Valopilkkuja: Metsän salainen elämä

metsan_salainen_elama

Tietokirjat ovat tappavan tylsiä ja unettavia riippakiviä? No tämä ei. Metsän salainen elämä porautuu metsänpeittojen uumeniin todella mukaansa imaisevalla tyylillä. ”Suomalaisten sanotaan olevan metsäkansaa. Mutta kuinka hyvin tunnemme metsämme? Mitä tiedämme niistä tuhansista ja taas tuhansista eliölajeista, jotka elävät lahopuun kuoren alla, sammalen kätköissä ja purojen pohjissa? Emme paljon mitään, vastasivat biologit ja vetivät saappaat jalkaan. Nyt he johdattavat lukijan seikkailumatkalle suomalaiseen metsään, joka on alkanut paljastaa salaisuuksiaan. Eteen aukeaa pienten ja piilottelevien eliöiden ihmeellinen maailma: Joku kärkkyy kyytiä lentävältä hyönteiseltä, toinen jakautuu osiin päästäkseen esteen läpi. Yksi säihkyy kuin […]

Read More →

Valopilkkuja: Ukonvaaja

ukonvaaja

En (tälläkään kertaa) ole ihan ajan hermon ratsailla, sillä Ukonvaaja dokumenttielokuva ilmestyi jo kesällä 2016. Oman kappaleeni ryntäsin hankkimaan tottakai heti kun se oli mahdollista. Nyttemmin leffaa on käsittääkseni hyvin saatavilla, myös vuokrattuna, esimerkiksi Ukonvaajan omasta kaupasta. Ukonvaaja, dokumentti 2016 ”Ukonvaaja on maailman ensimmäinen kokopitkä dokumenttielokuva, joka käsittelee vanhaa suomalaista luonnonuskoa ja mytologiaa. Se herättää suomalaisen luonnon mystiikasta ammentavat, myyttiset tarinat eloon. Elokuva on aito suomalainen indie-tuotanto, kolmen nuoren ja energisen elokuvantekijän passion project, joka on toteutettu ilman suurten yritysten tai säätiöiden resursseja. Ukonvaajassa CMX-yhtyeestä tuttu muusikko, kirjailija ja myyttien […]

Read More →

Valopilkkuja: Omat peruskivet

kivet_jalkojen_alla

Tämä on käytännössä jatko-osa edelliseen valopilkkuun, jossa latelin ikävienkin tosiasioiden kohtaamisesta ja siten hyväksymisestä. Kun on ensin päättänyt omat ”peruskivet”, niihin fokusointi on voimistanut tiukoissa tilanteissa. Perustuksien pohjalta tai niiden suuntiin voi myös ohjata omat valinnat, jos mahdollista. Valita ikään kuin pala kerrallaan peruskiviään tukevia vaihtoehtoja. Samalla saattaa löytää syvempiäkin merkityksiä. Vaikka tärkeimmät pointit kulkevat kätevästi pään sisällä mukana, voi joskus olla tarpeellista kirjoittaa ne ylös. Selkeyttää mikä olikaan itselle tärkeintä, nähdä paremmin onko livahtanut sivuraiteille tai johonkin ylimääräiseen. Listata vain vaikka tähän tapaan: Mikä on minulle tärkeää? ☆ Olla […]

Read More →

Valopilkkuja: Tervehdi tosiasioita

tosiasiallinen_maisema

Tsemppikuvat ja viisaat iskulauseet ärsyttää joskus tuhannesti? Ymmärrän. Entä jos niiden sijaan moikkaatkin faktoja silmästä silmään, suoraan ja kiertelemättä? 1. Elämä on paskaa. Se on! Täynnänsä sitä itteensä! Ja paska on paskaa, vaikka timanteilla koristelisi. Kohdalle sattuessa sonnan lapiointi yllättää useinmiten erityisesti määrällään. Jotta se maistuisi saajalleen mahdollisimman paskalta; tietenkin. Kakkasateiden tuloa ei kukaan meistä voi estää tai ennustaa. Joskus pienikin kuuro voi ottaa pattiin. 2. Olen vuoristoradassa. Kyllä. Ja se ei ole mikään yksinäinen vahinkolaukaus. Meitä on täällä valtavasti. Moiii vaan, pidä vaunun kaiteesta kiinni! Tukka tötteröllä vedetään ylä- […]

Read More →

Valopilkkuja: Luontoyhteyttä ruudulta

luontoyhteys

Luontoyhteys (tai yhteydettömyys) on luullakseni yksilöllinen ja henkilökohtainen asia. Tai tila. Joku tuntee luonnon ja sen ilmiöt syvyyksien kautta, toinen tahtoo nähdä vain kauniit asiat, jokunen näkee kauneutta kaikessa, jotkut eivät tunne varsinaisesti mitään. Kas puu ja kasvi, mitä sitten, ihan hölmöä, ainakin jos aurinko ei paista. Ja niin edelleen. Veikkaisin, että näkemyseroista huolimatta tosi moni kuitenkin kokee luonnon jollain tasolla rauhoittavana. Ja myös iloa tuovana. En yhtään tiedä mitä telkkarista tai eri kanavilta nykyään tulee (koska ei enää ole töllötintä), mutta esim. Areenan tarjonnan perusteella sanoisin että luonto-ohjelmat ovat […]

Read More →