Ei mikään sifonkikotka

(sorry, en voinut vastustaa otsikon kiusausta..)

Yksi perheenjäsenistämme on ikävien sattumusten seurauksena ollut nyt pari päivää kadoksissa. Sekin vielä, tekisi välillä mieli vaikeroida, vaikkei mitään hyödytäkään. Jotta tuntisi voivansa tehdä asialle edes jotakin, ollaan Miähen kanssa kierrelty lähitienoita. Todennäköisesti turhaan, koska kissa löytää kyllä vaistolla kotiin, jos vain pystyy tulemaan. Siltikin, vaikkei olekaan aiemmin ollut vapaana ulkona tässä maakunnassa. Voi tuska ja tiedottomuus.

Eilen illalla pysähdyttiin jo tutuksi tulleen pienen suoalueen reunalle. Oli aika spessu fiilis, kun seisottiin surujen ja murheiden lyöminä keskellä hiekkatietä. Kurjet huusivat kovaa ja kaikuvasti, ketään ei pörrännyt ja hengannut missään (siitä pidän täällä erityisesti, ettei ole ihmisten tuottamaa mekkalaa). Yhtäkkiä maisemaan ilmestyi lutakon reunalta, kaiketi pienen järven rantaruovikosta siis, suuri ja komea lintu. Touhujaan seurattuamme havaittiin, että sillä / niillä on siellä pesä ja muutakin porukkaa. Oi. Äkkiä kotio hakemaan järkkäriä, jolla pääsee lintuja häiritsemättä lähemmäksi.

suo ja ruovikko

Vaan kappas vain, sen noin vartin aikana joka paikka meni taikasumun peittoon, niin laajalti ettei ennen. Se lintujen näkyvyydestä, mutta ihan nättiä tietysti.

suo ja ruovikko

Tänään palattiin paikalle, vaikkei kuvausvalot ja kelit ihan suotuisimpia olleetkaan. Mutta näkyvämpää kuitenkin.

suo ja ruovikko

suo ja ruovikko

suo ja ruovikko

Tönötin noin viidenkymmenen metrin päässä pesästä. Lähemmäs en arvannut mennä, koska ”kotka” (leikkisä luonnehdinta) oli sen verran suuri, että nokkisi varpisti sattuvasti jos häiritsen pesärauhaa.

Ja sieltä hän saapuikin jo hetken päästä.

haukka

Myös pesässä oltiin äänistä päätellen kotona. Lennossa ollut lintu tottakai havaitsi minut ja lähti liitelemään kauemmas, kunnes katosi näkyvistä.

haukka

Tovin ja toisenkin oli aivan hiljaista. Sitten, täysin yllättäen tuo näkyvistä kadonnut lintu lehahti ehkä alle parinkymmenen metrin päästä heinikosta siivilleen (missä välissä se sinne ehti? en tiedä). Hetki oli aika kaunis, kun karismaattinen eläin oli ihan vieressä.

haukka

Lintu ei tuntunut olevan kovin riemuissaan läsnäolostani. Kierteli ja kaarteli pääni yläpuolella, välillä hieman kohti syöksyillen. Silloin kuvaajan on parasta poistua, vaikka siihen mennessä saadut otokset menikin vastavalojen ja piparien puolelle. Ei väliä.

haukka_collage

Parhaan tunnistusarvioni mukaan lintu oli Ruskosuohaukka naaras.

ruskosuohaukka
^ kuvakaappaus NatureGate appista

Koko täsmää, ulkonäkö täsmää, pesäpaikka täsmää, tähän aikaan pesässä olevat poikaset täsmää.

haukka_collage

Uljas kotka, eikun haukka.

haukka

Itsekään en ole mikään sifonkikotka. Hiippailen kotioloissa esimerkiksi pitkät turvalantsarit jalassa ja tumma hupullinen kaapu päällä. Hippiaiei.

suo ja ruovikko

. . . . . .

Toiveikasta sunnuntai-iltaa itse kullekin,

– Taru

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

Kategoria(t): luonto, pienet ilot

14 Comments »

  1. En tiedä voiko niitä paljon puhuttuja luonnon / metsän tuomia terveysvaikutuksia saada niin, että istuu hiljaa pellon reunassa ja tuijottaa toisen ottamia kuvia, mut tää on kyllä varmasti jo aika lähelle sitä. Huh. Upeita tunnelmia ja värityksiä. Toi usva on upea ja linnut tietty aina <3

  2. Siis niin älyttömän ihania nää sun kuvat, että lähes kuolen kateudesta. Nuo teidän maisemat on sellaset, että haluan ehkä muuttaa sinne…..

    Ja hei, saappaat on kyllä mun mielestä ihan parhaat kengät tollaseen paikkaan. Toi saapaskuvakin on niin makee, että viude vaude. ♥

    • No eläs nyt! Ehämmä ole vielä ryhtynyt edes ”kuvaamaan”, niin harjoitteluasteella ollaan vielä uuden kameran kanssa.. Mutta tosi kivaa, jos kuvatulvistani on muillekin iloa :)

      Tervetuloa vaan, oikein lämpimästi :) Täälläkin päin, kuten vähän kaikkialla muuallakin, pitää hieman poiketa että näkee. Jos vaikka tempaisee Valtatie kutosta Karjaloiden läpi, niin kylläpä on tosi tylsä tie ja tylsät näkymät. Mun mielestä ainakin, ihan unettava.

      Kiitos paljon ♥ Lantsarit kunniaan, ne on niin parhaat kengät.

  3. Jaa niin, ja tosi hieno lintuhavainto!

    Mä näin joku aika sitten todella ison linnun (autosta käsin) ja olin ihan että ”KOTKA, USKOMATONTA, EN OO IKINÄ NÄHNY KOTKAA LUONNOSSA!!!!!!!!!!!!”, hyvä etten lasin läpi sinkoillu sitä kurkkimaan… mutta kyydissä ollut ”hiukan” enemmän tietävä tyrmäsi kyllä mut ja sanoi, että tod.näk. oli ruskosuohaukka… No mut oli se hienoa joka tapauksessa nähdä ja edelleen mä ajattelen, että se ehkä kuitenkin SAATTOI olla kotka… Eilen näin hyvin matalalla lentävät neljä kurkea (taas autosta käsin) ja sekin oli mahtava näky. Ja Repovedellä näin korppeja, niissä on joku taianomainen viehätys ja rakastan niitä hetkiä kun niitä näen.

    terveisin nimimerkki I love birds =D

    • Samalla nimimerkillä vastaan :))

      Niin mekin oltiin ensimmäiseksi, että hitto, voisko olla kotka. Isohan toi on, muttei sitten kuitenkaan niin iso kuin kotka. Saaressa asuessa näin pari kertaa merikotkan. Se vasta valtava on. (siipien kärkiväli 1,9 – 2,4 metriä). Kerrankin kattelin, että mikäs pienlentokone pihan ylle saapuu :D Ei vaan, mutta melkein. Hiljaiseksi veti, kun moisen näki melko läheltä (olin parvekkeella). Eikä tietysti kameraa missään käden ulottuvilla, höh.

      Maakotka olis ihan mahdollista nähdä jo Pohjois-Karjalan leveyksillä. Vaikka hyvin epätodennäköisesti, koska niitä on niin vähän ja neljä viidestä parista pesii Lapissa. Näin olen lukenut. Mutta, eihän sitä koskaan tiedä.

      Korpithan on tosi sielukkaita, vai miten sen sanois. Mäkin tykkään. Noh, mistäpä linnusta tai eläimestä en tykkäis… ;)

  4. Oi mikä onnenkantamoinen! Upeita kuvia. En tiedä, missä asutte, mutta jos noissa maisemissa on taloja myynnissä, niin ilmoittelehan. ;-D

    • Oi kiitos Satu ❤️

      Sulla on joskus ollut kuvia samasta kunnasta ;) Olen vain vaivoin saanut pidettyä suuni kiinni… :) Mutta, usean kymmenen kilsan päässä ollaan kaikista keskustoista, aivan korvessa. Mökkejä ainakin on silloin tällöin myynnissä ;) Saimaan rannoilla kun ollaan.

    • Älä muuta sano :( Kaikenlaista on yritetty. Esim jaettu 90 kpl katoamisilmoituksia tämän ja naapurikylien postilaatikoihin. (enpä muuten olisi arvannut / arvioinut, että täällä on niin paljon taloja, ennen kuin kaikki kinttupolut on nyt koluttu noin parin kymmenen kilsan sisään). Tänään tulikin jo yksi varmalta kuulostava havainto eiliseltä. Ilostutti paljon, että poika voisi todnäk olla sentään hengissä vielä <3

      Muitakin hämmentäviä uutisia on kuultu. Alle kilsan päässä meiltä on ollut karhu okt:n pihassa :o Hitsi, että vähän polttelis mennä väijymään kameran kanssa. Mutta mihin, sitäpä ei tiedä. Se on saattanut hipsiä jo ties minne asti. Ehkä myös ihan oman hengen kannalta parempi että bongailee vaan lintuja… Ja kaikista onnekkaimmillaan yhden kissan <3

  5. Toivotaan, että kisu palaa kotiin, kun toivoa vielä on! <3

    Upeita otoksia linturouvasta! Omat hienoimmat lintuhavaintoni ovat erilaisia pöllöjä Helsingissä, kerran näin poikasenkin suoraan omasta rapusta. Se kökötti pitkään katoksella ja oli kovin söpö. :)

    • Niinpä <3 Nyt on mennyt viikko. Vasta tai jo, miten sen nyt ottaa.

      Oo, kiitos! Lintukuvat ei sinänsä onnistuneet, eivät ole järin tarkkoja, mutta minusta kuitenkin linturouvan olemusta kuvaavia. Siltikin olin vähän kiikunkaakun, kehtaanko julkaista suhruisia otoksia. Hyvä että kuitenkin laitoin, kun niin moni on ilahtunut linnun "tapaamisesta" :)

      Ai että, pöllöt on kyllä ihania otuksia <3

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s