Elämä(ä) tapahtuu

Meidän Pyry-kissa on kovasti kipeänä. Vakava-asteinen maksavaurio on hällä. Lisäksi ensimmäisen sivuvaikutuksia, mm. raju anemia. Ennuste on usein huono, mutta vielä on pieniä mahdollisuuksia Pyryn selviytyä. Maksavaurio on ilmeisesti kehittynyt silloin kun hän on oli sen pari viikkoa kateissa. Kovasta laihtumisesta päätellen todella vähällä / olemattomalla ravinnolla.

Hoitoja on päätetty jatkaa niin kauan kuin suunta on vähänkään ylöspäin. Sitten jos mahdollisuuksia ei enää ole, tai vireystila muuttuu pelkäksi 24h kärsimykseksi, on tottakai tehtävä oikea päätös.

Tällä viikolla ollaan käyty neljä kertaa tiputuksessa ja ensi viikolla jatkuu samaan malliin. Erilaista lääkitystä menee niin suun kautta kuin piikkinäkin. Hieman hankalaa on sairasta kissaa lääkitä pahanmakuisilla lääkkeillä suun kautta, kuten kaikki kissaihmiset varpisti tietävät. Tilanteeseen suhteutettuna poika on kuitenkin ollut reipas, vaikka välillä aika loppu kaikkiin toimenpiteisiin. Ymmärtäähän tuon :( Yksi yö jouduttiin myös piikittämään itse täällä kotona, se(kin) oli aika kamalaa.

Yleensä tällaisissa tapauksissa kissa on aluksi eläinsairaalassa vähintään viikon, letkuilla ruokittuna ja nesteytettynä. Meillä korpimaillapäin ei klinikkaolosuhteita kuitenkaan ole saatavilla. Onneksemme ollaan saatu Pyry syömään suht hyvin, jopa critical care -ravintoa, niin ei olla ainakaan toistaiseksi edes mietitty pidemmälle matkustamista. Eläinlääkärimme on myös niin ihana ja kaikkensa tekevä ihminen, ettei muualle tahdottaisi senkään takia mennä. Hän on tullut Pyryn vuoksi töihin jopa hyvin ansaittuna vapaapäivänään. Maaseutu ja maaseudun ihmiset <3

Pyry ja Kerttu

”Höh. Kerttu (etualalla) änkesi viereen” :)

Noh.

Viikolla saimme tiedon, että mieheni äidillä on muutama päivä elinaikaa. Niin. Vaikka surutyötä on jo tovi tehty, tulee lopullisuus kuitenkin olemaan lopullista. Kun ei enää ole alitajunnassa salaa törkkiviä suuren ihmeen mahdollisuuksia. Vaikka miten tietää, hyväksyy ja sisäistää, niin ainahan niitä kuitenkin on. You know. On myös ollut raakaa, että ihminen enää vain kärsii letkuissa, ei pääse pois. Monipiippuisia ja vakavista vakavimpia asioita.

Itse olemme (fyysisesti) vähän heikohkossa kondiksessa. Viime kuukausina ei vaan ole ollut aikaa tai voimia huolehtia itseistään. Vaikka nyt, muuttojen jälkeen, siihen piti viimein olla mahdollisuus. Juu, ei ole ollut… On oikeasti paljon tärkeämpiä asioita kuin se oma itte. Tottakai pitäisi, erityisesti kun kummallakaan ei ole perusterveyttä tai normaalia toimintakykyä. Eikä suinkaan pungertaa veren maku suussa vaikka mikä olisi. Eilen olin aivan likellä laahustaa liikennemerkkiä päin, kun kannettiin Pyryä lääkärille. Jalatkin menee omia polkujaan, heh.

Välillä tekisi tiedättekö mieli mustahuumorillisesti huutonauraa jutuille, joissa kehotetaan huolehtimaan ensisijaisesti itsestä, jotta voi auttaa muita. Kun ei se aina vain ole mahdollista, vaikka miten karsisi päivistä kaikki jonninjoutavat ei-elämän-ja-kuoleman hommat. Pelkästään jo satojen kilometrien asiainhoitomatkat anopin♥ puolesta ovat olleet raskaita ja kivuliaita, vaatineet paljon veroja. Ikävä kyllä. Ei toki henkisestikään ole ollut varsinaisesti lystiä, mutta se puoli meillä on luojankiitos vahva. Kuten keskinäinen sidekin, onni myös onnettomuuksissa.

Liirumlaarum. Tässä postauksessa ei nyt tainnut olla mitään mieltä ylentävää tai oivaltavaa… Kökköä, ettei aina oo.

Elämä kuitenkin jatkuu. Voi hyvin olla, etten lähiaikoina ole blogistanissa tai muualla verkossa sen vähänkään vertaa mitä olen ollut, mutta palaan ilman muuta jossain vaiheessa. Ties vaikka miten uudistuneena :)

<3 <3

– Taru

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

26 Comments »

  1. Voih. =( Kaikkea kakkaa taas joka tuutista teille. =( Toivotaan anopille rauhallista matkaa rajan toiselle puolelle ja kissalle paranemista. Todella kauniit noi teidän kissat muuten. ♥

    • Kiitos paljon Heli ❤️

      Kissat kiittää kans kauniisti :) Yksi pörriäinen puuttuu kuvasta. On nää kyllä niin tosi ihania, ei voi kieltää ❤️

  2. ”Huolehdi ensin itsestäsi ja sitten vasta muista” koskee lähinnä lentokoneen happinaamareita asettamista naamalle. Ja muualla kuin lentokoneessa ihmisiä, joiden suurimmat murheet ovat kaksihaaraisten hiusten luokkaa.

    Huonot asiat tuntuvat kumuloituvan aina. Hyvät ei juuri koskaan. Koittakaa nyt jotenkin jaksella!! Hengessä mukana ollaan!

    • No just näin, sanos muuta.

      Kiitos kovasti, niin tehdään. Ehdottomasti. Päillä mennään, kroppa raahautukoon perässä ;) Taas on kyllä saanut huomata, että keho ilmottelee ihan kaikesta (kuunteli sitä tahi ei). Vaikkapa tänä aamu(yö)na; kello soi, toinen oksentaa, molemmilla mahat sekaisin, ei välitetä, nopsasti huolehtiminen että myös sairas kissa oletettavasti pysyy elossa seuraavaan aamuun saakka, kamat juosten autoon, keula kohti Tamperetta. Ei aikaakaan, kun mulla yhtäkkiä myös viiltävä hammassärky aivan tyhjästä. Ei oo reikiä tms ollut vuostolkkuihin. Noh, vauhdissa nappeja naamaan, toivoen ettei tuu ylös. Eteenpäin vaan silmäpussit loistaen. Ja nyt on näköjään vasta jotain puolipäivä… Buu.

      Toisekseen, mulla oli kyllä tehokasta duunia mukana tähän omalle lepovuorolle.., mutta tänne mää näköjään tulin pulputtamaan kommenttilootaani… Nooh, kukapa sitä ihan kaikkea pystyy. En mä ainakaan.

      Kiitos vielä. Arvostan tosi paljon että olette hengessä mukana. Ootte niin parhaita tyyppejä, että oksat pois.

  3. Voi kökkö miten teitä jaksetaan koetella aina vaan. Kauheita aikoja, onneksi teillä on toisenne. Mitä tuohon nyt osaisi sanoa muuta kuin halauksia, voimia ja kaikkea hyvää <3 Pakkohan sen auringonkin on jossain vaiheessa alkaa teille paistaa.

    • No juu, välillä on vähän tarpeettoman julmaa. Mutta, periksi ei anneta, kyllä täältä tullaan taas kun keritään :)

      Kiitos Hanna, halaus sinne myös <3

  4. Pyrylle parasta, teile parasta ja anopille parasta lempeää lähtöä. Ei tässä muuta osaa sanoa. Hiton raskas vaihe teillä menossa :( Mä en osaa katsoa mikä on tuorein postaus tossa sun pääsivulla, joten tämä viesti on tulee niin jälkijunassa. On ollut kovia työkiireitä ja niiden päälle inhottava ja samperin sitkeä flunssa. Meillä on uusi kissa-asukas. Pieni pentu, joka pelastettiin talon alta. Tuu kurkkaamaan meidän villipetoa kun joudat ;) Ja tosiaan, kaikkea hyvää ja parasta mahdollista sinne teille kaikille <3

    • Kiitos Johanna <3

      Vähiin on jäänyt mullakin blogistanissa hengailu. Anoppi nukkui pois viime kuunvaihteessa. Pieninäkään härdellivapaina hetkinä ei oo huvittanut kirjoitella, eikä oikein muiden blogi-iloista riemuita hautajaisjärjestelyjen keskellä. Semmosta se vaan on.

      Pyry täällä porskuttaa edelleen, ja merkit näyttäis nyt että vielä paraneekin :) En tiedä, montako elämää yhdeksästä on tuo sairaus jo vienyt, mutta ihmeellistä on, että selvitä voi ja vointi on kohenemaan päin <3

      Oi että, tulen ehdottomasti katsomaan villipetoa! Ihan mahtavaa! Toivottavasti lentsun pentele tajuaa jättää sut rauhaan. Mur.

  5. Surullisia kuulumisia…Paljon voimia raskaisiin aikoihin ❤ Toivottavasti saatte päiviinne myös ilonpisaroita ja onnenpärskeitä! Allekirjoitan täysin tuon itsestä huolehtimisen mahdottomuuden tuollaisina aikoina…Kun ei vaan aina voi eikä jaksa, oikeasti!!!

    • Moi Maarit! Oi miten miten kivaa nähdä sua tälläkin puolella <3 Kiitos ihana <3

      No just näin se on – niinku oikeasti. Ugh.

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s