sortavala

Laatokan rannalla

Myöhään perjantai-iltana sain kuningasidean, joka peittosi hetkeksi lähes kaiken stressintyngän: Jättäisin ihan viileesti tekemättä hommat, jotka olin aikonut viikonloppuna tehdä, ja häivytään yhden yön reissulle jonnekin. Kuin kuuluisat tuhkat tuuleen! Äkkiä vaan päätetään minne, ja lauantaiaamuna polkastaan menoksi tukka hulmuten. Hiphei!

Ei poltettu piippua, vaan yövyttiin siellä

Aika nopsasti tuli mieleen Venäjä ja Sortavala. Sinne on Niiralan rajanylityspaikalta vain 60 kilsaa, joka ei Suomessa ole mikään matka. (lyhyempi kuin ruokakauppaan, jossa vakkaristi käydään). Mutta, Venäjän teillä taival on pitkähkö ja keli talvimallia. Aateltiin kuitenkin, että ollaanhan jo aikaisemmin koluttu kyseistä reittiä noin 30 km, niin sama kai se on rynkyttää kuusikymmentäkin.

(Noh, useamman kerran pamahdettiin kraatereihin, taas. Niille ei mitään voi, mutta muutaman sekunnin kyllä ns. kiristää hampaita ihan huolella. Hajosiko auto, menikö renkaat, miten kävi. Ei kuitenkaan käynyt huonosti. En tiedä, pitäisikö sanoa tälläkään kertaa, vai ei vielä tällä kertaa)

Sortavala

Huone varattiin Piipun Pihasta suoraan (muualta heille ei kai (?) enää pääsekään). Yleensä suositaan apartmentteja, mutta Venäjän ollessa kohteena tuntui viisaammalta turvautua hotelliin.

Sortavala

“Double Elegance” oli oikein perushyvä valinta. Huone oli normaalia suurempi, makuutila oli erikseen, ja ikkunasta näkyi Laatokka. Sisustusta en kotona katselisi, mutta hotellissa meni vallan mainiosti.

Sortavala

Siinä se Laatokka on.

Sortavala

Sortavala

Venäjän hintatasoon suhteutettuna hotelli ei ole halvimmasta päästä, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan ja voin suositella lämpimästi (ilman minkäänlaisia yhteistöitä, tietenkin). Isona plussana myös 24h vartioitu ja aidattu parkkialue. Korvatulpat ehkä kannattaa ottaa matkaan, sillä disco-yökerhosta kuului biisien sanatkin mahdollisesti joka tyynyn pohjalle. Ei ihan onnistunut nukahtaminen kasin – ysin pintaan, jota väsymystaso olisi vaatinut. Ärsytystä tuosta ei kuitenkaan huvittanut repiä, koska fiilis oli ennemminkin sketsimäinen. Diskosta huutaa musiikki venäläiseen tapaan, ja käytävällä pulputttaa juhlatuuliset suomalaiset edestakaisin. Monta tarinaa kuului oven läpi, halusi tahi ei. Joten kiitokset viihdykkeestä, heh. (mahtoi olla piä kipiä uamusella)

Kolmas Karelia Card ei myöskään ole pahitteeksi, koska sillä sai maksaessa -10% alennusta. Voi hankkia sadalla ruplalla esimerkiksi Jänismäen Kolmas -kahvilasta. Kortteja ei varsinaisesti mainosteta, mutta infon näköisestä nurkkauksesta löytyi kysymällä (ainakin viime syksynä). Alennusta saa useammasta paikasta.

Sortavala

Sortavalan kaupunki

Kuvien ei ole tarkoitus näyttää mahdollisimman ankealta, vaan esittää miltä Sortavalassa oikeasti näyttää. En käyttäisi sanaa masentava, mutta kiiltokuvamaista kaupungista ei kyllä saa parhaalla tahdollakaan. Mielenkiintoinen paikka – ehdottomasti!

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Ohhoh! Kaupoissa hyllyt notkuu tavaraa (myös ruokakaupassa), toisin kuin pienissä maalaiskylissä, joissa ollaan aiemmin vierailtu. Kaikkea on, vaikkei nyt kuitenkaan mitään Itäkeskuksia.

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Tapamme mukaan ei kuitenkaan kiinnostuttu shoppailusta, vaan näkemisestä. Rynkytettiin ajeltiin pitkin kaupunkia ja soiteltiin radiosta FM Sortavalaa, taajuus 100.3 muistaakseni. Oli hauska ja erilainen tunnelma :)

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Olen käynyt Venäjällä vain Karjalan tasavallan alueella. Sen perusteella, mitä olen nähnyt, sanoisin että suurin osa asuinrakennuksista on vahvasti purkukuntoisia. Silti on jotenkin tosi kaunista ja koskettavaa, kun rotteloissa on verhot ikkunoissa ja piipuista nousee savu.

Sortavala

Sinänsä jos käy ajattelemaan, että osa wanhoista taloista on suomalaisten rakentamia, tulee surumieltä. On traumaattista menettää kotinsa, ne kun eivät ole ´vain taloja´.

Sortavala

Elämä Sortavalassa kuitenkin jatkuu, vaikka rakennukset rapistuvat resurssien puutteessa.

Sortavala

Kissa nukkui akkunalla.

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Siinä on kalamiehet Laatokalla pilkillä.

Sortavala

Ääripäitä.

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Sortavala

Heh. Varoitus töyssystä, joka ei ole kovin kummoinen kuhmu näillä huudeilla.

Sortavala

Ruokapaikkoja oli jotenkin haasteellista löytää, mutta kaikki mitä syötiin oli erinomaisen maistuvaa. Jossain pienessä paikassa, jonka nimestä tai osoitteesta ei ole hajuakaan, syötiin esimerkiksi mahdottoman hyvää lihapataa. Ruokalistat olivat vain Venäjäksi ja kielimuuri pystyssä, mutta ei se mitään. Viittoilemalla ja höpöttämällä onnistuu kans. Yllätys laskimella rahastettuun hintaan oli suuri. 110 ruplaa annos, eli päivän kurssilla 1,80 euroa. Niihin rupliin tuli salaattiakin kyytiläiseksi. Kyllä syöminen kannattaa aina.

Sortavala

Sortavala

Yllä oleva on ehkä lemppari kuva tältä retkeltä.

Sortavala

Lisää ääripäitä.

Sortavala

Sortavala

.. ja yksi söpö koira.

Sortavala

Sellanen ol Sortavala eilen ja tänään. Kiitos ja anteex kuvatulva :))

– Taru

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

20 Comments

  1. Markku Janhunen

    Kaikessa rähjäisyydessään kaunista. Ja varmasti kokemisen arvoinen reissu. Mietin itse, millainen on se tunne, kun ajattelee, että tämä kaikki on joskus ollut osa Suomea?

    1. Taru

      Jaa-a, riippuu varmasti paljolti yksilöstä, miten tuon ottaa. Ite aattelen, että asiat asioina ja nyt on nykyhetki. Useinmiten ei käy edes mielessä, että tää oli ennen osa Suomea, vaikka mullakin on karjalaisia sukujuuria. Ehkä siksikin, että tuolla ei näytä ollenkaan Suomelta? Ei edes luonto jostain syystä. Suomi loppuu kaikin tavoin kuin seinään, kun rajan ylittää.

      Joskus oli Areenassa hyvä ohjelma Sortavalasta, jossa Lasse Pöysti kierteli ja muisteli lapsuuden Sortavalaa. Hän käy esimerkiksi edelleen vieraisilla heidän vanhalla kesämökillä, vaikka siellä on tottakai uudet omistajat. Tuossa ohjelmassa tuli hyvin esille se, että ei tarvitse unohtaa, mutta katkeruudesta voi päästää irti. Hyväksyä se mitä on. Toisekseen Sortavalaan tulleet venäläiset asukkaat eivät olleet syyllisiä mihinkään. Jos vaan oikein muistan, heidät vähän niinkuin pakotettiin sinne, ja heille oli kerrottu suomalaisista täysin virheellisiä tietoja.

  2. Vanha Jäärä

    Siis jossain hevon kuusessa Laatokan rannalla on hotelli, jossa on disco ja jossa on laumoittain bilettäviä suomalaisia??!! Mä en taas tajua…Mielenkiintoinen reissu epäilemättä, mutta kyllä mulla ois mennyt hermot sen huoneeseen kuuluvan discojympsytyksen kanssa. Surullista on, että antavat kaupunkiensa lahota – muuallakin kuin entisen Suomen alueella.

    1. Taru

      Hahaa, kyllä :D Suomalaisia on aika lailla rajan toisella puolella, harrastamassa juurikin “perinteistä suomalaisuutta” :) Esimerkiksi Sortavalassa käydään paljon myös hieman toisenlaisilla asioilla. Tiedän, koska siitä puhutaan täälläpäin hyvinkin avoimesti. Me ei nähty ainuttakaan iloista tyttöä, mutta ei liikutukaan kaupungilla iltamyöhään. Toisekseen “ne paikat” täytyy kaiketi tietää (tai siis haluta tietää).

      Hökkelit on surullisia. Mutta niin on venäläisten elintasokin, ellei satu syntymään rikkaaksi. Milläpä sitä sitten taloja hoitaa, ei varmasti millään. Suomessa jos olisi niin kuin tuolla vähän joka puolella, menisi suuri osa kodeista välittömästi asumiskieltoon.

  3. Annukka

    Vaikka talot (tai siis kodit) saattaa olla päällisinpuolin rähjäisiä, niin kyllä sisätilojen lämpimässä tunnelmassa ja siinä kertakaikkisen aidossa vieraanvaraisuudessa moni “päältä kaunis” suomalaiskoti jää auttamatta kakkoseksi. Ja arvostan sitäkin, että vaatimattomissa oloissa asuvat venäläiset ei ensimmäisenä käy pyytelemään vierailtaan anteeksi, kuinka just nyt on vähän sekaista tai kuinka on nyt “vaan sitä ja tätä tarjottavaa”, vaan ottavat ihmiset hymyillen vastaan ja kantavat pötyä pöytään, vaikka vieraat kuinka koittaisi estellä, että ei me mitään tarvita.

    Kiitos hienosta kuvatulvasta! Ja onnittelut montuista selviämisestä :). Matkalla Kostamukseen nousi tie kerran talvisaikaan pystyyn. Tai ei varsinaisesti pystyyn, mutta eteen tuli niin syvä ja pitkä veden peitossa oleva yllättävä kuoppa (vähän niinkuin lampi), että siitä ei ollut mitään mahiksia selvitä yli, kun ei sattunut pitkospuita peräkonttiin..

    1. Taru

      No niinpä. Monesti on tuolla liikkuessa käynyt mielessä, että miksi ihmeessä suomalaiset aina vaikeroi ja masistelee kaikesta, kun meillä on kumminkin moni asia niin hiton hyvin. Esimerkiksi venäläiset osaavat usein valituksen sijaan keskittyä olennaisiin, vaikkei perusolosuhteet olekaan kovin mahtavat :)

      Hyvä idea noi pitkospuut, niille olis varmasti peräkontissa käyttöä :D

  4. Tuula / Oman katon alla

    Ihanan rosoromanttisia kuvia ♥
    Mun mummi oli Karjalasta kotoisin ja puhui siitä paljon. Muisteli aina sitä, miten oli hienoja kaupunkeja, vaurasta ja kaunista. Ja varmaankin aina paistoi aurinko :) Sikäli mulle tulee surullinen olo, että ne ennen niin hyvinhoidetut ja vauraat paikat on nyt päästetty hunningolle. (Ja että miksi ne paikat pitää olla kansalla/ihmisillä, jotka eivät välitä pitää huolta?? Murr.) Mutta ei auta – asiat ovat niin kuin ne ovat.

    Ihanaa viikkoa! ♥

    1. Taru

      Kiitos Tuula, samoin sinulle ♥

      Mä luulen, ettei kyse ole niinkään siitä etteivät välittäisi (ainakin enimmäkseen?), ei vaan ole varoja tai mahdollisuuksia. Surullista kyllä.

  5. Mari

    Ihania tunnelmakuvia reissustasi! Kiitos! Onpas reipasta vihreää siellä ulkolaudoituksessa.

    Kyllähän nuo talot ulkoa jo vähän rähjäisiltä näyttivät, mutta jos Sortavala kuuluisi Suomeen, niin ne olisi jo aikapäiviä sitten purettu kerrostalojen, kauppakeskusten ja muun “kehityksen” tieltä. Ovat sentään jäljellä ja tuon aikakauden rakennukset ovat kyllä enimmäkseen täysin korjattavissa olevia, vaikka vähän hurjilta näyttäisivätkin.

    1. Taru

      Kiitos Mari! :)

      Totta, monet noista Sortavalan keskustassa olevista taloista voisi vielä kunnostaakin. Toivottomampia tapauksia näkee eniten syrjemmällä.

  6. Mielekäs miellekartta

    Tosi hienon postauksen olet jaksanut tehdä noin ristiriitaisesta ja kiehtovasta paikasta! Jotenkin vaikea kuvitella Sortavalaa tuollaisena nykypäivänä, kun on aiemmin tiennyt siitä vain historiankirjoista ja sukulaisten muistelemana. Mummoni oli kotoisin Tulolansaarelta (Sortavalan maalaiskunnasta), ja hän kertoi joskus pakomatkasta, piirakoista, hylätyistä taloista ym. Ne olivat aina niin jänniä mutta surullisia tarinoita. Äidin kanssa välillä suunnittelimme matkaa juuri noille seuduille, mutta emme saaneet lähdettyä, ja nyt se on liian myöhäistä. (Ruskeat silmämme ovat juurikin Karjalan peruja, ja äidin kuoltua olen nyt sukumme ainut ruskeasilmäinen.) Onneksi pääsin Sortavalan-matkalle blogisi kautta! 💗

    1. Taru

      Oi kiitos ❤

      Vaiva ei sinänsä ollut hirmu suuri :) Teksteihin en silleen käytä aikaa, vaan suollan spontaanisti, ja kuvat ilmiintyi tänne melkeinpä siinä samalla kun niitä tsekkailin :) Pääsin vieläkin helpommalla, koska Flickrissä (jota käytän kuvien jakoon), ei tällä hetkellä toimi tekstin lisäys, niin jäi kaikki 40 kuvaa leimaamatta.

      Voih. Jos joskus meet käymään Sortavalassa, niin äitisi on varmasti mukana matkassa, sun sydämen kyydissä ❤❤

      Mun mummi on syntynyt ja asunut lapsuuden Vahvialassa. Se on jossain Viipurin suunnilla. Ehkä joskus matkataan sinnekin 😊

  7. Susanna

    Kiitos kuvatulvasta. Samoja ajatuksia ja tunnelmia kuin meilläkin aina rajan takana. Meinasin jo heti alkua lukiessa, että tuohon hotelliin mekin kyllä mennään kesällä yöreissulle, mutta peruin sen idean eteenpäin lukiessani. Minä en onnistuisi löytämään sketsimäisyyden riemua diskopaukkeesta, vaan olisin ihan raivopäinen ja koko reissu pilalla.

    Sortavalaan kyllä mennään toistekin, se eka ja ainoa visiittimme oli niin lyhyt.

    Se, että kaatumispisteissä olevissa taloissa asutaan Venäjällä, on ollut meille jotenkin tosi helpottava asia tajuta. Kun on ollut huonoa omaatuntoa kaikesta siitä, mikä on jäänyt tässä omassa kodissa tekemättä ja rempalleen ja vaiheeseen. Eihän se kuitenkaan niin nöpönuukaa taida olla. :)

    Minä rakastan Venäjällä justiinsa eniten niitä vanhoja röttelöitä, joissa elämä jatkuu.

    1. Taru

      Ole hyvä :)

      En muuten tiedä, onko Piipun Pihan discomeininki joka ilta auki. Me oltiin siellä la-su yö. Ehkä ei ole joka viikonpäivä? Se olisi ihan mukavaa, koska kyllä mekin varmaan mennään joka tapauksessa toistekin.

      Oon niin samaa mieltä. Moni muukin juttu saa toisenlaisia arvoja, kuten esimerkiksi tiet. Miten ihanaa onkaan, että Suomessa voi ajella hyväkuntoisilla teillä ihan tuosta vaan!

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s