paljakanvuori_metsa

Mystinen Paljakanvuori

Jes, ensimmäinen Pohjois-Savon kiinnostuskohde käyty tänään!

Kiuruvedellä sijaitsevan Paljakan eli Paljakanvuoren laella on entisaikainen merkkitulipaikka sekä uhrikuppien muinaisjäännös. Ja ei lainkaan hullummat maisemat.

Paljakanvuori

Paljakanvuori

Paljakanvuori

Paljakanvuori

Paljakanvuori

“Vuoren laki on laajalti tasainen ja lähes paljas kasvillisuudesta. Koska Paljakka kohoaa ympäristöään useita kymmeniä metrejä korkeammalle, siellä uskotaan pidetyn merkkitulia, viimeksi Suomen sodan aikaan vuosina 1808-1809.

Merkkitulet olivat vartiointi- ja hälytysjärjestelmä, joiden avulla tähystävät vartijat varoittivat lähestyvästä vihollisesta. Paljakka onkin ollut sijaintinsa puolesta otollinen tähystyspaikka, sillä se sijaitsee lähellä vanhaa erätietä joka kulki etelän suunnasta vesireittiä Pielaveden ja Kiuruveden kautta Oulujärveen saakka.

Paljakan laella on muinaisjäännös, jossa on noin 40 uhrikuppia. Kuopat eli kupit ovat erikokoisia ja syvyisiä ja ne muodostavat kalliopintaan tiiviin rykelmän.

Paljakan uhrikuppien ikä ja käyttötarkoitus ovat jääneet arvoitukseksi. Uhrikupeista yleisesti tiedetään, että ne yleistyivät Suomen alueella rautakaudella ja niiden tiedetään olleen paikoin käytössä vielä 1800-luvullakin. Uhrikuppien on arveltu liittyneen vainajakulttiin sekä hyvän sadon ja karjaonnen turvaamiseen.

Vuoren länsirinteellä sijaitsee Pirunpesä: syvä onkalo, jonka arvellaan muodostuneen hiidenkirnujen lailla jääkauden aikana.”

Paljakanvuori

“Tarina kertoo, että Väisäs-niminen mies oli laskeutunut onkaloon 18 syltä pitkän köyden varassa ja päässyt lähestulkoon onkalon pohjalle. Seuraavana yönä mies näki unta onkalosta: piru ilmestyi ja sanoi, että mikäli mies olisi laskeutunut vielä kaksi syltä, olisi hän jäänyt onkaloon. Mies kertoi unestaan muille, eikä kukaan sen koommin uskaltanut laskeutua alas onkaloon.

Näin Pirunpesä sai nimensä. Pirunpesä täytettiin myöhemmin kivillä ja puilla, jotta alueella laiduntavat eläimet eivät putoaisi sinne.

Paljakka on lisäksi ollut aikoinaan juhannuksenviettopaikka. Vuoren korkeimmalle kohdalle on auringon laskiessa sytytetty kokko ja laella on pidetty tanssit, pelattu korttia, nautittu alkoholia sekä “oltu koppisillaan” eli pelattu pesäpallon kaltaista joukkuepeliä. Tarinoiden mukaan juhlan kohokohta on ollut ruudin räjäyttäminen kallionkolossa, mikä myöhemmin korvautui haulikon tai rihlakon laukauksilla.”
[lähde]

Paljakanvuori

Olen nähnyt / käynyt katsomassa aikaisemmin vain muutamia kuppikiviä, mutta Paljakanvuorella taisi olla niistä erikoisimmat:

Paljakanvuori

Nämä olivat oudosti hieman rinteessä (eli esim. nestemäiset uhrit olisivat valuneet pois) ja kuvio erikoinen.

Paljakanvuori

Kuppien ikä on “määrittelemätön”, mutta tosi wanhaa perua ne tottakai ovat.

Kuppikivistä ja uhrikupeista on lähteistä ja sanojista riippuen monia mielipiteitä. Joidenkin mukaan ne eivät ole lainkaan muinaisia uhrauspaikkoja, vaan jonkinlaisia karttoja. Ken tietää, ehkäpä niitä on molempia? Jos pitäisi veikata, niin sataprosenttista varmuutta ei saada varmaankaan koskaan. Erityisiä ja mystisiä paikkoja joka tapauksessa.

Paljakanvuoren laelle pääsee polkua pitkin, matka noin 500 metriä autotieltä.

Paljakanvuori

Alueella on myös parin kilsan luontopolku, jonka kerrotaan kulkevan kalliolla, metsässä ja järvenrannalla.

(Paikanpäälle mennäkseen kannattaa muuten laittaa karttasysteemiin osoitteeksi Putouksentie 450 eikä 45. Saattaa pikkasen vatuttaa harha-ajella pitkin poikin, kun kohdetta ei meinaa löytyä mistään. ;)

Paljakanvuori

Vaikka pätkä vuoren laelle on suhteellisen lyhyt (vain sen puoli kilsaa), ei voi suositella muille heikkokuntoisille. Tuskallista nimittäin oli, vaikka hitaasti tottakai mentiin. Vettäkin vedettiin puolitoista litraa, kluk kluk vaan. Vaikkei ollut edes lämmin ilma. Mä olin tipalla pudota yhdestä rinteestä selkä edellä alas, kun voimien mukana katoaa myös tasapaino. Hohhoijaa. Jyrkkä pudotusvaara saattoi kyllä osin johtua siitä, että eksytt.. eikun poikettiin myös merkityltä polulta. Juu, kaikki on mahdollista.

Paljakanvuori

Vaikeampikulkuisten kivikasojen, nousujen ja juurakoiden lisäksi löytyi kuitenkin myös pari lyhyttä pitkospuu-osiota, sekä hyvä- että huonokuntoinen.

Paljakanvuori

Paljakanvuori

Paljakanvuori

Paljakanvuori

Paljakanvuori

Paljakanvuori

Paljakanvuori

Voi että naava on kaunista! Ja ilma puhdasta.

Paljakanvuori

Paljakanvuori
“Kukkapenkki” miun makkuun

Paljakanvuori
Mikähän kasvi tämä mahtaa olla..? Korea on.

Paljakanvuori

Jostain luin, että Paljakanvuorelta olisi joskus lohkottu kalliota rakennusten kivijalkoihin ja uunikiviksi. Yllä oleva olisi sopiva todiste siitä.

Paljakanvuori

Tämä onkalo sen sijaan toi mieleen satujen ja tarinoiden metsän väen asumukset. Riippuvia kasveja verhoina ja kaikkea.

Paljakanvuori

Paljakanvuori
Joillain kohdin satumetsän tunnelma muuttui hakatuksi ja raiskatuksi.

Paljakanvuori

Pääosin oli kuitenkin hienot energiat. Tästä on hyvä jatkaa uusia tutkimusretkiä kohti, ehkäpä jo ensi viikolla!

– Taru

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

4 Comments

    1. Taru

      Kiitos Anu :)

      Oli mullekin ihan suosikki tuo onkalo. Järkälekatto oli melkoisen suuri, mikä ei kuvasta oikein välity. Mahottoman kaunis ja mystinen :)

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s