Ostatko tuotteen vai henkilön?

Pienyrityksen brändäys on kinkkinen juttu, siinä missä isommankin. Pelissä on paljon ja jos munaa jotain, asianlaidan korjaaminen voi viedä aikaa. Jopa tyystin epäonnistua.

Itse olen sitä tyyppiä, joka pitää mielellään työ- ja yksityisasiat erillään. Esimerkiksi täällä blogissa en ole kertonut hommistani muuta kuin että olen paikkariippumaton yrittäjä. Moninaisten töiden puolesta olen tosin joskus muutakin, muissakin muodoissa. Paikkariippumaton kuitenkin aina, sen jälkeen kun jätin entisen urani joitakin vuosia sitten.

Varsinaista markkinointia minun ei ole koskaan tarvinnut harrastaa. Käytännössä olen törmännyt tai etsinyt oikeat tai tarvittavat tahot lähinnä pelkän intuition avulla. Juu, kyllä. Noh. Nyt olen lähitulevaisuudessa todennäköisesti laajentamassa toimintaani ja toimialojani. Tavoitteet on korkealla ja juurta jaksain brändäys & markkinointi ovat aivan ehdottomia. Ne asiat ja toimet, joista minä, joka olen enemmän keskenäni luova ja toisaalta numeroihminen, en niin kovasti pidä. Ennemmin värkkäisin budjetteja kuin kehitän brändiä. Vaikka toisaalta olen ihan täpinöissäni luomassa omia polkuja tähänkin, kovin ristiriitaista.

Muistan jo joskus opiskeluaikoina (eli todella kauan sitten) ottaneeni aina yhteen markkinoinnin opettajien kanssa. Heh. Vastarannan kiiski mikä kiiski. Olin aina eri mieltä siitä, millä keinoin asiakkaita pitäisi sitouttaa tai analysoida. Kas kun en voi sietää manipulointia, lokerointia tai ehdottomia olettamia, jos puhutaan ihmisistä. Markkinointipuolen arvosanani taisivat olla aika huonoja. Joita itsepäinen persoonallisuuteni ei todennäköisesti ainakaan nostanut.

Soitellen sotaan ei voi kuitenkaan lähteä, eikä viheltäen. Viksu varmasti palkkaisi ulkopuolisen hoitamaan asian, mutta minunhan ”pitää” tehdä kaikki itse. Siten voin syyttää vain itseäni, jos meneekin jostain syystä pipariksi. Tahdon myös pitää kaikki langat ja taiteelliset vapaudet puhtaasti omissa käsissäni, kun kyse on omasta lafkastani.

social_media_tree

Yksi tärkeistä seikoista on ilman muuta some ja henkilökohtaisuus, ja sen tarvittava määrä. On selvä, että kotisivujen lisäksi yrityksen on oltava vähintään Facebookissa ja mielellään muuallakin, koska muutoin se ei ole olemassakaan. Päivän sana tuntuu olevan myös tietynlainen henkilökohtainen avoimuus niissä yrityksen someissa. Oma naama, elämä ja mielipiteet tuodaan yhä enemmän esille, tuotteistetaan myös itsensä. Siinä kohtaa minun tuntumani menee hieman toiseen suuntaan. On niin veteen piirretty viiva, mikä on jo liikaa, etten lähtisi piirtämään henkilökohtaisuuksien ääriviivoja juuri ollenkaan. En esimerkiksi missään tapauksessa linkittäisi tätä hyvin henkilökohtaista blogiani yritystoimintaani. (saas nähdä, joudunko joskus tarkistamaan mielipiteitäni, ja kuinka paljon)

Miksi näin? Ensinnä, tuotteeni ja palveluni tulevat olemaan sellaisia, jotka herättävät ihan varmasti sekä ihastusta että närkästystä. Jos lykkään siihen väliin vielä itseni henkilönä, niin minusta tuntuu että muodostuu täysi kaaos. Jännittäjä en sinänsä ole, mietin vaan vaikutuksia ja pointtia. Toisekseen, omakohtaisesti kun ostan esimerkiksi jonkin tuotteen, ostan sen tuotteen, enkä tuotteen takana olevan henkilön elämäntarinaa. Se on ehkä ennemminkin ’taakka’, jota ei välttämättä tahdo kaupan päälle. Toki on myös päinvastaisia poikkeuksia ja aloja, ehdottomasti, mutta noin ylipäätään.

Kolmanneksi; itseni ja omien asioideni korottaminen (tai korostaminen) tuotteiden ja palveluideni yläpuolelle ei tunnu minusta itsestäni kiinnostavalta. Se ei palvele edes omia tarpeitani. Innostukseni ja kohkaamiseni kohdistuvat siihen mitä myyn ja luonnollisesti asiakkaan kokemukseen niistä.

white_tree

Koska yrityksensä henkilöittäminen on kuitenkin niin suosittua, niin arvelisin että sillä kumminkin lisätään myyntiä, ainakin jonkin verran..? Jakojen, tykkäysten, tutuksi tulemisen ja tunteiden kautta, jne. Jos siis jakaa yrityksen somessa myös henkilökohtaista elämäänsä. Mutta. Henkilökohtaisuus voi ihan hyvin vaikuttaa myös toiseen suuntaan (jos henkilö esim. ärsyttää mistä tahansa syystä, tai puuhastelee jotain sellaisia josta ollaan kateellisia). Niin mikä on totuus henkilöittämisen kokonaisvaikutuksesta? Ylös, alas vai ei mihinkään suuntaan? Veikkaisin, ettei sitä voi ihan tarkalleen tietää.

Muu henkilökohtaisuus

Henkilökohtainen extra tai erikoisuus asiakkaan palvelussa on tottakai hyvä ja kivana mieleen jäävä asia. Senkin voi kuitenkin vetää överiksi, olen huomannut.

Käytännön esimerkkejä:

1) Ostin hiljattain tuotteita pienestä verkkokaupasta, josta olen tilannut kerran aikaisemmin. Ekalla kerralla ei ollut mitään ongelmia, mutta toisella kertaa verkkokaupassa oli teknisluontoinen ongelma, joka esti tilaamiseni. En kuitenkaan luovuttanut helpolla (vaikka olisin voinut tilata samat tuotteet muualtakin), vaan yritin useampana päivänä ja laitoin sitten firmaan viestiä. Kirjoittaessani mietin jo valmiiksi, miten asia hoidettaisiin niin että minä asiakkaana jäisin tyytyväiseksi. Juuri niin tapahtuikin kuin olin ajatellut ja ihmetykseni yrittäjä vastasi välittömästi, vaikka oli iltamyöhä. Olin mielissäni ja asia oli sillä sipuli, kaikin puolin.

Jostain syystä yrittäjä ei kuitenkaan jättänyt selvää asiaa tähän, vaan lähetti vielä useita viestejä, sekä silloin illalla että seuraavana päivänä. Aattelin että voi ei, ei näin. Ei jankata, ei tukita asiakkaan sähköpostia, ei kerjätä ylimääräistä huomiota, eikä tyrkytetä omia somekanavia näennäisesti yksityisten viestien sivutuotteena. Juu ei. Minä ainakin lopulta ärsyynnyin.

2) Toinen pienehkö verkkokauppa, jolla on myös yksi kivijalkamyymälä. Olen muutaman kerran tilannut tuotteita, ihan puhtaasti niiden tuotteiden takia.

Liityin yrityksen uutiskirjeen tilaajaksi, kun arvelin saavani tietoa uutuuksista, ideoita erilaisiin käyttötarkoituksiin, tietoa mahdollisista tarjouksista jne. Hämmennykseni oli suuri, kun ensimmäinen ”uutiskirje” jonkin ajan kuluttua tuli. Se oli ensinnäkin noin kilometrin pituinen, ja sen oli kirjoittanut yrittäjä henkilönä. Hän mm. vaikeroi yrityksen pyörittämisen raskautta, vähäistä asiakasmäärää, olemattomia tuottoja omaan panostukseensa nähden, sekä ihan henkilökohtaisia kotiasioitaan. Tunsin toki empatiaa häntä kohtaan (vaikken ollut koskaan aiemmin kuullutkaan hänestä henkilönä), mutta ajattelin tuolloinkin, että ei herranjestas näin. Minua henkilökohtaiset ryöpsähdykset eivät karkottaneet, mutta tekiköhän se ei-toivottuja vaikutuksia muihin asiakkaisiin? Toisekseen, vaikka en lopettanut asiakassuhdetta, en myöskään tilannut säälistä lisää, siis jotakin ylimääräistä jota en oikeasti tarvitse.

Seuraavalla kerralla kun tilasin, minulla oli sähköpostitse kysyttävää yhdestä tuotteesta. Sekin jäi mieleen, kun yrittäjä tuolloin täysin avoimesti riemuitsi, miten hänellä oli ollut ihan kamala päivä ja se kääntyi niin upeaksi, kun hän sai tilaukseni. Oi. Edelleen, vaikka minulle jäikin hyvä maku (koska olen inhimillinen ihminen ja ihan konkreettisesti tunsin toisen ilon), voi jotakuta muuta rassata liika henkilökohtaisuus. Kuten myös, jos edes yrittäjä itse ei arvosta omaa yritystään sen vertaa, ettei voi olla sanomatta ventovieraille asiakkaille kuinka päin persettä menee ja on kamalaa, kun ette te ketaleet osta tarpeeksi. Uhriutuminen ja silleen, ei kuulu asiaan. Ainakin minun on vaikea päästä ajatusmallista, että bisnes on loppujen lopuksi vain bisnestä (erityisesti asiakkaalle) ja omat elämät ovat (pääasiassa) asia erikseen. Henkilökohtaisuuksia saattaa olla kiinnostavaa seurata, mutta vaikuttaako se toivotulla tavalla liikevaihtoon, onkin toinen juttu.

hearts

Miten on?

Jos olisin mainostanut vaikkapa tämän postauksen lopussa oman yritykseni tuotetta, olisiko potentiaalinen ostaja jaksanut lukea pulinani loppuun, niin että olisi havainnut sen ja vielä ostanut? Olisiko kuvitteellinen ostaja mahdollisesti ärsyyntynyt henkilökohtaisista ja suorista mielipiteistäni, varsinkin jos hän sattuu olemaan eri mieltä? Kumpi on suhteellisesti suurempi riski, samaistumisella sitouttaminen vai eriävyydellä karkottaminen?

Olisiko sun mielestä viisainta olla läsnä, mutta hieman kasvoton, sellainen jonka asiakas voi kuvitella mieleisekseen? (tai olla kuvittelematta kokonaan ja keskittyä tuotteeseen). Vai meneekö se oikeasti niin, että kaikenlainen julkisuus on vain hyväksi? Versus vaikka taannoinen koko kansan ”työtön loinen” Ossi, jolla oli ainakin mun nähdäkseni vain selkeä tarkoitus saada mahdollisimman paljon julkisuutta vauhdittamaan hänen kirjansa myyntiä. Hinnalla millä hyvänsä ja niin edelleen. Tiedä sitten, tuottiko mittään vai ei.

Ostatko sinä pienyrityksestä tuotteen vai henkilön? Kuinka paljon henkilökohtaisuutta on tarpeeksi, tai liikaa?

Sunnuntaiyön papupatana, öitä toivotellen,

– Taru

Kuvitus Pixabaysta.

| kommentoi

Kategoria(t): oma polku, yrittäminen

Tagged as:

15 Comments »

  1. ”Läsnä, mutta hieman kasvoton” oli aika hyvä määritelmä. Mun mielestä se on aika hyvä lähestymistapa pienyritykselle. NIin että tietää, että sen takana on joku ihminen – toisin kuin kokonaan kasvottomissa suuryrityksissä. Mutta on parempi ettei tiedä yrityksen omistajan mielipiteistä mitään. Nojaa, tämäkin on mielenkiintoinen juttu. Olen esimerkiksi tyytyväinen siitä, etten koskaan ole ostanut mitään Kärkkäiseltä enkä edes käynyt firman liikkeissä. Haluaisin siis kyllä tietää onko pienyrittäjä vaikkapa natsi, jotta voisin välttää hänen yritystään. Mutta on parempi että en tiedä, jos hän on muuten vaan vähän hörhö, joka näkee enkeleitä ja uskoo korvakynttilöiden parantavaan voimaan. Jättäisin nimittäin ostamatta hänen yrityksestään jos tietäisin, mutta oikeastihan tuollaisella ei pitäisi olla mitään väliä yritystoiminnan kannalta.

    • Paitti jos myy sekä enkeliparannusta että korvakynttilöitä :D (ei, ei oo mun alaani kumpikaan). Tänä päivänä itse asiassa kaikki vähän hörhö myy :) Monet tahtoo uudenlaisia, vähän jänniäkin vaihtoehtoja.

      No joo, toi natseilu on kyllä tosi paha. Aivan satavarmasti vaikuttaa suoraan liikevaihtoon, tai suuri ihme on, jos ei vaikuta. Tietty kanssa-natsit saattaa ostaa entistä enemmän, tiedä häntä. Veikkaan yhteisvaikutusta kuitenkin miinusmerkkiseksi, jos pitäisi veikata.

      Kiitos hyvistä pointeista!

      • Se Kärkkäisen juttu pani minut ajatteleemaan, että toivoisin jokaisen yrityksen taustalla olevat henkilökohtaiset ideologian julkiseksi. ihan vaan siksi, ettei vahingossa tulisi millään lailla tukeneeksi vaikkapa juuri natseja. Itse olen saanut monta kertaa inhonsekaista palautetta, kun olen homojen puolella milloin missäkin asiassa ja olen menettänyt sen takia asiakkaita. Niin se saa ollakin.

  2. Tää ei nyt ole vastaus sun kysymykseen, mutta mulle tuli mieleen muuan kerta, kun tilasin yhdestä pienestä verkkokaupasta tavallaan kannatus- ja kannustusmielessä pari juttua, jotka olisin saanut halvemmalla muualtakin, mutta halusin tukea uutta pienyrittäjää.
    No, toimitusta ei meinannut alkaa kuulua, vaikka olin maksanut sen verkkopankissa ennakkoon, joten kyselin sen perään useampaan otteeseen, ja aina sain lupauksen siitä, että pian tulee, muttei tullut kumminkaan. Aika pian sen jälkeen selvisi, että kaupalla on vaikeuksia, ja sitten alkoi ilmestyä yhteen jos toiseenkin blogiin ”olen petetty” tai ”varokaa tätä verkkokauppaa”-tyylisiä tekstejä, jossa varoiteltiin tilaamasta ko. kaupasta mitään. Silloin ajattelin, että no ok, tuli menetettyä ne eurot, mutta samalla lähdin jostain syystä puolustamaan kyseistä yrittäjää ottamalla asiakaseni kirjoittaa ko. blogeihin vastakommentteja, että tuskin kukaan tahallaan pettää asiakasta, mutta minä ainakin ymmärrän aloittavan verkkokaupan vaikeuksia, vaikken kyseistä yrittäjää tuntenutkaan, enkä itsekään ollut saanut sitä mitä tilasin. Enkä myöskään alkanut perimään rahoja takaisin, vaan ajattelin, että jos niistä yhtään on apua, niin olkoot. (Oikeasti kauppa oli tosi ”nätti” ja siellä oli pieni valikoima kivoja tuotteita). Mutta kuinka kävikään muutaman viikon päästä?Mulle tuli kaunis paketti, jossa oli sisällä mun tilaamat tuotteet, pari nättiä suklaakonvehtia ja käsinkirjoitettu kortti, jossa luki ”Kiitos, kun jaksoit luottaa” ja sydän siinä perässä. Tuli hyvä mieli. (Ja tämähän ei siis liity millään lailla oikeastaan mihinkään, mutta ehkä halusin tällä sanoa sitä, että vaikka en tuntenut yrittäjää, eikä hän esiintynyt mitenkään henkilökohtaisesti kauppansa yhteydessä, niin mulle tuli silti kaupasta jotenkin hyvä ja lämmin tunne. Ei tarvittu varsinaisesti kasvoja tai henkilöä siihen).

    Toinen kokemus on sellainen, että kun olen ollut omasta mielestäni ihan normaalin ystävällinen ja kärsivällinen asiakas, joka ei rähjää, eikä räyhää, vaikka jotain menisi pieleen, onkin käynyt niin, että yrittäjä on varmaan jotenkin kokenut aisan niin, että koska olen niin kiltti, niin mua voi käyttää tukihenkilönä, jolle voi alkaa tilittää justiin niitä kaikkia yrityksen pyörittämiseen tai henkilökohtaiseen elämään tai molempiin liittyviä vaikeuksia ja pahimmassa tapauksessa syyllistää omia asiakkaitaan. Eli tavallaan mulle ennestään tuntematon yrittäjä on jotenkin ”takertunut” muhun, mutta se ei ole kyllä ollut ollenkaan kiva se, koska ihan niin läheiseksi en ole halunnut ruveta. Siitä on ollut vaikea luikerrella karkuun.

    Itse tykkään asioida sellaisten yritysten kanssa, joista huokuu inhimillisyys ja positiivisuus (ei mikään tekopirteys, vaan sellainen aito). Ja jos on taitava tekijä (niinkuin sinä olet <3), niin ei siihen tarvi välttämättä kasvoja ja henkilökohtaisuuksia, koska huokuu läpi muutenkin.

    PS. Jos toi "some-puu" on sun tekemä, niin onpahan ihan hitsin hieno!

    • Lämmin kiitos Annukka näistä, ihan kaikista sanoista ja kokemuksista <3

      Oon täysin samaa mieltä tuosta, että saattaa mennä varsin raskaaksi jos joutuu ns. tukihenkilöksi. Se on ihan eri asia eri asiayhteydessä, mutta jos lähtökohtaisesti on asennoitunut niin, että ostaa vain jonkin tuotteen ja jatkaa elämäänsä, niin tulee ihan puun takaa jos "vaaditaan" vielä paljon muuta. Kuin vain se asiakkaan roolissa tapahtunut ostaminen. En mä ainakaan mene etsimään uutta ystävää silloin kun käyn vaikka jossain verkkokaupassa ostoksilla. Vähän raakasti sanottu, mutta niin se vaan on. Sitten jos taas jollain tavalla tuntee sen myyjän jotain muuta kautta, voi tilanne olla toinen.

      Somepuu on mustakin hieno, mutta ei mun tekemä :) Tulikin jälleen mieleeni, että pitää jatkossa muistaa täällä blogissa laittaa aina maininnat suoraan kuvan alle, jos ei oo oma tuotos. Oon jo useamman kerran törmännyt väärinkäsityksiin, kun se on muka-näppärästi mainittu lopussa tekstin jälkeen, silloin harvoin kun en käytä omia kuviani. My mistake, ihan puhtaasti.

  3. Minä koko ajan odotin, että jospa kuitenkin tämän kaiken jälkeen tulisi se linkki sinne, mitä teet. Koska minua ainakin kiinnostaa ihan kamalasti! Petyin, kun se jäi yhä salaisuudeksi.

    Itsehän kuulun niihin yrittäjiin, jotka ovat sotkeneet bisneksen ja henkilökohtaisen ihan totaalisesti sekaisin. En tehnyt sitä tahallani, vaan vahingossa. Minulla oli jo avoin blogi omasta elämästäni ennen kuin aloin yrittäjäksi, joten blogi luontevasti muodostui siksi ensimmäiseksi markkinointikanavakseni. Mä olen kokenut, että oman henkilön peliin laittaminen on ollut vain plussaa. Tosin oikeastihan en voi tietää sitä, koska en pysty vertaamaan mihinkään.

    Vasta monen vuoden jälkeen menin jollekin somemarkkinointikurssille, ja siellä sitä kauheasti alleviivattiin, että oma naama ja oma henkilö peliin, niin tulee myyntiä. Alkoi ahdistaa. Tieto lisäsi tuskaa. Se, että laskelmoivasti suoltaa henkilökohtaisia juttuja somessa sen takia, että saisi myyntiä kasvatettua, tuntuu tosi karmealta. Olin mielestäni onnellisempi silloin, kun vaan puuhastelin yrittämistä ja somea sekaisin ymmärtämättä yhtään mitä teen. Nyt taas kaikki kurssit käyneenä monesti blogitekstin julkaisemisen jälkeen alan miettiä, että oliko tämä laskelmointia tai voiko joku tulkita tämän laskelmoinniksi. Ilo katoaa koko hommasta, kun sellaisia alkaa miettiä.

    • Aijaa, vai kiinnostaa ihan kamalasti :D Sä oot kyllä ihana.

      Ymmärrän hyvin, että noin on käynyt. Luultavasti mullekin olisi taloudellista hyötyä sekoittaa työt vaikka tänne, ainakin jonkin verran. Mutta entä pidemmän päälle, se onkin se juttu joka on pitänyt jarrut päällä. (mä oon hyvinkin laskelmoiva työasioiden puolella). Oon myös jotenkin niin täynnä sitä yleistä asennetta, että _ihminen arvotetaan työn perusteella. En tahdo sitä omalle kohdalle, en edes ylöspäin nostettuna. Ehkä osittain vaikuttaa sekin, että olin muinoin aika kauan semmoisessa asemassa, ettei sen työn hoitamiseen yksinkertaisesti kuulunut omien asioiden ruotiminen tai niiden antaminen vaikuttaa, tai mitenkään tunneperäisesti toimiminen. Kuulostaa ehkä jotenkin julmalta, mutta jotkut hommat vain on sellaisia, ja niitäkin tarvitaan osiltaan jotta maailma pyörii.

      Ite oon tahtonut ja tykännyt, että oon esim. täällä blogissa vaan joku random nobody. Se antaa enemmän vapauksia olla vain ihminen ja mahdollisuuden tulla myös kohdatuksi puhtaasti ihmisenä :) Hyvä esimerkki, vaikkakaan ei postauksen aiheeseen liittyvä, oli se vanha sisustusblogini. Kun elämä potki päähän oikein huolella ja muutin kirjoittamaan tänne nykyiseen, katosi tosi suuri osa lukijoista. Vaikka teitä mahtavia blogiystäviä seurasikin mukana, sain katkerasti havaita, että olin ollut suurimmalle osalle vain jokin ”hyödyke”. Ideapankki, joka ei enää ollutkaan hyödyllinen, kun se ei enää kirjoittanut sisustamisesta, remontista ja eksoottisesta saaristolaiselämästä. Eli minulla henkilönä ei enää ollut mitään arvoa, noin karkeasti sanottuna. Tuosta ehkä juontaa juurensa yksi niistä monista syistä, miksi en enää kirjoita esimerkiksi talosta juuri ollenkaan, vaikka sellainen taas on ja jutun juurtakin olisi vaikka pilvin pimein. En vaan halua palata sinne pinnallisen arvottomuuden pariin. Näin sitä ihminen oppii traumatisoituessaankin ;)

      Ja joo, kyllä, työstä katoaisi ilo aika tyystin, jos pitäisi jokaisen henkilökohtaisen some-sanan tai tunnelman kohdalla miettiä miten tämä vaikuttaa voihin leivän päällä. Kiitos ei. Siksi en lähde yrityksen puolelta mihinkään henk.koht syvällisyyksiin ollenkaan. Sille on niin vaikea laittaa piste, jos pisteelle tulee tarvis.

  4. Mun mielestäni, riippuu hiukan tuotteesta tai palvelusta, haluanko tietää sen tekijästä tai myyjästä henkilönä, vaiko en. Esim. tulee mieleeni yksi brittinainen, joka luo upeaa taidetta rannalta löydetyistä hylky- ja luonnonmateriaaleista. Minusta hänellä on ihanteellinen tasapaino tässä asiassa. Saitti profiileineen on hänen nimellään, mutta ne hänen tuotteensa ovat pääosassa. Joskus siellä on kuitenkin satunnaisia kuvia, videoita, tai haastattelulinkkejä taiteilijasta itsestään, ja niitä on myös ihan mielenkiintoista lukea ja katsoa, mutta silloinkin, keskeinen asia on nimenomaan se taide, sen tekeminen, ja materiaalien hankinta. Ei koskaan mitään emotionaalista yksityiselämäoksennusta.
    Sitten voin kuvitella vaikkapa jonkun kaupan, missä myydään muiden tekemiä tuotteita. Vaikka kauppa olisi sinänsä kuinka erilainen ja persoonallinen tahansa, minua ei periaatteessa kuitenkaan kiinnosta sitä pyörittävä ihminen (tai porukka), ainakaan siinä määrin että haluaisin vaikkapa uutiskirjeestä lukea heidän tunne-elämästään tai yksityisasioistaan.
    Tosin, jos juttu on toisin päin, niin että seuraan vaikka jonkun henkilön blogia, tai kyseessä on muuten tuttu ihminen, niin minusta on siinä tapauksessa ihan OK, jos he vaikka omalla saitillaan tai profiilillaan mainostavat tekemiään tai myymiään asioita. Koska olen jollain tasolla kiinnostunut kys. ihmisestä, saatan seurata myös niitä linkkejä, ellei kyseessä ole joku asia, mikä ei ollenkaan kosketa omaa elämääni. (Esim. hyvä ystäväni, joitakin vuosia sitten, myi tekemiään asusteita vauvoille ja pikkulapsille, joten en klikannut mainoslinkkejään, kun mulla ei ollut sellaisille tuotteille mitään potentiaalista tarvetta.)
    Mutta tosiaan, vaikea sanoa aiheesta mitenkään mustavalkoisesti =)

    • Kiitos Stella! Hyviä esimerkkejä.

      Tosi on, että kaikki on ok, jos balanssi vaan on kunnossa. Ja riippuu kyllä niin toimialastakin. Tuolla FB:n puolella tuli täsmennettyä, että esim konsultin työssä ”hieman kasvoton” ei ole liiketoiminnalle hyväksi ollenkaan. Että on ilman muuta kiinni niin monesta seikasta. Mutta ehkä voidaan sanoa, ettei ainakaan tuotteiden myynnin yhteydessä ole hyvä oksentaa yksityisiä ongelmiaan asiakkaan niskaan :)

  5. Mietin itseäni kuluttajana ja olen sitä mieltä, että ensisijaisesti olen kiinnostunut tuotteesta/palvelusta. Vasta myöhemmin tulee kiinnostus ihmiseen sen takana – jos on tullakseen.

    Toisaalta on myös käynyt toisin päin. Olen ensin tutustunut ihmiseen ja vasta sen jälkeen häneen yrittäjänä. Niinkin päin toimii, mutta kieltämättä joskus ärsyttää joidenkin kohdalla joka fb-päivitykseen ujutettu mainonta. Yrityksen sivut erikseen, kiitos! Minä pääsen kyllä halutessani käymään niillä ja tykkäämään ja tilaamaan tarvitessani.

    Vaikka itse olen palkkatyössä, näen silti itseni selkeästi kaksijakoisena: on työminä ja siviiliminä. Sekoittuvat toki väkisinkin jonkin verran, mutta periaatteessa ovat kolikon kaksi eri puolta. En hae asiakkaista ystäviä, vaan pysyttelen mieluummin työroolissani. Toki myyntitilanteessa saatan kertoa omakohtaisia käyttökokemuksia tuotteesta, jos koen sen tarpeelliseksi, mutta en ala avautumaan muuten henkilökohtaisista asioistani.

    Riippuu tietenkin paljon myytävästä tuotteesta tai palvelusta, miten paljon omaa persoonaa pitää pistää peliin.

    • Kiitos paljon!

      Ihan totta, minuakin vähän rassaa, jos jotain muuta kautta tuntemani henkilö tyrkyttää yrityksensä tuotteita tai palveluita niinku aivan joka käänteessä. Se on raskasta. Tuottaa jopa pientä syyllisyyttä, että on jotenkin vastuussa siitä jos toisella ei ole riittävästi asiakkaita. Ja syyllisyyden kautta myyminen ei minusta ole kiva juttu ollenkaan.

  6. Jag köper en vara eller en tjänst som tilltalar mig. Säljarens liv och åsikter är inte intressanta i det sammanhanget. Däremot irriterar det med alla de produkter som säljs med hjälp av kända personers namn och ansikte, åtminstone här i Sverige finns en uppsjö av viner, köksredskap, skönhetsprodukter mm som marknadsförs med hjälp av kända personers namn och ansikte. Det irriterar mig, får alltid en känsla av att bli lurad – jag förväntas köpa en del av den marknadsförande personens livsstil och status. Kan det vara så att en del av oss läser dessa personliga nyhetsbrev som man läser skvallertidningar? Om man lever ett rikt liv själv så kanske man inte har så stort behov att köpa in sig till en del av andras. Så fortsätt som du gör nu, håll i sär ditt privata liv från ditt företag om det känns riktigt för dig. Det är ju du själv som styr och bestämmer och du verkar ju klara dig riktigt bra eller hur?

    • Tack så mycket Kristiina!

      Olipas monta hyvää pointtia. Noi jonkun naamalla tai statuksella myytävät tuotteet ei vetoa minuunkaan. Lähinnä tulee sellainen olo, että eikö mikään määrä itseriittoisuutta piisaa? Uh. Saattaa nekin tuotteet olla tuotteena hyviä, mutta tuollainen brändäys ei ainakaan minun ostohalujani viritä.

      Heh, juorulehti oli hauska vertaus :D Niinkin voi tosiaan olla, että joku ihan tosissaan tarvitsee ja haluaa semmoista. Ite en lue edes oikeita juorulehtiä, koska ketä kiinnostaa, jos on omakin elämä. Ja kyllä, valitsemani tie on toiminut juuri minulle oikein hyvin. :)

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s