Suomi-filmissä

heppa

Ollaan ennenkin asuttu korvessa, mutta ihan maa-maaseudulla aikaisemmin ei. Täällä missä suuren osan elinkeino oikeasti on maatalous. Eli ettei vaan asuteta entisiä maataloja, ja käydään muualla töissä tai tehdään jotain muuta. Niin harvinaiselta tuntuu, että monesti on tullut fiilis kuin oltaisiin keskellä vanhaa Suomi-filmiä. Tai jotakin muuta epätodellista idylliä. Piskuisella kylätiellä ajelee useammin traktoreita kuin autoja. Lannat levitetään pelloille, joiden hoitamisessa on sesonkiaikoihin kova homma ja pitkät päivät. Jopa öisin on joskus herätty, että ei hemmetti, kynnetäänkö siellä tähänkin aikaan. Toisinaan täytyy pistää kämpästä kaikki tuuletusikkunat kiinni, ellei tahdo koko […]

Read More →

Kauempaa tulevat opastetaan sivuun

kevat_kukat

Mä niin tykkään näistä elämänmuutosten alkuvaiheista, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Tuoretta ja puhdasta, melkein jopa naivia. Asetutaan, etsitään ikään kuin omaa lokeroa paikkaa, sopeudutaan, iloitaan ihan naurettavista jutuista. Huudahdellaan toisillemme, että hei kato täällä / tuolla on tämmönen, ooh! (ihan mikä vaan; esine, asia, luonnoneläin, kasvi tai paikka). Sisäinen lapsi löytyy juu. Arkisten velvollisuuksien hoitaminen ei voisi vähempää kiinnostaa, kun olis niin paljon kaikkea muuta täpistävää. Hauskuuksienkin runsaus näköjään koettelee kärsivällisyyttä, kun niiden pariin ei muka ehdi riittävissä määrin. Riemukasta hämmennystä on herättänyt sekin, että kaupat on niin […]

Read More →

Yllätyskäänne: TALO

vaara_jarvi_maisema

Hiphei ystävät! Täällä on nyt kuulkaa takana kolmas muutto reilun vuoden sisällä! Se on ollut päällänsä taas, elämän kevät monilla mausteilla. Aikamoista. Toisaalta koko alkuvuosi on ollut ihan kamala, toisaalta hedelmällinen. Niinku lopulta. Pala kerrallaan on narskuteltu menemään, tietämättä mihin suuntaan mikin voi johtaa. Intuition ihmeitä etten sanois. Mutta enpä olisi ikinä uskonut, että kaiken historiassa tapahtuneen jälkeen enää viitsisin innostua jostain niin materialistisesta ja katoavaisesta kuin ”ihana talo”. Ei ole kauan, kun moinen aatos olisi aiheuttanut lähinnä oksetusreaktion. Näin pääsi kuitenkin aivan puun takaa käymään. Ja kas – meillä […]

Read More →

Toisenlainen

feather

Sanat tulevat näppikseen, vaikken tiedä miksi. Näppäilen, vaikka valveunen rajamailla näin itseni kirjoittamassa lyijykynällä vaaleankeltaista heippalappua: Jätä tarttumatta ongelmiin. Niitä kuitenkaan kieltämättä. Keskity ratkaisuihin. Jos ratkaisu on mahdotonta, sopeudu. Havahtuessani närkästyin. Tyhmänäkö itseäni pidän, mitä häh? Samana päivänä näin vastauksen lappuuni. Kiitos sittenkin, että muistutin. . . . . . . Kiinnostus tavallisiin ja normaaleihin asioihin on kadonnut, vaikken voi olla välinpitämätön. En tavoittele tavanomaisia, en unelmoi normaaleista saavutuksista. Olen saavuttanut unelmia ja menettänyt ne, mutten tahtoisi saavutuksiani takaisin. En tee tavallisia asioita tavallisella tavalla, työkseni tai muutenkaan. Teen liikaa […]

Read More →

Unelias Maan emoinen

unelias_luonto

Täytyy myöntää, ettei luontokuvaus ole kaamoksen harmaudessa juuri kiinnostanut. Nämäkin napsin niinkin suuren vaivan takaa, kuin omasta pihasta :) Taivas on järjestään utuisen massan peitossa, joka laskeutuu tasaiseen tahtiin lumena maahan. Vaikka toisinaan on ollut suojaakin, on paljasta maata näkynyt viimeksi syksyllä. Kolmen kympin pakkasetkin on jo koettu. Oltiin jopa hivenen pettyneitä, koska mehän odotettiin kokemusta ja seikkailua, tietty. Vielä mitä, ei tuntunut yhtään niin kylmältä kuin kuviteltiin! Joten miksipäs ei voisi joskus muuttaa Lappiin, Koillismaalle tai Kainuuseen. Komeiden kaamosvärien, tuntureiden ja revontulien maille. Siellä voisi kesätkin olla hieman viileämpiä? […]

Read More →