Olkapää-helkkari, osa II

frozen-bubble

Olen aiemminkin kirjoitellut jäätyneestä olkanivelestä (pari aikaisempaa aihetta sivuavaa artikkelia tässä), ja ilokseni moni on saanut postauksistani vertaistukea. On myös vaihdettu kokemuksia ja tietoja, kiitos siitä ihan tosi paljon! Minulla on nyt diagnosoitu myös toinen olkapää jäätyneeksi. Kyllä. Ne voivat tulla nopeasti peräkkäin, tai jopa molemmat yhtäaikaa, toisin kuin joissain lähteissä sanotaan (että väliä olisi aina useita vuosia). Lääkärini on tavannut sellaisiakin tapauksia, että tosiaankin molemmat olkanivelet ovat yhtäaikaa siinä kovimmassa kipuvaiheessa. Eli käytännössä ihminen on kuukausikaupalla aivan kädetön. Tällä kertaa olen varsin hyvän yksityislääkärin hoidettavana. Hän on vannonut, että […]

Read More →

Elämä(ä) tapahtuu

pyry_ja_kerttu

Meidän Pyry-kissa on kovasti kipeänä. Vakava-asteinen maksavaurio on hällä. Lisäksi ensimmäisen sivuvaikutuksia, mm. raju anemia. Ennuste on usein huono, mutta vielä on pieniä mahdollisuuksia Pyryn selviytyä. Maksavaurio on ilmeisesti kehittynyt silloin kun hän on oli sen pari viikkoa kateissa. Kovasta laihtumisesta päätellen todella vähällä / olemattomalla ravinnolla. Hoitoja on päätetty jatkaa niin kauan kuin suunta on vähänkään ylöspäin. Sitten jos mahdollisuuksia ei enää ole, tai vireystila muuttuu pelkäksi 24h kärsimykseksi, on tottakai tehtävä oikea päätös. Tällä viikolla ollaan käyty neljä kertaa tiputuksessa ja ensi viikolla jatkuu samaan malliin. Erilaista lääkitystä […]

Read More →

Virtauksia ja sulkia

sulat

Aurinko nousee ja laskee, vuodenajat vaihtuu ja niin päin pois. Kyydissä ollaan, vaikka välillä vähän (virtuaali-)hiljaisempana. Anopin äkillinen ja vaikea sairastuminen kulminoitui muutama viikko sitten sillä tavalla surullisesti, että vaikka selviäisi, hän ei enää käytännön tasolla tule olemaan tässä maailmassa, eikä enää pääse kotiin. Elämä on, ja yksi kaunis päivä ei enää ole, kuusikymppisenä jo. Sen laittavat jotkut muut pakettiin. Ken tietää, tietää mitä kaikkea se surusta huolimatta tarkoittaa. Asuipa lähellä taikka satojen kilometrien päässä, järjestelyä on aika tavalla. Peruutettiin ihan suosiolla myös odotettu henkireikä, se syyskuinen Kolin mökkireissu. Ei […]

Read More →

Kevät joka hymyili risukasalle

kevatjaat

Kevät. Se voi toiselta kantiltaan, eli nurjalta puolelta olla aikas ärsyttävää aikaa. Ilon, valon, uusien alkujen, linnunlaulun ja kasvukauden torvisoiton ajankohta voi olla melko rassaavakin, jos edellä mainitut eivät varsinaisesti kompensoi tai paranna henkilökohtaista elonvaihetta. Tilanteen vaatiessa niin saa ja oikeastaan pitääkin olla, toisarvoisen toisarvoista. Kuten vuodenajat ja säätilat. Mielestäni. Nyt täytyy kuitenkin todeta, pitkästä kertaa vuosiin, että jestas miten tänä keväänä on paistanut tähän risukasaan! En osaa edes sanoin kuvailla, millaista on ollut päästä, ts. lähteä yksistä helkkarin tulista. Tai osaisin, mutta ketään tuskin kiinnostaa, että tyypit esimerkiksi hihkuu […]

Read More →

Morjens vanha elo

Pohjois-Karjala.vaakuna

Hei Ystävät! On ja on ollut pikkasen hässäkkää… Jätimme niin sanotusti koko paskan. Myimme suurimman irtaimiston Tori.fi:n kautta (aivan uskomattoman kovaa kyytiä – se oli työläydestä ynnä muusta huolimatta välillä hauskaakin ja tavattiin paljon kivoja ihmisiä), lahjoitimme osan tarvitseville hankintahintoja muistelematta, road-trippasimme vähän välttämättömiä tavaroita uuteen paikkaan, otimme rakkaat kissiäiset, pistimme oven kiinni ja läksimme. Emmekä palaa enää. Kun kiinteistö ei ole kahteen vuoteen kellekään kelvannut edes reilulla puolella arvolla, niin onhan se selvä ettei järkeä ole enää missään. Sinnitellä paikan päällä nurkkia kiillottamassa. Päivittäiset olosuhteet kun ovat olleet erittäin […]

Read More →