saimaanranta_talvi

Äkkipysähdys, tapaus nro 3589

Tiistaiyönä istuin tällä samalla satulatuolilla ja kirjoittelin nopeasti pitkää postausta, joka oikein tulvahti yhtäkkiä mieleeni. En kuitenkaan tapojeni vastaisesti julkaissut sitä. Varmaankin siksi, etten jaksanut siihen syssyyn pieraista aiheeseen sopivaa kuvitusta.

Postauksessa pohdiskelin sitä, miten kaikki muutokset ja ponnistelut kuluttavat, vaikka osa olisi tosi iloisiakin. Että niitä uusia ovia voi aukoa myös liikaa, vetää ainavain överiksi. Niin ettei keho enää jaksa, koska ei koskaan ehdi sopeutua eikä latautua. Samalla mieli huristaa jo sataa uutta idistä olemassa olevan kokonaisuuden päälle. Se vaan on niin hitsin inspiroivaa ja riemukasta, kun virta tursuaa uutta. Kuten olen tainnut eräänkin kerran mainita, öhöm. Mutta onko se sittenkin ikuinen haasteeni, ja lopulta viimeinen kompastuskiveni..?

Loppupuolelle kirjoitin mm. tällaisia diippejä shittejä tulemia:

“Mietin tässä yksi hetki elämääni, että mitä kaikkea olenkaan tehnyt. Vaikka en ole moniakaan tapahtumia tai olosuhteita itse tilannut, niin helikopteriperspektiivistä näkyi tietynlainen kaava, niinku kehdosta asti. Vedän itseäni järjestelmällisesti piippuun. Jos vähän ylikin, sen parempi. Koska uupumus ja tarkoituksien eteen uhrautuminen kasvattaa vain luonnetta, niinkö..? Vai pitäisikö sanoa, että vedän ikään kuin itseäni pataan, en tiedä. Fakta kuitenkin on, että kuoreni ei enää jaksa kuljettaa minua ponnistelusta ja tempauksesta toiseen. Nyt 44-vuotias kehoni on jo vuosia varoittanut minua sairauksilla ja kiputiloilla. Näen ja tunnen kyllä viestit, juu, oikein hyvin. En vaan useinkaan vastaa niihin, kun on aina niin paljon muuta. ´Ei saa antaa rajoitteiden rajoittaa luovuutta tai elämistä, koska se vasta on pönttöä. Pitää vaan keksiä kiertoteitä ja ihan uusia ratkaisuja´, sanoo Taru. Hmm. Olen menossa kiitolaukkaa samaa tietä kuin kaksi läheistä, kuusikymppisenä hautaan. Tilanteeseen, kun kroppa ei enää kertakaikkiaan kestä, vaikka mieli olisi kuinka itsepäinen ja sisukas.”

Mutta en siis koskaan ehtinyt julkaista tekstiä. Koska…

Saimaanranta talvella

Yhtäkkiä sairaalassa, välillä minä

Ja kas. Keskiviikkona, eli seuraavana päivänä makasin hailakanvihreä paita päällä Pohjois-Karjalan keskussairaalassa härveleiden ympäröimänä, epäilyksenä aivoverenkiertohäiriö. Infarkti, tukos, vuoto, näitä mitä ne on. Ihan puun takaa tuli raisuja näköhäiriöitä, puheen tuottaminen meni kiven taakse, raajat ei totelleet, lamaannus ja huimaus, ei pystynyt mitään. Kaupan päälle jokin iski tasaisin väliajoin puukkoja vasempaan ohimoon, kuten oli aloittanut jo muutaman päivän ajan. Voi morjens ja tööt.

(Tässä välissä täytyy mainita, että diagnooosi oli lopulta (nyt voidaan sanoa “vain” ja onneksi) aurallinen migreenikohtaus.)

Itse olin kummallisen rauhallinen sisältä päin. Lähinnä suivaannutti lujasti, kun ei saanut kunnolla sanotuksi mitään. Ajatus siellä pään sisällä kumminkin toimi, epäuskosta huolimatta. Tosi outoa. Tiedostin myös, että nyt voi olla jopa loppu lähellä, mutta aattelin siitäkin että olkoon, jos on tarkoitus. Taistelisin tietysti viimeiseen asti, mutta kumminkin. Mehän ollaan Miähen kanssa niin syviä sielunkumppaneita, ettei semmoinen voi loppua edes kuolemaan. Että löydetään aina toisemme jotain mysteeristä tietä pitkin. Satavarmasti. Onneksi sitä polkua ei kuitenkaan tarvinnut lähteä löytämään.

Saimaanranta talvella

Miäs oli tottakai kaikessa mukana ja vierellä. Ja helvetin paniikissa. Tottakai. Voi meitä <3 Olihan tuo hurja juttu, ja ihan kamala se tunne, kun elämänsä tärkeintä ihmistä voi auttaa vain rajallisesti. I know.

Aika kovilla mun aivot taisivat kyllä käydä. Vieläkin, nyt perjantaina on paukut pikkasen vähissä. Alkaa ns. vanne kivistää heti jos yrittää jotain vaativampaa ongelmahommaa nopeasti ratkaista. Noh. Aikansa ottaa ja niin edespäin.

Saimaanranta talvella

Saimaanranta talvella

Aurallinen migreeni

Migreenistä olin aiemmin kuvitellut, että se on järkyttävä päänsärky, joka sisältää toisinaan myös oksentelua ja sahalaitojen näkemistä. Ollut joskus itselläkin, tosin viimeksi vuosia sitten. Nyt tiedän paremmin, että migreenikohtaus voi olla paljon muutakin, varsinkin aurallinen. Mitä jälkeenpäin lueskelin, niin puhevaikeudet auraoireina ovat vähemmän yleisiä; ja varsin harvinaisena oireena voi esiintyä voimanheikkoutta raajoissa sekä voimakasta huimausta tai kömpelyyttä. Ok – voidaanko tästä nyt sitten päätellä, että olen erittäin harvinainen muija ;)

Saimaanranta talvella

Saimaanranta talvella

Niin syvällinen en jaksa ihan joka päivä olla, että joka aamu riemuitsisin oikein tosissaan siitä että olen vielä elossa. Nyt sen taas varmasti hetken muistaa.

Että semmosia palasia ja aatoksia tällä kertaa. Nyt mennään vaan eteenpäin, mutta ei kovaa vauhtia. Ette muuten uskokaan, miten siistiä on olla tässä, just nyt <3

Rakkaudella,

– Taru

Kuvat räiskäisty tänään ip tosta läheltä. Olipas mukavaa, kun oli vähän päivänvaloa mukana!

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

30 Comments

  1. Heli

    Ohhoh. No onneksi oli kuitenkin “vain” migreeni. Nyt vaan relax hetken aikaa. Ja mielellään tietenkin myös jatkossa… vähemmän itsesi piiskaamista ja väkisin painamista. Menikö se oppi nyt perille? ;)

    Kauniit on nuo kuvat siitä läheltänne. ♥

    Mun ystävällä on sellanen migreeni, että siltä menee puhekyky myös. Sillä myös kohtauksen jälkeen on monta päivää päänahkakin arkana, ei edes hiuksia voi harjata. Minusta se kuulostaa todella kauhealta ja kivuliaalta. Oma migreeni on pikkujuttu tuollasen rinnalla, mulla kun on vain pieniä näköhäiriöitä ja parin tunnin jäätävä päänsärky. Itselläni ei jostain syystä ole ollut migreeniä pitkään aikaan, outo juttu, vaikka stressiä ja ahdistusta (ja masennustakin varmaan) onkin ihan koko ajan todella paljon. Ehkä mun migreeni on siirtynyt tai muuttanut muotoaan, hehheh, koska nykyään stressi on ennen kaikkea vatsassa ja suolistossa. Siellä toisissa aivoissa siis.

    1. Taru

      Sanos muuta. Vaikka oli kamalaa, niin onneksi kuitenkin. Mulla ei ollut ollenkaan sellaista jäätävää yhtenäistä pääkipua, vaan ikään kuin piikkejä vain. Ihme juttu kyllä.

      En oikein tiedä, stressikö vai mikä. En kuitenkaan ole lähellekään niin ressaantunut kuin olen monet jaksot ollut. Tai vuodet, pitäisi kai sanoa. Ehkä ylikierrokset ja ainainen unettomuus. Eihän ne ainakaan hyväksi ihmiselle voi olla.

      Jaa-a, katsotaan menikö perille. Syytä ainakin olis jo viimeinkin ;))

      Voih. Kaikkea kaunista vkonloppuun Heli ❤

  2. Satu

    Hui kaamea, kylläpäs säikäytti! Onneksi ei ollut migreeniä vakavampaa, mutta varmasti oli pelottava ja pysähdyttävä kokemus. Otahan iisisti. <3

    Kauniita maisemia! Samantyylisissä maisemissa olen ollut viime päivinä itsekin. :-)

    1. Taru

      No juu, kokemus oli, ehdottomasti! “What a day”, etten sanois. Sympatiani jollekin muulle kans, ihan sydämestä, sillä päivystävän neurologin mukaan oli kuulemma viime heinäkuussa ihan samanlainen tappaus. Heh. Mä niin tykkään näistä karjalaisista :)

      Nonni, sitten koettiin tänään sama auringonvalo! Vilkutellaan jos nähdään :))

  3. rautalintu

    On mahtanut olla pelottava kokemus! Onneksi olet paranemaan päin. Tavallinen migreenikohtauskin saattaa jättää “pumpulia päähän” ja ihmisen vähän hitaille hetkeksi aikaa, saati sitten noin raju kohtaus.

    1. Taru

      Hetkessä muuttui joo tuon päivän agenda. Sattui myös niin monimutkaisesti, että meni tunteja ennen kuin sain lääkettä, kerkesi siksi mennä noin pahaksi. Erääseen yksityiseen lääkäriasemaan tulen olemaan vielä yhteyksissä suolaisen reklamaation merkeissä. Ihmeissään olivat myös sairaalassa heidän toiminnasta.

      Noh. Onneksi nyt ollaan tosiaan tässä :) Vaikka käy vähän hitaalla, niin oikeaan suuntaan :)

  4. T*Koo

    Oi, joi, pelottava kokemus. Meillä on suvussa paljon verenkiertohäiriöitä. Itsellänikin oli joskus vuosia sitten pelottava kokemus siitä, kun puolet maailmasta musteni. En tiedä, oliko se migreenikohtaus, koska päätä ei varsinaisesti särkenyt. Sellaisena sitä kuitenkin pidän luettuani kuvauksia ihmisten migreenikohtauksista.

    1. Taru

      Samma här, kokemusta on vierestä. Mieheni äitikin meni juuri syksyllä aivoihin iskeneen sairauden vuoksi. Surkeita juttuja.

      Mulla kans puuttui kokonaan se yhtenäinen jyskytys. Kaikenlaisia migreeneitä sitä onkin. Kääks.

  5. Saara

    Hui! Kyllä varmasti säikäyttää! Migreeni on viheliäinen tauti. Vaikka tällä kertaa tosiaan onneksi vain se.
    Itselläni on tällä hetkellä migreeni hallinnassa, mutta muutama vuosi sitten olin jäätävässä päänsäryssä = migreenissä ja sänkykamaa kaksi viikkoa putkeen. Silloin olin itse myös varma, että jotain on pahasti vialla. Pitkällisen stressin päälle sekin tuli.
    Tsemppiä rauhoittumiseen ja toipumisiin!

  6. Anu

    Auts. Ein nuo migreenikohtaukset mukavia ole. Lamaannuttavat moneksi päiväksi nimim. sivusta seuraaja.
    Onneksi ei ollut infarktia tai vuotoa.
    Nyt anna itsellesi aikaa :)

  7. Kaisa

    Pysäyttävää. Onneksi ei pahempaa vaikka kamalaa yhtä kaikki.

    Se on kun ihtensä kanssa joutuu elämään ja loppuviimein ite on se joka ainoastaan pystyy ihteään hallinnoimaan. Ei ulkopuolisen “herkiä pois, oles ny siinä” mitään auta jos ei ihtesä korvat ole herkillä.

    1. Taru

      Niinpä, onneksi ei käynyt pahemmin.

      Sa se. Itsestä tuo lähtee. Ei tosiaan riitä edes että kuulee kehonsa viestit, vaan niiden mukaan pitäisi myös toimia. Pitkä projekti ;)

  8. Vanha Jäärä

    Huh huh! Pelottavinta tuollaisessa on loppujen lopuksi se sairaala-asuun ja letkuihin joutuminen…Onneksi selvisi eikä ollu mikään infarkti!

    Mulla on ollut kans joskus aurallista migreeniä ihan pelkällä auralla. Puoli tuntia pykertää jotain ihmeellistä sahalaitakuviota peittäen melkein puolet näkökentästä ja se siitä. Ei mitään muita oireita. Sekin on sen verran harvinaista, että työterveyslääkäri lähetti mut neurologin ihmeteltäväksi. Nyt ei oo pitkään aikaan ollut, enpä tiiä miks joskus on ja joskus ei, ei tunnu mulla olevan stressiin liittyvä juttu.

    1. Taru

      Tavallaan joo. Jo siinä kohtaa kun aluksi juoksutettiin sängyllä pitkin sairaalan käytävää, jotenkin iski tajuntaan että ei yhtään tiedä miten tässä käy. Vilisevän katonkin kuviot jäi mieleen.

      Kummia juttuja sullakin. Yhtä ja samaa laukaisevaa nimittäjää ei taida ollakaan. Mulle lääkäri kertoi esim mahdollisuudesta ikä + hormoonikierukka. Että jälkimmäinenkin saattaisi aiheuttaa. En ny kuitenkaan vielä ole lähtenyt otattamaan pois… :)

  9. marikan polut

    uhh, kuulostaa pelottavalta!

    Mulla toisinaan pelkkää auraa ilman migreeniä, toisinaan taas päänsärkyä ilman auraa, miehellä aura on pahempi kuin itse päänsärky ja nuorisolla löytyy koko kirjo.
    Puutumiset, puhevaikeudet ja vastaavat tuttuja meille kaikille.

    1. Taru

      Ou nou. On teillä kestämistä koko perheen voimin :(

      Niinkin kai sanotaan, että perinnöllisyys olisi yksi tekijä. Minunkin äidillä on / on ollut, sitä tavanomaisempaa laatua. Ja yhdeltä sisarukseltani kerran ikään kuin halvaantui koko toinen puoli, juurikin aurallisen migreenin yhteydessä. Kaikkea sitä onkin, ei voi muuta sanoa.

  10. Miia Lahtinen

    Onneksi oli vain migreeni! Saanko udella mikä lääkäriasema oli kyseessä ja ollaanko sieltä jo vastailtu?

    Kivaa viikon alkua uudelta lukijalta!:)

    -Miia

    1. Taru

      Oi, lämpimästi tervetuloa Miia!

      Jaa-a, en oikein voi sanoa sitä :) Olen koittanut varjella hataraa anonyymiteettiani sillä, etten ole täällä suoraan kirjoittanut nykyistä asuinpaikkakuntaa :) Ei silleen mitenkään maailman vakavin juttu, mutta en vaan tahtoisi ottaa samaa riskiä miten kävi aikaisemmin. Sisustusblogiaikoina jaoin talosta tunnistettavia ulkokuvia yms, kuten oli kotisaarikin tunnistettavissa, niin eikös jotkut tupanneet ihan pihaan asti. Meitä on niin moneen junaan, että parempi koittaa vähän vahtia omaa pysäkkiä :))

      Kiitos, kivaa ja kaunista viikkoa sinulle myös! <3

  11. Mielekäs miellekartta

    Olipa taas hurjaa luettavaa! Onneksi selvisit, eikä Miästä ja kaikkea muuta tarvitse vielä hyvästellä. 💗 Kunpa ei tarvitsisi vielä piiiiiiitkään aikaan. Tuntuu, että sinun tulisi nyt todella löysätä tahtia ja rentoutua. Ei pariksi päiväksi, ei edes pariksi viikoksi, vaan pysyvämmin ja syvemmin. Tosin hyvähän se on minun sanoa, kun itsekin kaipaan kaikkea uutta ja isoja muutoksia usein, mutta… Koska itse olen nuorempi, keho ei vielä ole lähetellyt sellaisia viestejä kuin millaisia sinä olet saanut. Olisi kyllä upeaa, jos pystyisit hetken vain olemaan ja ihmettelemään ilman turhia rasituksia. Paljon hyvää vointia joka tapauksessa! ❤

    1. Taru

      Kiitos kauniista sanoista ❤❤

      Joo-o, mietin itekin jossain vaiheessa, että voisi oikeasti olla kiva ja hyvä pitää joskus ihan oikeaa lomaa. Edellinen oli vuonna 2013, kokonaista kymmenen päivää. Siitäkään ei kyllä kukaan maksanut mitään, mutta että oli tosissaan lomalla, se oli erikoista :))

      Aikeet on taaskin olleet erit kuin käytäntö… krhm. Muutoksia tai muitakaan omia asioita en tosin ole joutanut ponnistelemaan, koska vapaa-aika on tavallistakin kovemmin kortilla. Onneksi sentään anoppini kuolinpesän hoito alkaa viimeinkin olla loppusuoralla, luultavasti “oikeiden” töitteni kasautuminen helpottuu siitäkin. En tokikaan valita tai muuta sellaista, mutta on se kaikkineen ollut yksi iso sivu-urakka hoitaa monta kuukautta täältä toiselta puolelta Suomea käsin. Jos on elämäkin tuskallista, vaikeaa, byrokraattista (ja kallista), niin niin on kuolemakin. Joskus tuntuu melkein, että kaikki inhimillisyys on maailmasta kadonnut. Surulle eikä millekään anneta tilaa hetkeäkään, vaan raastetaan omaisia kaikella mahdollisella. Yhtään mikään ei tunnu riittävän. Todella surullista sekin.

      Kuule. Sinä se kanssa tarvitsisit jonkun ihanan lomarauhan jota odottaa ❤ Vaikka sekin lohtu olisi tällä hetkellä taatusti laiha. Niin kamalaa, mitä joudut läpikäymään. Voimaa ja vointeja sinne oikein paljon myös ❤❤

      1. Mielekäs miellekartta

        No ei tosiaan ihmekään, että on sekä henkisesti että fyysisesti poikki, kun lomitta joutuu tekemään vaikka mitä hommia vuosi vuoden jälkeen. Onneksi edesmenneen anoppisi asiat on pian hoidettu. ❤ Olen huomannut ihan saman kuin sinä tuon kuolemisen byrokratian ja eri asioiden maksullisuuden suhteen; kyllähän työstä kuuluukin maksaa, mutta monissa jutuissa (kuten sanomalehtiin laitettavissa kuolinilmoituksissa) on lähinnä pelkkää rahastuksen makua. Se tekee vain surullisemmaksi, ja monia palveluita ei halua käyttää ollenkaan.

        Kiitos voimatoivotuksista! ❤ Jospa meillä molemmilla pian vähän helpottaisi. Jollekin (talvi)lomalle olisi kyllä ihana lähteä, vaikka päässä ei viime aikoina olekaan ollut tilaa lomasuunnitelmille.

        1. Taru

          Noinhan se vähän on, että poikkinaisuus seuraa jatkuvasti. Vaikka olen päättänyt olla takertumatta rajoitteisiin, sairauksiin, kiireisiin ynnä muihin (jotta en tuhlaa energiaa valittamiseen sellaisista joille en mitään voi, vaan laitan mahdollisimman paljon iloa kivempiin juttuihin ja selviydyn viilipyttynä muusta), niin sehän ei kuitenkaan poista niitä. Edellä mainitut ovat läsnä & ns. housussa joka tapauksessa, ja kuluttavat ihmistä, vaikkei valittaisikaan. Siihen päälle kun toteuttelee myös kaikenmaailman itse kehiteltyjä muutoksia toisensa perään, lopulta kuluttaen itseään vielä lisää, niin avot. Tämän dilemman olen viimeinkin tajunnut :)

          Uuvutukset saisi kyllä luvan loppua. Pidetään huolta itsestämme, niin siellä kuin täälläkin ❤❤

  12. Menolippu Maalle

    Hei! Löysin blogisi ensimmäistä kertaa. Minulla ei ole koskaan ollut migreeniä eikä infarktia eikä mitään muutakaan vakavaa, mutta muuten tuo sata lasissa kulkeminen on kyllä tuttua. Kun ei millään malttaisi hidastaa :) Sitten ihmettelen, miksen saa nukuttua kun käyn niin ylikierroksilla. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti tauti ei pahene!

    1. Taru

      Hei! Oi, uusia vieraita! Kivaa kun eksyit tänne :)

      No niinpä, ylikierroksetkin voi teettää kaikenlaista. Vaikka intopiukkuus myös luo energiaa, niin kyllähän se myös syö… Varsinkin jos ja kun ei aina tajua kohtuutta :D

      Tsemppiä sinne myös, balanssia metsästellen :))

  13. banaaninkuorella

    Toivottavasti vältyt jatkolla migreeniltä. Minulla oli pitkään vaikeita aurattomia migreenikohtauksia, heräsin aamuyöllä oksentamaan ja olin seuraavan päivän heikossa kunnossa. Kohtaukset loppuivat kuin seinään 45-vuotiaana. Olen lukenut, että migreeni saattaa helpottaa keski-ikäisillä potilailla. Toivotan sinulle parempaa vointia!

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s