Juhlapyhättömän juhla-aika

kakonsalo_kesa_2016

Meille Miähen kanssa ´joulu´ on vain jono päiviä joulukuussa. Luonteeltaan kuten muutkin päivät. Mitä tahansa voi tapahtua, toteuttaa, tulla eteen, tai olla tapahtumatta. Juhlapyhättömyys ilmentää minulle vapautta. Oman henkilökohtaisen valinnan vapautta. Kummallakaan ei myöskään enää ole elossa sellaisia lähiomaisia, jotka viettäisivät tai haluaisivat viettää joulua. Näin ollen kukaan ei (tiettävästi) edes loukkaannu tavastamme skipata kaikki yleiset juhlapäivät. Perinteitäkään ei tule häväistyä, koska niitäkään ei ole. Noin muutenkin kannatan sitä, että juhlia tai juhlistaa voi silloin kun huvittaa. Ihan mitä vaan, tai täysin ilman syytä. Eniten diggaan jälkimmäistä. Eilen 21.12. oli […]

Read More →

Kalenterikivaa 2017

keijut_ja_maanvaki

Kalenterivuoden vaihtuminen merkitsee mulle käytännössä vain sitä. Muutosta päivämäärän vuosiluvussa, ei sen kummempia. Sama ihminenhän sitä on vaihtumishetken molemmin puolin. Eikös. Kalenterit kuitenkin tapaan vaihtaa vuodenvaihteessa. Toisinaan olen koittanut olla ilman paperista kalenterikirjaa, mutta aina viimeistään jossain vaiheessa se on jotenkin välttämättömyys. Ihme juttu. Sen lisäksi käytän kahta sähköistä kalenteria, plus seinäkalenteria. Tietyn tyyppiset asiat kirjaan tuonne ja toisen tyyppiset sinne, tai tänne. Voisi olla yksinkertaistamisen paikka, mutta en vaan ole keksinyt yhtä ja ainoaa kaikelle toimivaa. Ja hyvin pelittää näinkin, kun itse tietää omat systeeminsä. Pöytäkalenteriksi valkkasin tällä kertaa […]

Read More →

Matkalla eteenpäin

fire

En oikein tiedä mitä aluksi sanoisin. Joten sanon kaksi asiaa. Kuolema ja hautajaiset. Molemmat ovat tapahtuneet. Miähellä ei enää ole äitiä, eikä minulla anoppia. Surusta ei oikein huvita kirjoittaa. Se on sitä mitä se on. Henkilökohtaista. Repivää. Viiltävää. Omanlaista vuoristorataa. Tästä on vaan jaksettava jatkaa eteenpäin. Niin tapahtuu, sitä tahtia kuin on tarkoitus. Mitäs muuta? Instassa olenkin jo kissa-raportoinut, mutta eläinten ystäville terkkuja, että Pyry-kissa porskuttaa edelleen. Maksavaurion ennuste on jo vahvasti parempaan päin ja poika on piristynyt, pyöristynyt ja virkistynyt. Touhottaa ja jahtaa välillä jo tyttökavereitaankin ihan kuin terve […]

Read More →

Kevät joka hymyili risukasalle

kevatjaat

Kevät. Se voi toiselta kantiltaan, eli nurjalta puolelta olla aikas ärsyttävää aikaa. Ilon, valon, uusien alkujen, linnunlaulun ja kasvukauden torvisoiton ajankohta voi olla melko rassaavakin, jos edellä mainitut eivät varsinaisesti kompensoi tai paranna henkilökohtaista elonvaihetta. Tilanteen vaatiessa niin saa ja oikeastaan pitääkin olla, toisarvoisen toisarvoista. Kuten vuodenajat ja säätilat. Mielestäni. Nyt täytyy kuitenkin todeta, pitkästä kertaa vuosiin, että jestas miten tänä keväänä on paistanut tähän risukasaan! En osaa edes sanoin kuvailla, millaista on ollut päästä, ts. lähteä yksistä helkkarin tulista. Tai osaisin, mutta ketään tuskin kiinnostaa, että tyypit esimerkiksi hihkuu […]

Read More →

Syyspäiväntasauksen aikaan

peura

Syyspäiväntasaus on juuri nyt, Suomessa 23.9. klo 11:21. Päivä, jolloin yön ja päivän sanotaan olevan yhtä pitkiä, vaikkei ehkä ihan pilkuntarkalleen ottaen olekaan. Syyspäiväntasaus on myös kesän ”virallinen” loppu. Luonto hiljenee ja valmistautuu talveen. Kuten myös ihmiset kynttilöineen, villasukkineen ja kaakaoineen. Yksi jakso on loppu ja toinen alkaa. Uusi, vaikka niin vanha tuttu jo. Kansanperinteessä näille main osuu Syys-Matti (21.9.), jolloin ”talven puhdetyöt aloitettiin 21. syyskuuta ja päätettiin vuorostaan 24. helmikuuta. Vanhan kansan vuodenkierrossa valaistuva kevät ja hämärtyvä syksy olivat kuin toistensa peilikuvia. Keväisin siirryttiin luontoon, pelloille ja laitumille, joista […]

Read More →