talvimaisema

Talvimaisemien näkymisiä

Miksiköhän kuulumiset muuten ovat ´kuulumisia´ eikä näkymisiä? Kun eihän esimerkiksi tästä postauksesta kuulu yhtään mitään, vaan näkyy, toivottavasti tunnelmia :) Ilo ainakin on suuri, koska pystyn jo kuten-joten kirjoittamaan ja kuvaamaan kahdella kädellä! Jes!

Marraskuussa tosiaan sattui pieni onnettomuus kotiovella, ihan tavallisena arkiaamuna. Merkillinen hetki kyllä. Ensimmäisinä sekunteina muistan miettineeni, että mistä hitosta tota verta oikein pulppuaa ja mitä ihmettä tapahtui. Seuraavina taas, ei ei ei nyt, ei mulla ole aikaa tällaiseen. Sitten tuli ok, ahaa, tätäkö mä saakeli erehdyin tilaamaan, kun vain pari päivää aikaisemmin menin sanomaan ääneen, että pitäisi pikaisesti priorisoida yhtä ja toista.

Pohjois-Karjala

Noh, vähensin rautoja tulilta. Eihän yksi ihminen yksin pysty tekemään kuutta eri duunia, vaikka olisi miten intopinkeenä tekemisiinsä ja luovuuteensa. Tai tietysti voi, mutta eihän siinä ole mitään tolkkua.

Kumma juttu, ettei aikani kuitenkaan tunnu lisääntyneen, vaan pikemminkin päinvastoin. Häh. Sairauslomaa käsipuoleuden vuoksi en ehtinyt pitää pätkääkään, yöunet on mitä on, ja stressi yrittää porata reikiä kilpeeni. Ei muuten tule onnistumaan :) Vaikka kaikenlaista uutta on päällänsä, olen silti myös levoton. Ikään kuin tahtoisin taas toteuttaa jonkin oikein ison elämänmuutoksen. Pienemmät ja ennenkin tehdyt, tai yllätysten virrassa kulkeminen ei tavallaan riitä. En vain tiedä minkä tyyppisen tahtoisin tehdä, ja miksi? Ehkä olenkin jäänyt koukkuun isojen muutosten toteuttamiseen. Mahdollisimman korkealta hyppäämisiin, vaikka samalla olen vähän uuvahtanut. Hmm.

Pohjois-Karjala

Pohjois-Karjala

Mennäkseni maisemiin:

Lunta on! Noin polveen saakka upottaa jos metsänreunaan yrittää rämpiä. Untuvatakit ja pilkkihaalarit on jo tovin olleet esillä ja meininki on oikeen puhtaan valkeeta talvea.

Pohjois-Karjala

Pohjois-Karjala

Pohjois-Karjala

Aurinko laskee jo kahden jälkeen, aika hassua! Lyhyiden päivien ympärillä on säkkipimeää, toki. En muuten tiedä / ole kiinnittänyt huomiota miten kaukana täällä on lähin katuvaloilla varustettu alue. Ainakin noin neljänkymmenen kilsan päässä on, ehkä siellä sitten. Ei paljon kajastele missään taivaanrannassa.

Sinänsä en koe (tai tiedosta?), että vuodenajan pimeys vaikuttaisi minuun jotenkin tuntuvasti. Kyllä ne on ihan muut asiat kuin säät tai valot, jotka sen tekee. Joko syö tai luo energiaa.

Pohjois-Karjala

Pohjois-Karjala

Muistan kuinka mietittiin jo viime keväänä, että mitenkähän ihmeissään ollaan pakkasten ja lumimäärien kanssa, jos näillä leveysasteilla ollaan talviajan yli. Noh, onhan tuota ollut ihmettelemistä; vaikkei ole edes sydäntalvi vielä. Jos joka päivä olisi tarve lähteä kodin ulkopuolelle, niin varmana sieppaisi ihan huolella auton hangesta kaiveleminen ja pitkät jäiset luistinradat tiet. Tai mahaa myöten kyntäminen, kun aura ei vaan ehdi joka kolkkaan yhtäaikaa. Tai jos pitäisi itse huolehtia kiinteistön lumitöistä ja/tai lämmityksestä. Mutta koska näin ei ole, niin seikkailustahan tää menee. Ainakin useinmiten.

Pohjois-Karjala

Saimaan rantaan ei tänään päässyt mitään kautta. Tuota ^ tietä yritettiin, mutta niinhän siinä kävi, että pyörähdettiin hankeen sutimaan. Joskus ei auta edes alhainen vauhti, kun tie vaan vie ja vie. Ei kuitenkaan mitään vaurioita tai sellaista, joten no problem.

Pohjois-Karjala

Lämpimät terkut Pohjois-Karjalan metsistä,

– Taru

Kuvat lähinurkilta tänään, ihan päiväsaikaan..

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

16 Comments

  1. rautalintu

    Huh! Jopa oli ikävä tapaus. Toivottavasti käsi paranee kunnolla!

    Mietin tuota muutosasiaa. Jossain vaiheessa itsellä oli isoja muutoksia (eivät kylläkään itse aiheutettuja) ja kun niistä selvisi, hengähti tyytyväisenä kun elämä oli taas tasaisen turvallista. Sitten tuli jokin sellainen pieni nakerrus takaraivoon, että vois sitä jotain tapahtua… (Ei tapahtunut.)

    Teillä näyttää oikealta talvelta. Meillä ei ole oikeastaan yhtään. Lunta on satanut muutaman kerran juuri niin paljon, että maa on ollut hetken valkoinen. Sitten on noussut plussalle tai satanut vettä.

    1. Taru

      Joo, kaikkea sitä hetkissä sattuukin! Haava on nyt (vihdoinkin) kiinni, mutta en tiiä tuleeko käsi täysin entiselleen, tunto ym. Sillä ei loppujen lopuksi oo juurikaan väliä, pääasia ettei osunut päähän :) Onni onnettomuudessa.

      Oon aatellut sitäkin, että tahtoiskohan joku pieni osa minusta just sitä turvaa. Että elämä olisi semmoista tavallista ja “normaalia”. Se nimittäin olisi valtavan iso muutos :D Mutta en oikein usko soutavani siihen suuntaan.

      Lunta on aika paljon, vaikka täälläkin on välillä ollut plussan puolella. Sitä on vaan tullut niin hitokseen, ettei pienet sulamiset oo paljon verottaneet :D Ihan kivaa kyllä, että on valkeeta.

  2. Saara

    Kyllä on mahtava talvi ja maisemat teillä. Nyt vasta oikeastaan tajusin kuinka pohjoisessa oikein olettekaan.
    Mukavaa että olet jo parempi. Osaan jotenkin samaistua tuohon, että on muka pakollinen tauko mutta aikaa ei sittenkään ole yhtään enempää.
    Niinhän sitä sanotaan että mikään ei ole pysyvämpää kuin muutos. Tiedä sitten, ehkäpä muutoksiinkin voi jäädä koukkuun?😮

    1. Taru

      Kiitos Saara :)

      On kyllä ollut hassua katsoa kuvia “etelästä”, kuten täällä sanotaan, kun esim. rannikolla ei vielä näytä talvelta ollenkaan. Sitähän se on ollut suurimman osan elämästä, lyhyet talvet, mutta äkkiä ihminen tottuu kaikenlaiseen.

      Itse järjestetyt muutokset on innostavia ja inspiroivia, ehkä juju on siinä. Miksei myös vastoinkäymisten voittaminen, mutta vasta siinä vaiheessa kun taistelu on ohi. Jos kyse on jostain isommasta.

      Ollaan palasteltu esim. muuttamista sinne, tänne tai tuonne, mutta enpä sittenkään tiedä. Vähän niinku boring, niin nähty. Liian pientä, ei huvita ;D

  3. Pilvi

    No höh, noita havereita, toivottavasti voit jo paremmin!! Olipa kiinnostava, mutta myös vähän arvoituksellinen tuo postauksen alkupuoli. Jään kiinnostuneena odottamaan, onko jokin Suuri Suunnitelma pulpahtamassa ulos.

    On kyllä komeat kinokset siellä. Lumen keskellä kai tuon lyhyen vuorokausittaisen valoajan kestää… en tiedä. Mutta hyvin sanottu, että ihminen joko syö tai luo energiaa. Toivottavasti kuulun niihin luoviin. Juuri nyt on hyvä muistaa, ettei pidä antaa mustuuden viedä!

    1. Taru

      No siinäpäs se, kun en oikein itsekään tiedä mitä laatua olis puskemassa pintaan :D Vai onko. Marraskuussa jo toteuttaa pungersin pientä-suurta uutta, mutta tiedä häntä riittääkö se mihinkään (siis mulle ;). Venäjälle muuttoakin olen päässä pyöräytellyt, että sitäkö tässä nyt pitäis, mutta jotenkin blaah sekin? Ei puhuttele just nyt, riittävästi. Ehkä on tosiaan vaan ohitse menevästä levottomuudesta kyse :) Ehkä.

      Joo, ei mua jotenkin toi pimeys haittaa. Ihan samaan tapaan vetelen nollasta sataan ja päinvastoin, kuten kaikilla muillakin keleillä :D

  4. Mielekäs miellekartta

    Hurja oli Instan verikuva, onneksi selvisit noinkin hyvin! <3

    Kauniita kuvia kauniista maisemista. :)

    Itsekin mietin joskus, kuinka kauan suuretkaan elämänmuutokset pitävät tyytyväisenä, vai haluaako sitä aina jotain lisää tai enemmän. Itsehän lähdin tänä vuonna täytenä yllätyksenä ulkomaille töihin, ja nyt haaveilen muutosta asunnostani, jossa on vierähtänyt viimeiset 10 vuotta. Auttaakohan muuttokaan mitään? Toisaalta paikalleen jääminen juuri nyt ei tunnu oikealta. Sinä varmasti tiedät yhtä sun toista muutoista ja niiden "kannattavuudesta". ;) Varmaan keksimme kumpikin tahoillamme taas jotain jännittävää, olkoon suuremmista tai vähän pienimmistä muutoksista kyse. :)

    1. Taru

      Kääk. Mä aattelin / toivoin, että otos oli ihan kesy. Sorry <3 Hangen puolelta peiteltiin lumen alle, ettei naapuriraukat saa halvausta ohi kulkeissaan. Uuh. Vaikka veri on vain verta, niin onhan se aina vähän shokeeraavaa. Mutta juu, kyllä tää tästä, se on pääasia :) Ja ennenkaikkea ettei käynyt pahemmin – huhhuh :)

      Näin me tehdään, se on varma! Kehitellään kaikenlaista jännittävää, siitähän on elämä tehty :))

  5. Vanha Jäärä

    Hih, toi sun pähkäily ison muutoksen tarpeesta kuulosti männävuosien kotimaisen elokuvan nimeltä “Levottomat 3 – kun mikään ei riitä”. En ole kyllä nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta taitaa olla kyse erilaisesta levottomuudesta kun sulla ;-) Ainakin ekassa Levottomat-leffassa levottomuus oli lähinnä synonyymi seksille joukon random-ihmisiä kanssa. Noniin asiaan.

    Mitähän mun pitikään sanoa…lunta näyttää olevan joo. Mun ois kyllä vaikea sopeutua tuollaiseen. Vaan hengissähän sitä selvisi ne muutamat talvet täällä etelässäkin, jolloin lunta oli lähes metrikaupalla kans. Hyvä että käsi on jokseenkin parantunut! Koitahan keksiä kaipaatko muutosta ja jos, niin minkälaista.

    1. Taru

      :D :D Mäkään en ole kyllä nähnyt tota, mutta veikkaisin samaa. Ja ei, ei kyl oo tarvetta vieraaseen seksiin :D :D

      Niin asiaan. Lumisia ilmoja on juu pidellyt :) Keväällä taisi olla vielä toukokuussakin sulamattomia hankiplänttejä, ja olikohan pitkälti huhtikuu, kun päästiin ekan kerran silloisesta takaovesta ulos. Vähän päättelinkin, että lunta vissiin sit tulee kans kun tulee.

      Viisainta olisi todennäköisesti toteuttaa semmoinen iso muutos, että rauhottuis ja lepäis vähän ja yrittäis järjestellä hoideltavien asioiden kaaosta. Vaikka jälkimmäinen onkin ilmeisen mahdotonta ihan sataprosenttisesti. Koska eihän hommat ja rästihommat tekemällä lopu, vaikka yöt ja päivät pusertais… Tai jos jollain loppuu 100% puhtaille pöydille, niin aika super hero saa kyllä olla :)

  6. Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä

    Ihanaa, että käsi on paranemaan päin <3 Kaikkea sitä tuleekin ihminen tilanneeksi. Meilläkin välillä on manailtu tulevia kiireitä ja katkottu sitten vahingossa jaloista jänteitä. Janne kieltää mua aina manaamasta, kun pelkää, että on noidan vikaa :DDD

    Mua hiukan hymyilytti, kun kirjoitit kuulumisista / näkymisistä. Oon miettinyt joskus samaa. Nykyään ei enää niin paljon tule soiteltua, enemmänkin kirjoiteltua viestejä – ei niitäkään kuulumisia kuulla. Samoin aina hymyilyttää, kun sanotaan, että esim. laitetaan ohjelmia nauhalle. Ihanasti ihmisillä jää puheisiin nuo totutut fraasit. Asiat ikäänkuin jäävät elämään / tarkoittamaan jotain muuta.

    Sä osuvasti tohon loppuun toivottelit lämpimiä terveisiä. Teitä ei ilmeisesti siellä palele vaikka kuvista voisi toisin päätellä:) Terkut!

    1. Taru

      Kiitos Laura <3 Heh, mun mies on samoilla linjoilla vaimostaan :DD Ei paranis manata joo.

      Niinpä, ei nyky-digi-päivinä enää sillä lailla "kuuluta". Tai en mä/me ainakaan. Tosin täällä mualla elää edelleen se, että puolitutuilta naapureiltakin vähän niinku pitäisi käydä kyselemässä mitä kellekin kuuluu. Ihan jees, ken tykkää, mutta mua kyllä välillä rassaa tuo tapapiirre.

      Terkut sinne myös! Juu, ei meitä palella :) Kämpässä on lämmintä ja ulkona laitetaan vaatetta päälle :))

  7. Kaisa

    Kuulumiset… No joo, silloin kun vielä kaupassa törmäsin tuttuihin (siis olin aviossa ja kuljin seurassa, joka näkee ihmisiä. Ittellä lievä kasvosokeus enkä todellakaan huomaa ketään eli kuljen ns. laput silmillä) niin kun kuulumisia kysyttiin en kyllä osannut vastata kuin keski-ikäisesti: Käydään töissä ja sitten ollaan kotona. Hoidetaan kissat. Nukutaan välissä.

    Siis joo, normaali ihminen olisi kiinnostunut mitä toiselle kuuluu, mutta kun yleensä oravanpyöräilijöille ei kuulu mitään ihmeellistä.

    Näkyy kyllä sitäkin enemmän. Kameran takana etenkin. Kun osaa vain katsoa.

    Linnunradan käsikirjassa liftareille muistaakseni Ford Prefect ihmettelee kovasti, miten ihmiset jaksavat jauhaa itsestäänselvyyksiä. Esim ilmoista. Niin ihmettelen minäkin. Olenkin joskus MYÖS hämmentänyt vastaamalla pohtineeni jotain filosofista ongelmaa tms ns. arkielämän ulkopuolista.

    Taas meni vähän nillitykseksi, anteeksi :)

    1. Taru

      Kiitos Kaisa! Mä en kyllä nähnyt tässä yhtään nillitystä ;D

      Jos oikein ajattelee, niin ´mitä kuuluu´ on yksi hankalimmista ja turhimmista (anteeksi vain) kysymyksistä mitä on. Mitä pitäisi kuulua? Miksi pitäisi kuulua jotain? Mitä jos ei just huvita sanoa mitään? Mitä toinen tahtoo kuulla? On ilmoja pidellyt, vai jotain oleellisempaa? Rassaavaa.

      Mäkin olen toisinaan kokeillut vastata jotain hyvin lennokasta ja/tai syvällistä. Joskus on hauska nähdä semmoisesta seuraavia reaktioita. Hullut huvit, vai miten se nyt menikään :D :D

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s