Mikä se tarkoitus olikaan

empathy

Tiedättekö mikä on kaikista suurinta puppua? No se, että kun käsittelee kaiken ikävän ja pahan juurta jaksain, hyväksyy, kohtaa, eli ei lakaise maton alle, niin siten se lopulta katoaa kokonaan. Höpön löpö. Se mihinkään katoa, vaan vaimenee ja menee välillä pois tieltä, ehkä pitkiksikin ajanjaksoiksi, mutta jää kuitenkin väijymään. Kerää ehkä jengiä ja jää odottamaan heikkoa hetkeä, jolloin ampua vanhanaikaisesti tykillä. Omalla kohdalla alitajunnassa selvästi partioivat traumojen jäänteet eivät aina tarvitse kuin ihan pienen (tai omituisen) laukaisevan tekijän. Vaikkapa joku henkilö tosi kaukaa menneisyydestä yrittää ottaa yhteyttä, tai joku (kuka […]

Read More →

Ostatko tuotteen vai henkilön?

social_media_tree

Pienyrityksen brändäys on kinkkinen juttu, siinä missä isommankin. Pelissä on paljon ja jos munaa jotain, asianlaidan korjaaminen voi viedä aikaa. Jopa tyystin epäonnistua. Itse olen sitä tyyppiä, joka pitää mielellään työ- ja yksityisasiat erillään. Esimerkiksi täällä blogissa en ole kertonut hommistani muuta kuin että olen paikkariippumaton yrittäjä. Moninaisten töiden puolesta olen tosin joskus muutakin, muissakin muodoissa. Paikkariippumaton kuitenkin aina, sen jälkeen kun jätin entisen urani joitakin vuosia sitten. Varsinaista markkinointia minun ei ole koskaan tarvinnut harrastaa. Käytännössä olen törmännyt tai etsinyt oikeat tai tarvittavat tahot lähinnä pelkän intuition avulla. Juu, […]

Read More →

Yksinkertaisempaa elämää kiitos

sininen_ovi

Olen ollut ahkera viisastelija puhumaan ja toteuttamaan sen puolesta, että vaikka olisi vain vähän aikaa, voimia tai mahdollisuuksia, voi pienissäkin hetkissä tehdä suuresti iloa tuottavia juttuja. Että sehän on pelkästään itsestä ja omasta asenteesta kiinni. Näin todella onkin, mutta mites se muu aika, ja entäs jos se syökin kaiken energian..? Onko ihan varmasti olosuhteista johtuva pakko käyttää se aika erilaiseen ponnisteluun ja kiireisiin, noin käytännön tasolla? Osittain varmaan joo, a) ainakin niin kauan kuin elelee osana yhteiskuntaa, eikä 100% omavaraisesti omassa kuplamaailmassa (joka kyllä olisi kaikista siisteintä, tottakai). Tai b) […]

Read More →

Luovat kaudet ristitulissa

hiljainen_kansa

Mulla taitaakin olla erityisen luova kausi menossa. (taas?! vai ainavaan? no niinpä.). Uusia ideoita puskee niin etten tiedä mihin niitä lykkisin. Kovin iloista tottakai; vaikka toisaalta ja samalla tahtoisin jo maata jossain sängyn pohjalla about kolme viikkoa. Näkemättä tai kuulematta yhtään mitään, ja varsinkaan tekemättä. Se olisikin kaikkien ideoiden kuningas :) Muille ihmisille (paitsi tietysti Miähelle) ei meinaa liietä energiaa juuri ollenkaan. Enenevässä määrin, huomaan. Yleensä ratkon mielelläni toisten ongelmia, joita kohtalo tuppaa heittämään tielleni tämän tästä, live-elämässä siis. Usein ihan tuntemattomia, jotka tarvitsevat apuani jollain lailla. Merkillisiä ja ihmeellisiä […]

Read More →

Lumipalloefektinä luoksesi pompin

ruohosipulinkukat

Ihan ensiksi, kiitos tosi-tosi paljon kaikista eri kanavia pitkin tulleista viesteistä ja kommenteista edelliseen kirjoitukseeni! Voisin tehdä vaikka tutkielman siitä miten monella eri tavalla se oli käsitetty. Heh. Mutta just hyvä niin, että onnistuu herättämään monenlaisia ajatuksia. Kirjoittaminen on siitä hassua, ettei koskaan tiedä miten sanomaan reagoidaan. Ja miten monta sellaistakin asiaa otetaan vastaan, joita siinä ei alkuunkaan ollut. Vissiin varsinkin meidän spontaanien bloggaajien vitsaus :) Kun ei mieti liikoja, miltä jokin saattaa kuulostaa, vaan kirjoittaa vain. Virtaa. Koska se on itselle ominaisinta, tehdä vain, tuosta vaan. Minulle ei ole […]

Read More →