ruohosipulinkukat

Lumipalloefektinä luoksesi pompin

Ihan ensiksi, kiitos tosi-tosi paljon kaikista eri kanavia pitkin tulleista viesteistä ja kommenteista edelliseen kirjoitukseeni! Voisin tehdä vaikka tutkielman siitä miten monella eri tavalla se oli käsitetty. Heh. Mutta just hyvä niin, että onnistuu herättämään monenlaisia ajatuksia.

Kirjoittaminen on siitä hassua, ettei koskaan tiedä miten sanomaan reagoidaan. Ja miten monta sellaistakin asiaa otetaan vastaan, joita siinä ei alkuunkaan ollut. Vissiin varsinkin meidän spontaanien bloggaajien vitsaus :) Kun ei mieti liikoja, miltä jokin saattaa kuulostaa, vaan kirjoittaa vain. Virtaa. Koska se on itselle ominaisinta, tehdä vain, tuosta vaan.

Pihakukkia

Pihakukkia

Minulle ei ole sillä tavalla väliä mitä minusta ajatellaan, tai ajatellaanko varsinaisesti mitään (mikä on tottakai todennäköisintä, ihan jokaisen kohdalla), mutta täsmennetään nyt vielä. Ettei ketään jää kalvamaan tai mittään.

En ole yksinäinen. En ole millään muotoa onneton. En ole epävarma tai pelokas. En ole suivaantunut kenenkään tekemisistä. En, herttinen sentään. Ulkopuolisuus ei minusta ole mitenkään ‘huono’ juttu, en edes tavoittele kuulumista johonkin. Itsetuntoni ei ole matala. En ole mörkki-tyyppiä, vaan perusluonnoltani iloinen ja nauravainen. Olen usein päivittäin tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa ja sosiaaliset taitoni ovat oikein hyvät :) Minua ei vaan varsinaisesti innosta / kiinnosta asiat tai toimet, jotka koen tai totean jollain tasolla tarpeettomiksi. Niinpä muutan ne jos voin, ei siinä sen kummempaa.

Pihakukkia

Pihakukkia

Siksi varmaan eniten koenkin olevani erilainen, etten tarvitse samoja kokonaisuuksia kuin monet ympärilläni. Ei sillä, että olisin jotenkin parempi, en todellakaan. En vaan ole riippuvainen sosiaalisuudesta tai muusta sellaisesta. En tunne kateutta, enkä useinkaan ymmärrä sitä. Priorisoidessani pyrin siihen etten takertuisi yksityiskohtiin, vaan pistelen menemään. Ainakin nykyään ;) Näen omalla tavallani, jota en oikein osaa selittää. Story of my life.

Pihakukkia

Ja se elämä senkun jatkuu, kuten sillä on tapana. Sekin on ennalta arvaamaton ja yllättävä. Saman paketin sisällä voi olla ihan mitä tahansa, mikä ei (välttämättä) ole hullumpi juttu ollenkaan.

Tuskin maltan odottaa, mitähän lumipalloefekti seuraavaksi tuo tullessaan. Koska aina kun tekee vähänkin tilaa, tulee uutta putkeen. Sitten kun pallo pysähtyy :)

– Taru

Kuvat: Pihalla kukkii ja kukoistaa kaikenlaista. Ilman että olisin tehnyt asian eteen mitään. Siis yhtään mitään, missään vaiheessa. Yllättävän monet hommat ovat yksinkertaisia. Ihan vaan siten, ettei itse tee niistä hankalia tai virheellisiä. Tai itsestään <3

| kommentoi

13 Comments

  1. Mielekäs miellekartta

    Voin toki olla väärässä, mutta luulen tajunneeni, mitä ajoit viime kirjoituksellasi takaa. ;) Pinnallisuus kun toisinaan niin uuvuttaa minuakin. Välillä tosiaan tuntuu, että on ihan yksin omien ajatustensa, tunteidensa, mielipiteidensä ja kiinnostustensa kanssa, ja siksi juuri onkin niin mahtavaa joskus tavata samanmielisiä ihmisiä (sitähän ei todellakaan liian usein tapahdu).

    Itse olen viime aikoina ihmetellyt erityisesti tiettyjä medioita ja mm. Iltalehteä ja Ilta-Sanomia. Tänäänkin se tuli todistettua: istun mieluummin kahvilassa seinää tuijottaen ja teetä hörppien kuin luen mitään Iltalehden kaltaisia lehtiä. En vain käsitä, miten kukaan jaksaa lukea, kuka hakkasi naapurinsa, kuka katuu kauneusleikkaustaan, mistä maasta saa halvinta olutta ja mitä joku julkkis teki jollekulle toiselle julkkikselle. Iltalehti ja vastaavat ovat kuitenkin ilmeisen suosittuja ja luettuja. Minulla ei tietenkään ole mitään muiden mielenkiintoja vastaan, mutta väsähdän helposti ja nopeasti itse, jos/kun tuollaisista aiheista pitäisi keskustella jonkun kanssa tai esittää kiinnostunutta ties mistä syystä.

  2. Taru

    No juuri näin ;)

    Kyse ei suinkaan ole siitä, että jotenkin aliarvostaisin muita ihmisiä tai toisten kiinnostuksen kohteita. Kun ei vain nappaa samat jutut, on jatkettava omaa matkaa. Itsellänikään siihen ei istuisi vaikkapa iltapäivälehtien jne tyhjänpuoleiset sanomat. Täytyy sanoa, että tylsempää puheenaihetta en minäkään osaisi noin äkkiseltään nimetä :)

  3. Mari

    Kuule, just äsken lounaalle tullessani katselin pihamaatani minäkin ja totesin, että näin paljon ei pihallani ole ikinä ollut kukkia ja tuoksua! Kuinka ollakaan, sillä tein viime kesänä periaatepäätöksen olla ajamatta nurmikkoa. Tai en ihan kokonaan, mutta rajasin alueen ehdottomaan minimiin, joka on murto-osa aiemmasta. Loput huitelen jossakin välissä viikatteella. Vielä en malta. Saat sen, mistä luovut! Olen ihan samaa mieltä, ettei asioista kannata tehdä itselleen liian hankalia.

    1. Taru

      Ihan totta.

      Mä oon aina ollut luonnonmukaisten pihojen ystävä, ja kattelin toukokuussa pienellä hämmennyksellä kun lumen alta alkoi paljastua puutarhaistutuksia. Aattelin, että kyllä kaikki kukkapenkit pitää varmaan jossain vaiheessa poistaa, koska en tod. ala kuokkimaan tai kitkemään, en vähääkään. Vaan enpäs tiiäkään! Siitä poistamisesta. Tosi kauniita ovat, ihan vaan sillä että ympäriltä ajellaan nurmikko, ei muuta. Tuli värikäs ja iloinen rehotuspuutarha, oikeen kiva :)

  4. Pilvi

    Tämä oli jotenkin niin valoisa kirjoitus. Sinusta huokuu sellainen tasapaino. Ajattele, miten onnellinen voikaan olla, kun ei tunne kateutta tai ettei edes tavoittele mihinkään kuulumista eikä alituiseen vertaa vaikkapa itseään muihin niinkuin monet tekevät koko ikänsä. Minusta sellainen mielen riippumattomuus on kaikkein tavoiteltavinta elämässä. Uskon, että juuri silloin voi olla onnellinen itsessään ja näkeekin pienemmissä asioissa elämässään iloa. Valoa valoisalle Tarulle!

    1. Taru

      Voi kiitos tosi paljon Pilvi ❤️

      Soon kai se sisäinen rauha, jonka silloin muinoin löysin :) Vaikka välillä kiristää milloin mitkäkin ponnistukset, niin siihen voi (melkein) milloin vain palata, kun se on kerran löytynyt. Että mitä väliä millään pöntöllä tai epäolennaisella, miksi antaisin yhtään minkään edes yrittää kyykyttää minua. No en miksikään, koska mullahan on jo kaikki mitä tarvitaan. Hemmetti :)

      Pallokin lähti taas pyörimään niin etten arvannutkaan. Mm. juuri äsken perustin yhden uuden yrityksen, ihan äkkiseltään. En ole vielä satavarma kokonaisuudesta mitä sillä teen (ja mistä revin ajan), mutta nimet ja kaikki vaan yhtäkkiä pukkas niin sanotusti tiskiin. Aina ei suinkaan tarvitse tietää tarkalleen mitä ja miksi, jos / kun tietää varmaksi että näin on vain tehtävä. Kun ei takerru mihinkään, silloin niille tulee tilaa. Se on kyllä ollut yksi kantavimmista havainnoista ever :)

  5. Markku Janhunen

    Sulla niin samoja ajatuksia kuin täällä. Mut en ole sanoiks niitä osannut pukea, tai kerennyt, tai tohtinut tai jotain. Siksi olikin virkistävä lukea, niin kuin omia ajatuksia, heh. Mut hei, tajutonta menoa sinne. Elämä rakastaa!

    1. Taru

      Kiitos kovasti! Oi. Olen tosi iloinen, jos sain pukea sanoiksi samanlaista. Meidän on selvästi ollut tarkoitus kohdata, vähintäänkin näin virtuaalisesti :)

      Samoin sinne, oikein paljon! Niin se elämä tekee!

  6. Vanha Jäärä

    Juu sano rengit päissään. Edelliseen kirjoitukseen en keksinyt kertakaikkiaan mitään sanottavaa, joten katsoin parhaaksi olla sanomatta mitään. En nyt oikeastaan keksi tähänkään, paitsi että tuo “minua ei vaan innosta/kiinnosta ne asiat/toimet, joka koen jollain lailla tarpeettomiksi”. Toi kuvaa mun suhtautumista mun palkkatyöhön aivan tarkalleen tällä hetkellä. Siinä ei ole mitään muuta tarpeelliseksi koettua kuin se palkka ;-) Onhan sekin tietty jotain. Muussakin maailmanmenossa on toki kaikenlaista hömpänpömppää, joka ei nappaa, mutta musta se on niin normaalia taaplata tyylillään ja olla esim tuikitietämätön kaikenlaisista uusista julkkiksista, niin enpä jaksa sitä sen enempää pohtia.

    Jatka säkin vaan taaplaamista tyylilläsi! Mä kyllä oon täällä edelleen vaikka harvakseltaan kommentoinkin, edelleen soudan vähän jossain hiukan pohjamudan yläpuolella että ajatus ei oikein kulje eikä sormet näppiksellä.

    1. Taru

      Moro! Kuule, ei meillä ystävien kesken lasketa :) Mäkin soutelen toisinaan ties missä, vaikka noin periaatteessa oonkin aina täällä. Tai tässä, eli missä milloinkin. Menipäs mutkikkaaksi, heh.

      Joo, kukin tyylillään, kuten ehdottomasti pitääkin. Omansa täytyy aina välillä tarkistaa, ettei vaan ole ilmaantunut jotakin joka ei palvele enää. Useinmiten niin on.

      Palkkatyö, joka ei tuota tekijälleen tyydytystä on mitä suurimmin peppulista. Ja syö aikalailla satavarmasti kaiken energian. Jos asiat noin ylipäätään pitäisi joko hyväksyä tai muuttaa, niin sun tilanne kuulostaa kyllä siltä ettei se välttämättä parane hyväksymällä. Mur.

      Oot mielessä. ❤️

  7. Anu

    Olemalla se mikä on ja sanomalla sen mitä ajattelee, tuo itselle hyvää. Jos joku siitä vetää porot sieraimiin, niin siitä vaan. Elämääsä on ensiarvoisen tärkeää olla sinut itsensä kanssa ja rakastaa itseään. Sen jälkeen voi arvostaa ja rakastaa muita :) Oot kyllä niin ❤️

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s