Luovat kaudet ristitulissa

hiljainen_kansa

Mulla taitaakin olla erityisen luova kausi menossa. (taas?! vai ainavaan? no niinpä.). Uusia ideoita puskee niin etten tiedä mihin niitä lykkisin. Kovin iloista tottakai; vaikka toisaalta ja samalla tahtoisin jo maata jossain sängyn pohjalla about kolme viikkoa. Näkemättä tai kuulematta yhtään mitään, ja varsinkaan tekemättä. Se olisikin kaikkien ideoiden kuningas :) Muille ihmisille (paitsi tietysti Miähelle) ei meinaa liietä energiaa juuri ollenkaan. Enenevässä määrin, huomaan. Yleensä ratkon mielelläni toisten ongelmia, joita kohtalo tuppaa heittämään tielleni tämän tästä, live-elämässä siis. Usein ihan tuntemattomia, jotka tarvitsevat apuani jollain lailla. Merkillisiä ja ihmeellisiä […]

Read More →

Virtaava rauhan tyyssija

sulkavan_isokoski

Aina kannattaa vain lähteä jonnekin, ilman suuntia tai karttoja. Tuntosarvet pystyssä kääntyä juuri sille pikkutielle, joka sattuu sillä sekunnilla vetoamaan. Ja sitä seuraavalle, vaikka se olisi kuinka pitkä. Minusta tuntuu, että parhaimmat paikat on löytyneet tällä tavalla. Niin meille kävi myös maanantai-iltana, että ihan puun takaa luonnon ystävän edessä oli jumalainen keidas, keskellä ei-mitään. Miten riemukas yllätys! Sulkavanjärven Isokosken sijaintiohjeita on hankala määritellä, mutta Googlesta hakemalla Kiuruvesi Sulkavan Isokoski löytyy pari hassua viitettä. Pohjois-Savon yläreunilla siis ollaan. Paikka on talkoovoimin laitettu kaikille avoimeksi virkistäytymispaikaksi, näin ymmärsin. Oikein kiva ja siisti […]

Read More →

Puulinnut patterin välissä

puulintu

Navetanvintin ”aarreaitasta” on parikin kertaa pistänyt silmään tällainen puinen lintu. Kaunislinjainen, mutta ehkä vähän turhakkeen tapainen (oikeasti korttien säilytysteline, tms?). Se on kuitenkin puhutellut ja kutsunut jostain kummallisesta syystä. Tänään esine pulpahti näkemättä mieleeni ja koin selkeästi mitä se sanoo. Tuo lintuhan on kuin elämä! Käytössä nuhjaantunut ja kulunut, kulmia rikki sieltä täältä, väri pölyinen, kunnes taas puhdistuu ja virkoaa. Näkyvästi särkynyt ja liimattu lukemattomia kertoja, mutta kiiltää ja säihkyy, kun vain katsoo sitä aitoudessaan. Pyrkii aina takaisin pystyasentoon, vaikka välillä heitellään nurinniskoin paskaiseen vintin nurkkaan. Linkuttaa, muttei suostu kaatumaan. […]

Read More →

Toisenlainen

feather

Sanat tulevat näppikseen, vaikken tiedä miksi. Näppäilen, vaikka valveunen rajamailla näin itseni kirjoittamassa lyijykynällä vaaleankeltaista heippalappua: Jätä tarttumatta ongelmiin. Niitä kuitenkaan kieltämättä. Keskity ratkaisuihin. Jos ratkaisu on mahdotonta, sopeudu. Havahtuessani närkästyin. Tyhmänäkö itseäni pidän, mitä häh? Samana päivänä näin vastauksen lappuuni. Kiitos sittenkin, että muistutin. . . . . . . Kiinnostus tavallisiin ja normaaleihin asioihin on kadonnut, vaikken voi olla välinpitämätön. En tavoittele tavanomaisia, en unelmoi normaaleista saavutuksista. Olen saavuttanut unelmia ja menettänyt ne, mutten tahtoisi saavutuksiani takaisin. En tee tavallisia asioita tavallisella tavalla, työkseni tai muutenkaan. Teen liikaa […]

Read More →

Puhuvia pihalintuja ja muita enteitä

starling

Pihapiirissä majaili muutaman viikon ajan musta lintu. En ole ihan varma, oliko mustarastas vai kottarainen. Lintu touhaili päivittäin nimenomaan meidän ikkunoiden alla, ja tuli hyvin lähelle jos oltiin ulkona. Oli selkeä fiilis, että mitähän se yrittää meille sanoa. Onko sillä hyviä vai huonoja uutisia. Viimeisenä iltana ajattelin rinta-alaa pistäen, että ei kai vaan äiti. Noh. Seuraavana aamuna tuli viesti, että äiti oli, mutta ei minun. Lintua ei enää näkynyt. Se läheinen, jonka kolmisen viikkoa sitten mainitsin olevan teholla äkillisen vakavan sairauden johdosta, on siis anoppi. Hän taistelee edelleen, vaikka on […]

Read More →