Valopilkkuja: Luontoyhteyttä ruudulta

Luontoyhteys (tai yhteydettömyys) on luullakseni yksilöllinen ja henkilökohtainen asia. Tai tila. Joku tuntee luonnon ja sen ilmiöt syvyyksien kautta, toinen tahtoo nähdä vain kauniit asiat, jokunen näkee kauneutta kaikessa, jotkut eivät tunne varsinaisesti mitään. Kas puu ja kasvi, mitä sitten, ihan hölmöä, ainakin jos aurinko ei paista. Ja niin edelleen. Veikkaisin, että näkemyseroista huolimatta tosi moni kuitenkin kokee luonnon jollain tasolla rauhoittavana. Ja myös iloa tuovana.

En yhtään tiedä mitä telkkarista tai eri kanavilta nykyään tulee (koska ei enää ole töllötintä), mutta esim. Areenan tarjonnan perusteella sanoisin että luonto-ohjelmat ovat kehittyneet (ja mahdollisesti lisääntyneet?) hurjasti. Niissä on mukana myös yhteyttä ja tunnetta, ei vain paikkojen tai lajien esittelyä.

Parasta on tietysti itse hakeutua luontoon ja maastoon, kokemaan sitä. Aina ja joka hetki se ei kuitenkaan ole mahdollista; ja toisaalta on mielenkiintoista avartaa mielikuviaan myös muilla tavoin. Keräsin tähän pläjäyksen omia suosikkejani tämänhetkisestä luonto-ohjelmatarjonnasta, Suomen sekä Pohjolan upeasta luonnosta:

Metsien kätkemä

luonto_ohjelmat_metsien_katkema

”Suomalaisessa luonnossa asuu elämyksiä, jollaisten perässä moni matkustaa toiselle puolelle maailmaa. Metsien kätkemä tempaisee katsojat mukaan näihin mykistäviin luontokohteisiin. Reetan ja Antin johdolla kuljemme kanervameren violetiksi värjäämiltä ulkosaarilta Ahvenanmaan kevääseen ja lopulta pohjoisen leimuavaan ruskaan. Vielä kiehtovammiksi paikat muuttuvat, kun tutustumme syvemmin niiden historiaan ja mytologiaan.” – areena.yle.fi/1-3758168

Tässä sarjassa on mukana minulle maistuva mauste, mytologia. Nam :) Hyvin yhteenliitettynä muutenkin mielenkiintoisiin käyntikohteisiin. Ihanasti myös juontajat vapautuvat jaksojen edetessä. Kannattaa ehdottomasti katsoa viimeinenkin osa, muistelujakso nuotiolla.

Jakso 1: Saaristomeren salaisuudet (28 min)
”Unelmoimme majakanvartijan elämästä kuin Muumipappa, purjehdimme kaljaasilla viikinkireittejä Bengtskäristä Örön vanhaan sotilastukikohtaan ja saunomme salaperäisellä laguunisaarella.”

Jakso 2: Lohjan lehdot ja Paavolan tammi (28 min)
”Lohjan luonto on innostanut taiteilijoita Lönnrotista Amorphiksen laulajaan, Tomi Joutseneen. Matkustamme suomalaiseen sielunmaisemaan, lehtoihin ja luoliin, sekä kohtaamme pyhän tammen.”

Jakso 3: Ahvenanmaan aarteet (28 min)
”Ahvenanmaan mystiset kivilabyrintit, vanhat viikinkisatamat ja Geta-vuoren jännittävät luolat tarjoavat paljon tutkittavaa. Täällä ovat piileskelleet aikoinaan niin sotilaat kuin noidatkin!”

Jakso 4: Paasveen piru ja Paholaiskivet (28 min)
”Saimaa pitää sisällään monia salaisuuksia. Meteoriitin törmäyksestä syntyneellä Paasveellä näkyy outoja valoilmiöitä, ja muinaisilla uhrikivillä nousevat edelleen ihokarvat pystyyn.”

Jakso 5: Myyttinen Koli (28 min)
”Miljoonia vuosia sitten Koli oli Himalajan korkuinen vuoristo. Vaikuttava se on edelleen, ja täynnä tarinoita. Millaisia tarinoita Pielinen ja Pirunkirkko meille tänään kertovat?”

Jakso 6: Kalajoen dyyneiltä Kallankareille (28 min)
”Kalajoki kohosi merestä vasta kivikauden lopulla – ja nousee yhä. Kuljemme kiemuraiselta Siiponjoelta dyyneille ja vierailemme kalastajien ja hylkeenpyytäjien Kallankareilla.”

Jakso 7: Kainuun korpimailla (28 min)
”Astelemme Lönnrotin jalanjäljillä Vienan polkujen maisemissa, ihmettelemme Kalmosärkkien kuoppia ja pääsemme kokemaan Karhun kunniaksi järjestettävän rituaalin Julma-Ölkyn rotkojärvellä.”

Jakso 8: Lemmenjoki ja mahtiseidat (28 min)
”Inarissa myytit elävät vielä. Kuljemme Ukonsaaren seidalta Ravadaskönkään putoukselle. Lopulta nousemme jumalten vuorelle, Pyhä-Nattaselle, paikkaan, jota moni sanoo kauneimmaksi näkemäkseen.”

Jakso 9: Nuotiotarinat (28 min)
”Matkan päätteeksi istahdetaan vielä nuotiolle ja käydään läpi matkamme kauneimmat ja tunteikkaimmat hetket. Tarinoita reissuilta ja ennennäkemätöntä materiaalia kameroiden takaa.”

Meidän maamme

luonto_ohjelmat_meidan_maamme

”Meidän maamme on ainutlaatuinen ohjelmasarja, jossa koko Suomi ja sen upea luonto esitellään ilmasta käsin. Kerrontatyyli on äärimmäisen yksinkertainen ja samalla vaikuttava: helikopterilla tehtyä ilmakuvaa, ohjelmaa varten sävellettyä musiikkia ja graafisesti esitellyt kohdetiedot. Sarjassa nähdään Suomi sekä kesäisen vehreänä että talven karuudessa. Kuvissa näkyy koko Suomi: Lapin tunturit, Pohjanmaan lakeudet, Itä-Suomen järvimaisemat, saaristo ja rannikkoseutu sekä eri kaupungit ja niiden elämä.” – areena.yle.fi/1-3859526

Meidän maamme on sen verran tuore, ettei olla vielä katsottu kaikkia jaksoja. Mutta ihastuttu jo on. Tämä on sillä(kin) lailla erilainen, ettei sisällä lainkaan puhetta, vaan vain musiikkia ja komeita maisemia erilaisista kulmista. Niin ylhäältä lintuperspektiivistä kuin vähän lähempääkin. Kaunista ja rauhoittavaa.

Jakso 1: Länsi-Lappi (29 min)
Jakso 2: Itä- ja Pohjois-Lappi (29 min)
Jakso 3: Pohjanlahti ja länsirannikko (29 min)
Jakso 4: Pohjanmaa ja Häme (28 min)
Jakso 5: Läntinen Järvi-Suomi (28 min)
Jakso 6: Itäinen Järvi-Suomi (29 min)
Jakso 7: Etelärannikko (28 min)
Jakso 8: Helsinki (29 min)
Jakso 9: Ahvenanmaa ja Saaristomeri (29 min)
Jakso 10: Koko Suomi (29 min)

Katoava Pohjola

luonto_ohjelmat_katoava_pohjola

”Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen selvittää kuusiosaisessa dokumenttisarjassa ihmisen ja pohjoisen luonnon monimutkaista suhdetta. Sarja kertoo tämän päivän ihmisten kyvystä elää rintarinnan villin arktisen luonnon kanssa. Kuvausmatkat vievät Kimmon uskomattomalle seikkailulle Pohjoismaiden syrjäisimpiin kolkkiin; jäätiköille, tuntureille, aarniometsiin ja Jäämeren rannoille. Matkansa myötä Kimmolle paljastuu, kuinka kuusi avainlajia on joutunut ahtaalle ihmisen toiminnan ja asenteiden takia. Susien, ahman, valaiden, jääkarhun, norppien ja myskihärkien tulevaisuus näyttää synkältä. Kimmo kuitenkin uskoo, että pelastamalla nämä lajit, voimme muuttaa koko pohjoisen luonnon tulevaisuuden. Muutosten aikaansaaminen ei ole kuitenkaan helppoa, sillä reviirikiistat repivät myös paikallisia ihmisiä kahteen eri leiriin. Jokaisessa jaksossa koetukselle joutuvat myös Kimmon omat näkemykset.” – areena.yle.fi/1-3732249

Koskettavia, huikeita ja tunteita täynnä olevia tarinoita. Voih ja voi että. Vetää jotenkin niin sanattomaksi, etten osaa sanoa muuta. Kimmo Ohtonen on hieno ihminen, siitä olen vakuuttunut.

Jakso 1: Turistien taivas (43 min)
”Arktisen matkailun suosio on kasvanut ja rahalla pääsee maailman pohjoisimpiin kolkkiin. Jääkarhu on Huippuvuorten saariryhmän turistivetonaula. Kimmo selvittää millainen uhka turistimassat ovat hauraalle luonnolle.”

Jakso 2: Poromiesten valtakunta (43 min)
”Poronhoitoalueella on pitkään kiistelty petojen asemasta. Nyt uhanalaisille ahmoille vaaditaan tappolupia. Kimmo matkaa Kilpisjärvelle ottamaan selvää tunturissa piileskelevästä vihatusta aaveesta.”

Jakso 3: Salametsästäjien reviiri (43 min)
”Uhanalaisen suden kanta on romahtanut Suomessa salametsästyksen takia. Tästä huolimatta susialueiden ihmiset vaativat laillisen metsästyksen aloittamista. Itärajan korpimetsissä Kimmoa on vastassa korpilaki ja petoviha.”

Jakso 4: Valaanpyytäjien valtio (42 min)
”Valaanpyyntiä vastustetaan maailmanlaajuisesti. Islanti jatkaa kuitenkin edelleen suurten merinisäkkäiden pyyntiä. Pyyntikauden alkua seuraava Kimmo törmää yhteiskunnassa luikertelevaan valasbisnekseen.”

Jakso 5: Kalastajien kotikenttä (42 min)
”Uhanalaista saimaannorppaa on yritetty pitää hengissä jo 60 vuotta. Suunnitelmat suojelutoimien lisäämisestä saavat paikalliset kalamiehet sotajalalle. Kimmo seuraa kuinka norppa joutuu erimielisyyksien syntipukiksi.”

Jakso 6: Pilattu paratiisi (43 min)
”Erikoiset sairaudet aiheuttavat ongelmia Norjan myskihärille. Vasikkakuolemien taustalta paljastuu laajempi arktista luontoa uhkaava asia. Kimmo joutuu kohtaamaan synkän tulevaisuuskuvan Grönlannin syrjäseudulla.”

Miten luonto pelastaa

luonto_ohjelmat_miten_luonto_pelastaa

”Miten luonto pelastaa? Kaarina Davis paloi loppuun ja löysi yksinkertaisen elämän. Teologi Pauliina Kainulainen suree avohakattuja mieliä. Professori Kalevi Korpela antaisi luontoa lääkkeeksi.” – areena.yle.fi/1-3259880

Bonusvinkkinä vielä tämä viime syksyinen Inhimillinen tekijä: Miten luonto pelastaa? Jaksossa mukana myös ihanainen Kaarina Davis, jolle lähetän lämpimiä ja rakkaita terkkuja <3

. . . . . .

Huh. Tulipas paljon linkkejä :) Ootteko jo nähneet näitä ohjelmia..?

– Taru

Valopilkkuja -postaussarjassa sivuan tavoilla tai toisilla aiheita, joista itse olen saanut valoa hämärämpiin hetkiin. Lue lisää avausjaksosta.
Ole hyvä

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

18 Comments »

  1. Ensimmäiseksi tuli mieleen kommentoida, että mikähän siinä on, kun minua eivät luonto-ohjelmat kiinnosta, vaikka luonto livenä kiinnostaa paljonkin. En kerennyt ensimmäistä listaa kovin pitkälle, kun löysin jo monta huippukiinnostavalta kuulostavaa ohjelmaa (Saaristomeren salaisuudet, Ahvenanmaan aarteet ja myyttinen Koli). Tuo viimeinen melkeinpä nauratti, sillä juuri äsken vastasin omaan blogiini tulleeseen kommenttiin, että tekisi mieli Kolille. No, nythän sinne pääsisi. :-) Katseluaikaakin näkyy olevan ihan kohtuullisesti jäljellä: 82 vuotta ja 11 kuukautta. :-D Luulisi riittävän meikäläisellekin.

    Näin tuosta Meidän maamme -ohjelmasta vanhempieni luona vahingossa pienen pätkän, ja jäin hämmästyneenä tuijottamaan, että mikä juttu tämä on. En kuitenkaan jäänyt koukkuun, kun se musiikki tuntui jotenkin niin masentavalta.

    Kiitos ihan tosi paljon vinkeistä, koska en olisi näihin ohjelmiin varmasti muuten törmännyt!

    • Heh, vähän sama juttu. Sellaiset wanhat ja ”perinteiset” luonto-ohjelmat ei niin kovasti iske, vaikka luontoyhteys onkin syvä. Päättelen johtuvan siitä, että niissä ei välttämättä ole ”oikeaa” tunnetta mukana..? Tai jotain, en tiiä.

      Ihan mahtavaa, että vinkeistä syntyi iloa :)) Kiitos Satu sulle itsellesi.

      P.s. Joo, mäkin oon huomannut, että katseluaikaa on laitettu kerralla oikein kunnolla :D

  2. Minulta telkkarin katsominen on myös tykkänään loppu ja katson valikoidusti ohjelmia areenasta, ruudusta tai katsomosta. Luontodokkarit ovat parhaita ja pidän jotenkin erityisesti juuri Kimmo Ohtosen jutuista. Ohjelma norpista oli aivan ihana :)

    • Ei oo kyllä meilläkään kertaakaan tullut telkkareita ikävä :) Areenasta jotain katotaan, kun joskus katotaan. Katsomosta kerran jotakin yritin, mutta eipä tuo toimi Macilla. Noh – huihai :)

      Norppajakso oli kyllä ihana ❤ Ja kiva on se vanhempikin Ohtosen ja jonkun muun sarja, Ulos luontoon(ko se nyt oli). Hän on jotenkin niin tosi aito :)

  3. Äkäisenä ihmisenä tulen vihaiseksi ihmiselle ihan mistä luonto-ohjelmasta hyvänsä. Kehtaavatkin vaikuttaa luontoon, hävittömät. Vaikka tiedänkin esimerkiksi muinaisten preeriaintiaanien polttaneen preeriat puuttomiksi ihan biisonien laitumeksi, ja melko varmasti kaikkien muidenkin muokanneen ympäristöään, niin silti. Kehtaavatkin. Ja sitten itkettää. Ja sitten tankkaan autoni ja ajan hypermarkettiin ostamaan eksoottisia hedelmiä.

    (Areenasta katon jotain jos olen katsoakseni, töllövapaa ihminen)
    Totta puhuakseni katson luontoa mieluiten kameran putken läpi, mieluiten makroputken.

    • Ristiriitaista on. Minäkin välillä oikein raivoan, vaikkapa kuinka luontoa roskataan. Sitten menen kotiin ja vedän vesivessan. Ajan 140 km lenkin autolla ja ostan vessapaperia, joka on kääritty muoviin. Joka päätyy kaatopaikalle, joka on ihmisten luontoon rakentama roskavuori. Ärsyttävää.

      Kameran putkenkin läpi luonto on ihana ja ihmeellinen. Luontohetkistä jää myös ihania muistoja, jopa tunnetiloja joihin voi myöhemmin palata :)

  4. Tuota Meidän maamme on tullut välillä katsottua vähän aikaa jos telkkari on osunut vahingossa päälle juuri sen lähetystaikaan. Sitä on kyllä tiirattu lähinnä sillä mielellä, että näkyykö tuttuja paikkoja. En mä ainakaan jaksa pelkkää kuvaa telkkarista katsoa, pitäisi olla jotain asiaa kanssa.

    Täytyypä katsoa ainakin tuon Metsien kätkemää-sarjan kolmososa kun Getan luolissa on tullut könyttyä, muut paikat eivät ole alkuunkaan tuttuja. Lohjalla tars joskus käydä kun se on sentään tuossa melkein naapurissa.

    Suomessa on tavattoman paljon hienoa luontoa, jota saa enimmäkseen ihailla ihan yksinään. En ymmärrä miksi pitäisi matkustaa maapallon toiselle puolelle ihailemaan ihan toisen näköistä luontoa, kun täälläkin sitä moninaisuutta riittää.

    • Kivaa, että löytyi tuttuja paikkoja :) Nuo Ahvenanmaan luolat on varmasti kokemisen arvoinen paikka. Muutaman kerran olen muinoin Ahvenanmaalla käynyt, mutta harmi kyllä vain Maarianhaminassa (muistaakseni). Rallimatkoja isän kanssa.

      Täytyy sanoa, ettei minuakaan varsinaisesti harmita (enää), ettei kummankaan terveys tod.näk enää koskaan kestä lentokonematkailua. Onhan sitä tullut jo maailmaa nähtyä, ja Suomessa on tosiaan niin valtavan paljon kaikkea :)

  5. Mun ei tule luonto-ohjelmia telkkarista katsottua. Paitsi perinteinen Avara luonto, jonka juontajalla on niin ihanan rauhoittava ääni. että sitä vois vaan kuunnella päivät pitkät. Ja kyllä niin kummallisia otuksia täällä meidän maapallolla elelee, ettei riitä järki käsittämään sen enempää niitä eläviä kuin sitäkään, miten joku on pystynyt saamaan aikaan niin hienoa kuvaa niistä.

    Mutta ton sun viimeisen linkin (Miten luonto pelastaa) aion avata heti, kun on sopiva tilaisuus. Kuulostaa kiinnostavalta.

    Luonnokkaita päiviä sinne <3

    • Se on kyllä totta, että tällä pallolla on jos jonkinlaista elävää. Mun tekis aina mieli päästä silittelemään ja syleilemään kaikkia turkilla varustettuja eläimiä, ai että :) Noh, onneks on noita palleroita hoivattavana täällä kotonakin, että eipä sillä. Just nyt esmes riehuvat villinä kissapuussa ja yksi motkottaa kovaan ääneen. Liekö taas ollut ”vääriä” raksuja kupissa vai mikä lie :D

      Katto ihmeessä jos kerkiät / innostut, tuo on koskettava keskustelu.

      Kiitti, luontoterapialle olis kyllä tarvetta :) Avaraluontoisia päiviä sinne kans ❤❤

  6. Avara luonto on kuulunut meillä joka lauantai-iltaan niin kauan kuin muistan. Tuo Ohtosen sarja tuli siinä taannoin.

    Valitettavasti se oli pettymys. Minä kun olen niitä katsojia, joka haluaisi nähdä vain eläimiä – en Ohtosen tai kenenkään muunkaan ihmiseläimen naamaa. (David Attenborough tosin on poikkeus edelliseen. Hän on legenda. :D )

    Mutta joo, nuo muut vaikuttavat kyllä mielenkiintoisilta.

    • Aijaa, ja mää niin tykkään Ohtosesta :D Ja just siksi, että hän on niin kovin ja tunteikkaasti mukana kaikessa noissa ohjelmissaan.

      Attenborough on ilman muuta suuri legenda. Jotenkin vaan mua ei niin paljon innosta, en osaa sanoa miksiköhän.

  7. En kans katso enää lainkaan tv:tä joten tämäkin sinänsä hyvä tarjonta on mennyt ensimmäistä Metsien kätkemää -sarjaa lukuunottamatta ohi. Mutta tuokin on jäänyt minulta kesken, joten kiitos muistutuksesta! Täytyy tarttua pikaisesti noihin katsomatta jääneisiin jaksoihin. Nää ohjelmat on yleisesti ottaen niin tärkeitä. Viime kädessä tällaisten kautta luontosuhde ja mielipiteet luonnosta muokkautuvat, eli liittyvät kaikenlaisiin valintoihin, mitä ihminen ja myös mitä päättäjät tekevät.

    • Hyvin sanottu. Oon ihan samaa mieltä, että tällaiset ohjelmat edesauttavat myös tiedostamista. Niinku oikeasti. Jokainen voi tehdä jotakin, vaikuttaa hyvinkin monipiippuisesti niillä omilla valinnoilla ja tekemisillä.

      Kiitos Pilvi, on niin kivaa että vinksuistani on ollut monille iloa :)

  8. Kiitos, Taru, näistä linkeistä! Televisiotonta elämää elän minäkin ja Areena on se, mitä katsoo ja sitäkin harvoin. Nyt välttyy pitkäksi aikaa eteenpäin sopivan ohjelman etsimisen vaivalta, kun filmihetki tuntuu ajahkohtaiselta. Kiitos!

  9. Tätähän keskustelua voisi vähän laajentaa (mulla kun jutut aina leviävät käsistä ja valmista ei tule).

    Minulle ainakin avaran luonnon ym dokkarit ovat avartaneet maailmaa niin, että tiedän etten halua kokea lähes mitään näytetystä oikeasti. Kiehtovaa, kyllä. Omalle iholle, ei kiitos. Näytöltä on mukava nähdä leijona kaluamassa antilooppia mutta nähdäksesi sen oikeasti on aivan liian vaivalloista ja epätodennäköistä. Ja vaikka kannatankin kovasti paikallista työllistämistä ja yritteliäisyyttä, jokin ekohippi minussa nostaa karvansa pystyyn t u o t t e i s t a m i s e n kohdalla. Täysin epäloogisesti.

    En muista onko sellaista sanaa olemassa, joka kuvaa sitä pettymystä kun näkee jonkun todella kuuluisan ja kohkatun asian ekan kerran ja se ei säväytäkään. Tuli vain ne kaksi mummua Tyynenmeren rannalla jossain Linnunradan liftari -tarinoissa. Mummot katsovat valtamerta ensimmäistä kertaa. Toinen toteaa: Tiedätkö, se näyttää pienemmältä kuin kuvittelin.

    Isolla todennäköisyydellä olen toinen noista mummoista. Ja olen käynyt Tyynenvaltameren rannalla.

    Dokumenteistä vielä sen verran, että Teemalla on parikin sarjaa antiikin Kreikasta. Nekin kohteet katson mieluiten telkusta selitettyinä kun yritän turistimeren keskeltä luoda hätäistä silmäystä asiaan jota en täysin ymmärrä. Ekologisempaakin kun ei tartte lennellä sinne tänne. Voi keskittyä paikallistumtemukseen mutta pitää mielensä avarana. Avarana kuon luonnon.

    • Heh. Kukas sitä nyt ”valmiista” välittäisi, leviävät jutut on paljon mielenkiintoisempia! Minunkin mielestäni.

      Ihan totta, että joskus kaukaa nähty avarrus avartaakin sillä lailla, ettei tod. kiinnostaisi nähdä lähempää. Että pelkkä virtuaalikurkkaus riitti.

      Ja joo. Joskus, tai jopa useinkin, pidetään paljon melua tyhjästä. Luodaan mielikuvia, jotka ei livenä näytäkään yhtään siltä mitä uskoteltiin. Tai voihan se olla, että riippuu niin kunkin näkökulmasta..? Pettymyksiä tuotetaan joka tapauksessa.

      Niinkin on, että kun on nähnyt jotain vaikuttavampaa, ei enää hetkautakaan. Mulle on käynyt raunioiden kanssa niin. Olen useita kertoja käynyt eri puolilla Egyptiä ja nähdyt pyramidit, kuninkaiden ja kuningattarien laaksot ynnä muut. Esim. Karnakin temppeli oli niin syvästi vaikuttava paikalla koettuna (kuten tietysti myös Gizan pyramidit), että kaikki muut rauniot ja semmoiset lähinnä huvittaa. Tai ei muut rauniot itsessään, vaan niistä kohkaaminen, lähinnä just vaikuttavuuden osalta.

      Kreikassakin on tosiaan paljon kaikkea mielenkiintoista. :)

      Kiitos ihanista kommenteistasi Kaisa. Pidetään myö mielet avarana ja uteliaana!

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s