Skip to content

Potkukelkalla kuuhun

Vuoden loputtua on tilinpäätöksen aika. Mutta voiko hätää, sumua, toivottomuutta, vitutusta ja lopenuupumusta esittää niin, että joku haluaisi sen tilintarkastaa..? En usko, joten sanon vain: Haista itse, vuosi 2014. Hyvä että läksit, toiv. syvälle mustaan aukkoon. Noin. Tältä vuodelta ei oikein tiedä mitä odottaa tai ennustaa. Kestääkö fysiikat ja päät vielä? Vi ska se. Jossain vaiheessa olisi ainakin tarpeen saada maksettua viimeisen vuoden univelat korkoineen. Syvä väsymyspäisyys haittaa toimintakykyä aika paljon sekin. Noh, kaikki aikanaan ja kerrallaan. Tavallaan (?!) on aika jännittävääkin, että koko setti pohjalta kolmion kärkeen on epäselvää ja epävarmaa. Yhtäaikaa mahdotonta ja mahdollista. Ei varmaa tietoa millaiseksi peruselämä muodostuu tai missä se tulee olemaan. Lankoja, jotka eivät ole omissa käsissä. Ei päivämäärää, jota odottaa. Ponnistellaan ja pinnistellään pimeässä, tietämättä auttaako se edes oikeaan suuntaan. (Mitä tuohon vihjaamaani tarvehierarkiaan tulee, minulla on senkin sisällöstä ja paikkansa pitävyydestä omat mielipiteeni. Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin..) Ainoa täysin varma on se, että postiosoite tulee muuttumaan ennemmin tai myöhemmin, vaikka mitä utopistista tapahtuisi. Se oli kristallinkirkasta sillä sekunnilla kun nykyinen laitettiin myyntiin. Tänne ei enää jäädä loppuiäksi, ei vaikka tilanne tai olosuhteet muuttuisivat kuin taikaiskusta millaiseksi tahansa. Pitkään kestänyt vuosien työstä luopumisen tuska on ollut erillinen ja irrallinen asia, näillä kahdella ei ole tekemistä keskenään. Ristiriitaista? Tavallaan joo. Se on kuitenkin ollut koko kriisin ajan selvä, että The Tarkoitus onkin jatkaa matkaa. Kunpa osaisin selittää, millaisia selkeitä valoja näissä raastavissa ”tiloissa” tosiaan näkee, edellä mainitullakin tavalla. Siis ihan ilman kemikaaleja ;) […]

Read More →

Mutku mä haluun?

(kuva täältä) Tuntuu, että nykyään toitotetaan joka puolella, kuinka kaikki on mahdollista. Joo, mutta kysymys kuuluukin miksi ihmeessä pitäisi tavoitella kaikkea mahdollista mikä on saavutettavissa..? Koska ”onni” tulee sillä. Ja ens viikolla keksitään lisää, koska mikään ei riitä. Tavoitteita, unelmia, aarrekarttoja, must-have-listoja, loputtomiin jotain mitä pitää tahtoa ja saada. Mahdollistahan kaikki kyllä on, mutta onko se haluttava asia panostuksen arvoinen? Mitä sillä laastaroidaan? Miksi ja mihin sitä tarvitaan? Vaatii lähes rohkeutta olla tarvitsematta. Sehän se juttu on. Ei se, etteikö uskoisi tai tietäisi kaiken olevan jollain konstilla saavutettavissa. Jos on […]

Read More →

Autiot raamit

Päätin pari tuntia sitten, että laitan Saaristohuvila -blogin ovet kiinni. On jo pidemmän aikaa nyppinyt kirjoittaa pohjalle, joka on sidottu taloon ja paikkaan jonne emme tule jäämään. Joten – kun asia on sellainen jolle voi itse tehdä jotain – uusi blogi pystyyn samantien. Ei-mihinkään sidottu, koska uuttakaan elämää ei ole näköetäisyydellä. Nimen keksimiseen käytin ehkä kokonaista kymmenen minuuttia. Valo, sitähän tässä etsitään! Sieltä kuuluisan tunnelin päästä. Blogin aihepiirin jätän vielä kokonaan auki. Se saa tekeytyä omalla painollaan. Kuten paljas leiskakin. Sellaista elämäkin on, ei voi tietää miltä se näyttää huomenna. Tervetuloa kyytiin, sekä vanhat että uudet blogiystävät! – Taru | kommentoi

Read More →