Skip to content

Hei me muutetaan taas. Häh?

Siitä se ajatus sitten lähti. Jaa mistä…? No ihan vaan siitä, että ´because we can´ :D Piti helppouden takia pysytellä vastaisuudessa vuokra-asunnoissa; mutta päätettiin eilen illalla ykskaks, että hitto, muutetaankin itse hetkeksi sijoitusasuntoon, joka jonkin aikaa sitten hankittiin. Että eipäs vuokratakaan tuota vielä. Ja ylipäätään muutetaan sittenkin jo, vaikka hetki sitten aateltiin, ettei kai vielä jaksa mihinkään. Spontaani taitaa olla toinen nimi, vai liekö molempien etunimi… Maakunta ja seutu pysyvät ennallaan, metässä pysytellään siis. Tottakai. Rivariasunto, joka on vieläkin pienempi, on juuri rempattu lattiasta kattoon, myös sauna ja kylppäri jne. Se on yksi edellytys myös vuokranantajan ominaisuudessa, ettei tartte ihan lähitulevaisuudessa maksaa, tai varsinkaan tehdä remontteja. Muuttoaikataulut ajateltiin pitää sopivan leväperäisenä, kun on (tai olisi, kääk…) noin tsiljoona muutakin rautaa tulilla. Ihan ensimmäiseksi suunnitellaan ja toteutetaan uuteen kämppään lisää kiinteää säilytystilaa. Huisin näppäriä oivalluksia olisi tilauksessa, niitähän on hauskaakin pohtia :) Onneksi, isoksi onneksi, hankkiuduttiin jo eroon lähestulkoon kaikesta irtaimistosta. Koska edellytys olisi mahdollisimman helppoa ja kestävää, eikä suhteellinen edullisuuskaan haittaa yhtään, taitaa olla matkanteko Ikeaan edessä. Ruåttalaisen keittiökaappien rungot ovat mahdottoman hyviä muuhunkin säilytykseen kuin keittiöön, ja nykyisen Metodin kiskosysteemin kanssa ehkä(?) tuskitta ja kiroiluitta asennettavissakin. Klik klik vaan, ainakin kuvitelmissa. Tätä(kin) se vapaus sitten käytännössä on, voi jee. Jos olen tulevina viikkoina välillä blogihiljainen, niin arvaatte miksi. Kivaa perjantaita ja viikkaria tahoillenne! Järjestäkää itsellenne hauskoja ja yllättäviä yllätyksiä, pienenpientä, tai isoa, ihan mitä vaan, jos mahdollista. Suosittelen :) – Taru p.s. Please valaiskaa puutarhaihmiset tietämätöntä, mikä kuvan shokkipinkkirunkoinen […]

Read More →

Luonnonmukaisempaa sänkypatjaosastoa

heta

Suunnitelma virisi jo viime vuoden puolella, kun Jovelat hankkivat Porin Villa & Peitteestä niin kympin kuuloiset patjat ja muut sänkyvetimet, että oksat pois (Johannan postaus ekopesästä tässä). Tuolloin en kuitenkaan jaksanut edes funtsia, miten jenkkisänky olisi saatu talon kolmannesta kerroksesta alas ja uutta tilalle, eikä tietysti mitään järkeäkään kun muutto oli jossain vaiheessa tuloillaan. Vaan nyt levätään paremmin, uudenlaisten patjojen voimin. Kyseessä on luonnonmateriaaleista Suomessa käsin tehdyt futonit ja sijauspatjat, joissa vaihtoehtoina on puuvillaa, villaa, kookosta, luonnonkumia ja hevosenjouhea. Antistaattista ja ilmavaa, kuten tietysti myös biohajoavaa, mikä ilahduttaa vaihtoajankohdan tullen. […]

Read More →

Se tunne, kun viimeinenkin katkeruus katoaa

saaristohuvila

Uusi tuttavuus pyysi näyttämään kuvia meidän entisestä kodista. Kuvia selatessaan hänen järkytyksen ja ihmetyksen tunne oli melkein käsin kosketeltava. Ettäkö tällainen teillä on ollut, vauuu, että omin käsin remppasitte, ihan henkeä salpaava paikka. Enää teillä ei ole mitään (ulkopuolisen silmin) ja kaikki on muutenkin mennyt päin persettä (ulkopuolisen silmin), terveys lopullisesti, ja siinä te vaan olette iloisena, onnellisena ja vapautuneena, yhtään mitään vailla. Miten teillä voi olla tuollainen asenne ja rohkeus. Isosti Täh. Itse ihmettelin, että mitä kummallista tässä on, pelkässä arvotusjärjestyksessä. Siinä hetkessä tajusin, että vihon viimeinenkin katkeruus myös […]

Read More →

Enneunen metsä

Toissatalvena, vielä vanhassa osoitteessa, pinnistin, pihisin ja vaadin saada tietää. Halusin selkeän merkin jostain / joltain / mistä tahansa, että päästäänkö me ikinä pois, ja minne. Vai onko kaikki taistelu sittenkin turhaa ja ovesta lähdetään jalat edellä. Noh. Univalveen rajamailla näin kolmena yönä peräkkäin saman hoidetun havupuumetsän. Sillä lailla hoidetun, että liikkuminen oli helppoa. Ei ryteikköä jalan alla. Aluskasvillisuus vehreää ja pöyheää. Liikuin metsässä tuskattomana ja seesteisenä, kevyesti ja kepeästi. Jos yritin liiaksi painostaa, että tahdon nähdä mitä metsän ympärillä on, vastaan tuli vahva tunne ettei sillä ole mitään väliä. Uni, tai tila, miksi sitä nyt sanoisi, päättyi aina samalla tavalla. En malttanut mieltäni, vaan halusin tietää koska keveä metsämaisema oikein tapahtuu, ettei yksinkertaisesti kyetä enää. Vastaukseksi sain joka kerta pimeyden, jossa loisti oranssit liekit. Arvelin jo silloin, että jotain `helkkarin lieskoja` vissiin meinataan, mutta en tahtonut uskoa niiden enää jatkuvan. Niin ei vaan voinut olla, oli jo kohtuutonta. Jatkoin toivossa roikkumista, kuinka inhimillisyys saapuu varmasti huomenna. Ja aina uudelleen huomenna. Kyseinen metsä on kuvassa. Sijaitsee nykyisen kotiosoitteen pihalla. Se seuraava pysäkki, jonka näin toista vuotta sitten unettomassa zombitilassani. Tietää tai valita en voinut, koska asunto hankittiin näkemättä edes kuvia (hädässä ei turhia pohdiskella tai kartoiteta, vaan toimitaan nopeasti ja vaistolla ;). Kun ensimmäisen kerran ajettiin huudeille, henkäisin Miähelle, että kato mitä täällä on. Vaikka hanget olivat kevättalvella vielä korkeat, tiesin niiden alla olevan myös justiinsa tietynlaista aluskasvillisuutta. Sattumat ovat joskus huimia. Vaikka pikkasen saikin odottaa. Krhm. Terveisiä vaan sinne […]

Read More →

Wabi sabeja pintoja

laatat

Meinattiin aluksi, ettei oteta yhtään ulkokalustetta mukaan. Ihan hyvä, että kyytiin kuitenkin lähti yksi pöytä ja yksi penkki, muuten olisi aika orpoa. Tai vaiva etsiä pihalle jonkinlaista istuinsijaa. Hienoimpien ja eniten laitettujen kalusteiden sijaan valittiin kaikkein kulahtaneimmat. Varsinkin pöytä on merituulen tuivertama ja kauniisti kuluttama, öljyämättömänä osittain jo täysin harmaa. Vanha minä olisi varpisti hankkinut sävytettyä öljyä, ja tuhertanut pöydän välitkin vesiväripensselin kanssa. Uusi minä sen sijaan hankki väritöntä öljyä, sipaisi puuta nopsasti hiekkapaperilla ja pensselöi liemet pintaan suht huolettomasti; siinä kaikki. Haluan ja tykkään, että kuluminen ja jäljet ovat […]

Read More →