frozen-bubble

Olkapää-helkkari, osa II

Olen aiemminkin kirjoitellut jäätyneestä olkanivelestä (pari aikaisempaa aihetta sivuavaa artikkelia tässä), ja ilokseni moni on saanut postauksistani vertaistukea. On myös vaihdettu kokemuksia ja tietoja, kiitos siitä ihan tosi paljon!

Minulla on nyt diagnosoitu myös toinen olkapää jäätyneeksi. Kyllä. Ne voivat tulla nopeasti peräkkäin, tai jopa molemmat yhtäaikaa, toisin kuin joissain lähteissä sanotaan (että väliä olisi aina useita vuosia). Lääkärini on tavannut sellaisiakin tapauksia, että tosiaankin molemmat olkanivelet ovat yhtäaikaa siinä kovimmassa kipuvaiheessa. Eli käytännössä ihminen on kuukausikaupalla aivan kädetön.

Tällä kertaa olen varsin hyvän yksityislääkärin hoidettavana. Hän on vannonut, että lääkkeet laitetaan kivun mukaan, ja tarvittaessa niitä vaihdetaan juuri niin monta kertaa kuin kiputila vaatii. Lupaus on, etten enää tule kokemaan sitä 7 kuukauden helvettiä, jolloin esimerkiksi öisin huusin täysiä suoraa huutoa jos millinkin liikahdin. Joka ikinen yö. Joka ikinen minuutti vuorokaudesta järkeä syövää kipua. Ken on kokenut vaivan samalla vahvuudella, tietää tasan mitä tarkoitan.

Edellisen kanssa minulla ei ollut voimia vaatia tarvitsemaani hoitoa (elämäntilanne ja olosuhteet kun oli mitä oli, omalle hyvinvoinnille ei siinä jäänyt tilaa). Tyydyin vain käytännössä mitään auttamattomiin kortisonipiikkeihin ja pilipali-lääkkeisiin. Uskoin kyseenalaistamatta, ettei varsinaisesti helpottavia lääkkeitä ole olemassakaan. En vaan jaksanut, taistella tuostakin.

Tämä toinen, joka on nyt sitten oikeakätisen oikea käsi, alkoi oireilla jo viime vuonna. En tiedä, onko vain sattumaa, että niillä suolakääreillä sain siirrettyä pahinta näinkin pitkälle. Tuossa välissä en ole käynyt tämän takia lääkärissä, joten voi hyvin olla, että aluksi oli kyse jostain muusta, pitkittyneestä tulehduksesta tms. Sinänsä minulla menee kivut vähän sekaisinkin, koska on muutakin nivelsairautta ja päivittäistä kipua vähän joka puolella. Myönnettäköön sekin, että suolakääreet on pitkään jääneet laittamatta, kun ei ole muka ehtinyt (eli viitsinyt). Joka tapauksessa, toisesta jäätyneestä olkapäästä ei enää ole epäilystäkään. Siinä se ny on.

Myös vasen käsi, jonka olka jäätyi kesällä 2015, on edelleen osittain toimintakyvytön. Sitä yritetään nyt kuntouttaa, katsotaan kuin käy. Oikean kanssa on vielä parin vuoden homma edessä.

Mitään en toki pysty ‘puuhastelemaan’. Miäs pukee ja riisuu, ja niin edelleen. Puuhailu-puuhailu ei tosin onnistuisi muutenkaan. Niveleni ovat menneet sille mallille, ettei luonnistu niinkään yksinkertaiset toimet kuin vaikka tiskaaminen. Vuosien remontointi omin voimin nivelkivuista piittaamatta jätti jälkensä lopuksi elämää. Vähän toisella lailla kuin oli tarkoitus, jos nyt sarkastisesti sanoisin ;)

Mutta ei se mitään. Vaikka tiedän mitä on päällä ja edessä, en ole oikeastaan yhtään kauhuissani. Tiedän kestäväni kipua keskimääräistä paremmin ja nyt minulla on asiantunteva ja välittävä lääkäri. Se on varpisti kaiken a ja o. Kykenen myös suht hyvin naputtelemaan (kyynärpäät kyljissä kiinni), mikä on aikas aaoo sekin. Hankin kahdelle ihmiselle elantoa, eikä mulle mikään taho tietääkseni maksa sairastelusta tai lomista. On myös niin monta rautaa tulessa ja taottavana, etten edes tahtoisi vain maata sängyn pohjalla. Tai sopivalla tuolilla, se on tän kanssa kivuttomampi vaihtoehto kuin pitkällään.

Ja tiedättekö mitä! Ainakin nykytiedon valossa sama olkapää ei jäädy enää toistamiseen. Eli kunhan olen läpikäynyt ensimmäisen vielä loppuun ja toisen alusta loppuun, niin ainakaan kyseinen kipu ei enää koskaan palaa! Toimintarajoitusten kanssa pystyy elämään, ja tarvittaessa myös leikkaus on mahdollista, jos mikään muu ei kuntouta (kipukuukausina leikkauksia ei kuitenkaan tehdä).

Joten ei tässä muuta kuin eteenpäin, se on mun suunta. Intopinkeenä olen useammankin asian suhteen :) En varpisti anna parin olkapään tai muun lytätä mun koko elämää. Hah ja huihai, kuitenkin, vaikkei pelkästään niinkään.

Taidanpa koittaa johonkin väliin kehitellä jotain oikein kivaa meille. Mitä, sitä en itsekään vielä tiedä :D

Viikonloppua hyvät ystävät!

– Taru

Artikkelikuva Pixabaysta.

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

14 Comments

  1. rautalintu

    Voi ei :( Sivusta seuranneena tiedän, miten pirullinen vaiva se on. Työkaveri sai apuja olkapään “pyöräytyksestä”, mutta se tosiaankin tehtiin vasta sitten, kun pahin kipu oli ohi ja liikerata oli rajoittunut.

  2. Mari

    Minulle kolahti tuo kohta “eikä mulle mikään taho tietääkseni maksa sairastelusta tai lomista”. Jos olet yrittäjä ja olet maksanut YEL-vakuutusta, niin kyllähän sinä silloin voit lääkärintodistuksella hakea maksamasi YEL-maksun mukaista sairauspäivärahaa Kelan kautta, eikö? Vaatii vähän paperityötä, muttei mitään mahdottomia. Hoituu netissä näppärästi.

    1. Taru

      Juu, mie tiiän :) Paperityöt ei ole ongelma lainkaan, mutta asia ei käytännössä ole ihan niin yksinkertainen, kun erilaisia puolia on riittävästi.

      Senkin olen joskus kokeillut, että olen lääkärintodistuksella hakenut Kelasta sairauspäivärahaa. En saanut senttiäkään :D

  3. Satu

    Voi kaamea, minkälaisen vaivan olet ristiksesi saanut! En osaa edes kuvitella, millaista elämä tuon kanssa mahtaa olla. Tuntuu ihan turhalta ja melkein idioottimaiselta toivottaa jaksamista ja voimia, mutta en osaa oikein muutakaan sanoa.

    Ymmärsinkö oikein, että kipu menee joskus ohi, eikä sitten enää koskaan palaa? Entä miten rasitus – onko sillä mitään vaikutusta kivun määrään, jos yrität puuhastella jotakin tai jos vain makaisit mitään tekemättä?

    1. Taru

      Kiitos Satu :) No juu, ei kivuista koskaan varsinaisesti mukavia saa. Onneksi on tällä kertaa kuitenkin ja ees kunnon lääkkeet :) Toiv. myös sivuvaikutukset helpottaa ajan kanssa. Ääh.

      Kyllä, sitten kun on ne kovimmat kipukuukaudet ohi, ei olkapää enää samalla lailla särje, jää vaan toimintavaje. Vääränlainen liikuttelu / liikautus joo pahentaa. Tosin teettää niin suurta vihlontaa, ettei varmasti vahingossa yritä. Makailu taas on melkeinpä pahin asento. Että hyvää yötä vaan entistäkin enemmän, heh. Surkuhupaisana tää on kaiketi parasta ottaa ;)

  4. Vanha Jäärä

    Voi hyvää päivää! Että pitääkin sattua. Kirjaimellisesti. Onneksi on sentään lääkäri, joka ottaa asian tosissaan. Ja on varmasti tosi lohdullinen tieto, että sitten kun tuo on kärvistelty, se ei tapahdu enää koskaan uudestaan. Tsemppiä tähän kipuvaiheeseen!!! En tiedä auttaisko yhtään laittaa selällään maatessaan jokin matala tyyny/tuki kyljen viereen käsivarren alle ettei olkavarsi sojota takaviistoon. Mulla se ainakin auttoi muutama yö sitten kun olin vetänyt hauiksen jumpassa ihan piippuun ja sitä alkoi särkeä keskellä yötä.

    1. Taru

      Totta. Tämmöiset on niitä “voi morjens” juttuja.

      Kuulostaa hyvältä, hienoa että löysit helpotusta! Ei oo kipu kiva homma, ei. Tähän tuo ei valitettavasti toimi. Kaikkinaiset makuuasennot on huonoja. Oon joskus yrittänyt nukkua istualtaan, mut sekään ei oo noin muuten kovin lystikästä.

      Kiitos paljon! Periksi ei anneta :)

  5. Nina

    Mitä luenkaan?! Olen aiemmin hakenut jo täältä apua/vinkkejä tähän pirullisen vaivaan (kokeiltu suolakääre ja kaalinlehdet ja joitain salvoja), ja nyt hoksasin että sinulla on siis toinen puoli kipeänä myös. Vasen olkapääni jäätyi viime vuoden lokakuussa ja läpi on menty koko hoitoketju, kortisonipiikki auttoi 2 tuntia ja sitten puudute lakkasi toimimasta. Kivut ja liikerajoite jäivät. Viimeksi eilen käsi meni epähuomiossa väärään asentoon ja tuntui
    että taju lähtee kivusta. Maksa ratkeaa kohta liiallisesta buranasta.
    Nyt on sellainen tilanne että voin sanoa: tiedän miltä susta tuntuu. Mainitsit tuossa että sinulla on nivelsairautta ja kipua muutenkin joka puolella. Niin on minullakin! Olen kärsinyt noin kymmenen vuotta, ja mitään vikaa ei löydy. Tuntuu raskaalta ravata lääkäriltä toiselle ja selittää kaikki aina alusta, lääkäri kuuntelee ja käskee tulla takasin jos ei parin viikon kuluessa helpota. Voitko laittaa minulle sähköpostia, jos saisin jotain neuvoja miten edetä tämän asian kanssa.

    1. Taru

      No näinpä. Buranastakaan ei ole ollut ainakaan mulle mitään hyötyä. Tällä kertaa en tuhlannut siihen yhtään aikaa, vaan läksin heti vaatimaan kunnon troppeja.

      Vastasinkin jo sun sähköpostiin, kiitos siitä :) Ja tsemppistä vielä kerran, toivottavasti asia lähtee etenemään suotuisampaan suuntaan mahdollisimman pian!

  6. Annukka

    Luin tän puhelimella lomalla ja mua alkoi niin paljon ahdistaa pelkkä ajatus, että en pystynyt kirjoittamaan mitään. Minä kun niin tasantarkkaan tiedän, kuinka kokonaisvaltaisesta ja taukoamattomasta kipuhelvetistä siinä on kysymys. Sitä ei tosiaan voi kuvailla kenellekään, joka ei ole kokenut samaa. Sitä että käsi todellakin jämähtää paikalleen, eikä todellakaan pysty ilman viiltävää kipua olemaan missään asennossa. Sekuntiakaan. Ei hereillä, eikä varsinkaan unessa, koska niitä unia ei ole olemassakaan. Huuuuhhh. Että en todellakaan olis toivonut, että sama riesa toistuu sulla ikinä. Saati näin pian. Mulla alkaa kohta olla 5 vuotta siitä, kun oikea käsi (joka siis on myös mun oikea käsi) jäätyi ja ennuste on se, että 4-5 vuoden päästä iskee toiselle puolelle, mutta vielä ei ole pientä viiltelyä enempää (kopokop) ilmennyt.

    Jos nyt jotain hyvää pitää keksiä, niin se on se, että sulla on kunnollinen lääkäri, joka tajuaa, mistä kaikesta on kysymys. Ja ennenkaikkea ihana mies <3. Terkut hälle!
    Ja vaikka tää on nyt jo kulunut juttu, jonka olen kertonut varmaan monasti ennen, niin kyllähän siitä omasta kyvyttömyydestä tehdä mitään tuli vitsiäkin väännettyä. Mies kun sanoi, että "Melkein 50 vuotta piti elää ennenkuin vaimo ekan kerran pyysi, että riisuisin sen :D".

    En tiedä, pitääkö paikkansa (toivon, että pitää), mutta olen kuullut sanottavan niinkin, että toisesta olkapäästä ei tule yhtä kivulias kuin siitä ensimmäisestä. Tiedä häntä, mutta todellakin toivon niin <3

  7. Taru

    Kiitos, terkut välittyy ❤ Ollaan me kyllä sellasia, kaikin puolin. Yksin ei pärjäisi kumpikaan, ei fyysisesti, eikä varmana henkisestikään. Ilman juuri tätä sielunkumppanuutta :)

    Välillä on hetkiä, kun **tuttaa aivan suunnattomasti, mutta onneksi ohimenevästi. Minkäs sitä voi, kun ei kerta voi. Toisaalta on myös niin hitokseen duunia tehtävänä, ettei jouda vaikeroimaan kuin öisin pari tuntia. Hah. Onni on melko ultimaattinen keskittymiskykykin. Ja musta hjuumori, se toimii todellakin aina :))

    Pidän kovasti peukkuja, että sä pääsit yhdellä kerralla! Se olis kohtuullista ❤❤

  8. Myrna

    Kuulostaa järkyttävältä. Varmasti vahvoja olette te kaikki ketä käytte ton läpi. Jos ei ole edes vaihtoehtoja. Voin vaan toivoa puolestasi, että se pahin vaihe menee pian ohi. Ei voi ymmärtää… Miten pienille ihmispoloille kaikkea tällaista tarjoillaan tässä universumissa joka maailmankolkkaa myöten.

    1. Taru

      Vahvoja ja vihaisia ;) Ei vaan. Fyssarillekin just sanoin, ettei tällä toisella kertaa ole ollenkaan niin rankkoja toivottomuuden hetkiä kuin ekan kanssa (toivoin monesti ihan tosissani, että joku sahaisi koko raajan irti). Hän sitä kysyi, kun kuulemma useimmilla on henkisesti vaikeaa ko vaivan kanssa. Hyvin ymmärrettävistä syistä. Nyt kun _tiedän omasta kokemuksesta, että tää yks kaunis päivä _oikeasti helpottaa, niin kummasti sekin auttaa :)

      Niinpä. Tarjoiluja ei aina voi mitenkään päin ymmärtää. (Minun juttuni ovat siinä sopassa hyvin mitättömiä). Niin paljon kaikkea todella surullista, jota ei voi pieni ihminen käsittää.

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s