metsan_salainen_elama

Valopilkkuja: Metsän salainen elämä

Tietokirjat ovat tappavan tylsiä ja unettavia riippakiviä? No tämä ei. Metsän salainen elämä porautuu metsänpeittojen uumeniin todella mukaansa imaisevalla tyylillä.

”Suomalaisten sanotaan olevan metsäkansaa. Mutta kuinka hyvin tunnemme metsämme? Mitä tiedämme niistä tuhansista ja taas tuhansista eliölajeista, jotka elävät lahopuun kuoren alla, sammalen kätköissä ja purojen pohjissa?

Emme paljon mitään, vastasivat biologit ja vetivät saappaat jalkaan. Nyt he johdattavat lukijan seikkailumatkalle suomalaiseen metsään, joka on alkanut paljastaa salaisuuksiaan. Eteen aukeaa pienten ja piilottelevien eliöiden ihmeellinen maailma: Joku kärkkyy kyytiä lentävältä hyönteiseltä, toinen jakautuu osiin päästäkseen esteen läpi. Yksi säihkyy kuin jalokivi ja toinen muistuttaa hyytelökasaa. Tutuiksi tulevat esimerkiksi loispistiäiset, limasienet, sääsket, lepakot sekä monenkirjavat lahottajat.

Metsän salainen elämä on kokoelma yllättäviä ja hauskoja kertomuksia metsän hiljaisten ja niitä työkseen tutkivien ihmisten elämästä. Yksi sen viesteistä on, että mitättömimmätkin otukset ovat tärkeitä metsäekosysteemin tasapainolle ja osa luonnon monimuotoisuutta.”

– Eeva-Liisa Hallanaro, Saija Kuusela, Aino Juslén & Terhi Ryttäri (toim.): Metsän salainen elämä, 395 sivua, Gaudeamus 2016

Metsän salainen elämä

Lueskelin teoksen tuoreeltaan jo viime syksynä, mutta nyt on mitä osuvin ajankohta uusintakierrokselle, kun luonto on herännyt uniltaan.

Enpä muista, että olisin aikaisemmin törmännyt näin hauskaan luonto- ja ötökkäkerrontaan, joka kulkee läpi kirjan:

Metsän salainen elämä
Tässä sarjakuvassa Neiti Kultapistiäinen valitaan Miss Metsäksi :D

Mulla ei ylisanavarasto riitä kertomaan, miten paljon diggailen tällaisesta lähestymistavasta, että kaikki on ´oikeasti´ elävää ja olevaa. Miten jokaisella pikkiriikkisellä mönkijälläkin on tehtävä, tarkoitus ja oma vaisto. Eräänlainen tietoisuus ihan joka osasella. Että ei se mene niin, että kas puu, kas kasvi, kas yököttävä örkki; pistetääs kaikki matalaksi, koska mitä väliä?

Paljonkin :)

Metsän salainen elämä

Otteita Metsän salaisesta elämästä:

Liikkuvan liman arvoitus

”Hei, mikäs keltainen läntti tuohon lahopuun pintaan on ilmestynyt! Ei se vielä eilen ollut siinä. Tunnustellaanpa sormella. Se on pehmeää, muttei hyytelömäistä eikä sitkeää. Jonkinlaista limaa kuitenkin.

Näitä limamöykkyjä ihmettelivät jo esi-isämme. He antoivat kirkkaankeltaiselle limalle nimeksi paranvoi – tai paranpaska tai paranoksennus. Para oli muinaissuomalainen maaginen olento, joka valmistettiin itse ja herätettiin rituaalilla henkiin. Sen ajateltiin tuovan mahassaan maitoa tai voita emäntänsä kirnuun. Joskus maitolastissa kulkevan paran piti helpottaa oloaan kesken matkan – mistä jäi todisteeksi kesävoin värisiä länttejä.

Metsästä löytyy lisää limaisia kummajaisia. Mitä ovat nuo kantojen pintaan pursuavat vaaleanpunaiset jogurttimaiset pallerot? Nehän ovat sudenmaitoa.

Paranvoi ja sudenmaito koristavat maisemaa vain hetken. Jo seuraavana päivänä ne ovat menettäneet taianomaisen hehkunsa ja muuttuneet kuiviksi, hauraiksi ja pölyäviksi. Mistä limamöykyt sitten ilmestyivät? Sitä miettivät luonnontutkijatkin jo satoja vuosia sitten.”

[… jatkuu kirjassa]

Metsän salainen elämä

Leijonankasvattajan arki

”Kotona vapautan Hangosta keräämäni muurahaisleijonat kesäsiirtolaani. Pieni hiekkalaikku tontin kulmalla saa toimia leijonien areenana. Paikka on suuntautunut suoraan etelään, joten lämpöä riittää varmasti. Läheinen muurahaiskeko takaa ravinnon. Jo seuraavaan aamuun mennessä kaikki hiekkaan vapauttamani leijonat ovat kaivaneet oma pyyntikuoppansa.

Kesä kuluu ja leijonat lihoavat. Kuopan hiljeneminen ja osittainen sortuminen tarkoittaa aina nahanluontia, jolloin leijona lopettaa saalistuksen ja passivoituu muutamaksi päiväksi. Nahkansa luonut leijona on nälkäinen ja ahne. Saadakseen enemmän ruokaa se suurentaa pyyntikuoppaansa. Lopulta kuopan yläosan halkaisija on noin 6-7 senttiä, viimeinen toukkavaihe on käsillä ja koteloituminen lähenee.”

[…]

Korpien kaikuluotaajat

”Lepakot ovat arvoituksellista väkeä, jopa tutkijoiden mielestä. Näiden yölentäjien elämä oli pitkään kirjaimellisesti hämärän peitossa.Aivan kaikkea lepakoista ei tiedetä vieläkään. Täyttä yksimielisyyttä ei ole saatu esimerkiksi siitä, miten lajiryhmä kehittyi. Lentokyvyn nämä nisäkkäät saivat ilmeisesti noin 65 miljoonaa vuotta sitten eli samoihin aikoihin, kun liitukauden lopun joukkotuho teki selvää dinosauruksista. Varhaisin löydetty lepakko-fossiili on kuitenkin vasta myöhäisemmiltä ajoilta, 55 miljoonan vuoden takaa. Lepakoiden alkutaipaleesta ja muun muassa kaikuluotaustaidon kehityksestä ei siis ole fossiiliaineistoon perustuvaa tietoa.”

[… batmannien tarina jatkuu kirjassa]

Metsän salainen elämä

Luontoyhteyttä itsessään voi vahvistaa monin tavoin. Parhaimmillaan kohtaamalla luonnon paikan päällä, jos vain mahdollista (vaikka on em. kirjakin varsin mainio väline). Voi millä liekillä odotankaan, että joudetaan tämän uuden seudun luontopaikoille, joita on varmasti paljon! Vaikka onhan ihmeteltävää omassa lähiympäristössäkin, jokaisella sentillä. Vielä ei ole kondikset sattuneet kohilleen edes tontin rajojen tsekkaukseen tai -kiertämiseen. Mutta siis. Ei todellakaan tarvitse olla ”jotain suurta”, näköalapaikka tai sellaista, kun runsain mitoin pientä on yksistään jo paljon suurempaa. Ja usein jopa huomattavasti mielenkiintoisempaa.

Luonnolla on mielestäni erilaisia voimia, joita se myös antaa. Jos vaikkapa iskee fiilis, että on yksin ymmärtämättömässä maailmassa, ei tarvitse kuin seurailla mitä luonnossa tapahtuu (esimerkiksi lintujen toimesta), ja kappas vaan kun onkin osa isoa kokonaisuutta, kuin näyttämöä. Se on kaikkineen niin hienoa <3

Metsän salainen elämä

Ajatella, miten erilaisia asuinkerroksia on aivan tavallisessa maapläntissä.

Metsän salainen elämä

Metsän salainen elämä

Metsän salainen elämä

Metsän salainen elämä

Metsän salainen elämä

Metsän salainen elämä

Metsän salainen elämä

Menkäähän metsään, siellä on paljon pieniä ihmeitä! Hyttysiä tai muita pisteleväisiä ei ainakaan täällä pohjoisemmassa vielä ole kiusaamassa. Minusta kevätkesä ja syksy onkin kaikista parhainta metsäkokemusaikaa!

– Taru

Valopilkkuja -postaussarjassa sivuan tavoilla tai toisilla aiheita, joista itse olen saanut valoa hämärämpiin hetkiin. Lue lisää avausjaksosta.
Ole hyvä

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

4 Comments

  1. Annukka

    ”Mikäpä tässä. Valuin tänne lounaalle :D.”

    Kuulostaa kirjalta, jonka voisin hyvinkin hankkia käsiini. Oppimismetodi vois olla just sopiva tällaiselle vanhalle kallolle, johon ei enää mikään kuivakka tieto tankkaamalla tartu, vaikka haluaisinkin. On tässä tullut viimeaikoina harmiteltua mm. sitä, etten tunnista lintujen ääniä. Olis jotenkin niin paljon rikkaampaa, kun tietäisi, kuka milloinkin laulaa. Melkoinen konsertti tähän aikaan vuodesta kumminkin meneillään.

    Ja ihana ajatus sekin, että kaikilla meilä on täällä se oma homma ja tarkoitus. Niin niillä kaikkein pienimillä ötököillä kuin meillä vähän isommillakin.

    Rikasta luontoviikonloppua <3

    1. Taru

      Niinpä, mikäpä tässä :D :D

      Samma här. Kuivakka tieto kaataa kiinnostuksen ihan heti. Tää tietokirja on tosiaankin toista luokkaa :) Hirmu mielenkiintoisia on myös tutkijoiden kertomukset työn tekemisestä, jotka on kirjoitettu aidolla ja suoralla tyylillä. Tekis miel ryhtyä esim lepakkotutkijaksi, vaikka raskasta hommaa varmasti onkin.

      Hei lintujen ja laulujen tunnistukseen on ainakin yks hyvä appi, sellanen kun NatureGate. Voi hakea esim värityksillä, ja kunkin lintumallin takana on myös ääninäyte. Lintuosio tais maksaa muutaman euron, jollen väärin muista, mut ei kuitenkaan turhalta tuntuvan kallis. Hidasta lajien opettelu kyllä on, mutta sopivina palasina tykkään :) Tossa samassa on myös kukat, perhoset ja kalat.

      Niin on, ihanaa että meillä kaikilla on tarkoitus. Jotenkin liikuttavakin ajatella kaikkien metsämönkijäistenkin suorittavan suurta tehtävää :)

      Samoin sinne ❤️

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s