vaara_jarvi_maisema

Yllätyskäänne: TALO

Hiphei ystävät! Täällä on nyt kuulkaa takana kolmas muutto reilun vuoden sisällä! Se on ollut päällänsä taas, elämän kevät monilla mausteilla. Aikamoista.

Toisaalta koko alkuvuosi on ollut ihan kamala, toisaalta hedelmällinen. Niinku lopulta. Pala kerrallaan on narskuteltu menemään, tietämättä mihin suuntaan mikin voi johtaa. Intuition ihmeitä etten sanois.

Mutta enpä olisi ikinä uskonut, että kaiken historiassa tapahtuneen jälkeen enää viitsisin innostua jostain niin materialistisesta ja katoavaisesta kuin “ihana talo”. Ei ole kauan, kun moinen aatos olisi aiheuttanut lähinnä oksetusreaktion. Näin pääsi kuitenkin aivan puun takaa käymään. Ja kas – meillä on jälleen oma kiinteistö :)

Yllätyskäänne: Talo
Lipputanko ja sen nuppi

Miksi? No tuli mittamuki täyteen rivitaloasumista. Kyllähän sitä aikansa jaksaa itselleen vakuutella, että pitää vain hyväksyä ja tottua. Ei ollenkaan keskittyä harmillisempiin puoliin, vaan jatkaa elämää. Pätee todellakin moneen asiaan, mutta oman rauhan puuttuminen paisui liian isoksi. Yhteisöllinen asumismuoto söi turhan paljon energiaa, vaikka naapurit kivoja olivatkin. Myös tilan vähyys alkoi korventaa. Tuntui jo kuin olisi asunut tyyliin koirankopissa.

Jäädäkseen ei tuossa asunnossa toki oltu muutenkaan (vuokralle oli alunperinkin tarkoitus laittaa), mutta ajatus jostain toisesta rivarista (tai jopa kerrostalosta, kääk!) seuraavana etappina tuntui lopulta niin vastustavalta, ettei vissiin siksikään saatu venytettyä ylimääräisiä tuumia toimeksi jo aikaisemmin.

Venyttää on tosin saanutkin.. Kaikkea mahdollista & mahdotonta sattui talokauppojen kanssa ennen maalia (älä ees kysy) ja samalla on ollut hippasen muutakin hulabaloota yli äyräiden. Liikaa töitä, liikaa kipuja, liikaa kaikkea. Viittiskö todeta, että kuinkas muuten. Argh. Yhdessä vaiheessa kiristelin huomaamattani hampaita niin monta viikkoa putkeen, että leukaniveletkin kipeytyi ihan hitokseen. Tosi on. Ehkä olisi syytä paskarrella itselleen sinnikkyysmitali tai jotain :)

Yllätyskäänne: Talo
Lukuisissa pöntöissä on jo kuhissut asuntonäyttöjä

Mutta mites nää nyt yhtäkkiä kuvittelee selviävänsä omakotitalon hoidosta..? Se jääpi nähtäväksi ja koettavaksi. Menneeseen verrattuna on onneksi huomattavasti helpompi kiinteistö, siksi nähdään mahdollisena. On jo lämmetty sillekin, että kun jotain fyysisempää puuhaa pitää tehdä, sen tulee joku korvausta vastaan tekemään. Jopa näinkin itsepäiset luonteet voivat siis kehittyä ;) Toki myös muutto hoidettiin tällä kertaa kanto- ja kuljetuspalvelulla. Sairauksien perkeleet ei meitä ja meidän elämää kokonaan määrittele, keinot keksitään. Nih.

Yllätyskäänne: Talo
On meillä pihakeinukin

“Te ootte kyl outoja tyyppejä”

… tuumasi vanha ystävä pk-seudulta, kun jokin aika sitten mainitsin ettei Etelä-Suomi ihan tosissaan enää kiinnostele. Että jos ja kun jälleen lähdetään, suunta on vain ylöspäin, ei missään tapauksessa alas. Että siksi outoja tyyppejä. Heh.

Moneen suuntaan ja erilaisin ratkaisuin on intuitiota tunnusteltu, jopa Venäjän puolelle muuttamista. Pisin tikku vei kuitenkin tällä erää muutama sata km viistoon ylös, Pohjois-Savon perukoille. Ei varmaan tarttis edes mainita, että mitään tai ketään ei entuudestaan tunneta lähimailtakaan. Ennakkoluuloton hyppääminen on vaan niin innostavaa :)

Yllätyskäänne: Talo
Pihalla on ihan ´mun näköisiä´ kivi- ja kivipaasiasetelmia. Myös tulistelupaikalla on jyhkeät kivipenkit. Tykkään paljon.

Niin se talo!

Parissa muussakin sijainnissa ja maakunnassa käytiin, mutta jo kolmannella yksityisnäytöllä sanoi naps. Just eikä melkeen sitä mitä haluttiin, itse asiassa paljon enemmän. Vanha puutalo, valmiiksi peruskorjattu, rempattu ja laitettu, mitään ei tarvitse muuttaa. Kuntotarkastettu ja tutkittu toki. Riittämiin omaa lääniä ja luontoa, vaara-, järvi- ja jokimaisemissa. (muttei onneksi ikiomaa rantaviivaa, kiittelee kiinteistövero). Kauempana siintää lehmien laitumet ja muuta maalaistunnelmaa. Ikkunoista on syämmestä ottavat näkymät, joihin tuskin ihan heti kyllästyy.

Yllätyskäänne: Talo
Olohuoneen mukavuuksia

Idyllisesti natisevat lautalattiat ovat uudempaa tuotantoa. Valoa ja tilaa on tarpeeksi, muttei liian monessa tasossa tai hankalasti. Mulle on reilun kokoinen läpitalon työhuone, jee. Tietysti on puuhellaa, leivinuunia ynnä muuta tulisijaa (aijai!), mutta myös helppo sähköllä toimiva lämmityssysteemi. Puilla käyvä huisin hyvä sauna ja ihanan suuri kph. Ulkotilat oikein kivat, mm. takoilla varustettu pihatalo.

Koristeeksi kermakakun päälle molemmille kaupan osapuolille sopi hyvin että suurin osa irtaimistosta jää. Kyllä kannatti silloin saaresta lähtiessä ‘silmät kiinni’ vaan myydä kaikki kalusteet ja muut. Nimittäin jumatsuikkelis mitä vanhoja aarteita täällä on. Riittää tälle yksinkertaistajalle päättämistä ja pähkäilyä vielä pitkäksi aikaa. Pahakseni en ole pistänyt myöskään jykeviä umpipuisia kalusteita (osa uniikkeja puusepän tekemiä), jotka istuvat vanhaan taloon kuin nokka päähän. Eikä tarvitse hankkia uudelleen omakotitalon yleistarpeistoa, mikä vaiva olisi tottakai muutoin ollut edessä.

Yllätyskäänne: Talo
Tältä näyttää rauha.

Varmasti vielä jonkin aikaa vähintään täällä esirippujen takana ollaan tapahtuneen johdosta innosta ja riemusta soikiona. Vaikka varovaisuudesta huolimatta jalkapohjat ovat kuin ilmatyynyalukset, jokainen nivel & raaja huutaa apua, ja olkapää vetää jalat alta millinkin väärästä kulmasta, niin silti. Moni tuskista on ohimenevää kuitenkin. Kissatkin painattavat menemään ihan(an) tohkeissaan <3 Pallerot kotiutuivat jälleen välittömästi, mikä on hitsin tärkeää ja huojentavaa.

Melkeinpä tekisi mieli heilua pihalla alasti. Pelkästään siksi, että esimerkiksi niin voisi nyt tehdä :D

Iloisin terkuin eteenpäin!

– Taru

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

32 Comments

    1. Taru

      Kiitos paljon Heli ♥♥

      Vähän on epätodellistakin vielä :) Just mietittiin, että ollaanko me oikeasti jo viikko oltu täällä. Muuttokuorma tosin tuli vasta keskiviikkona, ja yksi yö tuossa välissä oltiin vielä vanhassa kämpässä. Melkosta haipakkaa on ollut tää loppusuora(kin).

  1. Anu

    Oi – onnea uuteen kotiin :) Tätä lukiessa tuli sellainen tunne, että olette löytäneet rauhan tyyssijan ja Kodin isolla koolla ❤︎

    1. Taru

      Oi kiitos ihana Anu ♥

      Jospa nyt viivyttäisiin täällä ainakin hetki tai toinenkin :) Järki, vai olisko kokemus, kyllä yrittää sanoa ettei ole ollenkaan terveellistä uskoa piiruakaan minkään pysyvyyteen. Mutta annetaan sille piut paut just nyt, kun on näin suuren ilon ja oman rauhan aika :))

  2. Kristiina/Meidän mökki ja kaupunkikoti

    Ihanalta kuulostaa! Me ollaan myös kerran muutettu paikkakunnalle jossa ei tunnettu ketään, mutta miehen työpaikka oli siellä, joten hänelle se oli sitä kautta hiukan tuttu. Lisäksi tuli vielä toinen kotimainen välttämättömäksi opetella. Kouluruotsillahan ei oikein käytännön elämässä pärjää.

    1. Taru

      Kiitos Kristiina! :)

      Nyt kun sanoit, niin me ollaan muuten aina muutettu paikkaan josta ei tunneta ketään, niin kauan kun ollaan oltu yhdessä. Mikä lie seikkailuhenkisyys :D Siellä Ahvenanmaalla ei varmasti tosiaankaan selviä suomella. Ruotsi virkistyi mullakin väkisinkin silloin kun asuttiin 7v mestoilla jossa 95% oli ruotsinkielisiä. Mutta kun suomella kuitenkin pärjäsi, oli kynnys lähteä ruotsia varsinaisesti puhumaan. Vieläkin huomaan joskus ajattelevani joitain lauseita tai asioita ruotsiksi :)

    1. Taru

      Kiitos Stella ♥ ♥

      Muuttopuuhat taitaa olla sielläkin meneillään? Ei muuta kun voimaa, se on sitä mitä on… Eilen oli juhlallista, kun löytyi jo ruokailuvälineet :) Vielä kun paikallistaisin kaikki mun vaatteet ja saisin ne kaappiin, niin avot :D

    1. Taru

      Kiitos Mervi!

      Ollaan jonkin verran M:n yläpuolella, mutta veikkaisin että ihan saman tyyppistä maalaiseloa :) Jännittävää kyllä on, että mitähän kaikkia kulttuurishokkeja on tiedossa. Hih.

  3. Saara

    Oho! Yllätys tosiaan. Mutta kuulostaa ihanalta sellaiselta. Kuvissa on kiva tunnelma ja niin varmasti uudessa kodissannekin. Onnea uuteen kotiin!

    1. Taru

      Kiitos Saara! Ja niinpä, yllätin myös itseni :D

      Pieni yllätys oli myös vanhaan taloon ihastuminen. Ja se, etten tahdo muuttaa yleistunnelmaa moderniin suuntaan. Vaikka jonkin verran nykyaikaakin toki on, kuten kylppäriosasto ja keittiö. Jännä nähdä, millaiseksi kokonaisuus muodostuu :)

  4. Mielekäs miellekartta

    Onnea uuteen kotiin! 💙 Olipa kyllä mahtavat talouutiset, ja paikka vaikuttaa niin kodikkaalta, luonnonläheiseltä ja teille sopivalta!

    En ihmettele ollenkaan, että rivitalossa ei saanut omaa rauhaa. Kun itse vielä hetki sitten etsin asuntoja, siirryin jossain vaiheessa kerrostaloista juuri rivi- ja paritaloihin. Onneksi tajusin, ettei sellainenkaan olisi sopinut minulle. En kestä sellaista yhteisöllisyyttä. Haluan kuulua esim. blogiyhteisöön mutta asumiseen en yhteisöjä kaipaa. :) Niinpä oma talo on aivan 👍 ja 👏!

    1. Taru

      Kiitos <3 Totta, luonnollinen luonnonläheisyys on meille tosi tärkeää. Vaikka pihapiiri on vanha ja valmis, niin ei onneksi liian "sliipattu". Sen verran joutuu taipumaan, että nurmikoita on ja niitä ajellaan. Sitä en vielä tiedä, miten selvitään kukkapenkeistä, vai annetaanko vaan olla :p

      Mä kuvittelin, että olisi voitu sopeutua rivarielämään, kun onhan kaikkeen mahdollista tottua. Mutta ei se ihan niin mennytkään. Yhtään en enää aio tuhlata elämääni mihinkään sellaiseen joka tekee vain onnettomaksi. Niin pitkälti kun asiaan voi jollain konstilla vaikuttaa. Tää juttu ratkaistui erittäin iloisesti näin :)

  5. Satu

    No sielläpä on tehty taas pienimuotoinen repäisy. :-D Onneksi olkoon! Kuulostaa siltä, että olette löytäneet paikkanne. Vai meinasitteko nyt jo mahdollisesti asettua aloillenne? ;-)

    Minä olen taas katsellut asuntoja, ja olen jopa miettinyt rivitalovaihtoehtoa. Mutta jos yhtään tarkemmin asiaa mietin, niin ei se olisi minunkaan juttuni. Tosin ei olisi omakotitaloasuminenkaan, koska omakotitalossa saattaisi joutua tekemään TÖITÄ. :-D

    1. Taru

      Jepulis :D Jaa-a… Muistijäljet estää sanomasta, että asetuttais pysyvästi ;) Mut eihän sitä koskaan tiedä, miten elämässä käy. Saattaisi olla mukavaa jäädä :)

      No sepä se, saas nähdä miten niistä töistä selvitään. Kaikki ei toki oo mitenkään välttämätöntä, liika venyminen ainakaan. Siivoojaakin on mietitty, mutta sniiduna ihmisenä en millään viittis. Ja vieras ihminen omalle reviirille, ei kiva. Toisekseen; mulla oli joskus siivooja, mut sit kuitenkin aina “siivosin” ennen kuin he tuli. Kun eihän sitä nyt voi jättää tavaroita levälleen ja silleen. Et tiiä siitä hyödystä sitten, kun itsensä tuntee.

      Kiitos Satu <3 <3

  6. Vanha Jäärä

    Hih, pakko sanoa, että tulitte sitten taas takaisin järkiinne ;-) Ja kyllä se omakotitalossa asuminen sujuu vähän raihnaisemmiltakin ihmisiltä, koska joka ikistä satanutta lumihiutaletta ei tarvitse kolata ja pihalle ei tarvitse kesäksi istuttaa kesäkukkia kolmessakymmenessä eri ruukussa. Nii. Onnea kovasti uuteen kotiin :-)

    1. Taru

      Hehee, näin taisi käydä ;D

      Olen ihan samaa mieltä. Pihahommista en ole lainkaan huolissani, koska ne voi todellakin jättää kokonaankin tekemättä. Kylältä löytyy varmasti useampikin traktori, jonka kanssa sopia pihan aurauksesta. Tontti on tasainen ja helppo, ja yhtään kukkaruukkua tuskin tulee jos veikata pitäisi :)

      Kiitos kovasti! :)

  7. Annukka

    No oho! Mutta mitäpä sitä teiltä yhtään sen vähempää voisi odottaakaan. Kuulostaa ihan superkivalta ja uskotko, että uskon, että mun vaisto on oikeassa, kun se sanoo, että siellä alkaa kivutkin hellittää. Ja kohta sun olkapäähelvettikin on enää pelkkä ikävä muisto, jota sitäkään ei enää kohta muista edes muistella.

    Onnea uuteen kotiin <3. Koska kotihan se selvästi on, eikä pelkkä talo.

    (Mun ukkeli on Pohjois-Savosta kotoisin, joten varmaan kohta käy ilmi, että asutte hänen lapsuudenkotinsa naapurissa :). En ihmettelis sitäkään)

    1. Taru

      Kuulostaa ihanalta <3 Hellitystä odotellessa, oikein paljon. Vielä on käynyt juurikin toisin päin, mutta vakuutan itselleni, että jonain kauniina päivänä kaikki edellisen omistajan tavarat on tyhjennetty kaapeista, kaapit ja kaikki paikat on pesty, ja omat tavarat on siellä missä niiden tulee olla. Niinhän muutoissa aina lopulta käy, joten onhan sen pakko mennä niin :)

      Nonni, tiedä tosiaan vaikka oltaisiin naapurissa! Se olis kyllä hauskaa :D

      Kiitos Ystävä <3 <3

  8. Neilikka

    Tervetuloa Pohjois-Savoon! Ja onnea uudesta kodista! Me asutaan täällä kivalla paikkakunnalla taajamassa. Ahistaa tämä kommuuniasuminen, olemme siis etsineet kotia maalta. Ehkä piankin mekin suuntaamme “korpeen” ,joten kiva kuulla elostanne siellä.

    1. Taru

      Oi kiitos paljon! Oikein mukavasti on täällä uusi elo lähtenyt käyntiin. Pidän peukkuja, että teilläkin tärppää sopiva paikka mahdollisimman pian :) Asumisahistus ei oo kivaa, ei.

      Kiva kun kävit ja kommentoit Neilikka, ja tervetuloa uudelleen!

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s