kivet_jalkojen_alla

Valopilkkuja: Omat peruskivet

Tämä on käytännössä jatko-osa edelliseen valopilkkuun, jossa latelin ikävienkin tosiasioiden kohtaamisesta ja siten hyväksymisestä.

Kun on ensin päättänyt omat ”peruskivet”, niihin fokusointi on voimistanut tiukoissa tilanteissa. Perustuksien pohjalta tai niiden suuntiin voi myös ohjata omat valinnat, jos mahdollista. Valita ikään kuin pala kerrallaan peruskiviään tukevia vaihtoehtoja. Samalla saattaa löytää syvempiäkin merkityksiä.

Vaikka tärkeimmät pointit kulkevat kätevästi pään sisällä mukana, voi joskus olla tarpeellista kirjoittaa ne ylös. Selkeyttää mikä olikaan itselle tärkeintä, nähdä paremmin onko livahtanut sivuraiteille tai johonkin ylimääräiseen. Listata vain vaikka tähän tapaan:

Mikä on minulle tärkeää?

☆ Olla 24/7 yhdessä puolison kanssa. Ykkösjuttu, joka ajaa tarvittaessa minkä tahansa ohi, kumminkin puolin.

☆ Kissat. Nuo jokapäiväisen ison ilon aiheuttajat. Purrr ja kurnau!

☆ Tehdä asioita, joilla on oikeasti merkitystä. Joko jollekin ihmiselle / ihmisille, tai joltain kantilta ajateltuna.

kivet1

☆ Ei liikaa (merkityksellisiäkään) töitä.

☆ Oma rauha ja reviiri.

☆ Luontoa ja tietynlaista koskemattomuutta ympärillä mahdollisimman paljon.

kivet3

☆ Riittävästi aikaa, jolloin ei tarvitse olla tavoitettavissa tai yhteydessä mihinkään, millään tavalla tai laitteella.

☆ Spontaanit ja innostavat tekemiset.

☆ Nukkuminen. Ei liian aikaisia aamuja.

kivet_jalkojen_alla

Fokuksien tarkistuksella voi onnitella ja kannustaa itseään ehkä monestakin asiasta, muutoksesta ja ponnistuksesta, vaikka joissain kohdissa olisikin ajoittain puutteita. Mikään jo toteutunut kun harvemmin on tapahtunut itsestään, tai saapunut sillä kuuluisalla hopeatarjottimella, eikö.

Vaikeudet ja haasteellisuudet ovat osa kokonaisuutta, juuri sellaisena kuin ovat, mutta niihin ei ole pakko keskittyä täysin. Ettei olisi ’vain jotain’, ilman tilaa jollekin muulle siinä ohessa.

Ootko harrastanut tämän tyyppistä fokustelua? Mikä sulle on kaikkein tärkeintä?

– Taru

Kuvat: Pixabay

Valopilkkuja -postaussarjassa sivuan tavoilla tai toisilla aiheita, joista itse olen saanut valoa hämärämpiin hetkiin. Lue lisää avausjaksosta.
Ole hyvä

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

12 Comments

  1. Heli

    Mun pää on tällä hetkellä niiiiiiin tyhjä, että mä en osaa ees laitella mitään listalle tuolla tapaa. Tuollanen olis todella hyvä juttu tehdä, mutku… ei vaan irtoa mitään.

    En oikein tiedä, miten edes saisin ajatukset virtaamaan uusille urille, nyt ne on erittäin jämähtäneet vaan pyörittämään samaa levyä. Jostain syystä mun on lähes pakonomaisesti saatava ajatella nämä nykyiset asiat valmiiksi, ennen kuin mitään uutta pystyy mieleen tulemaan. Toisaalta, tämä sama levy on pyörinyt jo niin pitkään, eikä se vaan tule valmiiksi, vaikka kuinka vääntää ja kääntää asioita mielessään… Ja toisaalta, onko viisasta vaan jatkaa ja jatkaa sitä samaa levyä?? Mutta miten ihmeessä siitä pääsisi pois???

    Oikeesti jotenkin tosi outo tila. Ei valoa tunnelin päässä, ei ulospääsyä. On kuin pyörisi loputonta kehää vaan. Plääh. Mun pitää varmaan ottaa kynä ja paperia ja alkaa ihan oikeesti vaan kokeilemaan, tulisko sieltä jotain tollaseen listaan. Noita sinun juttuja kun katsoo, niin kyllähän noi on asioita, mitä toivoisin myös itselleni. Silti on tosi vaikea jotenkin kokea niitä omiksi. Äh, vaikea selittää…

    1. Taru

      Voi Heli ❤

      Mikä jottei, jos vaan jaksat, niin anna kynän kirjoittaa mikä sulle on oikeasti tärkeintä. Siitä se pohja lähtee, pienistä ja yksinkertaisista asioista.

      Kun tarkemmin aattelen, niin noi mun vastaa myös suoraan kysymyksiin mistä minä saan eniten elämäniloa, ja mihin tahtoisin keskittyä jos tietäisin päivieni olevan vähissä. Tiedän että olen saattanut olla vähän liikaa tekemisissä elämän ja kuoleman kanssa.., mutta niin vaan suhtaudun, että päivät voi koska tahansa olla viimeisiä. Ja elelen ja valitsen sen mukaan, mahdollisimman vapaasti oman mielen ja tärkeys-arvojen mukaan :) Vaikkei tokikaan aina voi tehdä mitä lystää, niin jonkin verran kuitenkin voi.

      Hyvin tiedän tuon levyn pyörittämisenkin.. Minunkin mielestä on aikoja, jolloin sitä ei voi mitenkään edes estää. Jotain se kuitenkin aina kertoo, viimeistään kun sen on loppuun saattanut. Yleensä että jostakin on syytä luopua tai hankkiutua eroon – jos se on mitenkään ihmiselle mahdollista – että riittää jo alituisen kurjuuden tms raskaan tunteen tuottaminen. Mutta kurjaa puuhaa se pyörittelykin on, todellakin.

      Paljon voimia sinne ❤

  2. Annukka

    Just ihania pointteja <3. Kopioin kaikki. Paitsi kissat, koska niitä meillä ei ole, mutta jos olis, niin kopioisin nekin :). Vaihdan siihen tilalle pojat, joista toista tosin näkee vaan harvoin., kun asuu muualla, mutta silti.

    Sain just luettua loppuun Frank Martelan Valonööri-kirjan, jossa oli tosi paljon hyvää asiaa. Ja ihan lopussa pohdintaa elämän tarkoituksesta.
    Mun mielestä Frank kiteytti sen hyvin, kun kirjoitti, että "Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita ja tehdä itsensä merkitykselliseksi muille". (Voi olla, ettei mennyt ihan sanatarkasti noin, mutta kumminkin). Allekirjoitan ton(kin).

    1. Taru

      Kiitos Annukka <3

      Varmasti on pojat tärkeitä. Mä olen myös vakuuttunut, että oot kasvattanut tosi hienot nuoret miehet heistä <3

      Viisas mies tuo Frank. Olen kans täysin samaa mieltä!

  3. Satu

    Kaameeta, mutta mä en osaisi näin suoralta kädeltä nimetä, mikä mulle on kaikkein tärkeintä. Tietty ne perusasiat, joo, mutta niiden lisäksi? Pitääkö tässä olla huolissaan? :-)

    Mulle on kyllä saapunut asioita hopeatarjottimellakin. Noloa myöntää, mutta näin on.

    1. Taru

      Eläs nyt :) Niinkin varmasti on, että kun kaikki tosissaan on kohdillaan, ei ole ees tarvetta fokustella sen kummemmin. Niin luulen.

      Ja sehän on kuule hieno asia, jos / että on saanut lahjoja! Mietin tässä, että mitähän mä olisin saanut ilman ponnistelua. Ainakin tuon miehen :)) Tosin, sekin vaati avioeron pitkästä liitosta, että oli vapaa tapaamaan sielunkumppaninsa. Että en nyt sit tiiä hopeatarjottimesta, mutta suurena lahjana tykkään tätä parisuhdetta aatella :)

  4. Mielekäs miellekartta

    Upeita pointteja! Juuri tuo asioiden merkityksellisyys on niin mahdottoman tärkeää. Omista tekemisistäni ei tule pidemmän päälle juuri mitään, jos en jollain tavalla koe niitä tärkeiksi. Myös listasi monet muut asiat (kumppani, riittävä uni, tietynlainen kiireettömyys, luonto, aito sisältö ym.) ovat minullekin niitä tärkeimpiä asioita.

    Juuri nyt elämässä korostuu tuo asioiden merkityksellisyys, koska näen ympärilläni niin paljon turhia asioita, joista en ollenkaan jaksa kiinnostua. Kaikkea turhaa (esim. riistotyöpaikkoja, tarpeetonta tavaraa, turhia palveluita, ihmisten kollektiivista aivopesua) tuntuu olevan tarjolla niiiiiiiin paljon enemmän kuin mitään aitoa ja merkityksellistä, että hyvä kun ei luhistu kaiken turhan ja pinnallisen alle!

    1. Taru

      Kiitos kovasti <3

      Ja ugh! Voi että, miten minuakin toisinaan niiiin risoo ´kaikkialta´ tursuava turhuus ja pinnallisuus. Kun ei niillä herranjestas sentään ole oikeasti yhtään mitään aitoa merkitystä. Sitten on vaan vedettävä "zen" päälle ja fokusoitava omiin juttuihin, ja annettava niiden hoidella turhuuksiaan, jotka niin tahtovat. Oma tahto ja valinta sekin kun kuitenkin on, joten pitäköön rauhassa tunkkinsa, kunhan eivät minulle tyrkytä ;)

  5. Vanha Jäärä

    Mä jouduin joskus jollain kurssilla töissä miettimään mitkä arvot ovat tärkeitä töissä ja hauskaa oli, että jostain löytyi sama harjoitus, jonka olin tehnyt urani alkupuolella. Oli tapahtunut dramaattinen muutos. Kun uran alkupuolella arvostin esimiesasemaa, hyvää palkkaa jne niin muutama vuosi myöhemmin arvostinkin työn mielekkyyttä ja sitä, että siitä olisi hyötyä muillekin, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista jne.

    En mä ole koko elämäni arvoja mitenkään erityisesti miettinyt, mutta helppoahan ne on ladella: oma ja läheisten terveys, mies, lapsi, ystävät, harrastukset. Ei nyt mitenkään erityisesti tuossa järjestyksessä ja asiat toki menee päällekkäin ja ristikkäin. Jos nyt hiukan voisi täsmentää, niin ehkä voisin sanoa, että mulle on myös tärkeää, että EN ole 24/7 miehen kanssa yhdessä ja tunne on molemminpuolinen :-) Mutta toi nyt ei ole prioriteettilistalla mitenkään kärjessä ja eiköhän me eläkkeellä tai työttöminä selvitä tarvittaessa pitkiäkin aikoja kimpassa 24/7 :-)

    1. Taru

      Ihan saman tyyppinen kokemus noista työasioista. Kun parinkymmenen vuoden päästä olin saavuttanut kaiken mitä olin ikinä halunnut, ja tehnytkin sitä ”unelmaa” jo hyvän tovin, ei se ollutkaan kaiken ydin. Tahdoinkin paljon enemmän, sellaista mitä ei voi rahalla ja muilla vastaavilla mitata. Niin sitä ihminen kehittyy :)

      Aijaa :D No mut jos se on molemmin puolista, niin eihän siinä mitään :D Me ollaan oltu nyt, hetkonen.., vähän päälle 5 vuotta 24/7 yhdessä. Hetkeäkään ei ole ihan oikeasti kumpaakaan kaduttanut, että tällanen ykkösprioriteetti on elämään otettu ja saavutettu :)

  6. Mari

    Hyvin samankaltaisia peruskiviä on minullakin, tosin puolisoa ei ole, enkä myöskään kaipaa kumppania elämääni. Koira lähti tammikuun alussa revontulten luo. Sitä kaipaan ihan valtavasti, mutta Pennun aika ei ole vielä. Olisi epäoikeudenmukaista, jos se tulisi elämääni siksi, että kaipaan jotakuta toista. Jokaisella on oltava oikeus itse päättää omasta elämäntehtävästään.

    Liian varhaiset aamut on minulla muodossa: herään ilman herätyskelloa. Näin olen elänyt nyt reilu 2 vuotta. Herään nykyisin yleensä automaattisesti kuudelta. Levänneenä.

    1. Taru

      Voi ei, koiraystävää on varmasti ihan kamala ikävä. Otan osaa Mari <3 Tosi kauniisti ja viisaasti ajateltu, että jokaisella pitää olla oikeus omaan elämäntehtävään. Just niinhän se on. Itsekään en ole pystynyt / halunnut ottaa toista eläintä menetyksen laastariksi, vaan vasta sitten kun oikeasti on aika.

      Mun automaatti on kuudelta epäkunnossa – vaikka tosi kivalta tuo kyllä kuulostaisi, varsinkin valoisana vuodenaikana :)

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s