juhannuskallio_ruka

Puolipyöreitä Juhannuskalliolla [Ruka]

Aamusella ennen kotia kohti porhaltamista käytiin vielä Rukan Juhannuskalliolla. Reitti laelle on lyhyt (300 metriä Juhannuskalliontien pysäköintipaikalta) ja luokiteltu helpoksi. Helppo ja helppo, tai joillekin hankalahko. Miäs vahtasi koko ajan kuin haukka, ettei vaimo vaan kupsahda alas. Niin hän aina tekee, pysyy tiukasti kiinni sillä puolella missä on pudotusta <3 Elämäni valo.

Juhannuskallio, Rukatunturi

juhannuskallio_kartta

“Juhannuskallion reitti, 300 m, tarjoaa kaukomaisemia yli Rukan ja Pohjois-Kuusamon. Juhannuskallion tieltä lähtevä ja notkon ylitse Juhannuskallion laelle polveileva reitti on paikoin jyrkkä, mutta vaativuudeltaan helppo.”

“Reittimerkintä vihreät maalimerkit erillisissä tolpissa. Reitti soveltuu päiväretkeilyyn. Polkuun voi yhdistää kesäaikaan Rukan esteettömän reitin (näköalapaikka) ja hissinousun / rinnereitin. Reitin varrella maastossa ei ole palveluita. Reitin lähtöpisteessä on ravintola.”

luontoon.fi

Juhannuskallio, Rukatunturi

Juhannuskallio, Rukatunturi

Polun alkupäässä tuli yht´äkkiä mieleen, että mullahan oli tosiaan synttärit tuona päivänä. Mikäs sen kuvaavampaa kuin karrelle palanut otos, ja kompuroivat kivet & liukkaat juurakot polun varrella :) Sekä takana että edessä, tottakai.

Naureskelin itsekseni, että nyt mä olen sitten nelkytviis. Olen nimittäin saattanut jo vuoden tai kaksi sanoa olevani 45, jos joku on kysynyt.. Niin suuri merkitys iän numeroilla mulle on, etten useinkaan edes muista minkä ikäinen mahdan olla. En samaistu heihin, joille ikä on iso juttu, tai jotka tahtoisivat olla nuorempia. Minusta olisi kammottavaa, jos kaikki jo tapahtunut pitäisi läpikäydä uudelleen, sen sijaan että pyrkii eteenpäin.

Menneisyyden kaipuussa on ainakin joillakin ehkä (?) se, että tahtoisi palata taaksepäin ja tehdä asiat toisin. Eli muuttaa nykyhetkeä. Itse ajattelen niin, että se olisi turhaa työtä. Koska jokaisena hetkenä ja elämänvaiheena on kuitenkin tehnyt päätökset ja valinnat sillä perusteella mitä on ollut silloin ja minkälainen on itse ollut. Kuten on tarkoituskin, valita niin hyvin kuin voi, niillä työkaluilla mitä on juuri silloin käytettävissä. Näin ollen menneisyys ei muuttuisi miksikään, vaikka kuinka monta kertaa pyörittäisi samaa pyörää uudelleen. Niinpä siitä ei kannata kantaa taakkaa tai murheita kovinkaan pitkälle, ainakaan vasiten.

Sitten on tottakai se, että olisi kivaa elää uudelleen joku onnellinen jakso. Siitäkin olen toista mieltä. Luon mielummin uutta ja ennenkokematonta, iästä ja jäljellä olevasta ajasta viis. Tai varsinkaan ulkonäöllisistä seikoista. Miksi ihmeessä elämä ei saisi jättää jälkiä..? Sehän on pelkkää kuorta. Ja sitä paitsi, on hienoa, että on ylipäätään kokenut ja tuntenut jotakin, ollut osa inhimillisyyttä. Jäljet ovat muistoja ja merkkejä erilaisista tapahtumista, niin iloista kuin suruistakin.

Juhannuskallio, Rukatunturi

Palatakseni itse asiaan, polulla tuli eteen polveen asti lunta. Ei muuta kun pätkän verran peräännystä autolle ja pitkät saappaat takakontista. Tuokin on muuten kovin kuvaavaa, että välillä (tai siis usein), ei pääsekään suorilta eteenpäin, vaan on ponnistettava pikkasen lisää.

Juhannuskallio, Rukatunturi

Juhannuskalliolla, kuten monessa muussakin paikassa, ei pidä poiketa poluilta, jottei tuhoa arvokasta kasvillisuutta.

Juhannuskallio, Rukatunturi

Rinteissä on ihastuttavan paljon villin karua luontoa, kun vain välttää katsomasta taaksepäin.

Aivan ;)

Juhannuskallio, Rukatunturi

Juhannuskallio, Rukatunturi

Oi, mikä rauha ja näköalat!

Juhannuskallio, Rukatunturi

Juhannuskallio, Rukatunturi

Juhannuskallio, Rukatunturi

Juhannuskallio, Rukatunturi

Henkäisevää. Oli.

Juhannuskallio, Rukatunturi

Hetken perästä tapasimme jo aiemmin kohtaamamme kopterikuvauksen tosiharrastajan.

Juhannuskallio, Rukatunturi

Hauska härveli. Välillä oltiin yhteydessä Kuusamon lennonjohtoon ja välillä kuvattiin. Ihan mielenkiintoinen harrastus varmastikin! Itsellä ei niin kovasti resonoi, varsinkaan ajallinen ja rahallinen panostus. Kuka halppa osta se paska saa, pätee näissäkin vehkeissä; uskon.

Juhannuskallio, Rukatunturi

Juhannuskallio, Rukatunturi

Juhannuskallio, Rukatunturi

Juhannuskallio, Rukatunturi

Jos viimeinen otos olisi maalaus eikä epätarkka kuva, sen nimi olisi Vapaus. Vapaus on liitämistä siellä missä asioiden ei tarvitse olla niin justiinsa, tarkkoja ja suunniteltuja. Siellä missä voi päättää pelkällä sydämellään, ihan kaikesta.

* * * * * *

Kotimatkalla en sitten ottanutkaan kuvan kuvaa. Olin niin irti-poikki-puhki, etten olisi jaksanut painaa edes laukaisinta. Mutta vain fyysisesti, poikki. Henkisesti saatiin jälleen paljon enemmän kuin olisi osattu edes odottaa.

Alunperin minun piti vielä laittaa menomatkalta kuvia kahdestakin kohteesta, mutta en itsekään enää viitsi postailla yhdestä ja samasta reissusta. Joten antaapa olla. Huihai.

Palataan taas uusin aihein!

– Taru

Tämä on osapostaus yhden yön roadtripiltä Kuusamoon ja Sallaan.

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

11 Comments

  1. Heli

    Kyllä on niin hienot nuo maisemat, ah! Olispas joskus kiva käydä tuolla pohjoisessa katselemassa niitä livenä.

    Me ollaan melkein saman ikäiset; mulla on nelivitoseen vajaa kuukausi aikaa. Mulla on kyllä ollut ikäkriisiä… tai jotain muuta elämän kriisiä, sitähän mulla piisaa, kaiken aikaa. Mutta nyt olen tekemässä muutoksia elämään, haen yhteen kouluun. Katsotaan pääsenkö… tietäisi muutaman vuoden opiskelua ja täysin uusia tuulia työelämässä. Rahallisesti en tiedä miten siinä käy, jos kouluun pääsen… mutta olen tullut siihen tulokseen, että jos en hyppää nyt, en saa hypätyksi koskaan. JOten pakko ottaa riski! Ehkä neljäviis on hyvä ikä tehdä muutos!!

    Enivei, paljon onnea sulle! ♥

    1. Taru

      Kiitos Heli ❤️

      Hei toihan on mahtava juttu! Ehdottomasti on hyvä ikä tehdä muutos. Mikä vaan ikä kuule :) Pidän oikein kovasti peukkuja, että pääset läpi. Ja niin, muutoksilla on aina monia puolia. Se vaan kuuluu “pakettiin”, oon toistuvasti havainnut. Kokonaisuus ratkaisee, pidä siitä kiinni ❤️

  2. Mari

    Sä kirjoitit ihanasti iästä. <3 Ajattelen ihan samoin. Mitä enemmän elää, sitä enemmän oppii eli miksi ihmeessä haluaisi olla ikäistään nuorempi!

    1. Taru

      Just de. Mä yhdistän kans iän oppimiseen, joka tarkoittaa väistämättä ajan kulumista.

      Toisaalta olen joskus miettinyt, että joku varmastikin kokee asian ihan eri tavalla. Ei ehkä halua oppia kokemuksen kautta, tai kenties jopa ollenkaan, tai enempää. Voisiko siinä olla yksi syy, miksi tahtoisi jäädä muuttumattomana vain yhteen (ikä)vaiheeseen..? Niinkin voi varmaan olla. Toisaalta taas joku tosi nuori voi olla jo tyystin “eri tasolla”. Hmm. Monipiipukas juttu :)

      Kiitos Mari ❤️

      1. Mari

        Mahtavasti ajateltu! Todellakin! Siinä voi tosiaan olla kyse muutosvastarinnasta: tietää, että kehittyminen olisi hyväksi, muttei syystä tai toisesta halua ottaa askelta eteenpäin. Irtipäästämisen vaikeutta. Kiitos, kun jaoit ajatuksesi! <3

  3. sailatuulia

    Paljon onnea! <3 Mäkin ajattelen, että kyllä sitä kuitenkin aina on oikeassa iässä ja siinä hetkessä, johon juuri silloin kuuluu kuuluu – sellaisena, kun siihen asti kertyneiden kokemusten valossa on. Elämä virtaa, niin minäkin.

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s