aircraft

Outolintujen lentoharjoitukset

Olen viime aikoina ollut taas vaihteeksi jotenkin tukkeessa. Tuntuu, että tuuteista tunkee vain turhuuden huttua, pinnallistako lie. Vaikkei se tietenkään pidä lainkaan paikkansa, että pelkästään, mutta liikaa informaatiota ja muotoiluja, joilla ei ole edes sen hutun verran merkitystä. Paljon tyhjyyttä, joka on keinotekoisesti täytetty niin piripintaan, että sen vaikutuspiirissä voi jopa fyysisesti pahoin. Näitä tulee näemmä tasaisin väliajoin. Fiiliksiä, että olen ajatuksine ja asenteineni yksi ulkopuolinen outolintu koko muija. Se, joka ei tosiaankaan kuulu yhtään mihinkään, koskaan. Että en tahdo olla osa mausteetonta keittoa.

Miksi en vaikkapa jättäisi ihan kaikkea mahdollista ja muuttaisi jonnekin hevon tuuttiin, jossa ei ole mitään tuttua..? Puhdistuisiko pöytä pölyistä? Ai juu, niinhän me ollaan jo tehty, useamman kerran peräkkäin :D Ehkä minun pitäisi poistua vielä kaikkialta verkosta. Vaihtaa puhelinnumero salaiseksi ja kylmänviileästi lopettaa sellaiset työtkin, joissa tarvitsee olla tekemisissä ei-syvällisten asioiden tai ihmisten kanssa. Aloittaa oikein kunnollinen erakkoelämä Miähen kanssa kaksin, ilman ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä tai hölynpölyä. Enhän minä tosiasiassa tarvitse mitään muuta ollakseni olemassa. Mitä ihmettä siis vielä odotan, eihän minua ole ennenkään kukaan tai mikään pysäyttänyt..?

Siinä syssyssä menisi toki paljon iloakin tuottavaa, mutta niinhän muutoksissa aina tapahtuu. Se on koko paketti tai ei mitään. Olla hyppyrinnokalla ihan up yours, vai miten se nykäisy nyt menikään. Verkosta poistuessa jäisi kuitenkin myös outoja juttuja kirjoittamatta ja ilmaisematta, ja eihän se nyt käy? Onhan meitä monia, ellei jopa paljon, ja voimme olla toistemme tukia ja apu-äänitorvia. Näin olen itse kokenut, että blogiystävyydet ovat olleet niin arvokkaita, ettei pysty edes kuvailemaan. Kiitos, että olette.

Kuten muutkin erikoiset tuttavuudet, joita tielle on tupsahtanut kuin itsestään. Yhden sellaisen kanssa tapaamme tällä viikolla, mikä on mahdottoman innostavaa!

Olemme tunteneet jo jonkin aikaa yhden sivutyöni yhteistyökuvioiden merkeissä, muttemme ole siis koskaan aiemmin nähneet livenä. Silti aivan ensihetkestä lähtien ollaan oltu vahvasti sielunsiskoja. Tiedän jo etukäteen, että hänen kanssa ei tosiaankaan turista turhia. Ei sitä maailman haasteellisinta kysymystä kevyesti kysyttynä (joka on tottakai ´mitä kuuluu´, eihän siihen pysty oikeasti vastaamaan!), ei elämäntarinoiden jaakailua, ei sairauksien voivottelua perinteisessä mielessä, ei pintaliitoja tai niiden kiillotusta.

Suorapuheisuuskin on sataprosenttisen varmaa. Hän mm. tuumasi ykskantaan, että jos jostain syystä ei naamatusten tullakaan juttuun, niin todetaan se heti ja se siitä. Juodaan vaan kahvit ja hän pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja jatkaa matkaa. No just näin, miten ihana tyyppi! :D

Voi tietysti olla, ettei hän tulekaan. Senkin minä ymmärtäisin paremmin kuin hyvin. Välillä nimittäin on niin, että joku juttu inspiroi tosi paljon, mutta jos se ei tapahdukaan heti, homma saattaa haalistua. Varsinkin jos jotain pitää sijoittaa kalenteriin, se saattaa alkaa ahdistaa. Että jostain ajasta on ikään kuin viety vapaa tila, tietämättä juuri sen päivän fiiliksiä. Jotka voivat tottakai olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, tapahtumista puhumattakaan.

Eniveis. Odotan. Kovasti, avoimin ja valoisin silmin. Loppu jää tottakai meidän outolintujen väliseksi.

Vapautunutta viikkoa myös Juuri Sinulle! <3 <3

– Taru

Artikkelikuva: Pixabay

| kommentoi

| seuraa: RSS | Instagram | Bloglovin | Blogkeen | Blogipolku | Blogit.fi

11 Comments

  1. Annukka

    Mun ennuste on, että tulevasta outolintojen tapaamisesta ei tule ollenkaan outo, vaan sellanen ihan (oudon) normaali :D. Ihan kuin olisitte aina tavanneet, luulen ma.

    Itse olen vissiin kokonaan lopettanut asioiden mietiskelyn. Tai siis en todellakaan ole, mutta huomaan, etten justiin nyt ärsyynny oikein mistään. Paitsi turhan valittamisesta ja kaikenlaisesta kitinästä. Vaikenen vaan, poistun paikalta tai en osallistu millään lailla, jos liika pinnallisuus jossain pukkaa pintaan. Ja toisaalta huomaan välillä itsekin hakevani vaihtelua jostain ihan jonninjoutavan pintapuolisesta. En tosin nyt ihan äkkiä keksi mitään esimerkkiä, mutta sen tunnistaa siitä, että voi välillä olla käyttämättä aivojaan yhtään mihinkään :).

    Ja siis, tässähän ei nyt taas ollut yhtään mitään asiaa, mutta ei kai se haittaa. Halusin vaan lähettää sulle viestin ja toivottaa iloista miitinkiä <3

  2. Taru

    Ihan varmasti tulee just sellainen miitinki, olen kans vakuuttunut siitä! Sain juuri viestin, että senkin outolintu :D :D

    Hmm. Mäkään en ole vissiin varsinaisesti puhkipohtinut mitään, tuli vaan yhtäkkiä mieleen syy, miksi olen ollut osittain tukkoinen. Ettei niinku ole virrannut täysillä :) Sekin, ettei varsinaisesti tarvitse edes ärsyyntyä, vaan havahtua huomaamaan, ettei mihinkään itselle turhanpäiväiseen kannattaisi käyttää tätä ainutlaatuista aikaa. Niinku oikeasti ja ollenkaan.

    Kiitos Annukka, lämpöiset terkut sulle myös ❤️

  3. Mari

    Ei itseään kannata paeta erakkomajaan. Pakoon pääsee yhtä hyvin kuin juoksisi omaa varjoaan karkuun. Hyväksy se, että sä arvotat asiat eri tavoin kuin moni muu ja myös se, että moni muu arvottaa toisin. Se vain on niin eikä siinä sen kummempaa. Keskity omaasi ja nauti siitä. Jokainen meistä tekee omat valintansa ja ottaa vastaan niiden seuraukset. Mulla on myös ollut välillä samankaltaisia ulkopuolisuuden ja yksinäisyydenkin tunteita. On pitänyt ottaa etäisyyttä siihen, mitä ei enää arvosta ja sen mukana on mennyt moni ihmissuhde. Mutta ajan oloon on tullut tilalle uusia ja minulle arvokkaampia. Ämpäri toisin sanoen pitää tyhjentää ensin vanhasta sisällöstään, jotta siihen mahtuisi uutta.

    1. Taru

      Nyt me ollaan kyl ihan eri levelillä siitä mitä just mä teen, ja miksi. En ole mitenkään masentunut, riittämätön, pakosalla tai pahoillani.

      Juuri nyttenkin olen tässä vieraiden ihmisten keskellä pulputtamassa ummet ja lammet, enkä missään erakkomajassa ;D

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s