Hyvää Uutta Vuotta

marraskuu

Tältä näytti täällä meillä tänään, marraskuun ensimmäisenä päivänä! Mä niin tykkään wanhaakin wanhemmasta ajattelumallista, että uusi vuosi on nyt, eikä vasta kahden kuukauden päästä. Viimeisetkin sadonkorjuukekkerit on juhlittu, talvi on oikein virallisesti alkanut, ja edessä on ihan tuore vuodenkierto. Vanhat ovet on lykätty kiinni ja uusia avataan. Jes! Uusissa jaksoissa ehkä kaikkein kiinnostavinta on uudet mahdollisuudet ja yllätykset. En ainakaan näin äkkiseltään muista, että seuraavasta vuodesta olisi koskaan muodostunut sellainen kuin olisi voinut kuvitella. Uusi vuosi on just siisti, kun se on aivan vallaton. Puhdas ja virheetön, kuin vastasatanut lumi. […]

Read More →

Juhlapyhättömän juhla-aika

kakonsalo_kesa_2016

Meille Miähen kanssa ´joulu´ on vain jono päiviä joulukuussa. Luonteeltaan kuten muutkin päivät. Mitä tahansa voi tapahtua, toteuttaa, tulla eteen, tai olla tapahtumatta. Juhlapyhättömyys ilmentää minulle vapautta. Oman henkilökohtaisen valinnan vapautta. Kummallakaan ei myöskään enää ole elossa sellaisia lähiomaisia, jotka viettäisivät tai haluaisivat viettää joulua. Näin ollen kukaan ei (tiettävästi) edes loukkaannu tavastamme skipata kaikki yleiset juhlapäivät. Perinteitäkään ei tule häväistyä, koska niitäkään ei ole. Noin muutenkin kannatan sitä, että juhlia tai juhlistaa voi silloin kun huvittaa. Ihan mitä vaan, tai täysin ilman syytä. Eniten diggaan jälkimmäistä. Eilen 21.12. oli […]

Read More →

Kalenterikivaa 2017

keijut_ja_maanvaki

Kalenterivuoden vaihtuminen merkitsee mulle käytännössä vain sitä. Muutosta päivämäärän vuosiluvussa, ei sen kummempia. Sama ihminenhän sitä on vaihtumishetken molemmin puolin. Eikös. Kalenterit kuitenkin tapaan vaihtaa vuodenvaihteessa. Toisinaan olen koittanut olla ilman paperista kalenterikirjaa, mutta aina viimeistään jossain vaiheessa se on jotenkin välttämättömyys. Ihme juttu. Sen lisäksi käytän kahta sähköistä kalenteria, plus seinäkalenteria. Tietyn tyyppiset asiat kirjaan tuonne ja toisen tyyppiset sinne, tai tänne. Voisi olla yksinkertaistamisen paikka, mutta en vaan ole keksinyt yhtä ja ainoaa kaikelle toimivaa. Ja hyvin pelittää näinkin, kun itse tietää omat systeeminsä. Pöytäkalenteriksi valkkasin tällä kertaa […]

Read More →

Matkalla eteenpäin

fire

En oikein tiedä mitä aluksi sanoisin. Joten sanon kaksi asiaa. Kuolema ja hautajaiset. Molemmat ovat tapahtuneet. Miähellä ei enää ole äitiä, eikä minulla anoppia. Surusta ei oikein huvita kirjoittaa. Se on sitä mitä se on. Henkilökohtaista. Repivää. Viiltävää. Omanlaista vuoristorataa. Tästä on vaan jaksettava jatkaa eteenpäin. Niin tapahtuu, sitä tahtia kuin on tarkoitus. Mitäs muuta? Instassa olenkin jo kissa-raportoinut, mutta eläinten ystäville terkkuja, että Pyry-kissa porskuttaa edelleen. Maksavaurion ennuste on jo vahvasti parempaan päin ja poika on piristynyt, pyöristynyt ja virkistynyt. Touhottaa ja jahtaa välillä jo tyttökavereitaankin ihan kuin terve […]

Read More →

Kevät joka hymyili risukasalle

kevatjaat

Kevät. Se voi toiselta kantiltaan, eli nurjalta puolelta olla aikas ärsyttävää aikaa. Ilon, valon, uusien alkujen, linnunlaulun ja kasvukauden torvisoiton ajankohta voi olla melko rassaavakin, jos edellä mainitut eivät varsinaisesti kompensoi tai paranna henkilökohtaista elonvaihetta. Tilanteen vaatiessa niin saa ja oikeastaan pitääkin olla, toisarvoisen toisarvoista. Kuten vuodenajat ja säätilat. Mielestäni. Nyt täytyy kuitenkin todeta, pitkästä kertaa vuosiin, että jestas miten tänä keväänä on paistanut tähän risukasaan! En osaa edes sanoin kuvailla, millaista on ollut päästä, ts. lähteä yksistä helkkarin tulista. Tai osaisin, mutta ketään tuskin kiinnostaa, että tyypit esimerkiksi hihkuu […]

Read More →