Valopilkkuja: Tervehdi tosiasioita

Tsemppikuvat ja viisaat iskulauseet ärsyttää joskus tuhannesti? Ymmärrän. Entä jos niiden sijaan moikkaatkin faktoja silmästä silmään, suoraan ja kiertelemättä?

1. Elämä on paskaa.

Se on! Täynnänsä sitä itteensä! Ja paska on paskaa, vaikka timanteilla koristelisi. Kohdalle sattuessa sonnan lapiointi yllättää useinmiten erityisesti määrällään. Jotta se maistuisi saajalleen mahdollisimman paskalta; tietenkin. Kakkasateiden tuloa ei kukaan meistä voi estää tai ennustaa. Joskus pienikin kuuro voi ottaa pattiin.

Huurrepuut

Huurrepuut

2. Olen vuoristoradassa.

Kyllä. Ja se ei ole mikään yksinäinen vahinkolaukaus. Meitä on täällä valtavasti. Moiii vaan, pidä vaunun kaiteesta kiinni! Tukka tötteröllä vedetään ylä- ja alamäkiä, ainavaan ja uudestaan. Mäkien päällä iloitaan täysillä ja rotkojen pohjilla kuuluu **tuttaa ja ryvettää, sillain tää härveli toimii.

3. En voi itse päättää elämästäni.

Et niin. Siitä voit olla satavarma, kts. tarvittaessa edelliset kohdat. Do what you can with what you have on yksi harvoista elämänohjeista, jotka pitävät täysin paikkansa.

Huurrepuut

Huurrepuut

4. En millään ehdi kaikkea yhtäaikaa.

Etkä tule ehtimäänkään.

5. Mä en kestä tätä.

Sekin on varma. Tältä pallolta ei vielä yksikään ole selvinnyt hengissä.

(Pitää muuten jakaa tähän väliin hiljattain lukemani artikkeli kuolevaisuudesta. Oli jotenkin niin osuvasti muotoiltu, vaikka otsikko saattaakin näyttää muulta: Petri Hiissa: 5 syytä miksi elämän väliaikaisuus on lahja)

Huurrepuut

Huurrepuut

6. Kukaan ei ymmärrä.

Totta tuhiset. Kokemus on jokaisen ikioma. Sitä ei voi toisen puolesta tuntea tai tietää kaikilta kanteiltaan.

7. Aina ei tarvitse jaksaa.

No ei todellakaan! Ei edes joka päivä, viikko, kuukausi tai välttämättä -vuosikaan. Ei kekään jaksa joka jumalan hetki. Olisi luonnotonta, jos joku jaksaisi. Ja ihan persiistä.

Huurrepuut

Huurrepuut

Välillä isolla ilolla, välillä kiukulla tai hajoomisella. Tai niin mää ainakin vedän, en tiiä teistä :D

Mainiota viikonloppua kaikille! <3 <3

– Taru

Kuvat pihapiiristä äsken.

Valopilkkuja -postaussarjassa sivuan tavoilla tai toisilla aiheita, joista itse olen saanut valoa hämärämpiin hetkiin. Lue lisää avausjaksosta.
Ole hyvä

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

24 Comments »

  1. Olet niin oikeassa. Terveisiä vaan täältä ojan pohjalta paskan seasta… nyt ollaan meinaan syvemmällä kuin koskaan ennen ja usko nousuun on melko mitätön. Mutta katellaan mitä tuleman pitää…

    • No voi sonta, etten paremmin sanois. Kunpa suunta kääntyisi pian siedettävämpään suuntaan! Sekin kyllä on (ainakin mun kokemuksen mukaan), ettei tietyssä pisteessä riitä energiaa ainaiseen paremman toivomiseen ja luottamiseen. Sekin meinaan uuvuttaa, jos jatkuu liian pitkään tuloksetta. Ennemmin keskittyy johonkin ihan muuhun, jotta saa hetken kaivattua ”lomaa”. Toivon sulle sitä myös, oikein paljon ❤❤

  2. Viimeisen vuoden aikana on paska elämä tullut tutuksi. Kaksi asiaa olen paskasta sisäistänyt:
    1) siihen ei pidä jäädä marinoitumaan
    2) hyvin kompostoituna se on erinomaista kasvualustaa jollekin uudelle ja kukoistavalle.

    • Oon täysin samaa mieltä, jälleen kerran. Kompostointi ottaa tosiaan aikansa, mutta ei ole mahdotonta ollenkaan. Tuhkapaskasta se feeniks lintukin nousi, ihan uutena ja kirkkaana :)

      Kolmanneksi ehkä lisäisin vielä, että on harhaluulo, ettei paskaa enää tulevaisuudessa tulisi. Että se olisi jollain kerralla lopullisesti voitettu. Ehei. Toki joka kerta kehittyy uusia taisteluvälineitä myös tulevaan käyttöön, mutta niin se paskakin vähän taitaa tehdä, kehittää uusia hyökkäystapoja niin sanotusti.

      On kuitenkin eri asia hyväksyä tai tiedostaa kuin pelätä. Esimerkiksi juuri tänään, tässä ja nyt on kaikki suhteellisen mainiosti. Sitä osaa todella arvostaa :)

  3. Hieno kirjoitus ja upeita, rauhoittavia kuvia! Mielentilamme osuvat nyt niin yksiin, että sanojasi on erityisen helppo ymmärtää. Myös tuolta linkin takaa löytyy mahtavia viisauksia.

    Itse olen jo hyvin nuoresta ajatellut, mitä asioita toivoisin tehneeni ja miten toivoisin eläneeni, kun näitä asioita kuolinvuoteellani miettisin. Toisin sanoen minulla on ollut hyvät ohjenuorat, joiden avulla olen päätellyt, mikä minulle on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Harmi vain, että isotkaan oivallukset eivät säästä meitä rotkon pohjilta ja pohjamudilta, vaan toisinaan sitä vain vajoaa niin perhanan syvään kuoppaan, ettei sieltä hetkeen tai pitkäänkään aikaan usko koskaan enää nousevansa.

    Joku pointti näillä laskuillakin kai on. Itse ainakin haluan toivoa, ettei elämä meitä huvikseen rääkkää ja retuuta. Elämä on paskaa -olonkin keskellä muistan, että elämä on myös ihanaa, vaikka se ihanuus tuntuukin silloin pelkältä etäiseltä muistolta, harhakuvitelmalta jopa.

    Toivotan sulle yhä parempaa oloa kaikin päin! 💜

    • Oi kiitos :)

      Näitä(kin) oivalluksia olen tässä vuosien varrella kuljetellut apuna. Että parempi hyväksyä kuin ”marinoitua”, kuten Kaisa tuossa edellä osuvasti sanoi :) Jos ja kun on sellaisia asioita joille ei mitään voi, niin on myös turhaa koittaa laittaa niihin hopeareunoja. Ainakaan liiaksi, sillä ei minusta palvele edes itseään. Hyväksymisellä ei kuitenkaan tarvitse poissulkea tuntemista ja käsittelyä, kuten pakkopositivian kanssa tuppaa käymään.

      Samoin sinne! ❤

  4. Jos nyt oikein viisastelemaan ryhdyn – ja mielellänihän minä viisastelen, kysy vaikka mun mutsilta- elämä on kuin lämpökomposti. Elämä ilman sulkeita, (komposti) sulkeissa.

    Pohja: Elämän pitäisi rakentua niin ilmavasti että on tilaa hengittää, ajatella ja toimia (ilmavasti risuja pohjalla, että liemet pääsee poistumaan ja hyvät bakteerit ja sienet hengittämään). Jos elämä tukahdutetaan ehdottoman tiiviillä, vaihtoehdottomalla paskalla heti alkuunsa, lähtökohdat toiminnalliseen elämään ovat rajalliset. Vaihtoehdoton paska on tässä yhteydessä yksisilmäistä elämän asennetta ja koulintaa ilman vaihtoehtoja. Pätee henkiseen ja ihan maalliseen rikkauteen ja köyhyyteen. Ääripäät eivät ole hyvästä. Maallinen köyhyys ei pitäisi olla tässä maassa este henkiselle rikkaudelle.

    Itse elämä sitten koostuu satunnaisesta määrästä paskasadetta sekä muusta elämänkokemuksen tuomasta biojäteesttä ja elämän edellytyksenä ilmastavista kuivikeaineista. Elämän kuivikeaineet ovat ystävät, ehkä työ, lemmikit, hyvä ravinto, harrastukset, kivat kelit ym. (kompostin kuivikkeet ovat joko pussista saatava kuivike, tai ihan luonnosta haravoitu karikeaine. ) Oikeassa suhteessa nämä asiat muodostavat hedelmällisen elämän, jolla voi luoda pohjaa tulevalle. Asiaa sotkevat ja edistävät lait, maailmantilanne ym itsestä riippumattomat tekijät. (Kompostissa näitä asioita ovat erilaiset bakteerit, sädesienet -ne kuuluvat kompostiin- ja muut ökkömönkiäiset). Paskasade on ihan hyvästä vaikka pahalta tuntuukin, se saattaa lisätä näkemystä ja ainakin kokemusta (kompostin sisällön ravintoarvoa). Liika paska tosin vaatii enemmän kuiviketta ja rajumpia toimenpitetä asiantilan normalisoittamiseksi: avioeroja, omaisuuden myymistä, työpaikan ja maiseman vaihtoa (ilmastamista talikola kääntäen ja kuivikeaineiden lisäystä. Joskus jopa koko kompostikasan uudelleen rakennusta)

    Elämää pitää myös yrittää suojella ulkoisilta uhilta. (suojella jyrsijöiltä, jäätymiseltä ja liialta auringonvalolta). Väkivalta, ääriliikkeet, ikuinen tappiomieliala, vähättely, muotit joihin ei edes halua mahtua…Tälläisiltä hemmetin besserwissereihin jatkuva uskominenkin voi johtaa harhaan oikealta tieltä ja isompiin ja haisevimpiin henkisiin paineisiin. (liian suuret määrät proteiinijuttuja kuten lihaa ja kalaa saavat kompostin hyvät ökkiäiset ähkyyn ja mätänemisbakteerit ottavat vallan)

    Joskus, jos on onnekas voi elämän todella aloittaa alusta. Muistin pohjalle jäävät vanhat kokemukset, mutta ne on otettava oppina niin hyvässä kuin pahassakin (uutta kompostia aloittaessa on karikkeen lisäksi pohjalle hyvä laittaa pari lapiollista vanhaa jo mullaksi muuttunutta kompostia, että hyvät kompostibakteerit tekisivät työnsä uudessakin kompostorillisessa)

    Anteeksi, taas lähti lapasesta.

    • Ja jatkaa kun unohti : elän ilmastaminen vääränlaisella kuivikkeella voi olla elän mielekkyyden kannalta kohtalokasta: se voi köyhdyttää ja kuihduttaa mielen ja talouden ja kaiken ilon. Olla vain turhaa täytettä tyhjyyteen. Tälläisiä asioita oletan olevan päihteet, väärä seura, pornonäyttelijän ura tms (sahanpuru kompostissa. se on liian tiivisrakenteista ja jos onnistuukin paskan ilmastuksessa, hajotessaan mullasta se haihduttaa ilmaan paskassa olevan typen eli sen antaman kasvuvoiman.)

  5. Täältä vuoristoradan alhosta huhuilen…mäkin vedän just tolleen..
    Kiitos,sinä se osaat tiivistää tunnelmat,
    oot rohkea

    • Moi Kiisu! Ihanaa kun poikkesit <3

      Voi kiitos paljon! Mä oon mää, muusta en tiiä :) Onneksi en ollut kirjoittaessani huonolla tuulella, olisi saattanut livetä rukkasesta ihan huolella ;D

    • Kiitos! :)

      No joo, ei minustakaan kyllä imelää saa. Kumman usein törmää kuvitelmiin, että se tarkoittaisi sitten ihmisen olevan jotenkin masentunut ja/tai toivoton. En mä ainakaan oo mikään katkera biatch, vaan päinvastoin hyvinkin iloinen monista asioista :) Poissulkematta sitä, että myös ikävyydet on sellaisia kuin on. Paskoja juttuja.

  6. Meillä on taas ollut jokin telepatiahetki perjantaina :-) Kun mä kirjoittelin älyvapaista iskulauseista ihmisten seinillä, sä kirjoittelit vähän järkevämpiä aforismeja. Mieluimmin noita sun juttuja seinälle, jos jotain tekstiä pitäisi seinälle laittaa. Tosin en tarvitse muistutusta siitäkään, että elämä on paskaa ;-) Mutta onneksi on myös tuo vuoristorataefekti ja paskaa sataa radan huipulla vähän vähemmän :-)

    • Heh joo, paskoista ei kyl välttämättä tarvitsis muistuttaa seinäkirjoituksella. Ja totta, onneksi sitä on kausittain vähän vähemmän :)

  7. Haha, niin totta! Kiitos näistä, ollaan taas tosi samalla aallonpituudella.

    Ja ei, mä en todellakaan kestä tätä. Mitään tätä. Mutta ei mun tarttekaan.

    Tästä tulikin mieleen… Välillä vähän huolettaa, että noi mun Slow Sundayt vaikuttavat liian aforismiliibalaabalta. En tiedä, mutta toisaalta, se on mun blogi ja mähän kirjoitan mitä haluan. Eikös niin? ;)

    • Kiitos Mervi! :)

      Ei mun mielestä ainakaan. Sä oot aina niin monipuolinen, et todellakaan yhtään liibalaaba. Ettäs tiiät.

      Aforismeilla ynnä muilla on aikansa ja paikkansa niilläkin, mutta välillä tuntuu olevan suoranaista ähkyä tyrkyllä. Niinpä tarjoilin tähän väliin tällaista hieman mutkikkaampaa oivallusta. Koska mäkin kirjoitan mitä haluan, tottakai ;)

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s