Mitä on omavaraisuus?

Omavaraisuus on mahdottoman kiinnostava aihe. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Jos ei nyt puhuta tilinpäätösanalyysin tunnusluvuista, niin mielestäni esimerkiksi sitä, että:

⭐️ Tavoite on ettei kuluteta, ts. osteta rahalla sitä mitä tarvitaan elääkseen

⭐️ Syödään ravintoa, joka on joko itse tuotettua, tai luonnosta kerättyä (ja miksei myös vaihdannalla saatua, ehkä sekin voisi osua tähän)

⭐️ Käytetään päivittäistavaroita, joiden kaikki ainesosat on itse tuotettu, tai luonnosta kerätty

⭐️ Asutaan ja tuotetaan siten, ettei asumiseen ja tuottamiseen tarvita rahaa (pl. alkusijoitukset)

kanat

Kyllä. Loppuun asti vieminen olisi melkoisen haasteellista. Kuten myös vaikkapa viljely tai muu ravinnon tuottaminen minun ja Miähen fyysisillä resursseilla. Mutta jotakin voi varmasti tehdä, ja todennäköisesti tehdään jo, sen kummemmin ajattelematta. Omavaraisuutta voi lisäksi olla jokin ihan muukin, kuin vain se osasto mikä ensimmäiseksi saattaa tulla mieleen. Niistä pienistä asioista ja askelista tulen jatkossa kirjoittelemaan tämän uuden Omavaraisuus -kategorian alla. Omalaatuiseen tapaan tietenkin.

polttopuut

Koska olen perinpohjainen ihminen, aion jättää ulkopuolelle kaikki sellaiset trendikkäät hommelit, joilla ei minun mielestäni ole kovinkaan paljon tekemistä omavaraisuuden kanssa. Mitä omavaraisuutta on tehdä vaikkapa saippuaa, jonka kaikki (myös turhat) ainesosat ostetaan kaupasta, ja sitten yhdistellään lopputuotteeksi…? Toki siihen sisältyy ’itse tekemistä’, mutta sehän on ihan eri asia kuin omavaraisuus. Yhtä kummallista, jos esimerkiksi käydään ruokakaupasta kalliilla rahalla ruokatarpeita (jotka parhaassa tapauksessa pistetään sähköä imuroivaan pakastimeen), ja sanotaan että hep, nyt ollaan hetken aikaa ruoan suhteen omavaraisia. Täh, en ymmärrä. Omavaraisuuden sijaan tässä näyttäytyi ennemminkin ’vakavaraisuus’, jonka turvin vain ostettiin joidenkin muiden tuottamia tai valmistamia asioita, ja saastutettiin monin tavoin luontoa siinä sivussa, ei sen kummempaa.

(Tietty jos jonkun pihapuun oksilla kasvaa kulloinkin tarvittava määrä käyttörahaa, olen valmis tarkistamaan edellä mainitut mielipiteeni. Heh.)

punaherukka

Suhtaudun hieman skeptisesti myös ’omavaraisiin kananmuniin’. Kanalan ylläpitoon ja kanojen hoitoon kulunee säännöllisesti rahaa. Jolla saa varmastikin jonkin verran luomumunia kaupasta tai suoraan toiselta tuottajalta. Toinen juttu olisi, jos esimerkiksi kanalan lämmitys järjestetään jotenkin omavaraisesti (olisiko sataprosenttisesti mahdollista vaikkapa aurinkosähköllä? en tiedä), ja kaikki kanojen tarvitsema ravinto tuotetaan itse. Vaikia homma. Mutta kanat ovat varmasti hauska harrastus, ja kivoja ihan lemmikkimielessäkin. Tykkäisin kyllä seurailla kanojen touhuiluja.

Miten sinä käsität omavaraisuuden?

– Taru

Kuvat tällä kertaa Pixabaysta.

| kommentoi

Kategoria(t): omavaraisuus

Tagged as:

6 Comments »

  1. Hmmm. Mielenkiintoinen kysymys, josta mulle tulee ensimmäisenä mieleen omat isovanhemmat. Tai oikeastaan ihan mikä vaan sen aikainen maatila, jossa maitotuotteet ( ja varmaan lihatkin) saadaan omista lehmistä, vilja omasta pellosta, perunat, muut juurekset ja hyötykasvit omalta kasvimaalta, työ- ja huonekalut itsetehden omasta metsästä kaadetuista puista, marjat ja sienet sieltä mistä puutkin. Samoin kuin lämmitykseen tarvittava puuaines. Ja vaatteet tietenkin tehdään itse, mutta kankaita ei sentään kai itse kudottu. Matot kylläkin.

    Eikähän tuokaan tietysti ihan täydellistä omavaraisuutta ole, mutta aika pitkälle vietyä kuitenkin. Ja niihin aikoihin ainut (ja ihan tavallinen) vaihtoehto. Toisin kuin nykyään, kun sama tulkitaan varmaan erikoisuudentavoitteluksi tai muuten vaan kummalliseksi hörhöilyksi. Eikä mustakaan kyllä moiseen elämään olis, vaikka salaa ihailenkin.

    Kiva aihe <3

    • Kiitos Annukka ❤️

      Noinhan se just oli entisaikaan, aika pitkälle viety omavaraisuus oli se ”normaali” vaihtoehto. Eikä mitenkään huono ollenkaan. Varsinkin nyt täällä keskellä maatalous-maaseutua on alkanut ainavain enemmän arvostaa työtä mikä sen eteen tehdään. Tosta terassilta kun katsoo, näkyy kauempana suuri pihvikarjatila. Sen viereisellä tilalla just huudatettiin viljakuivuria muutama pvä putkeen. Joka puolella on viljapeltoja, ja kovia hommia niiden kanssa. Paikallislehdessä naristiin, ”kun naakanperkeleet on taas talloneet viljat”, ja toisaalla oli kuvia karhun polusta viljapellolla, ihan tässä meidän kylällä. Omavaraisuus on ympärillä vahvasti läsnä :)

      Noin muuten ja muualla olen ollut aidon omavaraistelun lisäksi törmäävinäni – miten sen nyt sanoisi – elitistiseen omavaraisuuteen. Sellaiseen, jossa se omavaraisuuden ajatus (tai aito tai aidoksi laskettavissa oleva tarve) on hukkunut materian alle. Pitää olla hienompaa ja hienompaa, kallista tavaraa ja tarviketta, joilla sitten toteutetaan jotakin, jonka kerrotaan olevan omavaraista, vaikkei se ole semmoista nähnytkään. Sitä sanoisin jo turhaksi hörhöilyksi. Vaikka tottakai jokainen valitsee elämäänsä niitä tekijöitä, mitä itse haluaa, ja mikä tekee iloiseksi ja onnelliseksi. Kuten pitää ollakin.

  2. No pakko vielä sen verran tarkentaa, että tarkoitus ei ollut leimata nykypäivän maatilallisia hörhöilijöiksi :). Tarkoitin tolla lopulla sitä, että jos joku vaihtaa oman (oravanpyörä)elämänsä liki omavaraisuuteen, sitä pidetään herkästi erikoisuudentavoitteluna tai huomionhakuisuutena. Tai ainakin sellainen mielikuva mulla itsellä on.

    • Ymmärrän hyvin sun pointin, oot varmasti täysin oikeassa. Tyyliin että mikähän ituhippi tuo nyt kuvittelee olevansa, jos lähtee vaikka kaupungista maatilalliseksi. Mä luulen, että vastaavasti täällä maalla ajatellaan juur kaupunkilaisista, että ovat ihme erikoisuudentavoittelijoita :D Jotta eihän niille mikään riitä, eikä kelpaa riittävä tai tavallinen. Taitaapi olla niin, että aina jostain päin tuomitaan, teki mitä vaan.

  3. Ehkei voida puhua kaikenkattavasta omavaraisuudesta vaan omavaraisuudesta tietyn asian suhteen. Jos talo lämpiää puilla ja omistaa hehtaaritolkulla metsää, voi olla omavarainen lämmityksen suhteen. Tai jos on runsaasti perunapeltoa ja kellari, niin voi olla omavarainen perunoiden suhteen. Kuten totesitkin, lie melko haastavaa olla omavarainen kaiken suhteen. Mä oon omavarainen korkeintaan henkisessä mielessä – sitäkään ei muuten kaikki ole…

    • Hehee, kuinka sattuikin! Mulla nimittäin tuli eilen mieleen aihe ”henkinen omavaraisuus”, että onhan käytännössä semmoistakin :D Se on meilläkin vahvin osa-alue, ainakin omasta mielestä.

      Kivaa olisi olla omavarainen jonkin isommin konkreettisen suhteen, mutta haastavaa se on.

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s