Elämä(ä) tapahtuu

pyry_ja_kerttu

Meidän Pyry-kissa on kovasti kipeänä. Vakava-asteinen maksavaurio on hällä. Lisäksi ensimmäisen sivuvaikutuksia, mm. raju anemia. Ennuste on usein huono, mutta vielä on pieniä mahdollisuuksia Pyryn selviytyä. Maksavaurio on ilmeisesti kehittynyt silloin kun hän on oli sen pari viikkoa kateissa. Kovasta laihtumisesta päätellen todella vähällä / olemattomalla ravinnolla. Hoitoja on päätetty jatkaa niin kauan kuin suunta on vähänkään ylöspäin. Sitten jos mahdollisuuksia ei enää ole, tai vireystila muuttuu pelkäksi 24h kärsimykseksi, on tottakai tehtävä oikea päätös. Tällä viikolla ollaan käyty neljä kertaa tiputuksessa ja ensi viikolla jatkuu samaan malliin. Erilaista lääkitystä […]

Read More →

Piiitkä matka tuntemattomaan | #blogisitarina

Olen yrittänyt vältellä Blogisi tarina -haastetta, joka kuitenkin saapui tähänkin blogikolkkaan Vanhan Pierun Jäärän lähettämänä. Kiitos, kallis ystäväiseni! Vältellyt siksi, että olen arvellut kiviäkin kiinnostavan jokseenkin sekavat käänteeni ja vanhojen virsien jankkaus (get a life hyvä ihminen, sanoisin jo minäkin minulle). Oman navan kaiveluosastoa ja silleen. Noh, mitäs läksit, eli tässä tapauksessa kysyit. Postauksesta saattaa tulla hyvinkin pitkä puudutuspiikki, mutta ehkäpä ainakin itselle ihan kivakin tiivistetty blogielämänkerta. Voin palata tähän sitten kun Alzheimer iskee :) Bloggaamiseni tarina Löysin blogimaailman (joka oli silloin Blogistan) joskus 2000-luvun alkupuoliskolla. Olin silloin sapattivapaalla ja tein vapaaehtoistöitä, joilta jäi aikaa muuhunkin ihmettelyyn. Haltioiduin tällaisesta ajatusten ja elämien jakamisen kanavasta ja liityin melko nopeasti itsekin joukkoon. En ainakaan muista, että olisin mainostanut bloggailuani kellekään tutulle (moista noloa ihmetouhua siihen aikaan), vaan virtuaali-ystävystyin entuudestaan vieraiden ihmisten kanssa. Heitä on vielä nykyisessäkin lukijakunnassani, tietääkseni ainakin kuusi. Siitä ei voi olla kuin ihmeissään ja kiitollinen. Mistähän ihan alkuaikoina kirjoittelin? Ei voi muistaa. Jotain huttua elämästä kaiketikin. Wanhoja blogejani ei ole (luojankiitos) ollut eetterissä enää vuosikausiin. Tosin Mea taitaa noin ikuisesti muistaa touhotukseni, kun maalasin millintarkasti silloisen pikkuvessan kaakelinvälykset vesiväripensselillä, sekä seinistä että lattiasta :D Vaikka sehän on ihan normaalia remppahommaa, heh. Innostus ”vähän” räjähti, ja hieman myöhemmin opettelin itsekseni ja uutterasti kirjoittamaan html:ää ja css:ää. Perustin omalle domainille veneilysivuston, jonka sivutuotteena rustailin myös blogia. Sivuston puolen suunnittelin ja loin käsin. Tänä päivänä tuntuisi täydeltä hulluudelta koodata tyhjälle paperille, kun valmiita pohjia ja automaattejakin on pilvin pimein, mutta minä halusin […]

Read More →

Kun hyväksyminen valtaa elämän

Vai valtaako sittenkään? Asiat, joita ei voi muuttaa, pitää hyväksyä. Eikö niin. Vanha viisaus, joka pitää aina paikkansa. Mutta mitä tehdä sitten, jos vuorokaudet tuntuvat täyttyvän pelkästä hyväksymisestä? Henkilökohtaisena esimerkkinä vaikkapa tämän kiinteistön myyntiprosessi. Jokaisena päivänä on psyykattava itsensä. Tyyliin, että me nyt vaan olemme täällä niin kauan kuin jokin mahdollistaa, että pääsemme pois. Se on hyväksyttävä. Se, ettemme pääse, aiheuttaa joka päivä sekä fyysistä että henkistä kärsimystä. Se on fakta, jolle emme voi mitään, vaan se on hyväksyttävä. Teemme joka päivä kaiken voitavamme minkä vain keksimme ja kykenemme, että […]

Read More →

Autiot raamit

Päätin pari tuntia sitten, että laitan Saaristohuvila -blogin ovet kiinni. On jo pidemmän aikaa nyppinyt kirjoittaa pohjalle, joka on sidottu taloon ja paikkaan jonne emme tule jäämään. Joten – kun asia on sellainen jolle voi itse tehdä jotain – uusi blogi pystyyn samantien. Ei-mihinkään sidottu, koska uuttakaan elämää ei ole näköetäisyydellä. Nimen keksimiseen käytin ehkä kokonaista kymmenen minuuttia. Valo, sitähän tässä etsitään! Sieltä kuuluisan tunnelin päästä. Blogin aihepiirin jätän vielä kokonaan auki. Se saa tekeytyä omalla painollaan. Kuten paljas leiskakin. Sellaista elämäkin on, ei voi tietää miltä se näyttää huomenna. Tervetuloa kyytiin, sekä vanhat että uudet blogiystävät! – Taru | kommentoi

Read More →