Yksinkertaisempaa elämää kiitos

Olen ollut ahkera viisastelija puhumaan ja toteuttamaan sen puolesta, että vaikka olisi vain vähän aikaa, voimia tai mahdollisuuksia, voi pienissäkin hetkissä tehdä suuresti iloa tuottavia juttuja. Että sehän on pelkästään itsestä ja omasta asenteesta kiinni.

sininen_ovi

Näin todella onkin, mutta mites se muu aika, ja entäs jos se syökin kaiken energian..? Onko ihan varmasti olosuhteista johtuva pakko käyttää se aika erilaiseen ponnisteluun ja kiireisiin, noin käytännön tasolla? Osittain varmaan joo, a) ainakin niin kauan kuin elelee osana yhteiskuntaa, eikä 100% omavaraisesti omassa kuplamaailmassa (joka kyllä olisi kaikista siisteintä, tottakai). Tai b) on ylipäätään elossa, koska jokaiselle sattuu ja tapahtuu asioita, jotka tavalla tai toisella vievät ajan, voimavarat, ja mitä kaikkea mahdollista. Joko ajoittain, jatkuvasti, loppuelämän, väliaikaisesti, tai jotain siltä väliltä.

Fakta sekin vaan on. Vaikka kuinka olen vuosikaudet yksinkertaistanut ja priorisoinut kaikenlaista, muka niin pitkälle kuin mahdollista tai mielekästä, olen saanut myös paljon monimutkaisuutta tilalle. Hups.

Linnunsulat

Linnunsulat

Kysymys onkin vaihtuvasta setistä. Joustavuudesta ja paukkuvuudesta. Vaikka esimerkiksi tällä hetkellä olen päättänyt, järjestänyt ja juuri toteuttanut, että teen nyt loppuvuonna vain hyvin rajallisen määrän töitä ja siirrän loputtomien ideoideni toteutukset tuonnemmaksi; en voi etukäteen tietää mitä loppuvuonna tulee tapahtumaan, tai mitä (muuta) joudun tekemään. Näin ollen en tiedä etukäteen, mihin ainutkertainen aikani menee, mihin energiani jakautuu tai paljonko sitä on käytettävissä. Että onko tämä elämänpätkä yksinkertaista ja soljuvaa, vaiko tuhat kertaa monimutkaisempaa kuin voisin kuvitella. En voi tietää yllätystekijöiden vaikutuksista, vaikka päättäisin tai ponnistelisin mitä tahansa. Hölmö homma, mutta niin totta.

Aina voin kuitenkin toivoa, ilman muuta.

Esimerkiksi joitakin päiviä, jolloin voi jäädä vaikka koko päiväksi sänkyyn, eikä tarvitse olla vastuussa kertakaikkiaan yhtään mistään. Ei vastaanottaa mitään, ei ottaa kantaa mihinkään, ei mitään. Aah, se olisi hetkittäin niin huippua.

Toivoisin myös, että saataisiin sortattua tavarat, kalusteet ja vehkeet, joita meillä on enemmän kuin koskaan. Johtuen luonnollisesti viimeisimmän talokaupan mukana tulleesta irtaimistosta. Taino, saataisiin organisoitua jokin osa-alue ulkorakennuksesta ja vinteistä eteenpäin, se olisi jo paljon. Yhdellä vintillä en ole vielä(kään) varsinaisesti edes käynyt, tiedä häntä mitä kaikkea sieltä löytyykään. Joskus oikein huvittaa, että ensin myyt kaiken järjettömällä vaivalla, ja jonkun hetken päästä ns. hukut kamaan. Absurdi muistutus muuttuvaisuudesta kenties?

Linnunsulat

Linnunsulat

Vaikka väliäkös noilla, no ei oikeasti. Eniten toivon kuitenkin, että olisi aikaa ja energiaa pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Etten niin usein uhraisi jonkin eteen ensimmäiseksi itseäni, niin että itsestä jää jäljelle lähinnä uuvahtanut läntti. Melko perseestä on se nimittäin. Vaikka kantaisikin muuta hedelmää, niin silti, ei aina ole sen arvoista. Toivon etten ihan niin usein kuvittelisi olevani joku supertyyppi, joka pystyy ja tekee ihan mitä vaan jos kun tahtoo. Että haistattaisin entistäkin useammin vain paskanvatut ja jatkaisin matkaa.

Linnunsulat

Noh. Jos mikään toiveistani ei toteudu, niin toivottavasti esteet ja hidasteet olisivat pääosin kivoja. Tottahan sekin passaa, paremmin kuin hyvin.

En tiedä kannattaisiko toivoa, että sulkia ja höyheniä löytyy joka paikasta yhtä paljon kuin niitä on tulvinut viimeisen puolentoista vuoden ajan. Henkäisevää ja naivia riemua ne ovat kyllä tuoneet! Linnunsulista on myös hauskaa ja helppoa tuunailla sielukkaita sisustuselementtejä. Taulujen kehykset on talon kätköistä, raameihin sudin vain turkoosia kalkkimaalia.

Häntä pystyasentoon ja pyrstösulat pörhölleen,

– Taru

p.s. Mitäs tykkäätte blogin uudesta lookista, toimiiko paremmin? Edellisestä teemasta sain useampia palautteita, että oli hankala ja liian moderni. Vaihdoin leiskaa kuitenkin vasta kun itse kyllästyin, jo näin reilun vuoden päästä :) Hieman tarttis vielä css-säätöjä värkätä, mutta ottaapi aikansa. Täytyy ny lähtee isännän kans saunaan, ja sen jälkeen pihalle tulistelemaan. Adios!

| kommentoi

Kategoria(t): väkertely, yksinkertaistaminen, oma polku, koti

Tagged as: ,

14 Comments »

    • Kiitos Katja :)

      Juuri näin. Yksinkertaisuuden kautta enemmän energiaa siihen mihin sitä oikeasti tahtoisi eniten käyttää. Sitä kohti kuule pistellään vaan menemään :)

  1. Mä oon oppinut kantapään kautta, että ihan ensimmäiseksi täytyy pitää huolta itsestään. Niin kuin lentokoneessa laitetaan ensin happinaamari itselle ja sitten vasta autetaan muita ;-) Ettei siis riistäydy mopo käsistä ja tule yritettyä tehdä liikaa. Jos itsestä huolehtimiseen riittää se, että yrittää saada ilon irti elämän pienistä hetkistä ja asioista, niin hyvä homma. Se ei ehkä aina ihan riitä – eikä muutenkaan aina onnistu. No, mullakin on kyllä tää opettelu vielä kesken…

    Onpas sulkia kertynyt! Mä oon löytänyt huikeat kolme sulkaa viimeisen vuoden sisällä ja kaikki on kans päätyneet seinälle.

    Blogin ulkoasu on ihan jees näinkin. Mä en oo mikään visuaaliasioiden kommentaattori, mulle riittää kunhan teksti on luettavissa ja kommentoitavissa ja kuvat näkyy :-)

    • Mikähän siinä on, että vaikka varsin hyvin jo tietää, niin toimii silti sitä vastoin. Ihme juttu. Vaikka välillä on toki myös pakko.

      Mullakin on muuten pinttynyt mieleen toi lentokoneen happinaamari-ohjeistus :D Ja muistutankin siitä itseäni aina silloin tällöin. Mun kohdalla esimerkiksi työnarkomania on yksi joka vaanii ainavain nurkan takana. Sen kanssa saapi oikein miekkailla, että pysyy tahi pääsee voitolle.

      No juu, kaikenlaista sulkaa on. Kuvissa ei suinkaan pilkota edes kaikki… Joitakin on jo ulkoseinällä asti. Kivoja ovat kyllä.

      Kiitti :) Edellistä leiskaa sanottiin sekavaksi, joten eri hyvä näin, jos nyt toimii kaikki se mikä pitääkin :))

  2. Uusi ulkoasu on kiva ja selkeä. Jos nyt näin jälkeenpäin kehtaan tunnustaa, niin se aiempi oli minustakin vähän hankala. Mutta ajattelin vain, että minä olen niin pöljä, etten tajua hyvän päälle. Vielä kun näihin kommentteihin saisi esikatselunäppäimen. :-)

    Minusta olisi hirveän jännittävää, jos minulla olisi vintti, jossa olisi ihan tuntemattomia tavaroita! Ai että, sieltähän saattaisi löytyä vaikka mitä aarteita! Toisaalta olisihan se vähän ahdistavaakin, kun minäkin olen yrittänyt päästä roinasta eroon (huonolla menestyksellä).

    Hienoja sulkataideteoksia! Eipä olisi itselleni tullut mieleen tehdä moisia. Olisin ajatellut vain, että eihän näihin uskalla edes koskea, jos saa vaikka salmonellan. :-D

    • No tottahan toki saa sanoa :D Moni oli samaa mieltä kanssasi (ei tosin siitä, että olisit jotenkin pöljä). Ite diggailin edellisestä leiskasta, juurikin koska se oli niin erilainen :) Mutta kyllästymys tuli jo, kuten se aina viimeistään jossain vaiheessa tulee. Hei, kommenttien esikatselu olis varmasti kiva, kiitos ideasta! Pitää tutkailla, onnistuisiko.

      Luulen, että onnistuin viimein ratkaisemaan myös sen, kun blogini linkityksestä tuli se jättimäinen kuva kaikkien sivupalkkeihin. Pitää nyt seurata, kunhan tuo uusin äsken julkaisemani postaus tavoittaa Bloggerin lukulistat. WordPressin tuki ei sitä koskaan saanut ratkaistua (syyttivät vain Bloggerin jälkeenjääneisyyttä), joten olispa siistiä jos onnistuin itse keksimin keinoin :)

      Kuulostaa ehkä perin kummallisesta, etten ole käynyt kaikissa talon tiloissa, vaikka muutettiin tänne jo muutamia kuukausia sitten… Olen tuonne kolmannelle vintille kyllä kurkistanut, ja nähnyt että siellä on ”jotain ja kaikenlaista”. Peremmälle meen sitten kun oikeasti kerkiän. Täällä tosiaan on tätä tavarata.

      Sama juttu, olen kovin tarkka hygieenisistä asioista. Käsilaukussa pitää aina olla pieni muovipussi yllättäville löydöille ;) Pesen myös kaikki poimimani sulat, pesuainevedessä liottamalla. Ihan varmuuden vuoksi :)

  3. Yksinkertaisuudessa on kaiken alku. Eikö ollut fiksusti sanottu ;)

    Se on näillä kilometreillä juurikin niin, että kannattaa miettiä, mihin sen energiansa ja tarmonsa tai tarmottomuuden sijoittaa. Sanoo hän, joka sählää niin saatanasti joka asiaa ja mistään ei tuu lasta eikä paskaa. Mut eiks sekin oo hyvä?

    Hyvä on ulkoasu ja sulat lintujen.

    • Soon just näin. Myös se, että vaikka miten on kilsoja ja tietoa takana, sitä vaan onnistuu sähläämään ihan saatanasti joka suuntaan :D

      Kiitos paljon! Sulatkin on vähän kuin alkuja. Lennetään vaan eteenpäin :)

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s