heppa

Suomi-filmissä

Ollaan ennenkin asuttu korvessa, mutta ihan maa-maaseudulla aikaisemmin ei. Täällä missä suuren osan elinkeino oikeasti on maatalous. Eli ettei vaan asuteta entisiä maataloja, ja käydään muualla töissä tai tehdään jotain muuta. Niin harvinaiselta tuntuu, että monesti on tullut fiilis kuin oltaisiin keskellä vanhaa Suomi-filmiä. Tai jotakin muuta epätodellista idylliä.

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Piskuisella kylätiellä ajelee useammin traktoreita kuin autoja. Lannat levitetään pelloille, joiden hoitamisessa on sesonkiaikoihin kova homma ja pitkät päivät. Jopa öisin on joskus herätty, että ei hemmetti, kynnetäänkö siellä tähänkin aikaan. Toisinaan täytyy pistää kämpästä kaikki tuuletusikkunat kiinni, ellei tahdo koko omankin huushollin tuoksuvan lehmäin kakalta. Vaikka eksoottistahan se on. Eikä lainkaan niin ikävä haju kuin sian sonnan tai sikalan, joita ei onneksi ole tuulahdusetäisyydellä kodosta. Sitä en meinaan kestäisi yliherkän hajuaistini kanssa.

Viimeistään siinä vaiheessa on “etelästä” kotoisin oleva hippasen ihmeissään, jos sattuu piipahtamaan perjantai-iltana kaupungilla. Nuoriso rallittaa tottakai itse tuunatuilla 90-luvun autoilla karvanopat heiluen, mutta myös muilla menopeleillä. Nimittäin traktoreilla! Torilla ja keskustassa siis, kuten **llurallia on kautta aikain tavattu vetää. Yleensä ratissa on poika, ja tyttö kyydissä. Saattoi olla, että suuni jäi vahingossa auki kun ekan kerran näin. Jotenkin niin valtavan suloista ja aitoa. Oi.

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Tuttavuuksia ei vielä olla keretty hieroa kovinkaan paljon. Vasta kaksi kyläläistä on uskaltautunut pölähtämään pihaan asti. Toinen tulikin komeasti oikein tosi wanhalla Massey Fergusonilla. Kyllä oli puhutteleva peli!

Pohjois-Karjalassa asuessa totuttiin (ja ihastuttiin) jo ihmisten suorapuheisuuteen. Ei vaan tiedetty, ettei se ollut vielä mitään. Täällä esimerkiksi yksi keskustelu meni niin, että hyvä kun oli edes päivää sanottu, töräytettiin että Paljonko tämä maksoi. – Anteeksi? – Niin että paljonko maksoi? – Siis tää meidän talo vai? – Niin. – No eihän sellasista puhuta? – Miksei? – :D :D

Herraa ei kuitenkaan mitenkään haitannut, ettei saanut minusta mitään irti. Päätteli hinnan itse (pieleen toki), ja mitä luultavimmin läksi kertomaan asiaa eteenpäin. Mikäs siinä, hupinsa kullakin. Meitä vain hymyilyttää tämmöinen touhu, että kenenkään asiat on niin merkityksellisiä, että puheenaiheita. Heh.

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Savon murre on yllättävän vaikeaa, eikä ole ainakaan toistaiseksi tarttunut yhtään. Mahdottomalta tuntuu, että sanoisin sujuvasti puhelimeen Taru Turunen tiällä soitteloo, päevee! (sukunimi muutettu). Niinku oikein viimesen päälle viännettynä, juu ei onnistu. Ei kieli taivu niinnii.

Karjalasta sen sijaan jäi mie, sie ja myö ihan luonnostaan ja helposti lipsahtaviksi. Aika sekavaa settiä taitaa oma puhekieli jo olla.. Vai pitäisikö sanoa yllättävää, vaihtelevaa ja eläväistä. :)

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Tarkkoja ovatkin täälläpäin sanojen sävyistä. Kerran kun tuli tavaraa kuljetusfirman pudottamana, sanoivat pojat Miähelle saman tien, että et ole täältä kotoisin, kun et puhu savoa. Hyvä jos hän oli kerinnyt sanoa että terve..? Kai senkin voi sitten sanoa väärin. Hmm.

Samaten kun minä kerran tuumasin jostain että “onpa hiano”, kysyi yksi savolaisukko heti, että mitäs murretta tuo on, tommonen hiano? No ei mitään :D Vaikka oikeasti on varmaan tarttunut Miähen tampereen kiälestä. Että kaikkea sekaisin, todellakin.

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Vaikka kaikenlaisia pikkupaikkoja sanotaan erittäin sisäänpäin lämpeäviksi, ei täälläkään olla koettu etteikö oltaisi tervetulleita. Päinvastoin. Ihan on jopa postitse nimellä tullut tervetulokirjeitä eri tahoilta. Ja kutsuja. Toivottavasti eivät ole pahoittaneet mieltään siitä ettei meitä oikein kiinnosta karkelot. Tai ei oikein, vaan ei ollenkaan.

Ja joo, onhan noissa varmasti silkkaa uteliaisuuttakin mukana. Tottakai. Mikä on sekin jotenkin idyllistä.

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Maalaismaisemia

Tämmöiset turinat tällä kertaa. Kesäil(t)oja kaikille!

– Taru

Kuvat: Kauppareissun kulmilta tänään

| kommentoi

19 Comments

  1. Anu

    Olen asunut ensimmäiset elinvuoteni Savossa ja siitä tuli siis ensimmäinen äidinkieleni. Siksipä heti kun ylitän Mikkelin rajan, niin murre kääntyy ja se on ihan hassua. Tahattomasti niin käy ja sille ei voi mitään. Lisäksi toisen puolen suku asuu Karjalan kunnalilla ja siellä ollessa kieli kääntyy sinne suuntaan. Ihmeellistä :)
    Savolaisten uteliaisuus on käsittämätöntä. Samoin kun se, että “toisen reviirille” voi tulla ihan noin vain. Kun opiskelin Kuopiossa ja odotin esikoista, niin eräs vanhempi rouvashenkilö tarttui raskausvatsaan linja-autossa kiinni ja kokeili masun asukkia. Se oli niin hämmentävä kokemus, että en osannut muuta kuin astua bussita pois väärällä seisakkeella :D
    Mutta se on hienoa, että meillä on täällä niin monta murrealuetta ja erilaisia “heimoja”. Ei käy elämä tylsäksi :)

    1. Taru

      Hih, sulta tuo savo sitten luistaa :) En tiedä miten se tuntuu minusta niin vaikealta, kun yleensä muhun tarttuu kaikki murteet.

      Huomasin muuten miehessäkin tuon “rajahomman” silloin kun laukattiin paljon Tampereella. Murre tuli aina vahvemmaksi, kun Treen raja ylittyi :) Hassua miten se voikin olla niin paikkasidonnaista.

      Ai kamala. Aivan varmasti on hiukka hämmentänyt tuo vatsaan tarttuminen.. Huh huh, kaikkea sitä :o

      Mutta niinpä, on tosi hienoa, että on kaikenlaista ihmeteltävää. En tiedä, mahtaako liiallinen uteliaisuus jossain vaiheessa alkaa ärsyttää, mutta ainakin toistaiseksi on vain huvittanut. Onneksi :D

  2. Kristiina / Meidän mökki ja kaupunkikoti

    Traktorihan onkin mitä kätevin kulkupeli nuorille joilla ei vielä ajokorttia eikä ikääkään autolla ajamiseen ole. Maaseutu on aika ihana.
    Sitä olen monesti ajatellut, että tuo savon murteen puhuminen muuten kuin huumorimielessä elokuvissa kuulostaa niin uskomattomalta tositilanteessa, että väkisinkin olettaa puhujan pelleilevän ja ihan kohta vaihtavan johonkin hiukan neutraalimpaan murteeseen :)

    1. Taru

      Näin on. Bussejakaan ei taida täällä kulkea (en ainakaan ole nähnyt), niin traktorilla pääsevät kätevästi. Hauskaa ja käytännöllistä. Ja ehdottomasti ihanaa :)

      Kyllähän se savo ens alkuun vähän hassulta kuulostaa, tai hämmentävältä ainakin. Mulla oli ihan alkupäivinä yksi kodinkone Tori.fissä ja täytyy sanoa että taisin mennä pariksi sekunniksi mykäksi kun tuli puhelu joka aloitettiin tuohon tapaan kuin mainitsin. Hyvin kuitenkin ymmärrettiin toisiamme, pitkät pätkät turistiin ja kaupatkin toteutuivat. Mukava miekkonen oli :)

  3. Mielekäs miellekartta

    Olipa hauska kertomus hienoilla tunnelmakuvilla! :D Niin hupaisia nuo kielikoukerot, suorapuheisuus ja sisään asti ulottuva lannanhaju (tulee hämmästyttävästi mieleen Cork-kokemukseni Irlannissa, jossa murteeseen ei tottunut ikinä ja jossa lannanhaju usein tuli sisälle, vaikka asuin viiden kilometrin päässä keskustasta!). Muuten Suomi on toki omaa luokkaansa tuossa ihanan hauskassa töksäyttelyssä. Minuakin se enemmän huvittaisi kuin häiritsisi. Uudella kotipaikkakunnallaan on varmaan kiva tunne olla vähän kuin ulkomaalainen olematta kuitenkaan lainkaan sitä! :D

    1. Taru

      Kiitos! :D

      Onneksi lehmänlanta ei tosiaan tuoksahda niin pahalle kuin sian. Sen hajun läpi kun ajaa vain autolla, on aidosti vaikeuksia olla oksentamatta.

      Juu, hauskaa ja eksoottista on kyllä ollut! Ihmiset on todella välittömiä. Ja ihania ja hyväntahtoisia – vähän uteliaita vain :)

  4. Satu

    Olipa hauska ja varmasti myös varsin kuvaava kertomus savolaisuudesta! En olisi välttämättä ihan heti uskonut, että Suomessa on (vielä) tuollaisia paikkoja, joissa ajetaan pillurallia traktoreilla. On täällä Suomessakin vaan niin paljon ihmeteltävää. :-D

  5. rautalintu

    Terveisiä täältä maalta, missä nuoriso (niin tytöt kuin pojatkin) ajelee isäpapan kakkostraktorilla tai jos on oikein onnekas, niin mopoautolla ja missä sikaloiden lietelanta haisee vähintään kaksi viikkoa keväällä, joskus uudelleen vielä syksyllä puintien jälkeen. Pian haisee kypsyvä rypsi. Sekin on oksettavan hajuista, niin kaunista kuin se onkin kukkiessaan.

    1. Taru

      Kiitos terkuista! :D

      Mä en ollut ennen nähnyt, että kaupungilla ihan huvikseen ajavat traktoreilla, se pääsi yllättämään täysin :) Ja voi yyh, sian kakan haju on kammottavin. Oon aina kiitellyt luojaani, ettei ole sattunut asumuksen lähelle sellaisia peltoja, tahi sikalaa…

      Mäkin oon nyt oppinut, mikä on lietevaunu. Olen niitä muuallakin joskus nähnyt traktorien perässä, mutta en ole tullut ajatelleeksi että kakkakuormahan se siinä mennä puksuttaa.

      1. rautalintu

        Sanoisin, että vielä kamalampi on kananpaskan haju, kun sitä levitetään pelloille. Ei tuo sianpaskakaan herkulta haise, mutta onneksi se ei ole jatkuvaa, vaikka tuossa sikala onkin muutaman sadan metrin päässä.

  6. Saara

    Kyllä, kuvasi ja kuvailemasi ovat juuri kuin Suomi-filmistä. Mekin vielä haikaillaan välillä vähän enemmän maalle, jonkun hiekkatien varteen. Käytännön syistä on järki voittanut ja toistaiseksi asutaan maalla, mutta kuitenkin niin lähellä kaupunkia. Kyllä teillä on nyt ihana miljöö asustella (ainakin kesällä :) )

    1. Taru

      Kiitos Saara! :)

      Näissä maisemissa tuntuu edelleen oudolta sekin, että ollaan huomattavasti lähempänä lähintä kaupunkia kuin vuosiin. Alle 20 km kaupoille on ihan ihmeellistä luksusta.

      Kesässä ainakaan ei juu ole ollut vikaa. Liian kuuma vaan on ollut muutamia kertoja, jos jotain harmillisempaa tahtoisi keksiä. Heittelinkin tossa yksi päivä jo Pohjois-Norjaan muuttamista :D

        1. Taru

          Meille ainakin ;) Kroppa tuskastuu jo kahdessa kympissä. Onneksi sentään on ollut vähän harvemmin kuuma kuin viime kesänä P-Karjalassa. Aikamoinen pätsi oli.

  7. Markku Janhunen

    Jos tarttee tulkkausapua, niin täältä löytyy :) Ihan idylli, mie niin nostan teille hattua, kun olette uskaltanneet mualle muuttoo :)

    1. Taru

      Hih, kiitos, pidetään mielessä! :D

      Aijaa, onko mualla asuminen rohkeeta? Okei :) Se on muuten mielenkiintoista, mitä “maalla” asuminen kullekin tarkoittaa. Olen ennen ajatellut, että se on sitä kun asuu syrjässä, kaukana palveluista ja katuvaloista. Näin on meillä ollut jo vuosia. Nyt olen sitten jotenkin sekaisin, kun täällä maalla on se meininki, että joka talossa harjoitetaan maataloutta, eikä vain jotkut harvat peltojensa kanssa. Että mitä tällainen maalla asuminen on, kun on kuitenkin ihan eri asia. Hmm.

      Sitä yleistä tapaa en välttis koskaan tule kokonaan sietämään, että vieraiden ihmisten kiinteistöjä pidetään jonkinlaisina majataloina tai yleisenä omaisuutena, jonne voi tupata milloin huvittaa. Tällä viikolla on jo palanut käämit, eikä enää edes avattu ovea tai menty pihalle. On muutenkin hermo kireällä erinäisten (työ)asioiden kanssa, ja sitten pitäisi vielä milloin tahansa jaksaa hymy huulessa pulputtaa jonkun randomin tyypin kanssa, joka vain ilmestyy omalle pihamaalle kutsumatta tai ilmoittamatta. Kaiken muun kiireen keskellä. No juu ei :) Ehkä joskus, jos sattuu sopimaan, mutta ei todellakaan aina.

Kommentoi toki!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s