Riisuminen

Kuka sinä olisit, jos luopuisit tai menettäisit kaiken mitä sinulla on? Tukiverkot, yhteisöt, aseman, saavutukset, hyväksynnän, juuret, terveyden, voimat, ulkonäön, harrastukset, ystävät, lähiomaiset, sukulaiset, omaisuuden, tavarat, asuinpaikan, kaiken tutun ja turvallisen.

Kuka sinä olisit, jos sinut riisuttaisiin alastomaksi?

voimaelainrumpu
Olisit sekä valo että varjo, niiden keskellä

Miksi et voisi olla se tyyppi jo nyt?

Olisiko hän paljon vai vähän erilainen? Parempi vai huonompi? Miksi?

Onko matka pitkä? Kyllä se on, kivinen, mutainen ja yksinäinen myös. Mutta haittaako se?

Entä jos se onkin kaikki mitä sinun tarvitsee tehdä? Riisua, katsoa ja kulkea.

– Taru

Kuvassa ystäväni Sarin viime kesänä lahjaksi tuoma voimaeläinrumpu. Näitä (ja muitakin) rumpuja saa esimerkiksi Sarin ja hänen miehensä nettipuodista, Rumpu-ukosta. Peukku suomalaiselle käsityölle, jota tehdään sydämellä <3

| kommentoi

8 Comments »

  1. Kaik o mänt! No ei sentään. Oisinhan minä minä ilman yhtään mitäänkin, mutta varmaan aika masentunut sellainen.

    Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään;
    jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa; jne jne :-)

    • Joo totta, kyllä ihmisellä lienee luonnostaan tarve kuulua johonkin, edes jollain tasolla. Mutta entä sitten, jos ei enää olekaan yhtään mitään..? Onko sitten jäljellä vain olennainen osa minuutta, vai pelkkä tyhjä kuori? Kammottavaa se tottakai on, käyty on. Mutta pohjimmiltaan, miksi se ´minä´ tarvitsee loppujen lopuksi niin paljon tukea ollakseen olemassa. Vastustan sitäkin :)

    • <3

      Aika karulta tuo eka kappale kieltämättä näyttää, vaikka on suoraan elävästä elämästä ja ihan raakana koettu. Ja tässä silti ollaan :) Varmaan joiltain osin heikkona reppanana, luonnollisesti, mutta ehkä (?) juuri siksi niin vahvana. Toki toivon, että samaan lopputulokseen on huomattavasti helpompia teitä. Ja varmaan onkin, siksi kai tämmöinen teksti tulla tupsahti. Nuoraksi jollekin toiselle.

  2. Sari Valto käsitteli viime tai toissa viikolla minuutta ohjelmassaan. Löytyy yle areenasta. (kuuntelin ja sain eksistentiaaliahdistuskohtauksen ja carpesin diemiin. Otin taas askeleen kohti uutta elämänmuutosta)

    Mutta luulen että minuus ei ole pysyvä, se on kehittyvä, elämänkokemuksen muovaama juttu. Vaikka muu vietäisiin saattaisi jäädä jälkeen asenne. Sillä joko pötkii pitkälle tai sitten ei.

    • Kiitos Kaisa vinkistä! Löysin ja kuuntelin, jakson nimi oli Muuttuuko minuus?. Olipa todella mielenkiintoinen keskustelu! Ja hällä näkyi olevan muitakin harvinaisen kiinnostavia aiheita :)

      Mä käsitän minuuden ehkä jotenkin niin (ilman mitään lähteitä tai sanottuja ”oikeita” käsitteitä), että on ’ydin’, joka on pysyvä, ja sen ympärillä ’kerroksia’, jotka ovat vaihtuvia tahi kehittyviä. Vahva tuntemus tuosta pysyvästä ytimestä johtuu siitä, että olen sen ainakin kerran tunnistettavasti tavannut. Muutama vuosi sitten, erään merkittävän suuren ja elämää järkyttävän yksittäisen tilanteen yhteydessä. Sillä oli mistään riippumaton alkukantainen voima, jota ei estänyt fyysisen kehon tila tai mikään muukaan tekijä. Tosi vaikea kuvailla, muuten. ’Ydinvoima’, heh.

      Sanotaan ettei normijantteri käytä aivoistaan kuin tosi pientä osaa (vaikka olisi korkea äo:kin), ja siellä käyttämättömässä osassa piilee ne osat ja voimat, joita on mahdoton silkalla järjellä käsittää. Jostain semmoisesta saattoi olla kyse. Joka tapauksessa, en varpisti koskaan unohda tuota hetkeä ja sen seurauksia :)

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s