirjan ja sitten Bernard Werberin romaanin Muurahaiset. Luontosuhteeni ei koskaan palautunut sinisilmäiseksi ihailuksi. Se muuttui syvälliseksi ihailuksi)

      1. Taru

        Mitään lapasesta lähtenyt :) Mustakin on mielenkiintoista lueskella “knoppia” luontotietoutta. Vaikken kaikkea myöhemmin muistaisikaan (olen valikoiva, mitä laitan mieleeni ;) niin se lisää kyllä ihailua luonnon ihmeitä kohtaan, kuten sanoitkin. Että miten miten ihmeessä kaikki voi toimia juuri niinkuin toimii. Siinä riittää pohdittavaa kun sille päälle sattuu, eikä tosiaan ainakaan vähennä luonnon kunnioituksen määrää :)

        1. Kaisa

          Taas tästä hiljaisuudesta nauttiessani olen aivot tapissa miettinyt tätäkin katsomisen ja näkemisen problematiikkaa. Kaksi teoriaa ja niiden toteutusta tulivat päällimmäisenä mieleen: tutkimus, jossa todettiin että asiantuntija näkee enemmän. Eli kun maallikko näkee pensaan, asiantuntija tunnistaa lajin, tietää onko se tyypillisessä kasvupaikassa ja kuinka se voi. Lisäksi hän pystyy puskasta päättelemään maanlaadun, valo-olosuhteet, sen sopivuuden ympäristöönsä kokonsa, muotonsa, juurakon aggressiivisuuden tms. suhteen. Ja asiantuntija pystyy myös nauttimaan pensaan kauneudesta ihan pienimoien heteen ponsien erityistä kauneutta myöden.

          Toinen juttu mikä tuli mieleeni on bisnesnikkareiden suosima tuotetarinainnostus. Kun hankittavalla tavaralla tai muulla tuotteella on hyvä tarina taustalla, tuote myy ja jää kuluttajan mieleen. Sama pätee esimerkiksi historiallisiin paikkoihin tai vanhaan taiteeseen. Kun tarinan ja vaiheet tuntee etukäteen, kokemus syventyy.

          1. Taru

            Hyvät teoriat! Olen samaa mieltä molemmista. Vielä kolmas voisi olla sellainen “tunnenäkökyky”, joka joko yhdistyy edellisiin, tai sitten ei. Asiantuntijakaan ei välttämättä saavuta sitä teoriaa tietämällä. Että näkee ja oivaltaa kaikista syvimmille tasoille, jotain katsoessaan.

            Mielenkiintoinen aihe :)

    1. Taru

      Kiitos :) No eikö olekin, vähän turhan tarkkaa… Mäkin pysyttelen ihan taikasumuissa vaan ;)

      Meillä olikin toisaalla puhetta siitä, miten kummallisesti voi melkein kaikki kiinnostukset muuttua. Tosta vaan simbsalabim. Terv. nimim. Pilvibongarin opas on jo postissa tulossa :D Veikkaan, että siitä(kin) tulee aikas hauska harraste :))

  1. Jovelan Johanna

    Nämä elokuun aamu- ja iltausvat <3 Taikausvaa todellakin! Niin kauniita usvia olet napannut kameraan :) Vaan kuule, mikä ihme tekee sen, että blogeissa sun teaserikuva on aivan valtava! Meidänkin blogissa blogilukulistalla tämän postauksen teaseri on jättikokoa :D Käys kurkkaamassa jos keksittäis mitä sill voi tehdä vai voiko tehdä mitään ;D

    1. Taru

      Kiitos <3 Niin ne on. Kuvat kylläkin saattaa(?) kaikki olla heinäkuisia, muistelisin :) Kun ajelee pitkin Suomea välillä yötkin läpeensä, niin näkee kaikenlaista, illalla, aamulla ja väliltä. Tosin nää on kaikki P-Karjalan päästä. Läheskään aina ei jaksa pysähtyä kuvaamaan, ellei satu just olemaan venyttely- ja vanuttelutaukopaikalla taikuutta. :)

      No juu, en ymmärrä mikä Bloggerin lukulistalle on tullut. Kaiketi jokaisella jolla on kuvalliset listat, on mennyt sellaiseksi :/ Paska juttu :/ Täältä päästä en ole muuttanut asetuksia tai artikkelikuvan leveyttä tms. Ehkä Blogger vaan hylkii nyt WeePeen tiettyjä leiskoja, tai jotain tosi outoa..? En oikein osaa sanoa muuta kuin että poista listalta? En missään tapauksessa loukkaannu <3

  2. Kaisa

    Olis reitti-idea: Joensuusta kohti Kuopiota. Poikkeama Muuruvesi, jossa on Topin maatilamyymälä (luomujuttuja). Siitä jatkatte etiäpäin Lähteenkorvantien (salattu aarre tämä tienpätkä)kautta Kinahmiin Nilsiään. Takaisin tulo Pisan ja Kypäräisen kautta… Saattaa olla parin päivän retki jos Pisalle kiipeää. Kinahmista ja Lähteenkorvantieltä huikaisevat maisemat…

    Juu, ja syksyiset laaksosumut ovat huikeita näissä maisemissa asiassa pysyäkseni…

  3. Kaisa

    Juankoski on muuten maisemallisesti monipuolinen kunta(kohta osa Kuopiota!) Väli Västinniemi-Muuruvesi on kuin etelä-Suomen maanviljelypitäjät pienoiskoossa, Juankoski on teolliselta perinnöltään Tamperettakin vanhempi (pikku)paikkakunta ja Säyneisiin mennessä Losomäessä maisema muuttuu jo jyhkeäksi pohjoisen Suomen vaaramaisemaksi…

    Lähtitaastäämatkaopashommakäsistä….

    1. Taru

      Oi, kiitos tosi paljon vinkeistä! Kuopioon on aina toisinaan asiaa, mutta ei olla ajettu Joensuun kautta, koska iso lenkki. Mutta mutta, eihän sitä koskaan todellakaan tiedä, ehdottomasti laitan vinksut muistiin!

      Tampereella rampataan paljon anopin tilanteen ja asiainhoidon vuoksi. Sen matkan varrelta aattelin yhdessä vaiheessa, että turkoosinvärinen Kiikunlähde Hollolan nurkilla olis upea nähdä livenä. Se, missä on kuvattu Järven tarinaa. Vaan kun netin syövereitä lukaisin, niin enpä tiedäkään haluanko sinne kuitenkaan. Siellä on sotkettu ja raiskattu luontoa tuon leffan teon jälkeen :( Voi olla, etten kestä sellaista. Tai siis halua nähdä moista surullisuutta, kun en sille mitään voi. Joiltain ihmisiltä kyllä puuttuu kaikki ruuvit päästä. Hmph.

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s