Riisuminen

voimaelainrumpu

Kuka sinä olisit, jos luopuisit tai menettäisit kaiken mitä sinulla on? Tukiverkot, yhteisöt, aseman, saavutukset, hyväksynnän, juuret, terveyden, voimat, ulkonäön, harrastukset, ystävät, lähiomaiset, sukulaiset, omaisuuden, tavarat, asuinpaikan, kaiken tutun ja turvallisen. Kuka sinä olisit, jos sinut riisuttaisiin alastomaksi? Olisit sekä valo että varjo, niiden keskellä Miksi et voisi olla se tyyppi jo nyt? Olisiko hän paljon vai vähän erilainen? Parempi vai huonompi? Miksi? Onko matka pitkä? Kyllä se on, kivinen, mutainen ja yksinäinen myös. Mutta haittaako se? Entä jos se onkin kaikki mitä sinun tarvitsee tehdä? Riisua, katsoa ja kulkea. […]

Read More →

Suomi-filmissä

heppa

Ollaan ennenkin asuttu korvessa, mutta ihan maa-maaseudulla aikaisemmin ei. Täällä missä suuren osan elinkeino oikeasti on maatalous. Eli ettei vaan asuteta entisiä maataloja, ja käydään muualla töissä tai tehdään jotain muuta. Niin harvinaiselta tuntuu, että monesti on tullut fiilis kuin oltaisiin keskellä vanhaa Suomi-filmiä. Tai jotakin muuta epätodellista idylliä. Piskuisella kylätiellä ajelee useammin traktoreita kuin autoja. Lannat levitetään pelloille, joiden hoitamisessa on sesonkiaikoihin kova homma ja pitkät päivät. Jopa öisin on joskus herätty, että ei hemmetti, kynnetäänkö siellä tähänkin aikaan. Toisinaan täytyy pistää kämpästä kaikki tuuletusikkunat kiinni, ellei tahdo koko […]

Read More →

Kauempaa tulevat opastetaan sivuun

kevat_kukat

Mä niin tykkään näistä elämänmuutosten alkuvaiheista, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Tuoretta ja puhdasta, melkein jopa naivia. Asetutaan, etsitään ikään kuin omaa lokeroa paikkaa, sopeudutaan, iloitaan ihan naurettavista jutuista. Huudahdellaan toisillemme, että hei kato täällä / tuolla on tämmönen, ooh! (ihan mikä vaan; esine, asia, luonnoneläin, kasvi tai paikka). Sisäinen lapsi löytyy juu. Arkisten velvollisuuksien hoitaminen ei voisi vähempää kiinnostaa, kun olis niin paljon kaikkea muuta täpistävää. Hauskuuksienkin runsaus näköjään koettelee kärsivällisyyttä, kun niiden pariin ei muka ehdi riittävissä määrin. Riemukasta hämmennystä on herättänyt sekin, että kaupat on niin […]

Read More →

Yllätyskäänne: TALO

vaara_jarvi_maisema

Hiphei ystävät! Täällä on nyt kuulkaa takana kolmas muutto reilun vuoden sisällä! Se on ollut päällänsä taas, elämän kevät monilla mausteilla. Aikamoista. Toisaalta koko alkuvuosi on ollut ihan kamala, toisaalta hedelmällinen. Niinku lopulta. Pala kerrallaan on narskuteltu menemään, tietämättä mihin suuntaan mikin voi johtaa. Intuition ihmeitä etten sanois. Mutta enpä olisi ikinä uskonut, että kaiken historiassa tapahtuneen jälkeen enää viitsisin innostua jostain niin materialistisesta ja katoavaisesta kuin ”ihana talo”. Ei ole kauan, kun moinen aatos olisi aiheuttanut lähinnä oksetusreaktion. Näin pääsi kuitenkin aivan puun takaa käymään. Ja kas – meillä […]

Read More →

Toisenlainen

feather

Sanat tulevat näppikseen, vaikken tiedä miksi. Näppäilen, vaikka valveunen rajamailla näin itseni kirjoittamassa lyijykynällä vaaleankeltaista heippalappua: Jätä tarttumatta ongelmiin. Niitä kuitenkaan kieltämättä. Keskity ratkaisuihin. Jos ratkaisu on mahdotonta, sopeudu. Havahtuessani närkästyin. Tyhmänäkö itseäni pidän, mitä häh? Samana päivänä näin vastauksen lappuuni. Kiitos sittenkin, että muistutin. . . . . . . Kiinnostus tavallisiin ja normaaleihin asioihin on kadonnut, vaikken voi olla välinpitämätön. En tavoittele tavanomaisia, en unelmoi normaaleista saavutuksista. Olen saavuttanut unelmia ja menettänyt ne, mutten tahtoisi saavutuksiani takaisin. En tee tavallisia asioita tavallisella tavalla, työkseni tai muutenkaan. Teen liikaa […]

Read More →